Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne loukkaavaa/alentuvaa kuvailla henkilöä hiljaiseksi?
26.03.2022 |
Tai ottaisitteko itse neutraalina vai huonona kommenttina?
Kommentit (130)
Hiljaiset eivät puhu niille, joita eivät arvosta, eivätkä silloin kun paikka ja ajankohta eivät miellytä. Kun oikea ihminen, aika ja paikka löytyvät, ei hiljaisuudesta ole tietoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielipiteellä ei ole merkitystä, koska olen mies, mutta minusta tuo on erittäin loukkaavaa. Ja sen lisäksi se paljastaa valtavan ongelman suomalaisessa yhteiskunnassa.
Minä olen introvertti. Suomalainen yhteiskunta ei hyväksy introvertteja vaan suosii ekstrovertteja. Tähän täytyy tulla joskus muutos! Kuinka usein saa kuulla siitä, että on hiljainen? Se vain täytyy hyväksyä. Mutta auta armias, jos mies sanoo työpaikalla naiselle, että hän on äänekäs!
M27
Täysin. Samaa. Mieltä. -toinen nuori mies
Kun minulta joku törppö on kapakassa kysynyt: ” Mhiksethsäh shano mhitääh… ”
Näin on tapahtunut montakin kertaa.
Vastaan aina että minulla on kaksi korvaa ja vain yksi suu ja minä kuuntelen ensin ja puhun vasta sen jälkeen.
Joidenkin ihmisten jotka pitävät puhumisesta - ja yleensä he jauhavat aivan yhdentekevää huttua ja pitävät vain itsestään ääntä - on vaikea ymmärtää että joitakuita muita ei kiinnosta paskanjauhaminen lainkaan, mutta asiallinen keskustelu on aivan toinen asia.
Toiset kuuntelee toiset puhuu, jotkut jauhaa paskaa jotkut keskustelee, mitä sitä kenellekään hänen hiljaisuudestaan mainitsemaan, ota mallia hänestä kuinka hyvin hän käyttäytyy eikä sano että pitäisit jo sinäkin turpasi kiinni tms.
Meitä on moneksi ja jos jokainen ei käyttäydy kuin minä itse niin se on vain rikkaus.
Vierailija kirjoitti:
Tuli vielä yksi asia mieleen hiljaisuudesta ja ujoudesta. Minulla oli joskus nettituttu ulkomailta ja hän sanoi, että taidat olla vähän ujo ja hiljainen. Sitten hän sanoi ettei siinä ole mitään pahaa ja sanoi, että pitää minusta. Sama tyyppi sanoi myös joskus, että sinulla taitaa olla huono itsetunto. Silloin se vähän jopa pelästytti, että hän näki jopa sen tekstin kautta pelkästään sen kaiken. En suuttunut siitä silti, koska hän tarkoitti hyvää ja oli mukava ihminen. Harva on sanonut, että pitää minusta. Se on vähän eri miten sen kaiken sanoo.
Tämä. Kaikki on kiinni kontekstista. Voi sitä sanoa toiselle vaikka "Oletpas viisas ja ihana" joka on osoitettu pelkäksi vittuiluksi.
Kerrot itsestäsi erittäin paljon mikäli niin teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä taitaa olla itselle niin tuttu aihe, että vieläkin muistui mieleen asioita. Riparilla piti kirjoittaa toisista lapulle hyviä asioita. Nimettömänä, mutta esim kynien väreistä pystyi päättelemään kuka oli kirjoittanut sen tekstin. Eräs tyyppi kirjoitti minulle pelkän sanan "hiljainen" oli leirin ainoa poika. Muut sitten yrittivät väittää ettei tuo poika oikeasti kirjoittanut mitään, vaikka kyllä se kynän väri täsmäsi. Yrittivät suojella minua etten huomaisi sitä sanaa. No pikkujuttu silti, mutta hän ei tuntenut minua lainkaan niin olisi saanut jättää kirjoittamatta.
Vierailija kirjoitti:
Loukkaavinta tuon sanomisessa on se, että se sanoja ei edes tunne minua, esimerkiksi työpaikalla.
Okei, mietitään tilanne työpaikalla: sinun ja Lissun pitää tehdä yhdessä joku työjuttu, jota pitää ensin miettiä ja kehitellä, eli siinä pitää heitellä ajatuksia ilmaan, miettiä erilaisia ratkaisuja, toimintatapoja ja muita juttuja. Istutte pöydän ääressä ja Lissu puhuu työtehtävästä, sanoittaa sitä eri tavoin ja miettii ääneen asioita sen ympäriltä. Hän yrittää todella tehdä asiaa eteenpäin ja hänen ehdotuksensa olevat hyviä, sen sinäkin myönnät itsellesi.
Sinä kuitenkin istua jurotat ilmeettömänä pöydän pintaa katsoen, et sano sanaakaan, et kohota katsettasi, etkä osallistu asiaan yhtään mitenkään.
Saako Lissu sanoa sinulle, että oletpas sinä hiljainen? Saa, sen hän saa tehdä. Lissu on huolissaan, sillä sinusta ei ole yhtään mitään apua ja näyttää, että Lissu joutuu tekemään tämän(kin) työn yksin, mutta sinä nostat siitä palkkaa, koska tämä oli "teidän" tehtävä.
Olen ollut tuollaisena Lissuna ja voin kertoa, että se on todella ikävää. Tuntuu kuin olisin joutunut tekemään töitä jonkun patsaan kanssa. Onneksi en ollut yksin, vaan muutama muukin oli joutunut vastaavaan tilanteeseen sinun kanssasi. Edes esimies ei saanut sinusta mitään ja kaikkien helpotukseksi sinut siirrettiin toisaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla itselle niin tuttu aihe, että vieläkin muistui mieleen asioita. Riparilla piti kirjoittaa toisista lapulle hyviä asioita. Nimettömänä, mutta esim kynien väreistä pystyi päättelemään kuka oli kirjoittanut sen tekstin. Eräs tyyppi kirjoitti minulle pelkän sanan "hiljainen" oli leirin ainoa poika. Muut sitten yrittivät väittää ettei tuo poika oikeasti kirjoittanut mitään, vaikka kyllä se kynän väri täsmäsi. Yrittivät suojella minua etten huomaisi sitä sanaa. No pikkujuttu silti, mutta hän ei tuntenut minua lainkaan niin olisi saanut jättää kirjoittamatta.
Vai että riparilla. Ja sitten pahoitit mielesi ja olet itkenyt asiaa? Kasvata itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Hiljaiset eivät puhu niille, joita eivät arvosta, eivätkä silloin kun paikka ja ajankohta eivät miellytä. Kun oikea ihminen, aika ja paikka löytyvät, ei hiljaisuudesta ole tietoakaan.
Ei ketään kiinnosta hiljaisen muita arvostaminen esimerkiksi työpaikalla. Jos joku ei saa siellä turbaansa auki, niin hän ei ole välttämättä oikea ihminen siihen työhön. Ja jos suutaan einsaa auki, niin kai se hiljainen voi vaikka laittaa sähköpostia ajatuksistaan? Vai eikö voi? Onko sekin liikaa pyydettym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen saa sanoa miestä hiljaiseksi, mutta mies ei saa naista sanoa hiljaiseksi. Se olisi naisvihaa. Hui!
He jotka yleensä pitävät eniten ääntä pitävät vain ääntä itsestään. Heillä ei ole mitään mielenkiintoista asiaa, turhanpäiväistä lässytystä ja saman asian toistoa, keskustella he eivät osaa lainkaan ja jos yrittävät niin keskeyttävät aina muiden lauseen.
Kuunteleva ihminen on hiljaa, hän ajattelee ja ainakin minä pidän sitä suuremmassa arvossa kuin alituista paasaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että ihminen on hiljainen tulkitsijan seurassa, ei kerro vielä että tää ihminen olis yleisesti hiljainen, vaan hän vain on hiljainen juuri tämän kyseisen ihmisen seurassa.
Miten laaja kyselytutkimus pitäisi sitten suorittaa jotta hiljaista ihmistä sitten saisi kutsua hiljaiseksi? Siinä ainakin syntyy se ensivaikutelma että kyseiseen ihmiseen ei saa luotua puhekontaktia. Sitten hänet lienee parasta jättää rauhaan omiin oloihinsa jos ei saa suutaan auki. Parhaiten sitä viihtyy semmoista ihmisten kanssa joiden seurassa lyötyy yhteistä puhumista ja tekemistä.
Mikä tarve sinulla määritellä ja kutsua ihmisiä hiljaisiksi?
Se on yksi luonteenpiirre. Kutsutaanhan ihmisiä fyysisten ominaisuuksien perusteella lyhyiksi ja pitkiksi, lihaviksi ja laihoiksi, nuoriksi ja vanhoiksi, jne. Ne ovat vain yleisesti käytettyjä adjektiivejä. Mikä olisi sitten parempi sana kuvaamaan hiljaista ihmistä?
Jaa sanotko työkaveriasi myös vanhaksi, lihavaksi jne. Kiusaamistahan tuollainen on.
Kyllä sanon, usein kun sijqinen kysynyt, kuka on Terttu, niin olen sanonut ”Terttu on se vanhempi naishenkilö, kun menet tuonne sinne ja tänne niin löydät sieltä jostain hänet”.
Näin. Minä olen lyhyt. Minua kuvaillaan töissä juuri niin, että "Merja on tuolla tuo lyhyt nainen". Tottahan se on, olen lyhyt, 150 cm pitkä. Ei kuvaus minua haittaa, vaan saatan itsekin sanoa, että olen se lyhyenläntä nainen.
Vierailija kirjoitti:
He jotka yleensä pitävät eniten ääntä pitävät vain ääntä itsestään. Heillä ei ole mitään mielenkiintoista asiaa, turhanpäiväistä lässytystä ja saman asian toistoa, keskustella he eivät osaa lainkaan ja jos yrittävät niin keskeyttävät aina muiden lauseen.
Kuunteleva ihminen on hiljaa, hän ajattelee ja ainakin minä pidän sitä suuremmassa arvossa kuin alituista paasaamista.
Hiljainen ihminen voi olla myös sisäisiä taisteluita käyvä ihminen, joka ei ole millään tavoin kiinnostunut muista ihmisistä, vaan keskittyy vain omaan napaansa ja itkee itsesäälissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua väsyttää ihmisen seura joka puhuu liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaavinta tuon sanomisessa on se, että se sanoja ei edes tunne minua, esimerkiksi työpaikalla.
Okei, mietitään tilanne työpaikalla: sinun ja Lissun pitää tehdä yhdessä joku työjuttu, jota pitää ensin miettiä ja kehitellä, eli siinä pitää heitellä ajatuksia ilmaan, miettiä erilaisia ratkaisuja, toimintatapoja ja muita juttuja. Istutte pöydän ääressä ja Lissu puhuu työtehtävästä, sanoittaa sitä eri tavoin ja miettii ääneen asioita sen ympäriltä. Hän yrittää todella tehdä asiaa eteenpäin ja hänen ehdotuksensa olevat hyviä, sen sinäkin myönnät itsellesi.
Sinä kuitenkin istua jurotat ilmeettömänä pöydän pintaa katsoen, et sano sanaakaan, et kohota katsettasi, etkä osallistu asiaan yhtään mitenkään.
Saako Lissu sanoa sinulle, että oletpas sinä hiljainen? Saa, sen hän saa tehdä. Lissu on huolissaan, sillä sinusta ei ole yhtään mitään apua ja näyttää, että Lissu joutuu tekemään tämän(kin) työn yksin, mutta sinä nostat siitä palkkaa, koska tämä oli "teidän" tehtävä.
Olen ollut tuollaisena Lissuna ja voin kertoa, että se on todella ikävää. Tuntuu kuin olisin joutunut tekemään töitä jonkun patsaan kanssa. Onneksi en ollut yksin, vaan muutama muukin oli joutunut vastaavaan tilanteeseen sinun kanssasi. Edes esimies ei saanut sinusta mitään ja kaikkien helpotukseksi sinut siirrettiin toisaalle.
Ja tästäkin voidaan päätellä, että hiljaiseksi kutsuminen on negatiivinen asia kerrassaan. On erittäin paheksuttua olla hiljainen. Ei sinänsä ole loukkaavaa, mutta huono asia kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaavinta tuon sanomisessa on se, että se sanoja ei edes tunne minua, esimerkiksi työpaikalla.
Okei, mietitään tilanne työpaikalla: sinun ja Lissun pitää tehdä yhdessä joku työjuttu, jota pitää ensin miettiä ja kehitellä, eli siinä pitää heitellä ajatuksia ilmaan, miettiä erilaisia ratkaisuja, toimintatapoja ja muita juttuja. Istutte pöydän ääressä ja Lissu puhuu työtehtävästä, sanoittaa sitä eri tavoin ja miettii ääneen asioita sen ympäriltä. Hän yrittää todella tehdä asiaa eteenpäin ja hänen ehdotuksensa olevat hyviä, sen sinäkin myönnät itsellesi.
Sinä kuitenkin istua jurotat ilmeettömänä pöydän pintaa katsoen, et sano sanaakaan, et kohota katsettasi, etkä osallistu asiaan yhtään mitenkään.
Saako Lissu sanoa sinulle, että oletpas sinä hiljainen? Saa, sen hän saa tehdä. Lissu on huolissaan, sillä sinusta ei ole yhtään mitään apua ja näyttää, että Lissu joutuu tekemään tämän(kin) työn yksin, mutta sinä nostat siitä palkkaa, koska tämä oli "teidän" tehtävä.
Olen ollut tuollaisena Lissuna ja voin kertoa, että se on todella ikävää. Tuntuu kuin olisin joutunut tekemään töitä jonkun patsaan kanssa. Onneksi en ollut yksin, vaan muutama muukin oli joutunut vastaavaan tilanteeseen sinun kanssasi. Edes esimies ei saanut sinusta mitään ja kaikkien helpotukseksi sinut siirrettiin toisaalle.
Ole huoletta, työni on ihan erilaista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla itselle niin tuttu aihe, että vieläkin muistui mieleen asioita. Riparilla piti kirjoittaa toisista lapulle hyviä asioita. Nimettömänä, mutta esim kynien väreistä pystyi päättelemään kuka oli kirjoittanut sen tekstin. Eräs tyyppi kirjoitti minulle pelkän sanan "hiljainen" oli leirin ainoa poika. Muut sitten yrittivät väittää ettei tuo poika oikeasti kirjoittanut mitään, vaikka kyllä se kynän väri täsmäsi. Yrittivät suojella minua etten huomaisi sitä sanaa. No pikkujuttu silti, mutta hän ei tuntenut minua lainkaan niin olisi saanut jättää kirjoittamatta.
Vai että riparilla. Ja sitten pahoitit mielesi ja olet itkenyt asiaa? Kasvata itsetunto.
Tämä on ketju jossa aihetta voi käsitellä ja tuli tuo mieleen. Oikeastaan se huvitti minua, kun muistan sen pienen lapun käsissäni. Seuraavana päivänä ohjaajat pistivät tuon pojan parikseni niin hänkin huomasi etten ollut niin hiljainen kuitenkaan. Oli vaan luullut niin. Lähinnä ärsyttää vaan se ihmisten ennakkokäsitys. Jostakin tehdään hiljainen, vaikka ei tunneta ihmistä. Se ärsyttää. Samalla tykkäsin nyt vaan kirjoittaa, kun muistin tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He jotka yleensä pitävät eniten ääntä pitävät vain ääntä itsestään. Heillä ei ole mitään mielenkiintoista asiaa, turhanpäiväistä lässytystä ja saman asian toistoa, keskustella he eivät osaa lainkaan ja jos yrittävät niin keskeyttävät aina muiden lauseen.
Kuunteleva ihminen on hiljaa, hän ajattelee ja ainakin minä pidän sitä suuremmassa arvossa kuin alituista paasaamista.
Hiljainen ihminen voi olla myös sisäisiä taisteluita käyvä ihminen, joka ei ole millään tavoin kiinnostunut muista ihmisistä, vaan keskittyy vain omaan napaansa ja itkee itsesäälissään.
Ja sitä omaan napaan tuijottelua vielä lisätään kun ajatukset kohdennetaan hänen käytökseensä eli hiljaisena olemiseen, josta tämä henkilö saa lisää aihetta ruoskia itseään. Noidan kehä. Silloinkin kun yrittää keskittyä ympäristöön, niin huomio vedetään kuitenkin itseen ja omaan käytökseen joka on riittämätön ympäristölle.
En loukkaannu siitä jos joku sanoo minun olevan hiljainen, sillä monissa tilanteissa olenkin. Se on vähän sama kuin joku toteaisi ääneen, minkä värinen paita minulla on tänään päällä. Jotkut kai tykkäävät puhumisesta niin paljon, että sanovat itsestäänselviäkin asioita ääneen.
Ilmiö on poistumassa. N. 20 v. päästä ei ole murheita sellaisesta. Elättäjäpulaa voi ilmetä. -Aika pieni porukka riitti homman hoitelemaan. Jos vain yläluokkaa jää, ei sopu säily pitkään.