Keskustelutaitovinkkejä Asperger-ihmiselle?

Mun mielestä on jo aika hyvin, jos huomaa keskustelukumppanista sen, että häntä alkaa kyllästyttää. Ihmiset nimittäin usein pyrkivät kohteliaisuuttaan peittämään sen, ja esittämään kiinnostunutta toisen jutuista, joten ei aina ole neurotyypillisellekään helppoa tietää, onko keskustelukumppani oikeasti kiinnostunut aiheesta vai vain kohtelias.

Oma vinkkini siihen, jos huomaa että toista ei kiinnosta, on yksinkertaisesti aiheen vaihto. Sosiaalisessa jutustelussa ei ole yleensä tarpeen saada mitään tiettyä aihetta käsiteltyä "loppuun asti", vaan keskustelu polveilee eri aiheissa. Jos tuntuu vaikealta keksiä sopivaa uutta aihetta silloin, kun on tilanne päällä ja pää täynnä omaa mielenkiinnon kohdetta, auttaisiko miettiä mahdollisia vaihtoehtoja jo etukäteen? Toki olisi hyvä, jos toinen osapuoli olisi tässä myös aktiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Minulla on asperger, ja tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erilaisia eli esim. se mikä kiinnostaa minua ei välttämättä kiinnosta naapuria. Mielestäni ihmisten lukeminen ja keskustelu ovat opiskeltavia taitoja, aivan kuten pianon soitto tai pyörällä ajo. Ei muitakaan hoidettavissa olevia "vammoja" jätetä hoitamatta, jos inhimillinen hoito on mahdollista. Minulla on myös silmälasit, enkä pidä niiden käyttöä loukkauksena likinäköisyyden takia.

Ihan rauhassa. Minusta meillä ei ole sellaista vammaa, mikä pitäisi ”hoitaa” pois. Mene sinä kuntoutukseen, minä mieluummin ajan meidän oikeuksiamme yhteiskunnassa.

Ihan oikeasti ihmettelen, mitä tarkoittaa tuo oikeuksien ajaminen yhteiskunnassa kun kerran puhutaan keskustelemisesta. Toimintasäännöt ovat olemassa siksi, että kaikilla olisi mukavaa. Olen ikävä kyllä tavannut aikuisen aspergerihmisen, joka loukkasi ja häiritsi seksuaalisesti kaikkia tapaamiaan vastakkaisen sukupuolen edustajia, kun ei muuta osannut. Tuossa rikottiin jo mm.työsuojelulakia

Ei voi verrata siihen, jos joku haluaa keskustella itseään kiinnostavista aiheista. Mitä pahaa siinä on, tai mitä haittaa siitä on kenellekään?

Ei toki, mutta yleisiin kohteliaisuussääntöihin kuuluu, että kaikki otetaan huomioon. Jos muita paikalla olijoita ei aihe kiinnosta tai he eivät halua puhua siitä, niin eikö silloin olisi vain parempi antaa asian olla ja keskustella siitä jonkun sellaisen kanssa, jota se kiinnostaa ja joka on halukas keskusteluun?

Kohteliasta varmasti, mutta minulle ainakin on asiasta ihan sanottava. Silmien pyörittely tai taktinen tauotus ei mene perille. Ei edes syvät huokaukset. Annan kyllä asian olla kun siitä huomautetaan, ja katoan paikalta.

Minulla on tämä sama. Yleinen sosiaalinen soljuva höpinä ei kiinnosta, ja jos joku minulta jotakin kysyy, on tapana kertoa perinpohjaisesti. Noin muutoin olen hiljaa. En myöskään ymmärrä, miksi minun olisi pakko jotakin tällaista osata, kun se selkeästi on täysin sokea piste. Jos minulla on siitä diagnoosi, ja muut sen tietävät, on heidän asiansa suhtautua siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Minulla on asperger, ja tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erilaisia eli esim. se mikä kiinnostaa minua ei välttämättä kiinnosta naapuria. Mielestäni ihmisten lukeminen ja keskustelu ovat opiskeltavia taitoja, aivan kuten pianon soitto tai pyörällä ajo. Ei muitakaan hoidettavissa olevia "vammoja" jätetä hoitamatta, jos inhimillinen hoito on mahdollista. Minulla on myös silmälasit, enkä pidä niiden käyttöä loukkauksena likinäköisyyden takia.

Ihan rauhassa. Minusta meillä ei ole sellaista vammaa, mikä pitäisi ”hoitaa” pois. Mene sinä kuntoutukseen, minä mieluummin ajan meidän oikeuksiamme yhteiskunnassa.

Ihan oikeasti ihmettelen, mitä tarkoittaa tuo oikeuksien ajaminen yhteiskunnassa kun kerran puhutaan keskustelemisesta. Toimintasäännöt ovat olemassa siksi, että kaikilla olisi mukavaa. Olen ikävä kyllä tavannut aikuisen aspergerihmisen, joka loukkasi ja häiritsi seksuaalisesti kaikkia tapaamiaan vastakkaisen sukupuolen edustajia, kun ei muuta osannut. Tuossa rikottiin jo mm.työsuojelulakia

Ei voi verrata siihen, jos joku haluaa keskustella itseään kiinnostavista aiheista. Mitä pahaa siinä on, tai mitä haittaa siitä on kenellekään?

Ei toki, mutta yleisiin kohteliaisuussääntöihin kuuluu, että kaikki otetaan huomioon. Jos muita paikalla olijoita ei aihe kiinnosta tai he eivät halua puhua siitä, niin eikö silloin olisi vain parempi antaa asian olla ja keskustella siitä jonkun sellaisen kanssa, jota se kiinnostaa ja joka on halukas keskusteluun?

Kohteliasta varmasti, mutta minulle ainakin on asiasta ihan sanottava. Silmien pyörittely tai taktinen tauotus ei mene perille. Ei edes syvät huokaukset. Annan kyllä asian olla kun siitä huomautetaan, ja katoan paikalta.

Minulla on tämä sama. Yleinen sosiaalinen soljuva höpinä ei kiinnosta, ja jos joku minulta jotakin kysyy, on tapana kertoa perinpohjaisesti. Noin muutoin olen hiljaa. En myöskään ymmärrä, miksi minun olisi pakko jotakin tällaista osata, kun se selkeästi on täysin sokea piste. Jos minulla on siitä diagnoosi, ja muut sen tietävät, on heidän asiansa suhtautua siihen.

Tämähän se ongelman nimi on: toisen vamma on hyväksyttävämpi kuin jonkun muun. Aspergerin sosiaalinen sokeus ei käy, sokealta taas ei ikipäivänä kehdattaisi vaatia näkevien taitoja! ”Yrittäisit nyt vähän kovemmin, kyllä se siitä lähtee kun tarpeeksi tihrustat! Vähän käsillä hapuilet ja reippaasti vaan!”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Minulla on asperger, ja tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erilaisia eli esim. se mikä kiinnostaa minua ei välttämättä kiinnosta naapuria. Mielestäni ihmisten lukeminen ja keskustelu ovat opiskeltavia taitoja, aivan kuten pianon soitto tai pyörällä ajo. Ei muitakaan hoidettavissa olevia "vammoja" jätetä hoitamatta, jos inhimillinen hoito on mahdollista. Minulla on myös silmälasit, enkä pidä niiden käyttöä loukkauksena likinäköisyyden takia.

Ymmärrätkö että autismi on kehitysvamma aivoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Minulla on asperger, ja tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erilaisia eli esim. se mikä kiinnostaa minua ei välttämättä kiinnosta naapuria. Mielestäni ihmisten lukeminen ja keskustelu ovat opiskeltavia taitoja, aivan kuten pianon soitto tai pyörällä ajo. Ei muitakaan hoidettavissa olevia "vammoja" jätetä hoitamatta, jos inhimillinen hoito on mahdollista. Minulla on myös silmälasit, enkä pidä niiden käyttöä loukkauksena likinäköisyyden takia.

Ymmärrätkö että autismi on kehitysvamma aivoissa.

Neurologinen kehityshäiriö, joka esiintyy juurikin tällä aivojen osa-alueella. Minä pikkaisen epäilen, että meillä on keskustelussa mukana joko virhediagnosoituja, tai vaihtoehtoisesti kiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Minulla on asperger, ja tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erilaisia eli esim. se mikä kiinnostaa minua ei välttämättä kiinnosta naapuria. Mielestäni ihmisten lukeminen ja keskustelu ovat opiskeltavia taitoja, aivan kuten pianon soitto tai pyörällä ajo. Ei muitakaan hoidettavissa olevia "vammoja" jätetä hoitamatta, jos inhimillinen hoito on mahdollista. Minulla on myös silmälasit, enkä pidä niiden käyttöä loukkauksena likinäköisyyden takia.

Ymmärrätkö että autismi on kehitysvamma aivoissa.

Kehitysvamma on eri asia kuin aivojen rakenteellinen kehityshäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Minulla on asperger, ja tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erilaisia eli esim. se mikä kiinnostaa minua ei välttämättä kiinnosta naapuria. Mielestäni ihmisten lukeminen ja keskustelu ovat opiskeltavia taitoja, aivan kuten pianon soitto tai pyörällä ajo. Ei muitakaan hoidettavissa olevia "vammoja" jätetä hoitamatta, jos inhimillinen hoito on mahdollista. Minulla on myös silmälasit, enkä pidä niiden käyttöä loukkauksena likinäköisyyden takia.

Ihan rauhassa. Minusta meillä ei ole sellaista vammaa, mikä pitäisi ”hoitaa” pois. Mene sinä kuntoutukseen, minä mieluummin ajan meidän oikeuksiamme yhteiskunnassa.

Ihan oikeasti ihmettelen, mitä tarkoittaa tuo oikeuksien ajaminen yhteiskunnassa kun kerran puhutaan keskustelemisesta. Toimintasäännöt ovat olemassa siksi, että kaikilla olisi mukavaa. Olen ikävä kyllä tavannut aikuisen aspergerihmisen, joka loukkasi ja häiritsi seksuaalisesti kaikkia tapaamiaan vastakkaisen sukupuolen edustajia, kun ei muuta osannut. Tuossa rikottiin jo mm.työsuojelulakia

Ei voi verrata siihen, jos joku haluaa keskustella itseään kiinnostavista aiheista. Mitä pahaa siinä on, tai mitä haittaa siitä on kenellekään?

Ei toki, mutta yleisiin kohteliaisuussääntöihin kuuluu, että kaikki otetaan huomioon. Jos muita paikalla olijoita ei aihe kiinnosta tai he eivät halua puhua siitä, niin eikö silloin olisi vain parempi antaa asian olla ja keskustella siitä jonkun sellaisen kanssa, jota se kiinnostaa ja joka on halukas keskusteluun?

Kohteliasta varmasti, mutta minulle ainakin on asiasta ihan sanottava. Silmien pyörittely tai taktinen tauotus ei mene perille. Ei edes syvät huokaukset. Annan kyllä asian olla kun siitä huomautetaan, ja katoan paikalta.

Minulla on tämä sama. Yleinen sosiaalinen soljuva höpinä ei kiinnosta, ja jos joku minulta jotakin kysyy, on tapana kertoa perinpohjaisesti. Noin muutoin olen hiljaa. En myöskään ymmärrä, miksi minun olisi pakko jotakin tällaista osata, kun se selkeästi on täysin sokea piste. Jos minulla on siitä diagnoosi, ja muut sen tietävät, on heidän asiansa suhtautua siihen.

Tämähän se ongelman nimi on: toisen vamma on hyväksyttävämpi kuin jonkun muun. Aspergerin sosiaalinen sokeus ei käy, sokealta taas ei ikipäivänä kehdattaisi vaatia näkevien taitoja! ”Yrittäisit nyt vähän kovemmin, kyllä se siitä lähtee kun tarpeeksi tihrustat! Vähän käsillä hapuilet ja reippaasti vaan!”

Niin, sokea varmasti mielellään näkisi, ja jos jotain toivoa näkökyvystä olisi, niin varmasti sokea myös harjoittelisi. Esimerkiksi aivoverenvuodon saaneet tekevät kovasti töitä kuntoutuakseen.

Tämän ketjun otsikon mukaisesti ainakin jotkut Aspergerit haluaisivat oppia keskustelutaitoja. Olipa se mahdollista tai ei, vinkkejä voi yrittää pyydettäessä antaa.

-ohis.

Minulla on Asperger, enkä ole enää pitkään aikaan halunnut olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa yhtään enempää kuin on pakko. Ovat pääsääntöisesti rasittavaa porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on Asperger, enkä ole enää pitkään aikaan halunnut olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa yhtään enempää kuin on pakko. Ovat pääsääntöisesti rasittavaa porukkaa.

Ikä tuo mukanaan tuota pahenevasti. Nyt kun lapset ovat jo omillaan, ei täällä enää käy juurikaan ketään, ja minä olen erakoitunut omaan arvooni. Yhä vaikeampaa kestää hetkellisiäkään sosiaalisia näytelmiä. Ajatukset harhailevat heti omiin kirjallisuusjuttuihin ja taidemaailmoihin turvaan. Tuskin enää edes saan ihmisten puheesta selvää. Totaalinen motivaation ja kiinnostuksen puute kaikkeen sosiaaliseen.

Ehkä kannattaisi kysellä muilta esim. kuulumisia, mitä harrastavat, yleisistä asioista jne.? Ihmiset eivät välttämättä jaksa keskustella samasta asiasta hirveän perusteellisesti, varsinkaan hiemankin vieraampien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vinkki on se, että esitä kiinnostunutta. Ihmiset puhuvat mielellään itsestään ja omista kiinnostuksenkohteistaan, ja niistä kyselemällä voi saada ihan hyvän keskustelun aikaan. Kysele ja ole kiinnostunut.

Entä jos ei kiinnosta? Tarkoitat siis, että larpataan tällainen sosiaalinen tilanne? Sitten tämän näytelmän päätteeksi ollaan iloisia ihan vain esiintymisestä, vaikka kiinnosti kuin kilo pskaa?

Olen eri, mutta jos toisten ihmisten asiat eivät yhtään kiinnosta eikä joustoa tai miellyttämishalua ole yhtään, niin ehkä parempi paasata yksinään.

Miten voit haluta keskustella, jos muiden ihmisten ajatukset ja mielipiteet ei kiinnosta? Haluaisit ehkä vain yleisön monologillesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vinkki on se, että esitä kiinnostunutta. Ihmiset puhuvat mielellään itsestään ja omista kiinnostuksenkohteistaan, ja niistä kyselemällä voi saada ihan hyvän keskustelun aikaan. Kysele ja ole kiinnostunut.

Entä jos ei kiinnosta? Tarkoitat siis, että larpataan tällainen sosiaalinen tilanne? Sitten tämän näytelmän päätteeksi ollaan iloisia ihan vain esiintymisestä, vaikka kiinnosti kuin kilo pskaa?

Olen eri, mutta jos toisten ihmisten asiat eivät yhtään kiinnosta eikä joustoa tai miellyttämishalua ole yhtään, niin ehkä parempi paasata yksinään.

Miten voit haluta keskustella, jos muiden ihmisten ajatukset ja mielipiteet ei kiinnosta? Haluaisit ehkä vain yleisön monologillesi?

Aika moni Asperger haluaa. Minä en välitä edes siitä ymeisöstä. Keskustelen mielelläni aiheista jotka kiinnostaa, mutta ei minua kyllä muiden yksityiselämä kiinnosta millään tasolla. Mitä se minulle kuuluu? Tai minun muille? Ellemme nyt sitten sattuisi jakamaan sitä?

Sivusta tämä.