Keskustelutaitovinkkejä Asperger-ihmiselle?

Kaikista ihmisistä ei vain ole syväluotaaviin keskusteluihin, sille et mahda mitään. Kun huomaat vastapuolessa kyllästymisen merkin, niin vaihda välittömästi puheenaihetta, vaikka kuinka itse haluaisitkin jatkaa omaasi. Kysy jotain ihan muuta ja anna samalla puheenvuoro toiselle. Ihminen piristyy, kun pääsee itse ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Minulla on asperger, ja tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erilaisia eli esim. se mikä kiinnostaa minua ei välttämättä kiinnosta naapuria. Mielestäni ihmisten lukeminen ja keskustelu ovat opiskeltavia taitoja, aivan kuten pianon soitto tai pyörällä ajo. Ei muitakaan hoidettavissa olevia "vammoja" jätetä hoitamatta, jos inhimillinen hoito on mahdollista. Minulla on myös silmälasit, enkä pidä niiden käyttöä loukkauksena likinäköisyyden takia.

Ihan rauhassa. Minusta meillä ei ole sellaista vammaa, mikä pitäisi ”hoitaa” pois. Mene sinä kuntoutukseen, minä mieluummin ajan meidän oikeuksiamme yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista ihmisistä ei vain ole syväluotaaviin keskusteluihin, sille et mahda mitään. Kun huomaat vastapuolessa kyllästymisen merkin, niin vaihda välittömästi puheenaihetta, vaikka kuinka itse haluaisitkin jatkaa omaasi. Kysy jotain ihan muuta ja anna samalla puheenvuoro toiselle. Ihminen piristyy, kun pääsee itse ääneen.

Tämä on juuri näin. Tai jos et halua puhua kuin tietystä aiheesta, voit sanoa sen, ja poistua paikalta.

Olen kolmekymppinen autisti enkä osaa mitään kahvipöytäkeskusteluja vieläkään. Kuuntelen ja vastaan jos kysytään. Mielenkiintoa kepeille aiheille tai juoruille ei juurikaan ole. En pysty enkä toisaalta halua olla muuta kuin olen.

Koko ajan kyllä opin lukemaan paremmin rivien väleistä ja myös mitä on soveliasta puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Minulla on asperger, ja tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erilaisia eli esim. se mikä kiinnostaa minua ei välttämättä kiinnosta naapuria. Mielestäni ihmisten lukeminen ja keskustelu ovat opiskeltavia taitoja, aivan kuten pianon soitto tai pyörällä ajo. Ei muitakaan hoidettavissa olevia "vammoja" jätetä hoitamatta, jos inhimillinen hoito on mahdollista. Minulla on myös silmälasit, enkä pidä niiden käyttöä loukkauksena likinäköisyyden takia.

Edellinen jatkaa:

Keskustelussa olen havainnut hyväksi tekniikaksi sen, että olen sellainen keskustelukumppani, jollaisen itse tahtoisin. Tähän liittyy toki se, että tiedostan toisen ihmisen olevan erilainen kuin minä. Kyselen/kerron siis asioista, joiden oletan kiinnostavan häntä. Tutulle kirjallisuusihmiselle voin puhua kirjoista, mutta opiskelukaverille puhun yhteisistä opinnoista. Esim. jos lähtisin puolitutun kurssikaverin kanssa syömään yliopistoruokalaan, saattaisin sanoa: "näyttääpä tämä ruoka hyvältä" tai (jos kurssille pitäisi tehdä suuritöinen essee) että "oletko jo aloittanut sen hankalan esseen?" Jos tutulle/sukulaiselle ym. on tapahtunut joku iso juttu (esim. kaukomatka tai uusi lemmikki) on kuitenkin kohteliasta kysellä tästä vähän, koska tyyppi kuitenkin haluaa puhua siitä.

Olen havainnut, että syvällisesti jostain aiheesta keskusteleminen luonnistuu parhaiten juurikin jossain harrastusryhmässä, joka on rakentunut juuri sille kiinnostukselle. Toki se luonnistuu myös hyvän kaverin kanssa, mutta jos sellaista kaveria ei ole, on hankalaa aloittaa keskustelu tyyliin: "Oletko lukenut Harry Pottereita", sillä se kuulostaa pikemminkin tiedustelulta kuin keskustelulta. Siihen on myös hankala vastata muuten kuin ei tai kyllä. Suosittelisin kysymään ensin mielummin vaikka: "Millaisia kirjoja tykkäät lukea" tai "Oletko lukenut viime aikoina mitään kiinnostavaa kirjaa." Siitä alkaneessa keskustelussa voi myös raottaa omia kirjamieötymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmekymppinen autisti enkä osaa mitään kahvipöytäkeskusteluja vieläkään. Kuuntelen ja vastaan jos kysytään. Mielenkiintoa kepeille aiheille tai juoruille ei juurikaan ole. En pysty enkä toisaalta halua olla muuta kuin olen.

Koko ajan kyllä opin lukemaan paremmin rivien väleistä ja myös mitä on soveliasta puhua.

Minä olen kohta viisikymppinen asperger, ja tajuan ihan tasan tarkkaan kahvipöytäkeskusteluissa kuinka helvetin typerää se pääsääntöisesti on. Osaisin myös osallistua siihen, mutta ei tulisi mieleenkään tehdä niin. Kerron kyllä jos on jotakin asiaa. Harvemmin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmekymppinen autisti enkä osaa mitään kahvipöytäkeskusteluja vieläkään. Kuuntelen ja vastaan jos kysytään. Mielenkiintoa kepeille aiheille tai juoruille ei juurikaan ole. En pysty enkä toisaalta halua olla muuta kuin olen.

Koko ajan kyllä opin lukemaan paremmin rivien väleistä ja myös mitä on soveliasta puhua.

Minä olen kohta viisikymppinen asperger, ja tajuan ihan tasan tarkkaan kahvipöytäkeskusteluissa kuinka helvetin typerää se pääsääntöisesti on. Osaisin myös osallistua siihen, mutta ei tulisi mieleenkään tehdä niin. Kerron kyllä jos on jotakin asiaa. Harvemmin on.

No ei siihen aspergeriyttä tarvita, että tuon tajuaa... minäkin tajuan, enkä oo asperger, kai!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmekymppinen autisti enkä osaa mitään kahvipöytäkeskusteluja vieläkään. Kuuntelen ja vastaan jos kysytään. Mielenkiintoa kepeille aiheille tai juoruille ei juurikaan ole. En pysty enkä toisaalta halua olla muuta kuin olen.

Koko ajan kyllä opin lukemaan paremmin rivien väleistä ja myös mitä on soveliasta puhua.

Minä olen kohta viisikymppinen asperger, ja tajuan ihan tasan tarkkaan kahvipöytäkeskusteluissa kuinka helvetin typerää se pääsääntöisesti on. Osaisin myös osallistua siihen, mutta ei tulisi mieleenkään tehdä niin. Kerron kyllä jos on jotakin asiaa. Harvemmin on.

No ei siihen aspergeriyttä tarvita, että tuon tajuaa... minäkin tajuan, enkä oo asperger, kai!

Moni ihminen nauttii noista tilanteista. Onhan siinä silloin pakko olla joku järki heidän mielestään. Vai tuleeko se mielihyvä ihan vain huulien heiluttelemisesta? ”Ollaan yhdessä ja jauhetaan tyhjänpäiväisyyksiä - mahtavaa!”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmekymppinen autisti enkä osaa mitään kahvipöytäkeskusteluja vieläkään. Kuuntelen ja vastaan jos kysytään. Mielenkiintoa kepeille aiheille tai juoruille ei juurikaan ole. En pysty enkä toisaalta halua olla muuta kuin olen.

Koko ajan kyllä opin lukemaan paremmin rivien väleistä ja myös mitä on soveliasta puhua.

Minä olen kohta viisikymppinen asperger, ja tajuan ihan tasan tarkkaan kahvipöytäkeskusteluissa kuinka helvetin typerää se pääsääntöisesti on. Osaisin myös osallistua siihen, mutta ei tulisi mieleenkään tehdä niin. Kerron kyllä jos on jotakin asiaa. Harvemmin on.

No ei siihen aspergeriyttä tarvita, että tuon tajuaa... minäkin tajuan, enkä oo asperger, kai!

Moni ihminen nauttii noista tilanteista. Onhan siinä silloin pakko olla joku järki heidän mielestään. Vai tuleeko se mielihyvä ihan vain huulien heiluttelemisesta? ”Ollaan yhdessä ja jauhetaan tyhjänpäiväisyyksiä - mahtavaa!”

Jos mietin vaikka itseäni ja parasta kaveria, niin yleensä lohkotaan mustaa huumoria itsestä ja oman elämän iloista ja vastoinkäymisistä. Onhan se varmaan aspergerille yhdenlaista huulien heiluttelua, mutta minulle todella rentouttavaa ja terapeuttistakin.

Ensimmäinen steppi on lopettaa identifioitumasta Asperger ihmiseksi.

Vanha viidakon fakta on, että kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.

Minun syvin fantasiani olisi kohdata ihminen, jo kanssa voisi olla nautinnollisesti hiljaa - vaikka siellä kahvilla, ilman vaivaantuneisuutta. Itse pidän ympäristön analysoimisesta (arkkitehtuuri, pukeutuminen), mutta siitä ei ole pakko keskustella.

Ja joo, Asperger minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Minulla on asperger, ja tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erilaisia eli esim. se mikä kiinnostaa minua ei välttämättä kiinnosta naapuria. Mielestäni ihmisten lukeminen ja keskustelu ovat opiskeltavia taitoja, aivan kuten pianon soitto tai pyörällä ajo. Ei muitakaan hoidettavissa olevia "vammoja" jätetä hoitamatta, jos inhimillinen hoito on mahdollista. Minulla on myös silmälasit, enkä pidä niiden käyttöä loukkauksena likinäköisyyden takia.

Ihan rauhassa. Minusta meillä ei ole sellaista vammaa, mikä pitäisi ”hoitaa” pois. Mene sinä kuntoutukseen, minä mieluummin ajan meidän oikeuksiamme yhteiskunnassa.

Ihan oikeasti ihmettelen, mitä tarkoittaa tuo oikeuksien ajaminen yhteiskunnassa kun kerran puhutaan keskustelemisesta. Toimintasäännöt ovat olemassa siksi, että kaikilla olisi mukavaa. Olen ikävä kyllä tavannut aikuisen aspergerihmisen, joka loukkasi ja häiritsi seksuaalisesti kaikkia tapaamiaan vastakkaisen sukupuolen edustajia, kun ei muuta osannut. Tuossa rikottiin jo mm.työsuojelulakia

KILTTIYS kirjoitti:

Ensimmäinen steppi on lopettaa identifioitumasta Asperger ihmiseksi.

Vanha viidakon fakta on, että kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.

Ime sinä tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmekymppinen autisti enkä osaa mitään kahvipöytäkeskusteluja vieläkään. Kuuntelen ja vastaan jos kysytään. Mielenkiintoa kepeille aiheille tai juoruille ei juurikaan ole. En pysty enkä toisaalta halua olla muuta kuin olen.

Koko ajan kyllä opin lukemaan paremmin rivien väleistä ja myös mitä on soveliasta puhua.

Minä olen kohta viisikymppinen asperger, ja tajuan ihan tasan tarkkaan kahvipöytäkeskusteluissa kuinka helvetin typerää se pääsääntöisesti on. Osaisin myös osallistua siihen, mutta ei tulisi mieleenkään tehdä niin. Kerron kyllä jos on jotakin asiaa. Harvemmin on.

No ei siihen aspergeriyttä tarvita, että tuon tajuaa... minäkin tajuan, enkä oo asperger, kai!

Moni ihminen nauttii noista tilanteista. Onhan siinä silloin pakko olla joku järki heidän mielestään. Vai tuleeko se mielihyvä ihan vain huulien heiluttelemisesta? ”Ollaan yhdessä ja jauhetaan tyhjänpäiväisyyksiä - mahtavaa!”

Mielihyvä tulee siitä, että saa toisen ihmisen huomion ja pääsee kuulemaan, mitä hän asioista ajattelee.

Minä juttelen mielelläni niin sanotuista syvällisemmistä aiheista, ja olen koska vain valmis analysoimaan vaikkapa kirjojen henkilöitä. Väittäisin, että melkein kaikki ihmiset ovat valmiita keskustelemaan syvällisesti, kun aihe ja kumppani ovat sopivia.

Jos saan antaa aspergereille muutaman neuvon, niin:

1) Vältä toistoa. Jos huomaat, että olet esittämässä jo kertomaasi pointtia uudelleen tai hieman eri sanoin, hillitse itsesi.

2) Pyri samaan myös mielesi sisässä. Jos toinen esittää jonkin uuden näkökulman, pyri sisäistämään hänen ajatuksensa ja jatkamaan sitä. Älä palaa takaisin omaan aiempaan kaavaasi, vaikka se miten houkuttelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Minulla on asperger, ja tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erilaisia eli esim. se mikä kiinnostaa minua ei välttämättä kiinnosta naapuria. Mielestäni ihmisten lukeminen ja keskustelu ovat opiskeltavia taitoja, aivan kuten pianon soitto tai pyörällä ajo. Ei muitakaan hoidettavissa olevia "vammoja" jätetä hoitamatta, jos inhimillinen hoito on mahdollista. Minulla on myös silmälasit, enkä pidä niiden käyttöä loukkauksena likinäköisyyden takia.

Ihan rauhassa. Minusta meillä ei ole sellaista vammaa, mikä pitäisi ”hoitaa” pois. Mene sinä kuntoutukseen, minä mieluummin ajan meidän oikeuksiamme yhteiskunnassa.

Ihan oikeasti ihmettelen, mitä tarkoittaa tuo oikeuksien ajaminen yhteiskunnassa kun kerran puhutaan keskustelemisesta. Toimintasäännöt ovat olemassa siksi, että kaikilla olisi mukavaa. Olen ikävä kyllä tavannut aikuisen aspergerihmisen, joka loukkasi ja häiritsi seksuaalisesti kaikkia tapaamiaan vastakkaisen sukupuolen edustajia, kun ei muuta osannut. Tuossa rikottiin jo mm.työsuojelulakia

Ei voi verrata siihen, jos joku haluaa keskustella itseään kiinnostavista aiheista. Mitä pahaa siinä on, tai mitä haittaa siitä on kenellekään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Minulla on asperger, ja tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erilaisia eli esim. se mikä kiinnostaa minua ei välttämättä kiinnosta naapuria. Mielestäni ihmisten lukeminen ja keskustelu ovat opiskeltavia taitoja, aivan kuten pianon soitto tai pyörällä ajo. Ei muitakaan hoidettavissa olevia "vammoja" jätetä hoitamatta, jos inhimillinen hoito on mahdollista. Minulla on myös silmälasit, enkä pidä niiden käyttöä loukkauksena likinäköisyyden takia.

Ihan rauhassa. Minusta meillä ei ole sellaista vammaa, mikä pitäisi ”hoitaa” pois. Mene sinä kuntoutukseen, minä mieluummin ajan meidän oikeuksiamme yhteiskunnassa.

Ihan oikeasti ihmettelen, mitä tarkoittaa tuo oikeuksien ajaminen yhteiskunnassa kun kerran puhutaan keskustelemisesta. Toimintasäännöt ovat olemassa siksi, että kaikilla olisi mukavaa. Olen ikävä kyllä tavannut aikuisen aspergerihmisen, joka loukkasi ja häiritsi seksuaalisesti kaikkia tapaamiaan vastakkaisen sukupuolen edustajia, kun ei muuta osannut. Tuossa rikottiin jo mm.työsuojelulakia

Menikö nyt vähän yli? Ehkä kyse ei kuitenkaan ole häiriköinnistä tai rikollisuudesta. Kenenkään ei ole pakko eikä edes velvollisuus noudattaa mitään kahvipöytäkeskusteluetikettiä. Se, että aiheet ei kiinnosta on ihan ok! Minä en oppisi koskaan ”lukemaan” ketään, enkä edes haluaisi, ja sekin on tosi ok. Kuten sokeuskin. Minulla se on erilaista, sokeutta silti. Ja parantumatonta, uskot tai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Minulla on asperger, ja tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erilaisia eli esim. se mikä kiinnostaa minua ei välttämättä kiinnosta naapuria. Mielestäni ihmisten lukeminen ja keskustelu ovat opiskeltavia taitoja, aivan kuten pianon soitto tai pyörällä ajo. Ei muitakaan hoidettavissa olevia "vammoja" jätetä hoitamatta, jos inhimillinen hoito on mahdollista. Minulla on myös silmälasit, enkä pidä niiden käyttöä loukkauksena likinäköisyyden takia.

Ihan rauhassa. Minusta meillä ei ole sellaista vammaa, mikä pitäisi ”hoitaa” pois. Mene sinä kuntoutukseen, minä mieluummin ajan meidän oikeuksiamme yhteiskunnassa.

Ihan oikeasti ihmettelen, mitä tarkoittaa tuo oikeuksien ajaminen yhteiskunnassa kun kerran puhutaan keskustelemisesta. Toimintasäännöt ovat olemassa siksi, että kaikilla olisi mukavaa. Olen ikävä kyllä tavannut aikuisen aspergerihmisen, joka loukkasi ja häiritsi seksuaalisesti kaikkia tapaamiaan vastakkaisen sukupuolen edustajia, kun ei muuta osannut. Tuossa rikottiin jo mm.työsuojelulakia

Ei voi verrata siihen, jos joku haluaa keskustella itseään kiinnostavista aiheista. Mitä pahaa siinä on, tai mitä haittaa siitä on kenellekään?

Että missä määrin itse kunkin tulee opetella sosiaalisia taitoja? Ehkä menee vähän ohi kyllä aiheesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Minulla on asperger, ja tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erilaisia eli esim. se mikä kiinnostaa minua ei välttämättä kiinnosta naapuria. Mielestäni ihmisten lukeminen ja keskustelu ovat opiskeltavia taitoja, aivan kuten pianon soitto tai pyörällä ajo. Ei muitakaan hoidettavissa olevia "vammoja" jätetä hoitamatta, jos inhimillinen hoito on mahdollista. Minulla on myös silmälasit, enkä pidä niiden käyttöä loukkauksena likinäköisyyden takia.

Ihan rauhassa. Minusta meillä ei ole sellaista vammaa, mikä pitäisi ”hoitaa” pois. Mene sinä kuntoutukseen, minä mieluummin ajan meidän oikeuksiamme yhteiskunnassa.

Ihan oikeasti ihmettelen, mitä tarkoittaa tuo oikeuksien ajaminen yhteiskunnassa kun kerran puhutaan keskustelemisesta. Toimintasäännöt ovat olemassa siksi, että kaikilla olisi mukavaa. Olen ikävä kyllä tavannut aikuisen aspergerihmisen, joka loukkasi ja häiritsi seksuaalisesti kaikkia tapaamiaan vastakkaisen sukupuolen edustajia, kun ei muuta osannut. Tuossa rikottiin jo mm.työsuojelulakia

Ei voi verrata siihen, jos joku haluaa keskustella itseään kiinnostavista aiheista. Mitä pahaa siinä on, tai mitä haittaa siitä on kenellekään?

Ei toki, mutta yleisiin kohteliaisuussääntöihin kuuluu, että kaikki otetaan huomioon. Jos muita paikalla olijoita ei aihe kiinnosta tai he eivät halua puhua siitä, niin eikö silloin olisi vain parempi antaa asian olla ja keskustella siitä jonkun sellaisen kanssa, jota se kiinnostaa ja joka on halukas keskusteluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Minulla on asperger, ja tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erilaisia eli esim. se mikä kiinnostaa minua ei välttämättä kiinnosta naapuria. Mielestäni ihmisten lukeminen ja keskustelu ovat opiskeltavia taitoja, aivan kuten pianon soitto tai pyörällä ajo. Ei muitakaan hoidettavissa olevia "vammoja" jätetä hoitamatta, jos inhimillinen hoito on mahdollista. Minulla on myös silmälasit, enkä pidä niiden käyttöä loukkauksena likinäköisyyden takia.

Ihan rauhassa. Minusta meillä ei ole sellaista vammaa, mikä pitäisi ”hoitaa” pois. Mene sinä kuntoutukseen, minä mieluummin ajan meidän oikeuksiamme yhteiskunnassa.

Ihan oikeasti ihmettelen, mitä tarkoittaa tuo oikeuksien ajaminen yhteiskunnassa kun kerran puhutaan keskustelemisesta. Toimintasäännöt ovat olemassa siksi, että kaikilla olisi mukavaa. Olen ikävä kyllä tavannut aikuisen aspergerihmisen, joka loukkasi ja häiritsi seksuaalisesti kaikkia tapaamiaan vastakkaisen sukupuolen edustajia, kun ei muuta osannut. Tuossa rikottiin jo mm.työsuojelulakia

Ei voi verrata siihen, jos joku haluaa keskustella itseään kiinnostavista aiheista. Mitä pahaa siinä on, tai mitä haittaa siitä on kenellekään?

Ei toki, mutta yleisiin kohteliaisuussääntöihin kuuluu, että kaikki otetaan huomioon. Jos muita paikalla olijoita ei aihe kiinnosta tai he eivät halua puhua siitä, niin eikö silloin olisi vain parempi antaa asian olla ja keskustella siitä jonkun sellaisen kanssa, jota se kiinnostaa ja joka on halukas keskusteluun?

Kohteliasta varmasti, mutta minulle ainakin on asiasta ihan sanottava. Silmien pyörittely tai taktinen tauotus ei mene perille. Ei edes syvät huokaukset. Annan kyllä asian olla kun siitä huomautetaan, ja katoan paikalta.