Mies ei halunnut naimisiin, ja kärsii nyt siitä kun haluan pitää erilliset rahat

Vierailija kirjoitti:

En käsitä miten avioliitto liittyy mitenkään tuohon rahakuvioon?

Jos lukisit ketjun, niin käsittäisit.

Mies halusi yhteiset rahat, kerroin hänelle, että kyllä se minulle sopii, mutta vain avioliitossa.

Ap

Tavallinen tarina. Mies kyllä puhuu naimisiinmenosta, mutta jättää asian avoimeksi. Jää puuttumaan se, että sanoisi suoraan haluavansa naimisiin. Koska oikeasti ei halua.

Niin, että mies ensin tuhlasi omat rahansa ja nyt täytyisi päästä käyttämään sinun rahojasi? Ja sitten mökötetään, kun tämä ei olekaan ok? Nyt miehelle hieman ryhtiä ja vastuunottoa omasta käytöksestä. Ihan hirvittävän epäkunnioittavaa olettaa, että näin olisi ok toimia. Mikäli olette Ap jo alussa sopineet suhteenne pelisäännöt, näissä tulee pysyä. Mies aikuisena ihmisenä on varsin kykenevä hakemaan töitä ja kustantamaan sitten vasta omia harrastuksiaan. Kuulostaa siltä, että hän käyttäytyy nyt hieman teinipoikamaisesti, ikäänkuin äiti maksaisi, kun omat viikkorahat loppuu.

Parisuhteissa on aina kaksi aikuista ja erillistä ihmistä. On todella ok tukea ja turvata toista, mutta toista ei koskaan tule pitää itsestään selvyytenä. Pysy Ap jämptinä. 

Me ollaan naimisissa, mutta edelleen omat rahat. Ei oikein edes puhuta paljonko toinen tienaa, tai mitä laskuja on. Laina maksetaan puoliksi. Oon sanonut että ihan sama vaikka olisi työtön, jos ei vaikuta minun pankkitilinsaldoon :)

Minusta olet toiminut ihan fiksusti, etkä julmasti, enkä menisi itsekään tuossa tilanteessa enää naimisiin ainakaan ilman avioehtoa. Suurilla omaisuuseroilla se avioehto kannattaa tehdä. Itse olen naimisissa ja tienaan meistä hieman enemmän, tilit on erit (taloustili yhteinen) ja kuluista maksan enemmän. Tiedän kuitenkin, että jos eroaisimme joutuisin ehkä maksamaan tasinkoa. Sekin kannattaa ottaa huomioon, vaikka tilit olisi erilliset.

Vierailija kirjoitti:

Minä aina jaksan ihmetellä sitä, että naimisiin meno on kiinni siitä, ”hoksaako” / viitsiikö mies kosia. Tällä vuosisadalla! Itse menin naimisiin 1960-luvulla, enkä todellakaan muista, kumpi meistä kosi. Ei se kosinta maailman suurin asia ole, etenkään jos jo pitkään on asuttu yhdessä.

Et ymmärrä, koska miehesi halusi kanssasi naimisiin. Ap:n mies ei halunnut. Hehän olivat asiasta keskustelleetkin.

Minun (ex)mieheni ei koskaan suostunut puhumaan kanssani avioliitosta. Ei edes, vaikka meillä oli monta yhteistä lasta, ja olimme olleet vuosia yhdessä. Ei minulle se avioliittokaan niin tärkeää olisi ollut, mutta se loukkasi, että hän ei suostunut edes kertomaan,miksi ei halua naimisiin.

Suhde eteni vähän samaan tapaan, kuin ap:llä, eli miehellä oli omat menonsa, kaikista en edes tiennyt. Suhde ei kaatunut siihen, ettei menty naimisiin, mutta se, että en ollut edes keskustelun arvoinen, oli iso asia minulle.

Minä en haluaisi maksella miehen itse sotkemia raha-asioita myöskään avioliitossa. Toki tiedän, että on elatusvelvollisuus, mutta edellytän silti että kumpikin hoitaa asiansa kunnolla joka tapauksessa.

En myöskään arvostaisi miehen ajatusmallia, että haluaisi hyötyä minusta rahallisesti, ainoa kunniallinen teko on selvittää aiheuttamansa sotkut ihan itse.

Ihan hyvä vain ettette menneet naimisiin.

Ei ainakaan erota kannata koska 5 avoliittovuoden jälkeen erotessa tulee suoritettavaksi ositus.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan erota kannata koska 5 avoliittovuoden jälkeen erotessa tulee suoritettavaksi ositus.

Ei se ositus sitä tarkoita, että rahat menisi puoliksi vaan sitä, että jos toinen on vaikkapa pitkään hoitanut yhteistä lasta kotona ja mahdollistanut sillä toiselle omaisuuden kartuttamisen työssäkäynnillä, niin lasta kotona hoitaneen on jossain tilanteissa mahdollisuus saada tasinkoa.

Itse tuossa tapauksessa harkitsisin koko liiton jatkoa. Jos mies mököttää, kun on itse sotkenut asiansa eikä avopuoliso suostu maksamaan häntä ulos tilanteesta, niin se kertoo jo aika paljon kyseisestä ihmisestä.

Minulla ehdottomasti omat rahat ja avioehto. Mies hoitakoon omat menonsa ja tasan puolet yhteisistä kuluista.

Vierailija kirjoitti:

Jos suhteen nainen olisi työtön, jokainen naisen vastaus ketjussa olisi täysin toinen.

Enpä usko. Työttömien naisten kertomuksissa on tavallista, että heidän pitäisi edelleen maksaa puolet kuluista tai yleensä enemmänkin, koska maksavat yksin lapsen kulut. Ap sanoi maksavansa isomman osuuden. Mitään toisen kalliita harrastuskuluja ei tarvitse maksaa, eikä liity mitenkään sukupuoleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan erota kannata koska 5 avoliittovuoden jälkeen erotessa tulee suoritettavaksi ositus.

Ei tule. Avoerossa ei tule ositusta. Hyvitys voi tulla, mutta se on harvinaista ja tulee kyseeseen vain tilanteissa, joissa toinen on mahdollistanut toisen tulojen karttumisen. Se, että toinen ansaitsee enemmän kuin toinen ja siksi saa säästöön enemmän, ei ole minkäänlainen peruste hyvitykselle. Jos ap:lla olisi oma yritys ja avopuoliso olisi työskennellyt sen eteen ilman palkkaa, hyvitykselle voisi olla perusteita. Nyt ei ole.

https://www.minilex.fi/a/avopuolisoiden-ero-ja-ositus

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan erota kannata koska 5 avoliittovuoden jälkeen erotessa tulee suoritettavaksi ositus.

Ei tule, pitkä avoliitto ei vastaa erossa avioliittoa. Avoerossa kumpikin pitää omat rahansa, vaikka avoliitto olisi kestänyt 20 vuotta. Harvoissa tapauksissa hyvitystä voi saada, mutta tämä vain silloin, jos toinen on jollain merkittävällä tavalla mahdollistanut toiselle omaisuuden kartuttamisen. Vaikkapa tosiaan työskentelemällä ilmaiseksi sen toisen firmassa tai hoitamalla pitkään yhteistä lasta kotona. Mutta näissäkään tilanteessa hyvitystä ei automaattisesti saa vaan pitää olla kyse merkittävästi omaisuuden kartuttamisen mahdollistamisesta.

Suomessa jaksetaan riidellä joka eurosta. Muualla ei olla yhtä pihejä.

Mies haluaa hyötyä naisesta ilman että tarvisi sitoutua kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan erota kannata koska 5 avoliittovuoden jälkeen erotessa tulee suoritettavaksi ositus.

Haha. Naiset luulee, että olemalla pitkään avoliitossa pääsisi miehen rahoihin käsiksi ja saisi osan rahoista eron tullen. No ei saa. Avoerossa kumpikin pitää omansa, paitsi täällä jo mainitut pari harvinaista poikkeusta.

Oikea asenne ap:llä, parempituloisella ei ole mitään velvollisuutta elättää köyhempää parisuhteessa. Vihdoinkin nainen, joka ymmärtää asian. 

Vain köyhät kannattaa yhteisiä rahoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis olitte sopineet menosta naimisiin, puhuneet asiasta avioehtoa myöten, mutta silti odotit miehen kosimista? Ja miksi ihmeessä avioliitossa pitäisi olla yhteiset rahat?

Olen eri, mutta vastaan silti. Ei avioliitossa "pidä" olla yhteisiä rahoja, mutta monella on. Meilläkin. Ja tämä toimii todella hyvin. Ei tule juurikaan riitaa rahasta ja kenenkään ei tarvitse pitää kirjaa siitä kuinka paljon on maksanut mistäkin. Olemme perhe, meillä on yhteinen koti, autot, lapset, yhteinen elämä. Syömme ja laitamme ruokaa yhdessä. Tuntuisi hassulta alkaa laskeskella kuka maksaa tästä minkäkin verran. Mutta ymmärrän toki, että toisille sellainen rahoja erotteleva malli sopii.

Meillä ei tarvitse riidellä eikä pitää kirjaa rahasta juuri sen takia, kun on erilliset rahat ja yhteinen taloustili. Yhteiselle tilille siirretään (50/50) kerran kuussa summa, jolla katetaan sen kuukauden laskut, ruoat ja yhteisen auton kulut ja sieltä ne myös maksellaan. Kaikki muu on omaa. Ei tarvitse koskaan miettiä, onko reilua että toinen osti moottoripyörän samaan aikaan kun toinen yritti säästää ostamalla kengät kirpparilta (kärjistetty esimerkki).

Ei tuo ole mielestäni reilua. Avioliitto on yhteinen yritys ja siihen osallistutaan tasapuolisesti, mikä ei tarkoita 50/50 -jakoa. Se joka tienaa enemmän, osallistuu suuremmalla summalla kuin vähemmän tienaava.

Mielenkiintoisesti puhut, että ette ole naimisissa, koska mies ei halunnut. Kuitenkin kertomasi perusteella kumpikaan ei tehnyt asian eteen elettäkään. Et edes sinä itse,