Mies ei halunnut naimisiin, ja kärsii nyt siitä kun haluan pitää erilliset rahat
Ollaan siis oltu piiitkään avoliitossa. Joskus alkuvuosina puhuttiin naimisiinmenosta ja molemmat halusi naimisiin, vaikka se ei kummallekaan aivan valtavan tärkeä asia ollut (siis avioliitto sinänsä, yhteinen tulevaisuus kyllä tietenkin). Avioehtoa ei ollut tarkoitus laittaa, vaan molemmat oltiin sitä mieltä että se ei ole tarpeen. No aika kului, mies ei kosinut, elettiin kuitenkin hyvää yhteistä elämää ja nyt sitten vuosikausia myöhemmin ollaan edelleen yhdessä mutta ei naimisissa, mies ei sitten kai halunnutkaan kosia koskaan eli mennä naimisiin, avoliitto kai sitten riitti hänelle.
Minä olen aina ollut sitä mieltä, että on yhteiset rahat vasta kun mennään naimisiin, avoliitossa erilliset rahat vaikka tietenkin yhteiset asiat maksetaan yhdessä, jollain reilulla tavalla tulojen mukaan tai suunnilleen puoliksi. Mies on sotkenut muutama vuosi sitten raha-asiansa ja menettänyt sijoituksia, teki konkurssinkin ja sellaista. On työtön nyt. Minä taas olen ollut koko ajan ihan hyväpalkkaisessa työssä. Miestä harmittaa, kun meillä ei olekaan nyt yhteiset rahat. Tietenkin maksan kaikesta enemmän, koska tienaan enemmän, mutta mies ei voikaan mennä millekään yhteiselle tilille, johon tulisi minun palkka, maksamaan omia harrastushankintojaan ym. Tämä hiertää välejämme, minusta syy on hänen kun ei halunnutkaan naimisiin, turha valittaa nyt kun itse päätti olla kosimatta. MP?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
J9os suhteen nainen olisi työtön, jokainen naisen vastaus ketjussa olisi täysin toinen.
Ansiosidonnaisella pystyy kyllä maksamaan oman osuutensa perheen menoista. Jos ei pysty, niin sitten voi tehdä enemmän kotitöitä, töissä oleva maksaa silloin enemmän menoista.
Oletko sinä sitä mieltä, että toisen ajalla saa kyllä loisia, mutta rahalla ei?
. Päteekö tämä naisiinkin? Kotiäidit hoitaa koko kodin ja lapset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sä mielipiteitä tarvitset?
Ihan kiinnostaa muiden mielipiteet siitä, että toiminko väärin, olenko ”julma” kun en haluakaan yhteisiä rahoja kun mies ei kerran halunnutkaan naimisiin jne. Ap
Minä olen naimisissa vaimon kanssa. Hänellä ollut vastoinkäymisiä elämässä. Masennusta jne ja opiskelut epäonnistuneet. Minä olen tavallaan aika menestynyt. 6,5k palkka ja hyvä työ. Rahat on erilliset, mutta vaimolla on kortti minun tililleni, että voi ostaa mitä tarvitsee tai yleensäkin mitä kotona tarvitaan. Toki vaimo kunnioittaa minua niin, että ei "tuhlaile" rahoja.
Kuulostaa AP vähän siltä, että olet katkera naimattomuudestasi etkä kunnioita miestäsi. Miksi puoliso on vihollinen, jolle pitää kostaa?
No henkilökohtaisesti en ymmärrä yhteisten tilien ideaa vaikka naimisissa oltaisiinkin.
Mikä järki? Jos joku tili perustetaan yhteiseksi, niin sellaisella ehdolla, että kumpikin laittaa sinne esim. jonkun määräsumman kuukausittain. Mutta luonnollisesti aikuisella ihmisellä on oltava omat rahat.
Eli aloittajan mielipidekyselyyn: mielestäni et ole tuhma, kun et pelasta miestäsi omilla rahoillasi. Sen sijaan olet kyllä vähän tyhmä, jos kuvittelet, että avioliitossa sulla ja miehellä olis pitänyt olla yhteiset rahat sen kummoisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
J9os suhteen nainen olisi työtön, jokainen naisen vastaus ketjussa olisi täysin toinen.
Ansiosidonnaisella pystyy kyllä maksamaan oman osuutensa perheen menoista. Jos ei pysty, niin sitten voi tehdä enemmän kotitöitä, töissä oleva maksaa silloin enemmän menoista.
Oletko sinä sitä mieltä, että toisen ajalla saa kyllä loisia, mutta rahalla ei?
. Päteekö tämä naisiinkin? Kotiäidit hoitaa koko kodin ja lapset?
Suomessa on hyvin vähän täysin tulottomia kotiäitejä tai kotirouvia. Uskon heidän tekevän lähes kaiken, mutta uskon myös senkin, että isät haluavat olla lastensa kanssa työpäivien jälkeen. Äitiysvapaasta ja hoitovapaasta maksetaan korvausta ja hyvällä palkalla äitiyspäiväraha voi olla miehen palkkaa suurempi.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisesti puhut, että ette ole naimisissa, koska mies ei halunnut. Kuitenkin kertomasi perusteella kumpikaan ei tehnyt asian eteen elettäkään. Et edes sinä itse,
Eihän naimisiin menon eteen tehdä mitään ennen kuin on ihan selvää, että kumpikin haluaa mennä naimisiin. Asiasta pitää keskustella eikä kierrellä.
Meillä on erilliset rahat, vaikka ollaan oltu naimisissa yli 15 vuotta. Paljon helpompi näin. Maksetaan kulut puoliksi (molemmilla on suunnilleen yhtä iso palkka) ja loput voi käyttää miten haluaa. Ei ole koskaan tarvinnut riidellä siitä, mihin toinen on rahansa käyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän vanhanaikaista ajattelua että naimisiin mennään vain jos mies hoksaa kosia.
Muuten ihan ok että harrastukset jää vähemmälle jos ei ole varaa harrastaa.
En tarkoittanut kosinnalla mitään polvistumista, vaan sitä, että mies olisi selkeästi ilmaissut halunsa mennä naimisiin niin, että haluaa sopia päivän ja tekee selväksi että nyt järjestetään ne häät. Eli vie asiaa eteenpäin selvästi tahtonsa ilmaisten. Ap
Miksi juuri miehen täytyisi viedä asiaa eteenpäin? Yleensäkin naiset ovat enempi järjestämässä häitä niin mistä mies tuollaista edes huomaisi tehdä? Kumpi tahansa teistä olisi voinut tehdä aloitteen päivän sopimiseksi joten turha tästä on miestä sättiä.
Mitä taas tuohon raha-asiaan tulee niin itse en ikimaailmassa suostuisi mihinkään yhteisiin tileihin, vaikka kuinka oltaisiin naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis olitte sopineet menosta naimisiin, puhuneet asiasta avioehtoa myöten, mutta silti odotit miehen kosimista? Ja miksi ihmeessä avioliitossa pitäisi olla yhteiset rahat?
Olen eri, mutta vastaan silti. Ei avioliitossa "pidä" olla yhteisiä rahoja, mutta monella on. Meilläkin. Ja tämä toimii todella hyvin. Ei tule juurikaan riitaa rahasta ja kenenkään ei tarvitse pitää kirjaa siitä kuinka paljon on maksanut mistäkin. Olemme perhe, meillä on yhteinen koti, autot, lapset, yhteinen elämä. Syömme ja laitamme ruokaa yhdessä. Tuntuisi hassulta alkaa laskeskella kuka maksaa tästä minkäkin verran. Mutta ymmärrän toki, että toisille sellainen rahoja erotteleva malli sopii.
Meillä ei tarvitse riidellä eikä pitää kirjaa rahasta juuri sen takia, kun on erilliset rahat ja yhteinen taloustili. Yhteiselle tilille siirretään (50/50) kerran kuussa summa, jolla katetaan sen kuukauden laskut, ruoat ja yhteisen auton kulut ja sieltä ne myös maksellaan. Kaikki muu on omaa. Ei tarvitse koskaan miettiä, onko reilua että toinen osti moottoripyörän samaan aikaan kun toinen yritti säästää ostamalla kengät kirpparilta (kärjistetty esimerkki).
Moottoripyörät ja kirpparikengät, ei mitenkään kärjistetty esimerkki vaan täyttä totta toisille. Valitettavasti.
En ymmärrä tuota, että odotetaan kosintaa, mutta ei sitten itse kosita vaan jäädään omasta mielestä huooon suhteeseen, kun ei mennä naimisiin. Mikä estää itse kosimasta? Sitten tietää tarkalleen mitä se mies haluaa ja voi lähteä lätkimään suhteesta halutessaan eikä tarvit odotella yhtikästä mitään.
Ajattele asia näin että se kosimattomuus ja pelkkä avoliitto olikin luojan lykky kun mies sössi asiansa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota, että odotetaan kosintaa, mutta ei sitten itse kosita vaan jäädään omasta mielestä huooon suhteeseen, kun ei mennä naimisiin. Mikä estää itse kosimasta? Sitten tietää tarkalleen mitä se mies haluaa ja voi lähteä lätkimään suhteesta halutessaan eikä tarvit odotella yhtikästä mitään.
Ymmärrän aloittajan näkökulmaa että haluaa todisteen miehen lujasta halusta avioitua juuri minun kanssa, että on valmis viemään asioita eteenpäin. Ilman painostamista.
Onko siis puolison ongelma se, että hän ei voi työttömänä harrastaa kuten ennen? Miten se liittyy mitenkään siihen, oletteko te avio- tai avoliitossa tai edes yhdessä?
Miten kalliit harrastukset puolisolla oikein oli?
Jos homma ois toisinpäin,palsta ois julistanu miehen narsistiksi yms.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan naimisissa, eikä ole edes harkittu, että olis yhteiset rahat. Yhteinen asuntolainatili, jonne molemmat laittaa saman summan, mut muuten ei sotketa rahojamme. Yhteiset menot maksetaan puoliksi sen suuremmin keskustelematta. Esim. mies maksoi viimeksi eläinlääkärilaskun ja kun näin laskun eteisen pöydällä, niin siirsin puolet siitä hänen tililleen. Meillä on niin hauskaa yhdessä ja mielenkiintoisempiakin keskustelunaiheita, niin yhtään en halua raha-asioita avioliittoomme sotkea.
Näin ajattelevat ihmiset eivät ymmärrä, että jo yhdessä ollessaan ja kun on yhteisiä menoja, ovat jo ”sotkeneet” raha-asiansa siihen yhteyteen.
Tuokaan tilanne ei toimisi ellei kumpikin olisi siinä samoilla linjoilla.
Teillä siis on kuin onkin yhteisiä raha-asioita ja teillä ne toimii.
Aivan kuten muunkinlaiset raha-asiat ja järjestelyt voivat toimia tai olla toimimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota, että odotetaan kosintaa, mutta ei sitten itse kosita vaan jäädään omasta mielestä huooon suhteeseen, kun ei mennä naimisiin. Mikä estää itse kosimasta? Sitten tietää tarkalleen mitä se mies haluaa ja voi lähteä lätkimään suhteesta halutessaan eikä tarvit odotella yhtikästä mitään.
Ymmärrän aloittajan näkökulmaa että haluaa todisteen miehen lujasta halusta avioitua juuri minun kanssa, että on valmis viemään asioita eteenpäin. Ilman painostamista.
Samaa mieltä. Tämä on se mitä itse myös toivoisin mieheltä, selkeitä tekoja ja aitoa halua sekä innostusta. Se on puoleensavetävää ja seksikästä, vastaa sitä dynamiikkaa mitä parisuhteesta etsin. Nykyään harvinaista ja siksi sinkku.
Oliko aikasemmin kuin pihi narsisti? Nyt kiemurtelee kuin mato koukussa?
Eläköön, kuten on pedannut.
Monet naiset elelee sievästi suu supussa jalat auki miehen lompakolla. Sulla on terve itsetunto. Hyvä!