Tapasin elämäni rakkauden 15 vuoden jälkeen - PETTYMYS!

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 18:28"]Ei se ole ulkonäöstä kiinni. Pinnallisia ootte :)

Perfect Ten
[/quote]

❤

Monesti ne nuorena hyvännäköiset ja suositut repsahtavat ja kuluvat ulkoisesti nopeammin. Miettikää nyt vaikkapa niitä yläasteen suosituimpia ja silloin parhaimman näköisiä.

Käytännössä kaikki peruskoulun suosituimmat (mikäli Facebookiin on uskominen) omassa ikäluokassani ovat nykyisin lapsuutensa kotipaikkakunnalle jämähtäneitä kulmaräkälän vakkariasiakkaita, joita vuodet eivät ole kohdelleet kovinkaan hyvin. Monet ovat yh-äitejä (lapsia monille miehille), työttömiä, itsestään ja ulkonäöstään huolehtimattomia, matalapalkattuja, ei-kouluttautuneita... Kun taas ne oman nuoruutensa rumat ankanpoikaset ovat useimmiten kehittyneet kauniiksi, menestyneiksi joutseniksi. Miettikääpä luokkakokouksia ja ketkä ovat yllättäneet positiivisimmin, ketkä negatiivisimmin? 

Älkää siis nuoret ihmiset antako niiden hyvännäköisten kohdella teitä huonosti! Tilanteet muuttuu ja kehittyy! Kauneus on katoavaista! Kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua asiat voivat olla päälaellaan.

En ole enää nuoruuden hehkeä, mutta viina ja tupakka tekevät tuhojaan. Nuoruuden ihastukseni pyörii kotikylän ryyppyjengissä tänään. N. 35 v. asti oli vielä työelämässä, sitten viina alkoi viedä. Eräs tuttu nainen 3 v. nuorempi minua näyttää 10 v. vanhemmalta viinan turvottamalla punakalla kasvoilla ja äänikin on muuttunut viskibassoksi.

Kyllä tässä taas kiillotetaan omaa kilpeä muitten kusrannuksella ja ollaan ilkeitä. Ettet ole koulukiusaamisesta kehittyneet.

T. Nuorekas, kaunis, rypytön yli 40-v.

No ilkeydessä ette ainakaan häviä.

Niin ne suositut pelimiehet kehittyvät. Alaspäin.

Nuorempana ovat niin suosittuja, hyvännäköisiä ja haluttuja. Suosio nousee joillakin hattuun, naisia käytetään hyväksi. Mutta niinpä vain on kauneus ja kunnia katoavaista. Viimeistään +35 vuotiaina alkaa maan vetovoima näyttää mahtinsa, massut pullottuu, hiusraja karkaa, päihteet maistuvat ja se jos mikä näkyy. Onneksi aina löytyy näitä samassa jamassa olevia Tanjona ja Sareja joihin voi turvata kun kukaan muu ei enää huoli.

Tuskin olet ap itsekkään kovin hehkeä enää...

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 19:56"]

Tuskin olet ap itsekkään kovin hehkeä enää...

[/quote]

No sitähän meistä kukaan ei taida tietää...

Luonnollinen vanheneminen on täysin eri asia mitä järkyttävä, ennenaikainen ja omilla valinnoilla aiheutettu rupsahtaminen.

Itseaiheutettuja ovat mm. kaljamaha ja huono vartalo ja huonot hampaat, luonnollista taas hiusten oheneminen ja rypyt.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 19:56"]

Tuskin olet ap itsekkään kovin hehkeä enää...

[/quote]

Ja näin toteaa elämäänsä ja omaan itseensä kyllästynyt Masa 41-v, joka tuntee tätä ketjua lukiessaan piston sydämessään. Taisi ottaa koville aloittajan kuvaus? Ei kai se ole sinusta?

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:21"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:04"]

No mutta hei, ei ainakaan tarvitse miettiä ja kelailla tuota tyyppiä enää!

Itselläni oli vähän sama kokemus. Seurustelin 17-vuotiaana hetken yhden uskomattoman komean nuoren jannun kanssa, joka oli sisältä kyllä pelkkää silkkoa, pelimies jne. Emme nähneet yli vuosikymmeneen ja välillä aina mietin, mitähän hälle kuuluu jne. No juu, hän lisäsi minut sitten Facebook-kaveriksi hiljattain ja näin, että tämä 30-vuotias (!) mies oli nykyään kaljamahainen, turpeakasvoinen ilmestys, jonka hiusraja on karannut kauas päälaelle. Persoonaa ei ollut ikävä aiemminkaan, nyt ei tarvitse enää miettiä sitä komeuttakaan. Lähinnä naurahdan, kun hänen kuvansa tulee Facebookissa vastaan. Auttoi kertalaakista!

[/quote]

Pakko näin ohimennen kysyä tuosta huutomerkistä 30:n perässä, olitko yllättynyt että hän oli vanhentunut vuosikymmenessä vuosikymmenen verran, vai mikä tarkoitus tuolla huutomerkillä oli?

[/quote]

Huutomerkki siksi, että yleensä 30-vuotiaana ihminen on yleensä melkeinpä hehkeimmillään. Itse olen huomattavasti viehättävämpi nyt kuin tuolloin 17-vuotiaana: iho on kuulas ja toistaiseksi rypytön (teininä rasvainen iho ja finnejä), hiukset tuuheat ja pitkät (teininä kauheita "graafisia" kampauskokeiluja) ja painoakin on nykyään vähemmän. Pukeutumistyylin ym. kehityksestä puhumattakaan. Tuo ex-poikaystäväni sen sijaan oli mennyt reippaasti alamäkeä kaikilla näillä osa-alueilla, muistutti jotain keski-ikäistä äijää. Yritti muuten nyt lämmitellä minua uudelleen, annoin tiukat pakit. :D

t. 4

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 19:30"]

Niin ne suositut pelimiehet kehittyvät. Alaspäin.

Nuorempana ovat niin suosittuja, hyvännäköisiä ja haluttuja. Suosio nousee joillakin hattuun, naisia käytetään hyväksi. Mutta niinpä vain on kauneus ja kunnia katoavaista. Viimeistään +35 vuotiaina alkaa maan vetovoima näyttää mahtinsa, massut pullottuu, hiusraja karkaa, päihteet maistuvat ja se jos mikä näkyy. Onneksi aina löytyy näitä samassa jamassa olevia Tanjona ja Sareja joihin voi turvata kun kukaan muu ei enää huoli.

[/quote]

Ovatpahan saaneet nuorena monet palstamammatkin jallitettua pimpat märkinä nussutettavikseen. ;) Mikäpä sen mukavampaa, kuin pienissä kaljoissa kehuskella kenen perusinsinöörin nykyistä vaimoa tuli paukutettua aikoinaan peppuun. Vieläpä silloin kun oli pantavan näköinen, toisin kuin nykyään. Rupsahtaneet lehmät voi suosiolla jättää rauhaan ja siirtyä pelimieshommista hyvin ansaitulle eläkkeelle päihdyttävien aineiden pariin. Ei tarvitse huomata tulevaisuudessa makaavansa vanhainkodissa hoitamattomana, joutavaa "uraansa" muistellen ja itsekkäitä pentuja turhaan vierailemaan odotellen. On nimittäin siinä vaiheessa jo matojen ruokana. Valintojahan nämä on. Kaikki tyylillään. :)

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 18:40"]

Monesti ne nuorena hyvännäköiset ja suositut repsahtavat ja kuluvat ulkoisesti nopeammin. Miettikää nyt vaikkapa niitä yläasteen suosituimpia ja silloin parhaimman näköisiä.

Käytännössä kaikki peruskoulun suosituimmat (mikäli Facebookiin on uskominen) omassa ikäluokassani ovat nykyisin lapsuutensa kotipaikkakunnalle jämähtäneitä kulmaräkälän vakkariasiakkaita, joita vuodet eivät ole kohdelleet kovinkaan hyvin. Monet ovat yh-äitejä (lapsia monille miehille), työttömiä, itsestään ja ulkonäöstään huolehtimattomia, matalapalkattuja, ei-kouluttautuneita... Kun taas ne oman nuoruutensa rumat ankanpoikaset ovat useimmiten kehittyneet kauniiksi, menestyneiksi joutseniksi. Miettikääpä luokkakokouksia ja ketkä ovat yllättäneet positiivisimmin, ketkä negatiivisimmin? 

Älkää siis nuoret ihmiset antako niiden hyvännäköisten kohdella teitä huonosti! Tilanteet muuttuu ja kehittyy! Kauneus on katoavaista! Kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua asiat voivat olla päälaellaan.

[/quote]

jos ihmisellä on nuoruudessaan menestystä kaveriporukassa, on ihan luonnollisesta, ettei pyrkimystä muuhun välttämättä ole. sen sijaan jotkut puhkeaa kukkaan vasta aikusempana. on ilokuulua tähän jälkimmäiseen ryhmään.

Heh, teininä olin tosi tosi ihastunut yhteen lähistöllä asuvaan poikaan/mieheen. Nyt vuosien jälkeen tyyppi on huoltomiehenä kotilähiössään, tuli just ja just kakskymppisenä isäksi ja lapsi on jollekin, noh rumasti sanottunaliiian pienissä vaatteissa kulkevalle wt-elämänkoululaiselle. Fb-profiilia kun katsoo, voisi luulla katsovansa Tauskin pikkuveljen profiilia.

Huhhuh, kyllä elämä kuljettaa (ja kuluttaa) ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:54"]

Sattumalta tapasin elämäni suurimman rakkauden pitkästä aikaa. Tai henkilön, jota olen pitänyt sellaisena tähän asti.

Miehen, joka vei jalat altani 15 vuotta sitten. Totaalisesti. Rakastuin ja rakastin. Jonka kanssa tunsin vahvimmin. Joka oli komea, voimakas, tuntui sielunkumppanilta enemmän kuin kukaan muu koskaan aiemmin (ja oikeastaan sen jälkeen). Kaikki toimi, monella sektorilla. Suhteemme oli lyhyt mutta äärimmäisen kiihkeä, elimme kuin viimeistä päivää. Loppuikin vähän epämääräisesti, paljon jäi kesken. Olen monesti häntä vuosien aikana miettinyt ja ajatellut, palannut yhteisiin hetkiin. Joskus liikaakin, jäin suorastaan kiinni häneen pitkäksi aikaa.

Nyt siis näin hänet ohimennen, sattumalta. Voi mikä pettymys tämä kohtaaminen olikaan. :(

Mies oli vanhentunut, rupsahtanut. Komea ulkomuoto ja tyylikkyys oli totaalisesti kadonnut. Ennen katsoin häntä ylöspäin, hän oli silmissäni niin "täydellinen". Nyt se täydellisempi olinkin minä itse. Minä olin kehittynyt vanhetessani ulkoisesti "parempaan" suuntaan, tämä mies taas selvästi huonompaan. Miksi ihmeessä olen tuhlannut aikaa miettimällä häntä, vertailemalla muita suhteitani häneen? Miksi?! 

Voiko aika kullata muistoja noin vääristävästi?! Surullista! :((

[/quote]

Sulla on arvot kohdallaan, jos suuri rakkaus perustuu ulkonäköön. Otan osaa.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 21:03"]

Heh, teininä olin tosi tosi ihastunut yhteen lähistöllä asuvaan poikaan/mieheen. Nyt vuosien jälkeen tyyppi on huoltomiehenä kotilähiössään, tuli just ja just kakskymppisenä isäksi ja lapsi on jollekin, noh rumasti sanottunaliiian pienissä vaatteissa kulkevalle wt-elämänkoululaiselle. Fb-profiilia kun katsoo, voisi luulla katsovansa Tauskin pikkuveljen profiilia.

Huhhuh, kyllä elämä kuljettaa (ja kuluttaa) ihmisiä.

[/quote]

Tutulta kuulostaa. :D

Itse menetin nuorena naisena sydämeni eräälle kotipaikkakunnan semi-urheilijalle. Tyypillä oli ulkonäkö kohdillaan ja luonnekin jotenkin "villi" ja "vaarallinen". Itse olin vasta puhkeamassa kukkaan ja täysin ilman itsetuntoa tai -arvoa, siis sellainen tyypillinen kiltti, arka ja kunnollinen kotityttö, jota kukaan ei ole koskaan kehunut tai kannustanut. Olin suorastaan otettu siitä, että tämä komistus tahtoi olla silloin tällöin seurassani ja sallin hänen puhua mulle ja käyttäytyä mua kohtaan suoraan sanottuna aika p*skasti. Erohan siinä lopulta tuli, minäkin muutin korkeakouluopintojen perässä kauas kotikaupungista, mutta jotenkin hän silti jäi mieleeni ja usein olen häntä vuosien aikana miettinyt. 

Monen mutkan kautta sain kuulla hänen elämänsä nykytilan. Asuu edelleen kotimaisemissaan, on jonkinlainen kouluja käymätön varastomies, päihteet maistuvat, urheilu on jäänyt kauas nuoruuteen. Mies on ehtinyt seurustella ja olla kihloissa varmaan joka toisen samantyyppisen elämänkoulussa opiskelleen naikkosen kanssa. Pari lastakin on siunaantunut, kaikki eri naisille tottakai. Suhteet eivät ole hänellä kestäneet koskaan vuotta-paria kauempaa, aina vaihtaa nuorempaan jos sellaisen onnistuu jostakin löytämään. Tyylillisesti tyyppi on pahasti jämähtänyt sellaiseen 1990-luvun Rantarock-tunnelmaan, Tauski-vertaus ei ole kaukaa haettu tässäkään tapauksessa. Alkoholi ja tupakka maistuu reilusti, ne silmäkulmissaan jo silloin nuorena olleet rypyt ovat levinneet nyt kasvojen koko alueelle.

Tämä ketju kertoo vain sen, että naiset tosiaan haksahtavat nuorina ja vielä kuumina kaiken maailman retkuihin. Myöhemmin sitten kelpaakin tylsä elämä ja lompakkoloisaus voi alkaa. Ootte te säälittäviä olentoja, ootte te..

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 22:21"]

Tämä ketju kertoo vain sen, että naiset tosiaan haksahtavat nuorina ja vielä kuumina kaiken maailman retkuihin. Myöhemmin sitten kelpaakin tylsä elämä ja lompakkoloisaus voi alkaa. Ootte te säälittäviä olentoja, ootte te..

[/quote]

"Nuorina ja vielä kuumina"? ;)

Usko tai älä, jotkut meistä naisista tulemme kuumemmiksi vasta kolmenkympin paremmalla puolella. Itse ainakin olen nyt reilusti yli kolmekymppisenä huomattavasti paremman näköinen (hoikempi, muodokkaampi ja muodikkaampi) ja seksuaalisesti paaaaaaljon vapautuneempi kuin epävarmana, itseäni vasta etsivänä parikymppisenä olin. 

Kannattanee siis korjata ennakkoluuloja ja stereotypioita...

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 22:34"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 22:21"]

Tämä ketju kertoo vain sen, että naiset tosiaan haksahtavat nuorina ja vielä kuumina kaiken maailman retkuihin. Myöhemmin sitten kelpaakin tylsä elämä ja lompakkoloisaus voi alkaa. Ootte te säälittäviä olentoja, ootte te..

[/quote]

"Nuorina ja vielä kuumina"? ;)

Usko tai älä, jotkut meistä naisista tulemme kuumemmiksi vasta kolmenkympin paremmalla puolella. Itse ainakin olen nyt reilusti yli kolmekymppisenä huomattavasti paremman näköinen (hoikempi, muodokkaampi ja muodikkaampi) ja seksuaalisesti paaaaaaljon vapautuneempi kuin epävarmana, itseäni vasta etsivänä parikymppisenä olin. 

Kannattanee siis korjata ennakkoluuloja ja stereotypioita...

[/quote]

Voihan tuo olla mahdollista tietysti, mutta enpä ole moista ihmettä nähnyt. Tietysti, jos on todella ruma nuorena, niin ei siitä voi kun petrata. Havaintojeni mukaan ehkä yksi sadasta yli kolmekymppisestä on oikeasti kuumis. Kyllä se seksikkyys laskee pääsääntöisesti jyrkästi 25 vuoden jälkeen. Hyvä jos sinulla on toisin. :)

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:17"]Minä olen aina silloin tällöin miettinyt miltä oma ensi rakkaus näyttää,mutta en ole missään törmännyt,nimen googlettaminen ei ole tuottanut tulosta? Nimi on voinut vaihtua ym. Tai onhan se voinut karata ulkomaille?
t.m39v
[/quote]
Niin, Googlella löytää vain Suomessa asuvat.