Ja taas saa pettyä työnhakuun
Olen lähettänyt nyt +70 hakemusta kahden kuukauden aikana, käynyt yli kymmenessä haastattelussa, osassa niin, että ensiksi etäyhteydellä ja sitten paikanpäällä. Varmasti vähemmän yllättää, että vastaukset ovat:
"Hakemuksia tuli paljon, ja etenimme pätevämpien kanssa"
"Hakemuksia tuli paljon, ja etenimme uusien tulokkaiden kanssa" tms tms...
Eli siis se on aivan sama, että olenko minä pätevämpi vai se uusi stara, niin jotenkin työpaikat onnistuu kerta kerran jälkeen kiertämään mun ympäri. Yhteen olisin päässyt, mutta paikan nykyinen työntekijä päätticperua irtisanoutumisensa.
Eikä varmasti jää yrityksestä kiinni, sillä olen hakenut kuudelle eri alalle raksalta hoivatyöhön. Tietenkin tunnistaen omat kyvyt ja vahvuudet. On kokemusta ja koulutus.
Jos kukaan ei oikeasti kaipaa allekirjoittaneen osaamista, kokemusta tai työpanosta, niin kai tässä voi heittää omatoimiset veivit samoin tein. Olen vain valtiolle ja läheisille taakkana, kun pyydän apua vaikeassa tilanteessa
Kommentit (14)
Mieti kun ihmisillä on sairauksia / vaivoja ja osa on pakko sanoa, jos ne vaikuttavat. Ei moni yritys ota ihmisiä joilla on vaikeuksia pysyä heidän normeissa tai säännöissä. Sen ulkopuolelle jää ihmisiä. Ellei itse keksi jotain.
Olen jo viimeiset 3 vuotta lähetellyt hakemuksia ihan "kännissä ja läpällä". Teen tarkoituksella hakemuksiin kirjoitusvirheitä, ja isot alkukirjaimet puuttuu. Ei todellakaan jaksa enää panostaa työnhakuun, mutta kun se 4x/kk on pakko tehdä.
M 53
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon tunteen. Olin joskus useamman vuoden työttömänä, ja pääsin hyvin haastatteluihin, mutta aina viime senteillä, joku muu valittiin. Kyllä se alkoi jo ottaa itsetunnon päälle. Jossain vaiheessa kuitenkin onnistuin saamaan paikan, jossa olinkin useamman vuoden. Sain paljon hyvää palautetta työskentelystäni, mikä paransi ammatillista itsetuntoa. Älä luovuta!
Jos kaksi kuukautta tuntuu tältä, niin en edes itse varmasti selviä useammasta vuodesta. Eilen viimeksi olin haastattelussa paikkaan, johon minulla on koulutus ja useamman vuoden työkokemus, hyvällä näytöllä. Lupasivat, että soittavat iltapäivästä. Tänään tuli viesti, että oli paljon hakijoita jne jne. Pahoittelemme. Vaikka hän itse kertoi minulle, että hakemuksia oli aika vähän, ja niistäkin karsittiin tiukalla seulalla muutama haastateltava. Eli kun ottivat kaksi henkilöä töihin, niin taisin olla ainoa, joka jäi ilman paikkaa. Enää en tiedä, että mistä johtuu... olin jo innoissani, että viimeinkö pääsee töihin. Turha kai tässä on enää toivoa elätellä.
AP
Mikä koulutus sulla on? Ajattelin vaan, kun sanoit hakeneesi paikkoja raksalta hoiva-alalle?
Miten haastattelut ovat mielestäni menneet? Niitä on kuitenkin tullut ihan mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo viimeiset 3 vuotta lähetellyt hakemuksia ihan "kännissä ja läpällä". Teen tarkoituksella hakemuksiin kirjoitusvirheitä, ja isot alkukirjaimet puuttuu. Ei todellakaan jaksa enää panostaa työnhakuun, mutta kun se 4x/kk on pakko tehdä.
M 53
Häpeän sua! Olet yhteiskunnan loinen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä koulutus sulla on? Ajattelin vaan, kun sanoit hakeneesi paikkoja raksalta hoiva-alalle?
Miten haastattelut ovat mielestäni menneet? Niitä on kuitenkin tullut ihan mukavasti.
Rakennusalalta löytyy koulutus ja työkokemusta. Myynnin alalta minulla on työn ohella hankittu epävirallinen "koulutus" ja pari vuotta työkokemusta. Raksahommia tehnyt viime vuodet. Haastattelut ovat pitkälti oman alan työhön liittyviä, jossa luodaan vain yleisprofiili työvoimapankkiin. Eli sieltä soitellaan jos jotain tulee. Sitten on muutamia spesifimpiä työpaikkoja, missä on laajempi hakuprosessi, eikä niissä haastatteluissa ole mielestäni mitään erityistä ollut. Näitä enemmän myyntipuolella. Olen ollut oma positiivinen ja motivoitunut itseni. Olen tuonut esille sitä osaamista mitä on ja pyrkinyt aktiiviseen vuorovaikutukseen. Aina ne ovat menneet omasta mielestä hyvin, mutta kai ne sitten ovat aika pielessä olleet
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä koulutus sulla on? Ajattelin vaan, kun sanoit hakeneesi paikkoja raksalta hoiva-alalle?
Miten haastattelut ovat mielestäni menneet? Niitä on kuitenkin tullut ihan mukavasti.
Rakennusalalta löytyy koulutus ja työkokemusta. Myynnin alalta minulla on työn ohella hankittu epävirallinen "koulutus" ja pari vuotta työkokemusta. Raksahommia tehnyt viime vuodet. Haastattelut ovat pitkälti oman alan työhön liittyviä, jossa luodaan vain yleisprofiili työvoimapankkiin. Eli sieltä soitellaan jos jotain tulee. Sitten on muutamia spesifimpiä työpaikkoja, missä on laajempi hakuprosessi, eikä niissä haastatteluissa ole mielestäni mitään erityistä ollut. Näitä enemmän myyntipuolella. Olen ollut oma positiivinen ja motivoitunut itseni. Olen tuonut esille sitä osaamista mitä on ja pyrkinyt aktiiviseen vuorovaikutukseen. Aina ne ovat menneet omasta mielestä hyvin, mutta kai ne sitten
Jotain on pielessä, ikävä kyllä. Se on kuitenkin hyvä merkki, että pääset haastatteluihin.
Et varmasti ole noin monta hakemusta tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Et varmasti ole noin monta hakemusta tehnyt.
Voihan niitä tehdä, kun lähettää samaa perus hakemusta joka paikkaan.
Meet nääs selvänä sinne haastatteluun. Vinkki! Krapulassakaan ei ole fiksuu mennä.
Olet kahden kuukauden jälkeen heittämässä veivit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon tunteen. Olin joskus useamman vuoden työttömänä, ja pääsin hyvin haastatteluihin, mutta aina viime senteillä, joku muu valittiin. Kyllä se alkoi jo ottaa itsetunnon päälle. Jossain vaiheessa kuitenkin onnistuin saamaan paikan, jossa olinkin useamman vuoden. Sain paljon hyvää palautetta työskentelystäni, mikä paransi ammatillista itsetuntoa. Älä luovuta!
Jos kaksi kuukautta tuntuu tältä, niin en edes itse varmasti selviä useammasta vuodesta. Eilen viimeksi olin haastattelussa paikkaan, johon minulla on koulutus ja useamman vuoden työkokemus, hyvällä näytöllä. Lupasivat, että soittavat iltapäivästä. Tänään tuli viesti, että oli paljon hakijoita jne jne. Pahoittelemme. Vaikka hän itse kertoi minulle, että hakemuksia oli aika vähän, ja niistäkin karsittiin tiukalla seulalla muutama haastateltava. Eli kun ottivat kaksi henkilöä töihin, niin taisin olla ainoa
No 2kk ei ole vielä mitään, ja nyt on hirveän paljon muitakin hakemassa töitä. Minun oli ainakin pakko opetella nauttimaan vapaa-ajasta ja muista asioista, ja rakentaa sitä itsetuntoa jonkun muun kuin työn varaan, muuten olisi pää hajonnut tuona aikana. Mutta selvisin kuitenkin, ja olen ylpeä itsestäni, että en silloin luovuttanut.
Tiedän tuon tunteen. Olin joskus useamman vuoden työttömänä, ja pääsin hyvin haastatteluihin, mutta aina viime senteillä, joku muu valittiin. Kyllä se alkoi jo ottaa itsetunnon päälle. Jossain vaiheessa kuitenkin onnistuin saamaan paikan, jossa olinkin useamman vuoden. Sain paljon hyvää palautetta työskentelystäni, mikä paransi ammatillista itsetuntoa. Älä luovuta!