Lue keskustelun säännöt.
Tapasin elämäni rakkauden 15 vuoden jälkeen - PETTYMYS!
07.09.2015 |
Sattumalta tapasin elämäni suurimman rakkauden pitkästä aikaa. Tai henkilön, jota olen pitänyt sellaisena tähän asti.
Miehen, joka vei jalat altani 15 vuotta sitten. Totaalisesti. Rakastuin ja rakastin. Jonka kanssa tunsin vahvimmin. Joka oli komea, voimakas, tuntui sielunkumppanilta enemmän kuin kukaan muu koskaan aiemmin (ja oikeastaan sen jälkeen). Kaikki toimi, monella sektorilla. Suhteemme oli lyhyt mutta äärimmäisen kiihkeä, elimme kuin viimeistä päivää. Loppuikin vähän epämääräisesti, paljon jäi kesken. Olen monesti häntä vuosien aikana miettinyt ja ajatellut, palannut yhteisiin hetkiin. Joskus liikaakin, jäin suorastaan kiinni häneen pitkäksi aikaa.
Nyt siis näin hänet ohimennen, sattumalta. Voi mikä pettymys tämä kohtaaminen olikaan. :(
Mies oli vanhentunut, rupsahtanut. Komea ulkomuoto ja tyylikkyys oli totaalisesti kadonnut. Ennen katsoin häntä ylöspäin, hän oli silmissäni niin "täydellinen". Nyt se täydellisempi olinkin minä itse. Minä olin kehittynyt vanhetessani ulkoisesti "parempaan" suuntaan, tämä mies taas selvästi huonompaan. Miksi ihmeessä olen tuhlannut aikaa miettimällä häntä, vertailemalla muita suhteitani häneen? Miksi?!
Voiko aika kullata muistoja noin vääristävästi?! Surullista! :((
Kommentit (86)
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:28"]
Tosi rakkaus kestää kyllä, pinnallinen ihastus ei. *Viimeinen tango Halifaxissa*
[/quote]
Juuri näin. Ap on ihmeellisen pinnallinen, vain ulkonäkö näyttää merkitsevän (!!). Tärkeintähän on ihmisen sisin, ei se ulkonäkö. Kaikki me vanhenemme (yllätys) ja jos tuo rakkaus olisi ollut todellista, miehen "rupsahtaminen" (lue: normaali ikääntyminen) ei olisi aiheuttanut ap:ssa tuollaista reaktiota. Ap oli ihastunut vain ulkokuoreen.
[/quote]
Hyvin sanottu!
Mitäs sitten ap jos vaikka sairastut ja ukkonäkö muuttuu? Lihot, riudut, hiukset lähtee päästä? Joku entinen ihastus hekottelee miten oot rupsahtanut.
[/quote]
Siis ulkonäkö, tai sanotaanko AKKAnäkö, koska pinnallinen akka oot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olipa rakkaus jos se ulkonäöstä kiinni oli. Tää taas todistaa kui pinnallisia nuorten suhteet on
OT: Haluan itsekin bipolaarisena huomauttaa, ettei siihen sairastuminen ole mikään oma valinta eikä elämässä epäonnistumista. Elämässä voi hyvin menestyä senkin sairauden kanssa, jos hoitaa itseään hyvin. Tai vaikka ei hoitaisikaan... Oletko sinä epäonnistunut elämässäsi, jos saat syövän, diabeteksen tai sydärin?
PS En ole ollut koulukiusaaja.
Mulla oli alle kaksikymmentävuotiaana lyhyehkö suhteen tapainen erään itseäni noin 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Tosin henkisesti koin että olimme samalla tasolla vaikka kronologisesti hän mua reilusti vanhempi olikin. Mies oli lihaksikas ja komeahko, minä se kuuluisa ruma ankanpoikanen ja tätähän sain sitten mieheltäkin kuulla. Suoraa kettuilua ja haukkumista ulkonäköeroistamme ja ulkonäköni puutteista. Mahamakkaroista (joita minulla muka oli), kasvojeni mittasuhde-eroista, harrastuksistani ja siitä mitä en harrastanut.
Tämä mies teki ohareita, tapaili "suhteemme" aikana muitakin naisia, pompotteli mua ja minä typerä ja itsetunnoton pompin. Hän selvästi koki olevansa mun yläpuolellani ja käyttäytyi sen mukaan. Jälkeenpäin olen pöyristyneenä miettinyt, miksi ihmeessä edes annoin kohdella itseäni sillä tavalla. Olin kuitenkin silloin nuorena ihan kivannäköinen, painoltanikin lähes alipainoinen, hyväkuntoinen, urheilullinen tyttönen. Hän lyttäsi mut maan rakoon ja eromme jälkeen olin rikkinäinen pitkään, vähän ehkä vieläkin. Alkukesästä näin hänet sattumalta ja sain laastarin haavoilleni. Miehessä ei ollut enää tippaakaan sitä ulkoista hehkua mitä aiemmin olin ollut näkevinäni. Tuolla tyypilläkö oli ollut oikeus lytätä minua, kaunista nuorta naista? Koin tulleeni vihdoinkin kauniiksi joutseneksi ja hänestä olikin tullut se ruma.
Luotan siihen, etten koskaan tapaa sitä aikuista, joka lapsuuden ihastuksestani mahdollisesti on kasvanut.
Parempi pitää unelma vanhana unelmana johon voi joskus palata kuin tietää totuus.
Onko yleistäkin, että lapsuuden ihastus vaikuttaa niin vahvasti, että 3 vuosikymmentä myöhemminkin pyörii toisinaan päässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:28"]
Tosi rakkaus kestää kyllä, pinnallinen ihastus ei. *Viimeinen tango Halifaxissa*
[/quote]
Juuri näin. Ap on ihmeellisen pinnallinen, vain ulkonäkö näyttää merkitsevän (!!). Tärkeintähän on ihmisen sisin, ei se ulkonäkö. Kaikki me vanhenemme (yllätys) ja jos tuo rakkaus olisi ollut todellista, miehen "rupsahtaminen" (lue: normaali ikääntyminen) ei olisi aiheuttanut ap:ssa tuollaista reaktiota. Ap oli ihastunut vain ulkokuoreen.
[/quote]
Sanoisin AP:n ihastuneen fantasiaan. Ei teininä toisia niin syvällisesti tunne. Ihastus rakentuu paljon omien odotusten ja unelmien varaan. Ne jäävät elämään omaa elämäänsä joten tietysti kontrasti todellisuuteen muodostuu suureksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:42"]
Mulla saman tyyppinen kokemus kanssa. Eli olin ihastuneen rakastunut erääseen itseäni noin 10 vuotta vanhempaan pelimieheen. Tää tapahtui joskus 2000-luvun alussa. Annoin kohdella itseäni melko huonosti huonoitsetuntoinen kun olin. Tai ainakin sillä tavalla, jota en enää nykyään sallisi. Mies oli helkutin hyvännäköinen, vartalo sporttinen, suosittu ja käyttäytyikin siten. Egoistisen narsistisesti.
Lopulta erottiin eikä oltu tekemisissä millään tavalla vuosikausiin. Kunnes näin hänet taas ja nykytotuus paljastui. Kaljuuntunut, ketjutupakoinnin kellastamat hampaat, ryppyinen iho erityisesti kasvoissa, kaljamaha, ohentuneet hiukset, huono ryhti, pälyilevä katse, sporttisuudesta ei tietoakaan, epämuodikkaat vaatteet ja autona ruostekukkainen vanha rottelo. Satuttiin R-kioskille samaan aikaan, tervehdittiin ohimennen, selvästi tää mies tunnisti mut ja katsoi perääni pitkään. Huokaisin rehellisesti helpotuksesta kun hyppäsin omaan uudenkarheaan saksalaiseeni ja mietin tyytyväisenä omaa elämääni. Tiedä millaisessa vuokramurjussa tätänykyä majailisin jos suhteemme olisi vakavoitunut.
[/quote]
Tästä egopaatoksesta kiinnitti vain yksi asia huomioni ja se on se, että vuokra-asunnot eivät ole "murjuja". Ei omani ainakaan.
Muuten oli aikamoista "aikumääolensitteihana" -sanahelinää koko kommentti. Voiskos sitä vanhemmiten myös viisastua eikä vain "kaunistua" tai rikastua?
Ap, jos olet mielestäsi säilynyt hyvin, se johtuu siitä että olet tottunut muutoksiin tuijotellessasi joka päivä peiliin. Ehkä käytät kosmetiikkaa enemmän kuin ennen?
Tuo lause "Minä olin kehittynyt vanhetessani ulkoisesti "parempaan" suuntaan" tuo mieleen Lumikin äitipuolen joka kuvitteli pysyvänsä ikuisesti muorena. Mitä jos mies olisi nähnyt sinut aamulla ilman meikkejä hiukset värjäämättä tuulipuvussa? Olisi varmaan ajatellut kuten sinä.
Kirjoittaja 16:lla tuntuu taas olevan se harha, että ihmisen auto on sama kuin koko omaisuus, ehkä hänellä onkin: "autona ruostekukkainen vanha rottelo.... Huokaisin rehellisesti helpotuksesta kun hyppäsin omaan uudenkarheaan saksalaiseeni"
Auto on huono varallisuuden mittari ja vielä huonompi sijoitus: se voi olla tuore mutta rahoitusyhtiön omistama ja muuten on vain velkaa. Joskus olin paikalla kun vanhalla alle tonnin autolla paikalle saapunut porukka osti tuoreen ökytalon käteisellä, hinta 590000. Isäukkokin tykkäsi ajella 20 vuotta vanhalla autollaan vaikka tileillä oli aina kuusinumeroinen summa rahaa.
Vai oli miesparalla "epämuodikkaat vaatteet", köyhyydestä kielii varmaan sekin? Muoti on väreineen, kankaineen ja malleineen jotain, mikä tekstiiliteollisuudessa päätetään edellisenä syksynä hyvissä ajoin ja seuraavana keväänä naiset kipittävät kilvan ostamaan muotivaatteita ollakseen "muodikkaita". Värit, materiaalit ja mallit muuttuvat aina jotta kauppa käy.
Siinä vaiheessa kun naisen pitää itse kehua kauneuttaan, parhaat päivät on jo takana päin.
Samoin tämän päivän uudenkarhea auto on huomisen ruostekasa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin ekan poikaystäväni 6 vuoden takaa ohimennen kaupassa, oli totaalisesti muuttunut. Lihava, kaulapartainen ja osti vain kaljaa ja pizzaa. No haikailut ensirakkaudesta päättyi onneksi siihen :D Mitäköhän hän mietti, kun minä oikein nätiksi laittautuneena olin kassajonossa hänen takanaan nykyisen poikaystäväni kanssa..
"selvästi tää mies tunnisti mut ja katsoi perääni pitkään"
Mistä kirjoittaja tiesi että katsoi....heh
"Tiedä millaisessa vuokramurjussa tätänykyä majailisin"
Kirjoittaja lienee itse niinsanotusti nainut rahaa... sananmukaisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä tuntuu ottavan koville tämä ketju joillakin kirjoittajilla... Sinänsä mielenkiintoinen ilmiö. Monet miehetkin näemmä vaivautuneet puolustelemaan omaa nykytilaansa.
Ehkä te olette juuri näitä nuoruutensa kukoistuksesta pahasti repsahtaneita, huonoilla elämäntavoilla kehonne ja ulkonäkönne pilanneita, vanhenemiselle periksi antaneita? Miksette pidä kunnostanne ja ulkonäöstänne parempaa huolta? Muistelette nuoruutenne upeita vuosia vaikka peilistä katsoo irvikuva? Oletteko ylpeitä itsestänne ja sinut ulkonäkönne kanssa? Jos olette, niin upeaa. Jos ette, niin tehkää asialle jotakin.
"Mies oli helkutin hyvännäköinen, vartalo sporttinen, suosittu ja käyttäytyikin siten. Egoistisen narsistisesti. "
Narsismi taitaa olla tarttuvaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:05"]
Näin ekan poikaystäväni 6 vuoden takaa ohimennen kaupassa, oli totaalisesti muuttunut. Lihava, kaulapartainen ja osti vain kaljaa ja pizzaa. No haikailut ensirakkaudesta päättyi onneksi siihen :D Mitäköhän hän mietti, kun minä oikein nätiksi laittautuneena olin kassajonossa hänen takanaan nykyisen poikaystäväni kanssa..
[/quote]
Korvaamattomia hetkiä nämä tällaiset! Menneisyys ja nykyisyys kohtaavat. =D
Tervehdittekö edes? Tunnistiko entinen poikaystäväsi sut? Entä nykyinen poikaystäväsi, ihmettelikö kuka tuo nuhjuinen pullukka edessänne oli?
"Mitäköhän hän mietti, kun minä oikein nätiksi laittautuneena olin kassajonossa hänen takanaan nykyisen poikaystäväni kanssa.."
Varmaan että jahas, toikin änkesi taakseni esittelemään jotain urpoa juuri kun mun piti iskeä kassaneiti.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:20"]
"Mitäköhän hän mietti, kun minä oikein nätiksi laittautuneena olin kassajonossa hänen takanaan nykyisen poikaystäväni kanssa.."
Varmaan että jahas, toikin änkesi taakseni esittelemään jotain urpoa juuri kun mun piti iskeä kassaneiti.
[/quote]
Jep. Kaulapartaisella, parhaat päivänsä jo aikoja sitten nähneellä pizza-pläskillä onkin hyvät saumat siihen.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:12"]
Kylläpä tuntuu ottavan koville tämä ketju joillakin kirjoittajilla... Sinänsä mielenkiintoinen ilmiö. Monet miehetkin näemmä vaivautuneet puolustelemaan omaa nykytilaansa.
Ehkä te olette juuri näitä nuoruutensa kukoistuksesta pahasti repsahtaneita, huonoilla elämäntavoilla kehonne ja ulkonäkönne pilanneita, vanhenemiselle periksi antaneita? Miksette pidä kunnostanne ja ulkonäöstänne parempaa huolta? Muistelette nuoruutenne upeita vuosia vaikka peilistä katsoo irvikuva? Oletteko ylpeitä itsestänne ja sinut ulkonäkönne kanssa? Jos olette, niin upeaa. Jos ette, niin tehkää asialle jotakin.
[/quote]
Miksi sinusta ihmisenä olemisessa tärkeintä on se ulkonäkö? Kauniille ja "itsestään huolta pitäneille" iskee syöpä tasan tarkkaan yhtä usein kuin niille "rupsahtaneillekin". Kysy vaikka kovakuntoiselta Jukka Puotilalta.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:12"]
Kylläpä tuntuu ottavan koville tämä ketju joillakin kirjoittajilla... Sinänsä mielenkiintoinen ilmiö. Monet miehetkin näemmä vaivautuneet puolustelemaan omaa nykytilaansa.
Ehkä te olette juuri näitä nuoruutensa kukoistuksesta pahasti repsahtaneita, huonoilla elämäntavoilla kehonne ja ulkonäkönne pilanneita, vanhenemiselle periksi antaneita? Miksette pidä kunnostanne ja ulkonäöstänne parempaa huolta? Muistelette nuoruutenne upeita vuosia vaikka peilistä katsoo irvikuva? Oletteko ylpeitä itsestänne ja sinut ulkonäkönne kanssa? Jos olette, niin upeaa. Jos ette, niin tehkää asialle jotakin.
[/quote]
Miksi sinusta ihmisenä olemisessa tärkeintä on se ulkonäkö? Kauniille ja "itsestään huolta pitäneille" iskee syöpä tasan tarkkaan yhtä usein kuin niille "rupsahtaneillekin". Kysy vaikka kovakuntoiselta Jukka Puotilalta.
[/quote]
On sulla omituinen logiikka. Eli ei kannata kuntoilla ja panostaa omaan ulkonäköön koska voi joskus ehkä kenties mahdollisesti jossakin määrittelemättömässä vaiheessa sairastua syöpään...? Rupsahdetaan siis vaan kaikki, kaljaa ja röökiä koneeseen, liikunta minimiin, kun ei kato kannata kun voi ehkä joskus kuitenkin sairastua. Ai tuoko on se selitys omalle rupsahtamiselle ja sen oikeuttamiselle?
Samalla tavalla kun kouluja käymättömät elämänkoululaiset perustelevat kouluttautumattomuuttaan sillä, että kuitenkin joskus kuollaan ja ehkä sairastutaan ja jäädään työttömiksikin ja ei siis kannata.
Kannattaa muistaa, että monesti sillä itsestään huoltapitäneellä, urheilullisella, normaalipainoisella ja perusterveelliset elämäntavat omanneella on huomattavasti parempi ennuste ihan jo kehon vastustuskyvyn ja oman jaksamisen vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:28"]
Tosi rakkaus kestää kyllä, pinnallinen ihastus ei. *Viimeinen tango Halifaxissa*
[/quote]
Juuri näin. Ap on ihmeellisen pinnallinen, vain ulkonäkö näyttää merkitsevän (!!). Tärkeintähän on ihmisen sisin, ei se ulkonäkö. Kaikki me vanhenemme (yllätys) ja jos tuo rakkaus olisi ollut todellista, miehen "rupsahtaminen" (lue: normaali ikääntyminen) ei olisi aiheuttanut ap:ssa tuollaista reaktiota. Ap oli ihastunut vain ulkokuoreen.
[/quote]
Hyvin sanottu!
Mitäs sitten ap jos vaikka sairastut ja ukkonäkö muuttuu? Lihot, riudut, hiukset lähtee päästä? Joku entinen ihastus hekottelee miten oot rupsahtanut.