"Masentuneet voisi ottaa itseään niskasta"-asenne on lopulta kaikilla

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin masennuksesta 7v ajan ja kokeilin ainakin viittä eri lääkettä. Psykiatri totesi keskivaikean ja vaikean välisen masennuksen.

Lopulta "otin itseäni niskasta" ja pääti vain hyväksyä että elämä paskaa ja täynnä vastoinkäymisiä. Nyt en ole kärsinyt masennuksesta yli 7 vuoteen ja ilman lääkkeitä pärjätty.

Mielestäni oma masennus johtui vain siitä että odotin liikoja elämältä.

Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija. Sinulla se johtui vain siitä, mutta muilla se voi olla muiden syiden lisäksi yhtenä lisäsyynä. He eivät välttämättä tunnusta sitä itselleen. Elämä tosiaan on vastoinkäymisiä ja paskaa täynnä (paitsi kermakannikoille) ja omaa elämää helpottaa jos siihen suhtautuu "normisettinä". Ihmisen ajatukset ovat siitä kummallisia, että ihminen antaa niille maagisia merkityksiä. Ei ajatuksilla ole taikavoimia estää onnettomuuksia tapahtumasta. Silloin on ihan sama ajatella positiivisesti, vaikka paskaa tapahtuisi. Tämä on äärettömän hyvä oivallus ja sitä kannattaa toteuttaa. Ei paska itkemällä lopu, mutta itsellä on välissä hauskempaa kun nauraa. Niitä vähäisiä ilonhetkiä ei kannata kieltää itseltään :D

Kärsin itse diagnosoidusta masennuksesta ja ajattelen itsekin noin. Pitäisi saada nyt otettua itseä niskasta kiinni, lähdettyä ulos ja naputeltua se viesti. Ei sitä muut puolestani voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Kärsin itse diagnosoidusta masennuksesta ja ajattelen itsekin noin. Pitäisi saada nyt otettua itseä niskasta kiinni, lähdettyä ulos ja naputeltua se viesti. Ei sitä muut puolestani voi tehdä.

Varmaan itse kukin miettii sitä, mutta se on aika säälimätön ja jäykkä tapa ajatella.

Siinä siirretään sivuun ne masennusta aiheuttavat ongelmat ja huulta purren suoritetaan elämää. Sitä jaksaa ehkä hetken, mutta niinkuin masennukseen monesti liittyy elämän merkityksellisyyden katoaminen, tajuaa kohta että ei löydy ainuttakaan hyvää syytä suorittaa elämää vaan siitä pitäisi jotain hyvää saada takaisinkin päin.

Siksipä "itseään niskasta kiinni ottaminen" ei ole erityisen tehokas asenne hoidattaa itseään ja masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsin itse diagnosoidusta masennuksesta ja ajattelen itsekin noin. Pitäisi saada nyt otettua itseä niskasta kiinni, lähdettyä ulos ja naputeltua se viesti. Ei sitä muut puolestani voi tehdä.

Varmaan itse kukin miettii sitä, mutta se on aika säälimätön ja jäykkä tapa ajatella.

Siinä siirretään sivuun ne masennusta aiheuttavat ongelmat ja huulta purren suoritetaan elämää. Sitä jaksaa ehkä hetken, mutta niinkuin masennukseen monesti liittyy elämän merkityksellisyyden katoaminen, tajuaa kohta että ei löydy ainuttakaan hyvää syytä suorittaa elämää vaan siitä pitäisi jotain hyvää saada takaisinkin päin.

Siksipä "itseään niskasta kiinni ottaminen" ei ole erityisen tehokas asenne hoidattaa itseään ja masennusta.

Tästä halusinkin puhua. Maailmankaikkeudessa ei valitettavasti ole jokaiselle henkilökohtaista pahan ja hyvän tapahtumisen tasapainon ylläpitäjää. Kunniallisille ja kilteille tapahtuu pahoja asioita, joita he eivät ansaitsisi. Kukaan, ei kukaan ole antamassa sitä hyvää ponnistelujen jälkeen. On sattumaa tuleeko niitä vai ei. Siksi entistä suuremmalla syyllä on tärkeää, että itse kukin pitää hyvänä ihan tavallista arkea niiden pahojen asioiden välissä. Hyvää taikova haltijakummi esiintyy valitettavasti vainTuhkimossa. Hyvää ei jaeta, hyvää ei saa, siksi se pitää huomata itse ja nauttia siitä silloin kun pahaa ei tapahdu juuri sillä samalla sekunnilla. Äyökö sinua joku juuri nyt? Jos ei, niin elämäsi on sillä hetkellä hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsin itse diagnosoidusta masennuksesta ja ajattelen itsekin noin. Pitäisi saada nyt otettua itseä niskasta kiinni, lähdettyä ulos ja naputeltua se viesti. Ei sitä muut puolestani voi tehdä.

Varmaan itse kukin miettii sitä, mutta se on aika säälimätön ja jäykkä tapa ajatella.

Siinä siirretään sivuun ne masennusta aiheuttavat ongelmat ja huulta purren suoritetaan elämää. Sitä jaksaa ehkä hetken, mutta niinkuin masennukseen monesti liittyy elämän merkityksellisyyden katoaminen, tajuaa kohta että ei löydy ainuttakaan hyvää syytä suorittaa elämää vaan siitä pitäisi jotain hyvää saada takaisinkin päin.

Siksipä "itseään niskasta kiinni ottaminen" ei ole erityisen tehokas asenne hoidattaa itseään ja masennusta.

Tästä halusinkin puhua. Maailmankaikkeudessa ei valitettavasti ole jokaiselle henkilökohtaista pahan ja hyvän tapahtumisen tasapainon ylläpitäjää. Kunniallisille ja kilteille tapahtuu pahoja asioita, joita he eivät ansaitsisi. Kukaan, ei kukaan ole antamassa sitä hyvää ponnistelujen jälkeen. On sattumaa tuleeko niitä vai ei. Siksi entistä suuremmalla syyllä on tärkeää, että itse kukin pitää hyvänä ihan tavallista arkea niiden pahojen asioiden välissä. Hyvää taikova haltijakummi esiintyy valitettavasti vainTuhkimossa. Hyvää ei jaeta, hyvää ei saa, siksi se pitää huomata itse ja nauttia siitä silloin kun pahaa ei tapahdu juuri sillä samalla sekunnilla. Äyökö sinua joku juuri nyt? Jos ei, niin elämäsi on sillä hetkellä hyvää.

Äyökö =Lyökö

Vierailija kirjoitti:

Mun teraupetilla ei ollut. Hänen mielestään masennus johtuu purkautumattomasta vihasta joka ajan kuluessa kääntyy itseään vastaan luoden toivottomuuden ja näköalattomuuden. Oikeassa oli !

ex-masentunut

Juuri näin se useinmiten on.

Sisällä kytee jotakin, joka ei pääse ulos ja se aiheuttaa masennusta sekä mahdollisesti muita ongelmia. Puhuminen auttaa yleensä aika hyvin, siinä vain pitää olla valmis sitten siihen, että itsellä saattaa padot murtua kunnolla eli voi tulla itkua, raivoa, surua, naurua jne. ihan sekaisin samaan aikaan, mutta se on juuri merkki siitä, että olet parantumassa.

Toivon kaikille masennuksen kanssa painiskeleville onnea jatkoon. Toivottavasti löydätte oman keinonne käsitellä masennustanne. Haistattakaa sille vaikka paskat ihan ääneen :D 

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Noin niin kuin ylipäätään asiassa kuin asiassa, olisi kiva, jos ihmiset puuttuisivat vain niihin asioihin, joista tietävät jotain tai pystyvät asian hahmottamaan.

Jos ei ole kiveksiä, ei varmaan kannata väittää tietävänsä miltä kivessyöpä tai potku munille tuntuu. Jos ei ole emätintä ja kohtua, ei kannata väittää mitään vaikkapa synnytyksestä ja kuukautisista.

Jos ei ole masennusta ja mieli on iloinen, ei varmaan kannata väittää tietävänsä,miten masennuksesta kuuluisi päästä eroon.

Vertaistuki on tehokkainta alkoholismista parantumisessa. Siellä entiset alkoholistit kertovat kuinka he selviytyivät. Masennuksesta parantuneita kannattaa kuunnella ja tehdä samoin.

Niinpä, sitähän mä just sanoin. Jos ei oo ikinä ollut masentunut vaan aina ilone, valone, pulune ja asiat hyvin, niin sit vois tosiaan pitää päänsä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä masennusta sairastaneena ja nytkin vakavaan masennukseen maksimiannoksilla kahta eri lääkettä syövänä on silkkaa iloa kuulla että kyse onkin vain asenneongelmasta.

Ei täällä palstalla paljon empatia kuki. 

Ironista on toki se, että moni tähän ketjuun negatiivisesti masentuneista kirjoittavat taitavat itse olla masennuksen suossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.

Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.

Mutta sen voi oppia, olipa kuinka sairas hyvänsä. Masennus vaa on siittä vttumainen, että ei olis motivaatioo mihinkään. Jos olis motivaatioo ja tietoo, niin sillon onnistus. Monelta puuttuu se tieto, että voi itse vaikuttaa ajattelumalleihin ja tietoisesti muuttaa niitä.

Itse asiassa kyse on siitä, että masentunut saattaa hyvinkin tietää mitä pitäisi tehdä, mutta kun ei ole yksinkertaisesti energiaa. Masentunut voi juuri ja juuri olla sen verran toimintakykyinen, että jaksaa nousta sängystä ylös ja syödä jotakin ja sitten taas takaisin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsin itse diagnosoidusta masennuksesta ja ajattelen itsekin noin. Pitäisi saada nyt otettua itseä niskasta kiinni, lähdettyä ulos ja naputeltua se viesti. Ei sitä muut puolestani voi tehdä.

Varmaan itse kukin miettii sitä, mutta se on aika säälimätön ja jäykkä tapa ajatella.

Siinä siirretään sivuun ne masennusta aiheuttavat ongelmat ja huulta purren suoritetaan elämää. Sitä jaksaa ehkä hetken, mutta niinkuin masennukseen monesti liittyy elämän merkityksellisyyden katoaminen, tajuaa kohta että ei löydy ainuttakaan hyvää syytä suorittaa elämää vaan siitä pitäisi jotain hyvää saada takaisinkin päin.

Siksipä "itseään niskasta kiinni ottaminen" ei ole erityisen tehokas asenne hoidattaa itseään ja masennusta.

Tästä halusinkin puhua. Maailmankaikkeudessa ei valitettavasti ole jokaiselle henkilökohtaista pahan ja hyvän tapahtumisen tasapainon ylläpitäjää. Kunniallisille ja kilteille tapahtuu pahoja asioita, joita he eivät ansaitsisi. Kukaan, ei kukaan ole antamassa sitä hyvää ponnistelujen jälkeen. On sattumaa tuleeko niitä vai ei. Siksi entistä suuremmalla syyllä on tärkeää, että itse kukin pitää hyvänä ihan tavallista arkea niiden pahojen asioiden välissä. Hyvää taikova haltijakummi esiintyy valitettavasti vainTuhkimossa. Hyvää ei jaeta, hyvää ei saa, siksi se pitää huomata itse ja nauttia siitä silloin kun pahaa ei tapahdu juuri sillä samalla sekunnilla. Äyökö sinua joku juuri nyt? Jos ei, niin elämäsi on sillä hetkellä hyvää.

Eihän se ponnisteluiden jälkeinen hyvänolon tunne ole pelkästään sattumasta kiinni vaan aivojen palkitsemisjärjestelmästä ja aivokemioista eli niistä juuri, mihin masennuslääkkeet vaikuttavat.

Elämästä voi itse kukin yrittää löytää sellaisia hyviä asioita, jotka tuottavat mielihyvää ja löytää sellaisia tapoja toimia, jotka eivät ole suorittamista vaan se merkityksellisyyden kokemus löytyy ja voi ylipäätään tuntea iloa, nautintoa ja muita hyviä tunteita.

Hurjia ajatuksia täällä.

Jos on aito masennus niin se tuntuu myös fyysisenä hidatumisena (psychomotoric retardation), kyvyttömyytenä tuntea mitään tunteita (anhedonia) esim. ilo, kiihottuneisuus jne. En itse lähtisi tällaisessa tilassa olevaa henkilöä neuvomaan, että alkaisi itseään työstää.

Hieman sama kuin neuvoisi invalidille että aloittaisi juoksuharrastuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsin itse diagnosoidusta masennuksesta ja ajattelen itsekin noin. Pitäisi saada nyt otettua itseä niskasta kiinni, lähdettyä ulos ja naputeltua se viesti. Ei sitä muut puolestani voi tehdä.

Varmaan itse kukin miettii sitä, mutta se on aika säälimätön ja jäykkä tapa ajatella.

Siinä siirretään sivuun ne masennusta aiheuttavat ongelmat ja huulta purren suoritetaan elämää. Sitä jaksaa ehkä hetken, mutta niinkuin masennukseen monesti liittyy elämän merkityksellisyyden katoaminen, tajuaa kohta että ei löydy ainuttakaan hyvää syytä suorittaa elämää vaan siitä pitäisi jotain hyvää saada takaisinkin päin.

Siksipä "itseään niskasta kiinni ottaminen" ei ole erityisen tehokas asenne hoidattaa itseään ja masennusta.

Tästä halusinkin puhua. Maailmankaikkeudessa ei valitettavasti ole jokaiselle henkilökohtaista pahan ja hyvän tapahtumisen tasapainon ylläpitäjää. Kunniallisille ja kilteille tapahtuu pahoja asioita, joita he eivät ansaitsisi. Kukaan, ei kukaan ole antamassa sitä hyvää ponnistelujen jälkeen. On sattumaa tuleeko niitä vai ei. Siksi entistä suuremmalla syyllä on tärkeää, että itse kukin pitää hyvänä ihan tavallista arkea niiden pahojen asioiden välissä. Hyvää taikova haltijakummi esiintyy valitettavasti vainTuhkimossa. Hyvää ei jaeta, hyvää ei saa, siksi se pitää huomata itse ja nauttia siitä silloin kun pahaa ei tapahdu juuri sillä samalla sekunnilla. Äyökö sinua joku juuri nyt? Jos ei, niin elämäsi on sillä hetkellä hyvää.

Eihän se ponnisteluiden jälkeinen hyvänolon tunne ole pelkästään sattumasta kiinni vaan aivojen palkitsemisjärjestelmästä ja aivokemioista eli niistä juuri, mihin masennuslääkkeet vaikuttavat.

Elämästä voi itse kukin yrittää löytää sellaisia hyviä asioita, jotka tuottavat mielihyvää ja löytää sellaisia tapoja toimia, jotka eivät ole suorittamista vaan se merkityksellisyyden kokemus löytyy ja voi ylipäätään tuntea iloa, nautintoa ja muita hyviä tunteita.

Ymmärrät varmaan, ettei aidosti masennuksesta kärsivä tunne mitään tällaisia tunteita tai oikein muutakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsin itse diagnosoidusta masennuksesta ja ajattelen itsekin noin. Pitäisi saada nyt otettua itseä niskasta kiinni, lähdettyä ulos ja naputeltua se viesti. Ei sitä muut puolestani voi tehdä.

Varmaan itse kukin miettii sitä, mutta se on aika säälimätön ja jäykkä tapa ajatella.

Siinä siirretään sivuun ne masennusta aiheuttavat ongelmat ja huulta purren suoritetaan elämää. Sitä jaksaa ehkä hetken, mutta niinkuin masennukseen monesti liittyy elämän merkityksellisyyden katoaminen, tajuaa kohta että ei löydy ainuttakaan hyvää syytä suorittaa elämää vaan siitä pitäisi jotain hyvää saada takaisinkin päin.

Siksipä "itseään niskasta kiinni ottaminen" ei ole erityisen tehokas asenne hoidattaa itseään ja masennusta.

Tästä halusinkin puhua. Maailmankaikkeudessa ei valitettavasti ole jokaiselle henkilökohtaista pahan ja hyvän tapahtumisen tasapainon ylläpitäjää. Kunniallisille ja kilteille tapahtuu pahoja asioita, joita he eivät ansaitsisi. Kukaan, ei kukaan ole antamassa sitä hyvää ponnistelujen jälkeen. On sattumaa tuleeko niitä vai ei. Siksi entistä suuremmalla syyllä on tärkeää, että itse kukin pitää hyvänä ihan tavallista arkea niiden pahojen asioiden välissä. Hyvää taikova haltijakummi esiintyy valitettavasti vainTuhkimossa. Hyvää ei jaeta, hyvää ei saa, siksi se pitää huomata itse ja nauttia siitä silloin kun pahaa ei tapahdu juuri sillä samalla sekunnilla. Äyökö sinua joku juuri nyt? Jos ei, niin elämäsi on sillä hetkellä hyvää.

Eihän se ponnisteluiden jälkeinen hyvänolon tunne ole pelkästään sattumasta kiinni vaan aivojen palkitsemisjärjestelmästä ja aivokemioista eli niistä juuri, mihin masennuslääkkeet vaikuttavat.

Elämästä voi itse kukin yrittää löytää sellaisia hyviä asioita, jotka tuottavat mielihyvää ja löytää sellaisia tapoja toimia, jotka eivät ole suorittamista vaan se merkityksellisyyden kokemus löytyy ja voi ylipäätään tuntea iloa, nautintoa ja muita hyviä tunteita.

Masentuneilla monesti on pää täynnä haitallisia ajatuksia, jotka ylläpitävät sitä masennuksen kierrettä. Asioista nähdään lähinnä vain huonot puolet ja hyville asioille ei anneta tilaa.

Ja en sano, että tämä tehtäisiin tietoisesti vaan se on pitkän ajan tulosta, jossa aivot ovat pala palalta omaksuneet tämän tavan toimia. Siksi on myös iso prosessi saada itsensä kuntoon samalla tavalla, pala palalta.

Hummustypy kirjoitti:

Hurjia ajatuksia täällä.

Jos on aito masennus niin se tuntuu myös fyysisenä hidatumisena (psychomotoric retardation), kyvyttömyytenä tuntea mitään tunteita (anhedonia) esim. ilo, kiihottuneisuus jne. En itse lähtisi tällaisessa tilassa olevaa henkilöä neuvomaan, että alkaisi itseään työstää.

Hieman sama kuin neuvoisi invalidille että aloittaisi juoksuharrastuksen.

Eli masennusta ei pitäisi hoitaa? Kyllähän invalidejakin kuntoutetaan

Hummustypy kirjoitti:

Hurjia ajatuksia täällä.

Jos on aito masennus niin se tuntuu myös fyysisenä hidatumisena (psychomotoric retardation), kyvyttömyytenä tuntea mitään tunteita (anhedonia) esim. ilo, kiihottuneisuus jne. En itse lähtisi tällaisessa tilassa olevaa henkilöä neuvomaan, että alkaisi itseään työstää.

Hieman sama kuin neuvoisi invalidille että aloittaisi juoksuharrastuksen.

Itseään voi työstää, vaikka se oliskin niin helppo sivuuttaa juurikin masennuksen takia. Jos nyt tuota invalidivertausta käyttää, niin ehkä paremminkin kehottais invalidia liikuttamaan itseä niin paljon kuin mahdollista ja kokeileen rajojaan.

Hummustypy kirjoitti:

Hurjia ajatuksia täällä.

Jos on aito masennus niin se tuntuu myös fyysisenä hidatumisena (psychomotoric retardation), kyvyttömyytenä tuntea mitään tunteita (anhedonia) esim. ilo, kiihottuneisuus jne. En itse lähtisi tällaisessa tilassa olevaa henkilöä neuvomaan, että alkaisi itseään työstää.

Hieman sama kuin neuvoisi invalidille että aloittaisi juoksuharrastuksen.

No ei.

Mitäs sitten pitäisi tehdä? Lääkitä oireita mikä ei paranna syytä? Paijata päätä ja kyynelehtiä mukana? Antaa rypeä itsesäälissä? Hyssytellä ja hymistellä? Ruokkia toisen vetämättömyyttä?

Vai auttaa vaikka miettimään mikä voisi olla 1. unelma toteutettavaksi? Jäätelötötterö kevätauringossa? Kahvi ja leivos kahvilassa? Silittää koiranpentua?

Ja sitten tehdä niitä juttuja kunnes tunteet palautuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsin itse diagnosoidusta masennuksesta ja ajattelen itsekin noin. Pitäisi saada nyt otettua itseä niskasta kiinni, lähdettyä ulos ja naputeltua se viesti. Ei sitä muut puolestani voi tehdä.

Varmaan itse kukin miettii sitä, mutta se on aika säälimätön ja jäykkä tapa ajatella.

Siinä siirretään sivuun ne masennusta aiheuttavat ongelmat ja huulta purren suoritetaan elämää. Sitä jaksaa ehkä hetken, mutta niinkuin masennukseen monesti liittyy elämän merkityksellisyyden katoaminen, tajuaa kohta että ei löydy ainuttakaan hyvää syytä suorittaa elämää vaan siitä pitäisi jotain hyvää saada takaisinkin päin.

Siksipä "itseään niskasta kiinni ottaminen" ei ole erityisen tehokas asenne hoidattaa itseään ja masennusta.

Tästä halusinkin puhua. Maailmankaikkeudessa ei valitettavasti ole jokaiselle henkilökohtaista pahan ja hyvän tapahtumisen tasapainon ylläpitäjää. Kunniallisille ja kilteille tapahtuu pahoja asioita, joita he eivät ansaitsisi. Kukaan, ei kukaan ole antamassa sitä hyvää ponnistelujen jälkeen. On sattumaa tuleeko niitä vai ei. Siksi entistä suuremmalla syyllä on tärkeää, että itse kukin pitää hyvänä ihan tavallista arkea niiden pahojen asioiden välissä. Hyvää taikova haltijakummi esiintyy valitettavasti vainTuhkimossa. Hyvää ei jaeta, hyvää ei saa, siksi se pitää huomata itse ja nauttia siitä silloin kun pahaa ei tapahdu juuri sillä samalla sekunnilla. Äyökö sinua joku juuri nyt? Jos ei, niin elämäsi on sillä hetkellä hyvää.

Eihän se ponnisteluiden jälkeinen hyvänolon tunne ole pelkästään sattumasta kiinni vaan aivojen palkitsemisjärjestelmästä ja aivokemioista eli niistä juuri, mihin masennuslääkkeet vaikuttavat.

Elämästä voi itse kukin yrittää löytää sellaisia hyviä asioita, jotka tuottavat mielihyvää ja löytää sellaisia tapoja toimia, jotka eivät ole suorittamista vaan se merkityksellisyyden kokemus löytyy ja voi ylipäätään tuntea iloa, nautintoa ja muita hyviä tunteita.

Masentuneilla monesti on pää täynnä haitallisia ajatuksia, jotka ylläpitävät sitä masennuksen kierrettä. Asioista nähdään lähinnä vain huonot puolet ja hyville asioille ei anneta tilaa.

Ja en sano, että tämä tehtäisiin tietoisesti vaan se on pitkän ajan tulosta, jossa aivot ovat pala palalta omaksuneet tämän tavan toimia. Siksi on myös iso prosessi saada itsensä kuntoon samalla tavalla, pala palalta.

Se, mikä masennusta synnyttää voi johtua mahdollisesti jostakin traumaattisesta kokemuksesta, tai ehkä ihminen on kasvanut siihen tai ehkäpä siihen ajavat yhteiskunnan normit. Masennuksen syntymiseen taitaa olla niin paljon syntymistapoja mitä on masentuneitakin.

Kuitenkin masennuksen ytimessä on aivokemiat ja ihmisen ajatusrakenteet. Ne ovat jollain tapaa symbioosissa keskenään; kumpikin vaikuttaa toiseen.

Masentuneelle voi olla fyysinen mahdottomuus tuntea ilon tunnetta, johtuen aivokemioiden häiriöistä. Silloin mikään tekeminen ei helpota oloa tai palkitse millään tavalla. Toki aina voi vajota syvemmälle ja saada elämänsä entistä kaoottisempaan kuntoon jättämällä tekemättä tärkeitä arkiaskareita. Siinä mielessä "itseään niskasta kiinni ottaminen" voi olla tärkeää toteuttaa, jotta enempää vahinkoa ei aiheutuisi, mutta ei se masennusta itsessään paranna.

Vierailija kirjoitti:

Kärsin itse diagnosoidusta masennuksesta ja ajattelen itsekin noin. Pitäisi saada nyt otettua itseä niskasta kiinni, lähdettyä ulos ja naputeltua se viesti. Ei sitä muut puolestani voi tehdä.

Voi myös suhtautua myötätunnolla, että nyt ei jaksa/pysty lähtemään ulos eikä se maailmanloppu ole ellei kämppä ole tulessa. Ehkä viestin saisit naputeltua, jos ensin kertoisit jollekulle, miksi se tuntuu vaikealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsin itse diagnosoidusta masennuksesta ja ajattelen itsekin noin. Pitäisi saada nyt otettua itseä niskasta kiinni, lähdettyä ulos ja naputeltua se viesti. Ei sitä muut puolestani voi tehdä.

Varmaan itse kukin miettii sitä, mutta se on aika säälimätön ja jäykkä tapa ajatella.

Siinä siirretään sivuun ne masennusta aiheuttavat ongelmat ja huulta purren suoritetaan elämää. Sitä jaksaa ehkä hetken, mutta niinkuin masennukseen monesti liittyy elämän merkityksellisyyden katoaminen, tajuaa kohta että ei löydy ainuttakaan hyvää syytä suorittaa elämää vaan siitä pitäisi jotain hyvää saada takaisinkin päin.

Siksipä "itseään niskasta kiinni ottaminen" ei ole erityisen tehokas asenne hoidattaa itseään ja masennusta.

Tästä halusinkin puhua. Maailmankaikkeudessa ei valitettavasti ole jokaiselle henkilökohtaista pahan ja hyvän tapahtumisen tasapainon ylläpitäjää. Kunniallisille ja kilteille tapahtuu pahoja asioita, joita he eivät ansaitsisi. Kukaan, ei kukaan ole antamassa sitä hyvää ponnistelujen jälkeen. On sattumaa tuleeko niitä vai ei. Siksi entistä suuremmalla syyllä on tärkeää, että itse kukin pitää hyvänä ihan tavallista arkea niiden pahojen asioiden välissä. Hyvää taikova haltijakummi esiintyy valitettavasti vainTuhkimossa. Hyvää ei jaeta, hyvää ei saa, siksi se pitää huomata itse ja nauttia siitä silloin kun pahaa ei tapahdu juuri sillä samalla sekunnilla. Äyökö sinua joku juuri nyt? Jos ei, niin elämäsi on sillä hetkellä hyvää.

Eihän se ponnisteluiden jälkeinen hyvänolon tunne ole pelkästään sattumasta kiinni vaan aivojen palkitsemisjärjestelmästä ja aivokemioista eli niistä juuri, mihin masennuslääkkeet vaikuttavat.

Elämästä voi itse kukin yrittää löytää sellaisia hyviä asioita, jotka tuottavat mielihyvää ja löytää sellaisia tapoja toimia, jotka eivät ole suorittamista vaan se merkityksellisyyden kokemus löytyy ja voi ylipäätään tuntea iloa, nautintoa ja muita hyviä tunteita.

Masentuneilla monesti on pää täynnä haitallisia ajatuksia, jotka ylläpitävät sitä masennuksen kierrettä. Asioista nähdään lähinnä vain huonot puolet ja hyville asioille ei anneta tilaa.

Ja en sano, että tämä tehtäisiin tietoisesti vaan se on pitkän ajan tulosta, jossa aivot ovat pala palalta omaksuneet tämän tavan toimia. Siksi on myös iso prosessi saada itsensä kuntoon samalla tavalla, pala palalta.

Se, mikä masennusta synnyttää voi johtua mahdollisesti jostakin traumaattisesta kokemuksesta, tai ehkä ihminen on kasvanut siihen tai ehkäpä siihen ajavat yhteiskunnan normit. Masennuksen syntymiseen taitaa olla niin paljon syntymistapoja mitä on masentuneitakin.

Kuitenkin masennuksen ytimessä on aivokemiat ja ihmisen ajatusrakenteet. Ne ovat jollain tapaa symbioosissa keskenään; kumpikin vaikuttaa toiseen.

Masentuneelle voi olla fyysinen mahdottomuus tuntea ilon tunnetta, johtuen aivokemioiden häiriöistä. Silloin mikään tekeminen ei helpota oloa tai palkitse millään tavalla. Toki aina voi vajota syvemmälle ja saada elämänsä entistä kaoottisempaan kuntoon jättämällä tekemättä tärkeitä arkiaskareita. Siinä mielessä "itseään niskasta kiinni ottaminen" voi olla tärkeää toteuttaa, jotta enempää vahinkoa ei aiheutuisi, mutta ei se masennusta itsessään paranna.

Ajatusrakenteita voi tietoisesti muokata, rakentaa ja muuttaa itselle hyödyllisemmiksi. Vaikka aivokemiat olis vielä siinä vanhassa mallissa, niin nekin ajan kanssa mukautuu ajatusrakenteiden mukaisesti. Symbioosissa kun elävät. Muutos aivokemioissa (ja ajatusrakenteissa) ei tapahdu hetkessä, joten ajatusten muokkaamista oliskin hyvä jaksaa jatkaa, vaikka huomattavien muutosten saavuttamiseen menee aikaa. Näinollen "niskasta kii" ja ajatuksiin vaikuttaminen on avuksi masennuksesta irtautumisessa.

Onneksi ei kaikilla. Ja sehän riittää, että on yksi ihminen, jonka edessä voi olla oma itsensä.