Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Masentuneet voisi ottaa itseään niskasta"-asenne on lopulta kaikilla
24.03.2022 |
Jopa niillä jotka on vannoneet tukevansa ja ymmärtävänsä sitten, lopulta kääntävät selkänsä, ikäänkuin tahallani olisin masentunut ja ajattelen synkästi pilaten heidän päivänsä. Pettyvät, kun heidän sanoillaan ei olekaan mitään taianomaista parantavaa vaikutusta, joten täytyy vaan ottaa itseä niskasta.
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan noin sitä sanoisi, mutta ei siihen auta sekään, että vaan rypee siinä kurjuudessaan yksin. Ei sitä parantumista tai edes olon helpottumista tapahdu jos ei itse tee asialle jotain.
Tää on just se asenne, mistä aloittaja puhuu... Jos masennuksesta parantuminen ois itsestä kiinni niin eihän täällä ois yhtään masentuneita! Ei kukaan halua masentua ja luuletko tosissasi ettei masentunut ole yrittänyt itse parantua. Että henkilö ihan haluaisi rypeä masennuksessa? Olin yhtä tunteeton ja kylmä kuin sinä ennen kuin koin masennuksen itse ja käytökselläni pahensin läheisten masentuneiden elämää, kun en osannut tarjota empatiaa. Älä vain sano noin ääneen masentuneelle, voi pahentaa hänen masennustaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
Noin niin kuin ylipäätään asiassa kuin asiassa, olisi kiva, jos ihmiset puuttuisivat vain niihin asioihin, joista tietävät jotain tai pystyvät asian hahmottamaan.
Jos ei ole kiveksiä, ei varmaan kannata väittää tietävänsä miltä kivessyöpä tai potku munille tuntuu. Jos ei ole emätintä ja kohtua, ei kannata väittää mitään vaikkapa synnytyksestä ja kuukautisista.
Jos ei ole masennusta ja mieli on iloinen, ei varmaan kannata väittää tietävänsä,miten masennuksesta kuuluisi päästä eroon.
Vertaistuki on tehokkainta alkoholismista parantumisessa. Siellä entiset alkoholistit kertovat kuinka he selviytyivät. Masennuksesta parantuneita kannattaa kuunnella ja tehdä samoin.
Niin, nimenomaan masennuksesta PARANTUNEITA.
Moni hakee vertaistukea mieluiten muista masentuneista. Sitten on mukavaa yhdessä rypeä siellä itsesäälissä.
Ei siellä itsesäälissä ryvetä, vaan niin kuin tästäkin ketjusta huomaa, masennusta pahentaa välinpitämättömät ihmiset, joiden mielestä masennus on oma vika. Toinen masentunut ymmärtää ja on empatiakykyisempi ja se lievittää masennusta. Monestihan onnellisimmat ihmiset ovat empatiaakyvyttömimpiä ja heikentävät toisten onnea tästä on myös tutkimuksia
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitkäaikainen masennus voi olla myös merkki persoonallisuushäiriöstä tai vakavammasta psyyken ongelmasta kuin vain puhtaasta masennuksesta: ajattelu on pysyvämmin jäykkää eikä ulospääsyä löydy hyvästä hoidosta huolimatta. Masennusta "tarvitaan" johonkin: sillä voi (tiedostamattomasti tai tiedostaen) vältellä vastuun ottamista.
Alku kuulosti ihan järkevältä, mutta loppulauseessa lässähti. Jos ulospääsyä ei löydy hyvästä hoidosta huolimatta ja ihminen on yrittänyt kaikkensa, millä tapaa masennus on "vastuun välttelyä"? Minä esimerkiksi olen koko elämäni kamppaillut jäykkien ajatusmallieni kanssa eli olen nimenomaan ottanut vastuuta ja yrittänyt muuttaa itseäni. Ja osittain onnistunutkin siinä: olen ihan eri ihminen kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Masennus oli seurausta siitä, kun tajusin, että luultavasti tämä kamppailu ei tule osaltani koskaan päättymään, vaan minulle tulee aina uusia ongelmia ja vanhatkin voivat nostaa uudelleen päätään elämänkriiseissä. Minun elämäni on vaan jatkuvaa taistelua ja olen jo osin hyväksynyt sen. Kyllä muuten kirpaisee kun joku väittää persoonallisuushäiriön olevan "vastuun välttelyä" kun en ole mitään muuta tehnytkään kuin töitä sen eteen, että olisin suht normaali ja elämä olisi edes siedettävää. Taustalla lääkkeitä, terapiaa, satoja kirjoja ja vaikka mitä muuta, melkein kaikkea on kokeiltu.
Pahempaa mitä ajattelen että masentuneella on ympärillä ihmisiä jotka eivät ymmärrä ovat ne jotka mahdollistavat masennuksessa rypemisen. Puoliso joka hoitaa ja tekee kaiken toisen puolesta, ei myöskään mielestäni auta toista. Olen rehellisesti sitä mieltä että jos "pakkoa" tai painetta masennuksesta paranemiseen ei ole, masennus pitkittyy.
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitkäaikainen masennus voi olla myös merkki persoonallisuushäiriöstä tai vakavammasta psyyken ongelmasta kuin vain puhtaasta masennuksesta: ajattelu on pysyvämmin jäykkää eikä ulospääsyä löydy hyvästä hoidosta huolimatta. Masennusta "tarvitaan" johonkin: sillä voi (tiedostamattomasti tai tiedostaen) vältellä vastuun ottamista.
Tässä oli kyllä ketjun idioottimaisin kommentti. Masennukset ja ahdistukset ovat tyypillisiä juuri vastuullisuuteen ja tunnollisuuteen pyrkivillä ihmisillä ja jopa oirekuvaan kuuluu suhteeton syyllisyyden tunne eri asioista.
Suurella itsevarmuudella kyllä kommentoivat ihmiset asioita joista eivät näemmä ymmärrä mitään.
Minusta masennuksen voi kyllä käsittää niin, että on pakko tarkastella omaa elämäänsä ja voimavarojaan uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
Noin niin kuin ylipäätään asiassa kuin asiassa, olisi kiva, jos ihmiset puuttuisivat vain niihin asioihin, joista tietävät jotain tai pystyvät asian hahmottamaan.
Jos ei ole kiveksiä, ei varmaan kannata väittää tietävänsä miltä kivessyöpä tai potku munille tuntuu. Jos ei ole emätintä ja kohtua, ei kannata väittää mitään vaikkapa synnytyksestä ja kuukautisista.
Jos ei ole masennusta ja mieli on iloinen, ei varmaan kannata väittää tietävänsä,miten masennuksesta kuuluisi päästä eroon.
Vertaistuki on tehokkainta alkoholismista parantumisessa. Siellä entiset alkoholistit kertovat kuinka he selviytyivät. Masennuksesta parantuneita kannattaa kuunnella ja tehdä samoin.
Niin, nimenomaan masennuksesta PARANTUNEITA.
Moni hakee vertaistukea mieluiten muista masentuneista. Sitten on mukavaa yhdessä rypeä siellä itsesäälissä.
Masentuneella pitää olla motivaatio PARANTUA.
Rehellisesti, minua masentaa ihmisten typeryys. Se, että harva juttu tässä elämässä on niin hyvä kuin sen väitetään olevan. Ihmiset, jotka väittävät olevansa kunnollisia ja tunnollisia, paljastuvat itsekeskeisiksi lusmuiksi. Ihmisten nurkkakuntaisuus: vain omaa ryhmää ymmärretään ja puolustetaan. Julkiset palvelut, joita kehutaan julkisuudessa, osoittautuvat käytännössä puutteellisiksi, hankaliksi ja huonosti toimiviksi.
Ja loppu viimeksi se, ettei lähiomainenkaan näy välittävän yhtään siitä, miten muu perhe voi.
Mitä tässä muuta voi olla kuin masentunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajat tulee vastaan siinä mitä yksi voi tehdä toisen hyväksi. En sanoisi että kaikille tulee kuvailemasi asenne mielenterveyspotilaita kohtaan,mutta enemmänkin etäisyyden ottamista että oma elämä pysyy suht rauhallisena.
Vierailija kirjoitti:
Pahempaa mitä ajattelen että masentuneella on ympärillä ihmisiä jotka eivät ymmärrä ovat ne jotka mahdollistavat masennuksessa rypemisen. Puoliso joka hoitaa ja tekee kaiken toisen puolesta, ei myöskään mielestäni auta toista. Olen rehellisesti sitä mieltä että jos "pakkoa" tai painetta masennuksesta paranemiseen ei ole, masennus pitkittyy.
Niinpä, ja vielä pahempaa kuin jotkut rypevät syövässään tai halvauksessaan! Jos vaan lähipiiri ymmärtäisi olla auttamatta heitä ja eivät mahdollistaisi sairastamista niin kyllä näistäkin toivuttaisiin nopeammin. Koska niin kauan kuin ei ole pakko parantua, sairas kyllä varmasti pitää kiinni kärsimyksistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ihmiset tekevät virheitä ja ovat heikkoja, väsyvät joskus. Jopa mt-potilaiden läheiset.
Jos vuosien henkisen ja taloudellisen tukemisen, usein kananmunankuorilla kävelyn, toisen oireiden "ymmärtämisen" ja kaiken muun jälkeen heikkona hetkenään hermostuu ja sanoo jotain tyyliin: "etkö sä oikeasti voi yrittää saada itseäsi kasaan?!?!" Jos siihen puoliso sanoisi vedet silmissä jotain ap:n kaltaista, niin kyllä keittäisi... Tosin senkin se terve puoliso kestää...
Masennuksen hoidossa niin sanotulla käyttäytymisen aktivoinnilla saadaan koko ajan hyviä tuloksia kasaan. Joskus kuntoutuminen vaatii itsensä pakottamista toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan noin sitä sanoisi, mutta ei siihen auta sekään, että vaan rypee siinä kurjuudessaan yksin. Ei sitä parantumista tai edes olon helpottumista tapahdu jos ei itse tee asialle jotain.
No mitäpä muuta siinä voi tehdä kuin yksin rypeä, kun muut kääntää selkänsä.
Ketkä muut? Ei ne muut voi sua parantaa tai auttaa jos vaan ryvet etkä edes yritä.
Joku voi masennella koko elämänsä siitä huolimatta että on käynyt hoidoissa ja popsinut kaikenmaailman lääkkeitä. Eivätkö hekään vaan yritä tarpeeksi?
Jotkut ovat myö hakkanneet päätänsä seinään vuosikymmeniä ja silti on pää kipeä. Monille masennussairaille masennuksesta tulee turvasatama ja identiteetti, johon turvautua koska muutos ja ennakoimaton tulevaisuus ovat pelottavia asioita. Analogisesti pääkivusta tulee ainoa lohdun lähde ja ahdistusta ja masennusta tuottavista välittäjäaineistä ainoa tekijä, joka pitää ihmisen olemassaolon kokemusta yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahempaa mitä ajattelen että masentuneella on ympärillä ihmisiä jotka eivät ymmärrä ovat ne jotka mahdollistavat masennuksessa rypemisen. Puoliso joka hoitaa ja tekee kaiken toisen puolesta, ei myöskään mielestäni auta toista. Olen rehellisesti sitä mieltä että jos "pakkoa" tai painetta masennuksesta paranemiseen ei ole, masennus pitkittyy.
Niinpä, ja vielä pahempaa kuin jotkut rypevät syövässään tai halvauksessaan! Jos vaan lähipiiri ymmärtäisi olla auttamatta heitä ja eivät mahdollistaisi sairastamista niin kyllä näistäkin toivuttaisiin nopeammin. Koska niin kauan kuin ei ole pakko parantua, sairas kyllä varmasti pitää kiinni kärsimyksistään.
Onko sinulla kokemusta syövästä tai halvauksesta? Ihan eri levelin juttuja kuin masennus. Tosin altistavat myös masennukselle.
Kuntoutuminen ei missään noissa tapahdu niin että ihminen jää tuleen makaamaan ja muut vaan hoitaa.
Masenn6s ja kusipäisyys on kaksi eri asiaa. Voivat toki löytyä samastakin päästä. Kusipää ei siedä sitä että halvaantunut ihminen autetaan pyörätuliin tms koska kusipääkin kävekee itse ja hän on sentään masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneiden kemialliset epäbalanssit aivoissa on todistettu huuhaaksi aikaa sitten. Jokaisen aivoja voi kouluttaa.
Masennukseen käytettään mm. serotoniinin takaisinoton estäjiä jotka aika suoraan vaikuttavat aivokemiaan. Jos aivokemiassa ei tapahtuisi muutoksia ei näitä lääkkeitä tarvittaisi.
Masennukseen käytetään myös serotoniinin takaisinoton tehostajia, dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjiä. Lisäksi on tutkittu mm. rauhoittavia ja kilpirauhaslääkkeitä. Jo vuosikymmeniä sitten havaittiin, että on aivan saman tekevää, tehostetaanko serotoniinin takaisinottoa vai estetäänkö sitä, masennuslääkkeiden keskimääräinen vaste on aivan sama. Plasbokontrolliin verrattuna ne laskevat keskimäärin 1.8 pistettä enemmän masennusoireita kuin puhdas uskomus lääkkeen syömisestä. Kliininen merkitsevyys masennuslääkkeillä on HAM-D asteikolla 3-7. Lääkkeitä ei hyväksytä markkinoille kliinisen merkitsevyyden perusteella, vaan tilastollisen merkitsevyyden. Suurilla otoksilla on mahdollista saada kliinisesti merkitseviä tuloksia, vaikka niiden käytännön vaikutus olisi täysin olematon. Jos esimerkiksi tutkit 500 000 ihmisellä, kuinka paljon hymyily lisää elinikää ja havaitsisit, että valitulla riskitasolla hymyily lisää elinikää muutaman minuutin. Masennuslääke ja yleensäkin psyykenlääkekokeissa operoidaan tämän tason vaikutusten kanssa, jos nyt vähän kaunistellaan asioita (mm. julkaisuvinouma vääristää tutkimusnäyttöä) Tämän takia vuosikymmenien aikana lääkekokeiden otoskoot ovat kasvaneet -lääkkeet ovat käytännössä surkeita teholtaan, mutta kun on riittävän suuri otos niin lääke hyväksytään markkinoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.
Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.
Mutta sen voi oppia, olipa kuinka sairas hyvänsä. Masennus vaa on siittä vttumainen, että ei olis motivaatioo mihinkään. Jos olis motivaatioo ja tietoo, niin sillon onnistus. Monelta puuttuu se tieto, että voi itse vaikuttaa ajattelumalleihin ja tietoisesti muuttaa niitä.
Koska masentunut on riippuvainen turvallisesta masennusmallistaan. Hän on suojaton uuden ajattelun edessä. Kuka ottaa vastaan uudessa pelottavassa tilanteessa? Jos aamulla vilahtaa uuden ajattelumallin mukainen positiivinen ajatus, mutta sitten kahvi kaatuukin ja koko uusi ajattelumalli olikin valhetta! Se ei toiminut, koska kahvi kaatui ja kaikki toivo meni hukkaan.
Siihenkin pitää varautua etukäteen: kahvi olisi kaatunut joka tapauksessa. Ehtipä edes olla 2 sekuntia iloinen häivähdys. Itsensä uudelleenohjelminti on kovaa työtä. Sen voi aloittaa vaikka kirjoittelemalla muistilappuja kaapin oviin jne.
Mitä niissä muistilapuissa pitäisi lukea?
Riippuu ongelmakohdistasi. Listaa ensin niitä. Kun tiedät mitä ne ovat, Valitse niille korvaava malli. Sijoita lappu ongelman ilmenemispaikkaan tai sen lähelle. Esim. jos sinulla on silmälasit ja ongelmasi on herätessä, niin lappu silmälasien päälle. Näet sen joka aamu. Jos aamusi alkaa negatiivisella ajatuksella, niin korvaava on sinulla lapussa. Kohta muistat sen ilman lappua.
Masentuneen aivot eivät toimi terveiden aivojen tapaan. Terveitä aivoja voi kouluttaa, sairaat aivot eivät vastaa ärsykkeisiin odotetulla tavalla.
Masentuneiden kemialliset epäbalanssit aivoissa on todistettu huuhaaksi aikaa sitten. Jokaisen aivoja voi kouluttaa.
Kyllä tutkimuksissa näkyy masentuneen aivoissa muutoksia nimenmaan niiden hermoverkostojen rakenteessa.[/quote
Oletko muuten jo tutustunut Naturessa juuri julkaistuun artikkeliin, jonka mukaan suurin osa aivokuvantamistutkimuksista on niin heikkolaatuisia, ettei niistä voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä? Tutkimuksessa todetaan, että ongelmana on pienistä otoskoista johtuva toistettavuuden ongelma. Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että suuremmilla otoksilla yhteyttä ei käytännössä ole -korrelaatio on 0.1 kun 0 tarkoittaa täysin sattumanvaraista yhteyttä ja 1 vahvaa korrelaatiota. Toisin sanoen masennuspotilaiden aivot eivät eroa rakenteeltaan eikä toiminnaltaa mitenkään tavallisten ihmisten aivoista ainakaan nykyisen tutkimusnäytön valossa.
Hain mieliala-lääkkeet ja näytin masennukselle ovea välittömästi. Ota itseäsi niskasta senverran kiinni että teet saman.
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitkäaikainen masennus voi olla myös merkki persoonallisuushäiriöstä tai vakavammasta psyyken ongelmasta kuin vain puhtaasta masennuksesta: ajattelu on pysyvämmin jäykkää eikä ulospääsyä löydy hyvästä hoidosta huolimatta. Masennusta "tarvitaan" johonkin: sillä voi (tiedostamattomasti tai tiedostaen) vältellä vastuun ottamista.
Monesti juuri ne masentuu jotka ottavat vastuun kaikesta. Unohtavat itsensä muista huolehtiessaan. Uupuvat siihen.
Ne jotka itsekkäästi rallattelevat menemään muista välittämättä, oletteko koskaan nähneet tällaisen masentuvan?
Vierailija kirjoitti:
Pahempaa mitä ajattelen että masentuneella on ympärillä ihmisiä jotka eivät ymmärrä ovat ne jotka mahdollistavat masennuksessa rypemisen. Puoliso joka hoitaa ja tekee kaiken toisen puolesta, ei myöskään mielestäni auta toista. Olen rehellisesti sitä mieltä että jos "pakkoa" tai painetta masennuksesta paranemiseen ei ole, masennus pitkittyy.
Hei. Se että sinä "ajattelet" jostain asiast josta et oikeasti tiedä ei tee asiasta mitenkään todellista. Mutu-tuntemukset eivät useinkaan pidä paikkaansa ja silloin onpi hyvä pitää suunsa supussa.
Minä olen huolehtinut ja toiminut epävirallisena omaishoitajana usealle sairaalle ja kuolevalle läheiselle viimeiset 10 vuotta. Syön lääkkeitä ja puhun säännöllisesti ammattilaisille. Hoidan itseäni liikunnalla ja taiteella ja terveellisellä ruoalla aina kun jaksan. Samalla itselläni on ollut sairauksia joihin olen pelännyt kuolevani ja ollut todella huonossa kunnossa.
Olen uupunut pelkoon ja huolehtimiseen, sairaaloihin, lääkäreihin, diagnoosien odottamiseen. Ahdistuksen ja pelon vuoksi on myös unettomuus. Minulla ei ole puolisoa, minulla ei ole fyysistä eikä henkistä tukea, joudun kaikesta selviämään yksin, olinpa missä kunnossa tahansa. En pääse missään vaiheessa paranemaan koska elämä on pelkkää pelkoa aina vaan, ja menetystä, eli masennukseni on pitkittynyt ja kroonistunut sen vuoksi että olen joutunut selviytymään yksin. Minulla on vielä 1 läheinen elossa, kaiken muun olen menettänyt rankalla tavalla.
Minulla oli parempi vaihe tuossa muutama vuosi sitten kun kaikki oli hetkellisesti paremmin, sain levätä ja keskittyä omaan elämääni, tuolloin henkinen ja fyysinen vointinikin parani huomattavasti.
Luulen rehellisesti sanoen että sinä et tiedä asioista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Masennuksen hoidossa niin sanotulla käyttäytymisen aktivoinnilla saadaan koko ajan hyviä tuloksia kasaan. Joskus kuntoutuminen vaatii itsensä pakottamista toimeen.
En tiedä tuollaisesta mutta esim. jos masennuksen taustalla on vaativuuden persoonallisuushäiriö, eli on vaatinut liikaa itseltään, suorittanut ja pakottanut itsensä vuosikausia niin silloin lepo on hyväksi, aikatauluttomuus, kaikenlaisen vaativuuden, tuloshakuisuuden vähentäminen. Silloin voi olla hyväksi levätä, nukkua omaan tahtiin, käyskennellä luonnossa, tehdä jotain luovaa. Nukkumisen takaaminen ilman vaativia aikatauluja ja ihmisiä ympärillä.
Näin niin kuin omasta kokemuksesta, eri ihmisillä masennuksen taustalla on eri asioita.
Alue: Aihe vapaa
Joskus pitkäaikainen masennus voi olla myös merkki persoonallisuushäiriöstä tai vakavammasta psyyken ongelmasta kuin vain puhtaasta masennuksesta: ajattelu on pysyvämmin jäykkää eikä ulospääsyä löydy hyvästä hoidosta huolimatta. Masennusta "tarvitaan" johonkin: sillä voi (tiedostamattomasti tai tiedostaen) vältellä vastuun ottamista.