Lue keskustelun säännöt.
"Masentuneet voisi ottaa itseään niskasta"-asenne on lopulta kaikilla
24.03.2022 |
Jopa niillä jotka on vannoneet tukevansa ja ymmärtävänsä sitten, lopulta kääntävät selkänsä, ikäänkuin tahallani olisin masentunut ja ajattelen synkästi pilaten heidän päivänsä. Pettyvät, kun heidän sanoillaan ei olekaan mitään taianomaista parantavaa vaikutusta, joten täytyy vaan ottaa itseä niskasta.
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä asia voi olla niinkin että masennus on rangaistusta ihmiselle ihmisen synneistä ja mielestäni tämäkin asia pitäisi selvittää, kärsiikö jotain huonoa karmaa esim teoistaan, onk ohyvä vai huono ihminen muita kohtaan, miten kohtelee muita ihmisiä, minkälainen seksuaalisuus on, onko rasisti, käyttääkö päihteitä, minkälainen ruokavalio.
Onko Putin mielestäsi masentunut kun karma on kostanut hänen sotatoimensa Ukrainassa? Kaikki muu kirjoittamastasi on pelkkää puppua, mutta ruokavaliolla on todellakin merkitystä. Etenkin herkut ja valkoinen sokeri pitäisi minimoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä masennus loppuu kuin seinään kun julkaistaan jokin hyvä peli tai leffa tai saan inspiraatiota harrastuksiini. Muutoin sitten olen iltaisin zombina enkä tiedä mitä tekisin.
No, itse vakavasti masentuneena olleena sanon että minulla nimenomaan itseäni niskasta kiinni ottaminen auttoi. Eli pyysin apua, otin avun vastaan, aloin yksi asia kerraallaan tekemään asioita jotka auttoivat lopulta pois masennuksesta. Tein juttuja parantumiseni eteen. Kukaan muu ei niitä voinut minun puolesta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan normaalia, että masennus jotenkin tuhoaa myös luovuuden ja taitoja? Tykkäsin ja osasin kuulemma aikoinaan piirtää, mutta nykyään masennuksen läpikäyneenä hyvä jos tikku-ukkoa enää syntyy. Suurin ongelma vaikuttaa olevan se, ettei vaan yksinkertaisesti kiinnosta eikä saa enää sitä samaa innostusta piirtämiseen.
Kyllä :( Tyttäreni oli varsinainen taiteilija mutta teini-iässä sairastetun masennuksen jälkeen piirtää enää tyyliin pääjalkaisia. Hänellä menee nyt muuten hyvin, mutta suree kadonnutta piirtämisen/maalaamisen lahjaansa.
Kyllähän se niin on, että "masennus" ja muut vastaavat ovat tekosyitä työttömyydessä lonnimiselle. Kaikkia meitä joskus harmittaa, mutta ei se itkulla ja makailulla parane. Ylös, ulos ja lenkille 👍😉.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan noin sitä sanoisi, mutta ei siihen auta sekään, että vaan rypee siinä kurjuudessaan yksin. Ei sitä parantumista tai edes olon helpottumista tapahdu jos ei itse tee asialle jotain.
Masentunut ei välttämättä jaksa tehdä asialle jotain.
No sitten sitä on ryvettävä kunnes jaksaa. Kukaan muu ei kuitenkaan suosta nosta kuin itse.
Sun ja muiden ylimielisten kannattaa opetella hyväksymään että kaikilla ihmisillä elämä ei vaan mene niin kuin elokuvissa tai instassa. Elämässä tulee kolhuja, suruja, tragedioita, menetyksiä, pelkoja eikä kaikki niistä rallatellen jatka tuosta noin vain kunhan vain kirjoittelevat muistilappuja ja ohjelmoivat aivonsa uudelleen. Ehkä psykopaateilla ja sulla elämä vaan jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Elämässä tulee arpia, niin fyysisiä kuin henkisiäkin ja osa niista paranee paremmin osa huonommin. Osa on niin pahoja että elämä ei enää ikinä palaa ennalleen. Sun pitää vaan hyväksyä että meitä on erilaisia. Me ei olla mitään epäkelpoja joiden pitää vaan itse ottaa itseään niskasta kiinni jotta tulisimme yhteiskuntakelpoisiksi. Me olemme yhtä arvokkaita ja yhtä tärkeitä ihmisiä vaikka meillä on kolhumme ja vaikka emme loistaisikaan glamourissa ja menestyksessä. Olet oppinut liian hyvälle jos kuvittelet että elämä on pelkkää kivaa alusta loppuun.
Itse olen kokenut rankan lapsuuden, nuoruuden ja nuoren aikuisuuden. Sitten alkoi fyysiset sairaudet, syöpää ym. Samalla menetin yksi kerrallaan kaikki läheiseni käyden läpi rankat hoidot ja pelot jotka toteutuivat. Olen ylpeä itsestäni että olen yksin selvinnyt näistä kaikista vaikeuksista. Tunnen itseni tavattoman vahvaksi vaikka muiden silmissä olen heikko epäonnistuja. Yksi rouva tällä palstalla kehuskeli kuinka hän on selvinnyt vaikeuksista perheensä ja läheistensä avulla eikä ymmärtänyt miksi muut eivät onnistu samoin. Kas kun se on yksin hyvin hyvin synkkä taival, sekä fyysisesti että henkisesti.
Olen tuhlannut kymmenien vuosien aikana tuhansia self help-kirjoihin, kursseihin, meditaatioihin yms. Ne on pelkkää rahastusta. Olen kokeillut kaikkea, 10 vuotta käynyt juttelemassa terapeutille ja psykologille. Jotain sieltä on käteen jäänyt, esim. ihan omien rajojen puolustaminen, sitä tulin tähänkin ketjuun puolustamaan. Minulla on oikeus olla vaikka elämäni on romutettu. Minulle ei tulla sanomaan että sain syövän ja masennuksen ihan omaa syytäni, ihan omaa viitsimättömyyttäni.
Elämäni on raunioina, yritän rakentaa jotain uutta siihen ja olen löytänyt keinot jolla selviydyn joten kuten. Mutta elämäni ei tule koskaan palautumaan entiselleen, traumat ovat liian syvät. Ja sinun pitää oppia elämään sen kanssa. Anna meidän olla. Muiden elämä ei kuulu sinulle, sinun ei tarvitse puuttua toisten elämään.
Itse kärsin masennuksesta 7v ajan ja kokeilin ainakin viittä eri lääkettä. Psykiatri totesi keskivaikean ja vaikean välisen masennuksen.
Lopulta "otin itseäni niskasta" ja pääti vain hyväksyä että elämä paskaa ja täynnä vastoinkäymisiä. Nyt en ole kärsinyt masennuksesta yli 7 vuoteen ja ilman lääkkeitä pärjätty.
Mielestäni oma masennus johtui vain siitä että odotin liikoja elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.
Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.
Mutta sen voi oppia, olipa kuinka sairas hyvänsä. Masennus vaa on siittä vttumainen, että ei olis motivaatioo mihinkään. Jos olis motivaatioo ja tietoo, niin sillon onnistus. Monelta puuttuu se tieto, että voi itse vaikuttaa ajattelumalleihin ja tietoisesti muuttaa niitä.
Koska masentunut on riippuvainen turvallisesta masennusmallistaan. Hän on suojaton uuden ajattelun edessä. Kuka ottaa vastaan uudessa pelottavassa tilanteessa? Jos aamulla vilahtaa uuden ajattelumallin mukainen positiivinen ajatus, mutta sitten kahvi kaatuukin ja koko uusi ajattelumalli olikin valhetta! Se ei toiminut, koska kahvi kaatui ja kaikki toivo meni hukkaan.
Siihenkin pitää varautua etukäteen: kahvi olisi kaatunut joka tapauksessa. Ehtipä edes olla 2 sekuntia iloinen häivähdys. Itsensä uudelleenohjelminti on kovaa työtä. Sen voi aloittaa vaikka kirjoittelemalla muistilappuja kaapin oviin jne.
Mitä niissä muistilapuissa pitäisi lukea?
Riippuu ongelmakohdistasi. Listaa ensin niitä. Kun tiedät mitä ne ovat, Valitse niille korvaava malli. Sijoita lappu ongelman ilmenemispaikkaan tai sen lähelle. Esim. jos sinulla on silmälasit ja ongelmasi on herätessä, niin lappu silmälasien päälle. Näet sen joka aamu. Jos aamusi alkaa negatiivisella ajatuksella, niin korvaava on sinulla lapussa. Kohta muistat sen ilman lappua.
Saisiko jonkin esimerkin? Joko itsestäsi tai jostain tuntemastasi masentuneesta tai ihan kuvitellunkin, että minkä tasoisia asioita niihin lappuihin kuuluu laittaa?
Jos ensimmäinen ajatuksesi aamulla on kirosana uudesta aamusta, niin kirjoita lappuun ana, jota haluat ajatella sen sijaan. Se voi olla pelkkä sana tai vaikka sellaisen kodissasi olevan sinulle mieluisan esineen nimi, johon voit kohdistaa samalla katseesi. Pääasia, että katkaiset juurtuneen kirosana-aamun ja korvaat sen uudella mallilla. On normaalia, että uuden mallin syntyminen vie aikaa. Aikaa voi mennä viikkoja tai jopa kuukausia. Alkuun saatat toistaa kirosanamallia, vaikka olet jo aloittanut korvaavan mallin. Kuitenkin kun jatkat sitkeästi, niin kirosanamalli unohtuu ja korvaava malli syntyy. Älä tahallaan ruoki kirosanamallia, vaan korvaa aina ääneen lausumalla uusi malli päälle. Näin rakennat uutta muistijälkeä aivoihisi. Helpommilla asioilla on helpompi aloittaa, jotta omaksuu toimintamallin.
Tässä mallissa on huomattava myös se, että jos ensimmäinen ajatus aamulla on siirtää lappu pois silmälasien edstä, niin silloin metodi on jo toiminut, vaikka lapun sisältö ei olisi vielä iskostunut aamun ensimmäiseksi ajatukseksi. Aamun haitallisesta negatiivisesta alusta on jo silloin päästy eroon ja aivot ovat alkaneet rakentaa uutta mallia.
Voitko antaa konkreettisemman esimerkin? Esim. jos minulla on syöpä niin mitä kirjoitan lappuun? Jos lapseni on huumeidenkäyttäjä ja on vuoroin teillä tietämättömillä vaarallisten huumejengien kanssa tai vankilassa niin mitä kirjoitan lappuun? Entä jos minua on kidutettu, mitä kirjoitan lappuun? Kerro joku esimerkki miten itse olet käyttänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan noin sitä sanoisi, mutta ei siihen auta sekään, että vaan rypee siinä kurjuudessaan yksin. Ei sitä parantumista tai edes olon helpottumista tapahdu jos ei itse tee asialle jotain.
Masentunut ei välttämättä jaksa tehdä asialle jotain.
No sitten sitä on ryvettävä kunnes jaksaa. Kukaan muu ei kuitenkaan suosta nosta kuin itse.
Sun ja muiden ylimielisten kannattaa opetella hyväksymään että kaikilla ihmisillä elämä ei vaan mene niin kuin elokuvissa tai instassa. Elämässä tulee kolhuja, suruja, tragedioita, menetyksiä, pelkoja eikä kaikki niistä rallatellen jatka tuosta noin vain kunhan vain kirjoittelevat muistilappuja ja ohjelmoivat aivonsa uudelleen. Ehkä psykopaateilla ja sulla elämä vaan jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Elämässä tulee arpia, niin fyysisiä kuin henkisiäkin ja osa niista paranee paremmin osa huonommin. Osa on niin pahoja että elämä ei enää ikinä palaa ennalleen. Sun pitää vaan hyväksyä että meitä on erilaisia. Me ei olla mitään epäkelpoja joiden pitää vaan itse ottaa itseään niskasta kiinni jotta tulisimme yhteiskuntakelpoisiksi. Me olemme yhtä arvokkaita ja yhtä tärkeitä ihmisiä vaikka meillä on kolhumme ja vaikka emme loistaisikaan glamourissa ja menestyksessä. Olet oppinut liian hyvälle jos kuvittelet että elämä on pelkkää kivaa alusta loppuun.
Itse olen kokenut rankan lapsuuden, nuoruuden ja nuoren aikuisuuden. Sitten alkoi fyysiset sairaudet, syöpää ym. Samalla menetin yksi kerrallaan kaikki läheiseni käyden läpi rankat hoidot ja pelot jotka toteutuivat. Olen ylpeä itsestäni että olen yksin selvinnyt näistä kaikista vaikeuksista. Tunnen itseni tavattoman vahvaksi vaikka muiden silmissä olen heikko epäonnistuja. Yksi rouva tällä palstalla kehuskeli kuinka hän on selvinnyt vaikeuksista perheensä ja läheistensä avulla eikä ymmärtänyt miksi muut eivät onnistu samoin. Kas kun se on yksin hyvin hyvin synkkä taival, sekä fyysisesti että henkisesti.
Olen tuhlannut kymmenien vuosien aikana tuhansia self help-kirjoihin, kursseihin, meditaatioihin yms. Ne on pelkkää rahastusta. Olen kokeillut kaikkea, 10 vuotta käynyt juttelemassa terapeutille ja psykologille. Jotain sieltä on käteen jäänyt, esim. ihan omien rajojen puolustaminen, sitä tulin tähänkin ketjuun puolustamaan. Minulla on oikeus olla vaikka elämäni on romutettu. Minulle ei tulla sanomaan että sain syövän ja masennuksen ihan omaa syytäni, ihan omaa viitsimättömyyttäni.
Elämäni on raunioina, yritän rakentaa jotain uutta siihen ja olen löytänyt keinot jolla selviydyn joten kuten. Mutta elämäni ei tule koskaan palautumaan entiselleen, traumat ovat liian syvät. Ja sinun pitää oppia elämään sen kanssa. Anna meidän olla. Muiden elämä ei kuulu sinulle, sinun ei tarvitse puuttua toisten elämään.
Sinä olet itsekäs ja nostat omat ongelmasi pahemmaksi kuin muiden. Miten ilkeät olla noin julma sellaisille, jotka ovat koettaneet itsenurhaa jne.? Ei, sinä et suo heille ajatustakaan, vaan sinun ongelmasi ovat pahempia kuin heidän. Sinun suurin ongelmasi ei todellakaan ole masennus, vaan itsekkyys. Opi ymmärtämään, että muitakin ihmisiä pahoinpidellään, insestöidään, yritetään surmata, he saavat hengenvaarallisia sairauksia jne. Sinä et ole yhtään sen erikoisempi, eikä tilanteesi ole yhtään sen vaikeampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosikymmeniä masennusta sairastaneena ja nytkin vakavaan masennukseen maksimiannoksilla kahta eri lääkettä syövänä on silkkaa iloa kuulla että kyse onkin vain asenneongelmasta.
Jaa, ootko koskaa miettiny et noi masennuslääkkeet vaa sairastuttaa sua enemmän? Ja kahta eri? Ei hitto te ihmiset olette sekasin. Mutta ei se oo teijän syy, syyttäkää tätä systeemiä, syyttäkää kuinka toksinen tämä yhteiskunta on ja miten se toimii, täällähän traumatisoituu kaikki ja voi pahoin. Ihmiset on niin erkaantuneita toisista ja luonnosta, pitää vaa tuottaa ja kuluttaa, roskata ja tuhota maapalloa, tehdä ja mennä joka paikkaan, suorittaa ja olla sitä ja tätä. Ei ihme että masentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan noin sitä sanoisi, mutta ei siihen auta sekään, että vaan rypee siinä kurjuudessaan yksin. Ei sitä parantumista tai edes olon helpottumista tapahdu jos ei itse tee asialle jotain.
Masentunut ei välttämättä jaksa tehdä asialle jotain.
No sitten sitä on ryvettävä kunnes jaksaa. Kukaan muu ei kuitenkaan suosta nosta kuin itse.
Sun ja muiden ylimielisten kannattaa opetella hyväksymään että kaikilla ihmisillä elämä ei vaan mene niin kuin elokuvissa tai instassa. Elämässä tulee kolhuja, suruja, tragedioita, menetyksiä, pelkoja eikä kaikki niistä rallatellen jatka tuosta noin vain kunhan vain kirjoittelevat muistilappuja ja ohjelmoivat aivonsa uudelleen. Ehkä psykopaateilla ja sulla elämä vaan jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Elämässä tulee arpia, niin fyysisiä kuin henkisiäkin ja osa niista paranee paremmin osa huonommin. Osa on niin pahoja että elämä ei enää ikinä palaa ennalleen. Sun pitää vaan hyväksyä että meitä on erilaisia. Me ei olla mitään epäkelpoja joiden pitää vaan itse ottaa itseään niskasta kiinni jotta tulisimme yhteiskuntakelpoisiksi. Me olemme yhtä arvokkaita ja yhtä tärkeitä ihmisiä vaikka meillä on kolhumme ja vaikka emme loistaisikaan glamourissa ja menestyksessä. Olet oppinut liian hyvälle jos kuvittelet että elämä on pelkkää kivaa alusta loppuun.
Itse olen kokenut rankan lapsuuden, nuoruuden ja nuoren aikuisuuden. Sitten alkoi fyysiset sairaudet, syöpää ym. Samalla menetin yksi kerrallaan kaikki läheiseni käyden läpi rankat hoidot ja pelot jotka toteutuivat. Olen ylpeä itsestäni että olen yksin selvinnyt näistä kaikista vaikeuksista. Tunnen itseni tavattoman vahvaksi vaikka muiden silmissä olen heikko epäonnistuja. Yksi rouva tällä palstalla kehuskeli kuinka hän on selvinnyt vaikeuksista perheensä ja läheistensä avulla eikä ymmärtänyt miksi muut eivät onnistu samoin. Kas kun se on yksin hyvin hyvin synkkä taival, sekä fyysisesti että henkisesti.
Olen tuhlannut kymmenien vuosien aikana tuhansia self help-kirjoihin, kursseihin, meditaatioihin yms. Ne on pelkkää rahastusta. Olen kokeillut kaikkea, 10 vuotta käynyt juttelemassa terapeutille ja psykologille. Jotain sieltä on käteen jäänyt, esim. ihan omien rajojen puolustaminen, sitä tulin tähänkin ketjuun puolustamaan. Minulla on oikeus olla vaikka elämäni on romutettu. Minulle ei tulla sanomaan että sain syövän ja masennuksen ihan omaa syytäni, ihan omaa viitsimättömyyttäni.
Elämäni on raunioina, yritän rakentaa jotain uutta siihen ja olen löytänyt keinot jolla selviydyn joten kuten. Mutta elämäni ei tule koskaan palautumaan entiselleen, traumat ovat liian syvät. Ja sinun pitää oppia elämään sen kanssa. Anna meidän olla. Muiden elämä ei kuulu sinulle, sinun ei tarvitse puuttua toisten elämään.
Sinä olet itsekäs ja nostat omat ongelmasi pahemmaksi kuin muiden. Miten ilkeät olla noin julma sellaisille, jotka ovat koettaneet itsenurhaa jne.? Ei, sinä et suo heille ajatustakaan, vaan sinun ongelmasi ovat pahempia kuin heidän. Sinun suurin ongelmasi ei todellakaan ole masennus, vaan itsekkyys. Opi ymmärtämään, että muitakin ihmisiä pahoinpidellään, insestöidään, yritetään surmata, he saavat hengenvaarallisia sairauksia jne. Sinä et ole yhtään sen erikoisempi, eikä tilanteesi ole yhtään sen vaikeampi.
Niin en ole erikoisempi, olen samalla linjalla kaikkien kanssa joilla on vaikeuksia ja kerron sinulle että meillä on oikeus elää ja tulla kunnioitetuksi ilman että meitä mollataan vauvapalstalla. Sinun ongelmasi on kiusaaminen, mitä olet ajatellut tehdä asialle? Sinun ja muiden kiusaajien vuoksi lukuisat ihmiset joutuvat jäämään sairauslomille ja se aiheuttaa suunnattomasti kärsimystä ja kuluja yhteiskunnalle. Varmasti olit koulukiusaaja ja nyt työpaikkakiusaaja tai vauvapalstankiusaaja. Elämäsi on varmasti kurjaa kun sinun pitää päteä tuolla lailla. Tsemppiä.
Sori mutta en ota kiusaamistasi vastaan ja kehoitan muitakin masentuneita samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin niin kuin ylipäätään asiassa kuin asiassa, olisi kiva, jos ihmiset puuttuisivat vain niihin asioihin, joista tietävät jotain tai pystyvät asian hahmottamaan.
Jos ei ole kiveksiä, ei varmaan kannata väittää tietävänsä miltä kivessyöpä tai potku munille tuntuu. Jos ei ole emätintä ja kohtua, ei kannata väittää mitään vaikkapa synnytyksestä ja kuukautisista.
Jos ei ole masennusta ja mieli on iloinen, ei varmaan kannata väittää tietävänsä,miten masennuksesta kuuluisi päästä eroon.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun masennuin, tuntui kun olisin muuttunut ihan eri ihmiseksi. Mikään ei tuntunut enää miltään, enkä pystynyt saamaan positiivisia tunteita mistään mitä tahansa teinkin. Pakotin itseni tekemään kuitenkin pakolliset hommat niin kuin opiskelun jne. Tätä jatkui aika kauan kunnes tuli täydellinen romahdus. Vasta romahduksen jälkeen paraneminen voi alkaa, mutta tuskallista oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.
Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.
Mutta sen voi oppia, olipa kuinka sairas hyvänsä. Masennus vaa on siittä vttumainen, että ei olis motivaatioo mihinkään. Jos olis motivaatioo ja tietoo, niin sillon onnistus. Monelta puuttuu se tieto, että voi itse vaikuttaa ajattelumalleihin ja tietoisesti muuttaa niitä.
Koska masentunut on riippuvainen turvallisesta masennusmallistaan. Hän on suojaton uuden ajattelun edessä. Kuka ottaa vastaan uudessa pelottavassa tilanteessa? Jos aamulla vilahtaa uuden ajattelumallin mukainen positiivinen ajatus, mutta sitten kahvi kaatuukin ja koko uusi ajattelumalli olikin valhetta! Se ei toiminut, koska kahvi kaatui ja kaikki toivo meni hukkaan.
Siihenkin pitää varautua etukäteen: kahvi olisi kaatunut joka tapauksessa. Ehtipä edes olla 2 sekuntia iloinen häivähdys. Itsensä uudelleenohjelminti on kovaa työtä. Sen voi aloittaa vaikka kirjoittelemalla muistilappuja kaapin oviin jne.
Mitä niissä muistilapuissa pitäisi lukea?
Riippuu ongelmakohdistasi. Listaa ensin niitä. Kun tiedät mitä ne ovat, Valitse niille korvaava malli. Sijoita lappu ongelman ilmenemispaikkaan tai sen lähelle. Esim. jos sinulla on silmälasit ja ongelmasi on herätessä, niin lappu silmälasien päälle. Näet sen joka aamu. Jos aamusi alkaa negatiivisella ajatuksella, niin korvaava on sinulla lapussa. Kohta muistat sen ilman lappua.
Saisiko jonkin esimerkin? Joko itsestäsi tai jostain tuntemastasi masentuneesta tai ihan kuvitellunkin, että minkä tasoisia asioita niihin lappuihin kuuluu laittaa?
Jos ensimmäinen ajatuksesi aamulla on kirosana uudesta aamusta, niin kirjoita lappuun ana, jota haluat ajatella sen sijaan. Se voi olla pelkkä sana tai vaikka sellaisen kodissasi olevan sinulle mieluisan esineen nimi, johon voit kohdistaa samalla katseesi. Pääasia, että katkaiset juurtuneen kirosana-aamun ja korvaat sen uudella mallilla. On normaalia, että uuden mallin syntyminen vie aikaa. Aikaa voi mennä viikkoja tai jopa kuukausia. Alkuun saatat toistaa kirosanamallia, vaikka olet jo aloittanut korvaavan mallin. Kuitenkin kun jatkat sitkeästi, niin kirosanamalli unohtuu ja korvaava malli syntyy. Älä tahallaan ruoki kirosanamallia, vaan korvaa aina ääneen lausumalla uusi malli päälle. Näin rakennat uutta muistijälkeä aivoihisi. Helpommilla asioilla on helpompi aloittaa, jotta omaksuu toimintamallin.
Tässä mallissa on huomattava myös se, että jos ensimmäinen ajatus aamulla on siirtää lappu pois silmälasien edstä, niin silloin metodi on jo toiminut, vaikka lapun sisältö ei olisi vielä iskostunut aamun ensimmäiseksi ajatukseksi. Aamun haitallisesta negatiivisesta alusta on jo silloin päästy eroon ja aivot ovat alkaneet rakentaa uutta mallia.
Voitko antaa konkreettisemman esimerkin? Esim. jos minulla on syöpä niin mitä kirjoitan lappuun? Jos lapseni on huumeidenkäyttäjä ja on vuoroin teillä tietämättömillä vaarallisten huumejengien kanssa tai vankilassa niin mitä kirjoitan lappuun? Entä jos minua on kidutettu, mitä kirjoitan lappuun? Kerro joku esimerkki miten itse olet käyttänyt?
Kirjoitat aivan saman, eli itse valitun mieleisen asian tai sanan, jota haluat mieluiten ajatella. Lapun tarkoitus ei ole parantaa suolistosyöpää tai muuttaa menneisyyttä. Lapun tarkoitus on keskeyttää haitalliseksi muodostunut ajatus ja korvata se uudella. Vain sinä tiedät mitä kirjoitat lappuun. Toinen ei voi sitä puolestasi tietää. Sinun aivojesi ja ajatusmalliesi sisään ei pääse kukaan muu kuin sinä itse. Tässä tullaan siihen kohtaan miksi masentuneen on itse rakennettava tiensä ulos. Muut voivat vain antaa keinoja, mutta niiden kuunteleminen ei riitä. Niitä pitää ihan oikeasti toteuttaa. Sama homma kuin lihastreenissä: Onnettomuuden jälkeen ei riitä jos kuuntelee miten lihaksia pitäisi harjoittaa, mutta ei tee mitään: Lihakset jatkavat surkastumistaan. Sen sijaan lihaksia harjoittamalla liikeradat palautuvat ja lihakset vahvistuvat. Kukaan muu ei voi tehdä tätä loukkaantuneen henkilön puolesta, vaan loukkaantuneen henkilön on tehtävä prosessi itse. Apuvälineitä on, mutta työ on tehtävä itse. Sama aivoilla.
Masennus voi olla myös ihmisen terve reaktio täysin kestämättömään elämäntilanteeseen.
Huisii kirjoitti:
Noin niin kuin ylipäätään asiassa kuin asiassa, olisi kiva, jos ihmiset puuttuisivat vain niihin asioihin, joista tietävät jotain tai pystyvät asian hahmottamaan.
Jos ei ole kiveksiä, ei varmaan kannata väittää tietävänsä miltä kivessyöpä tai potku munille tuntuu. Jos ei ole emätintä ja kohtua, ei kannata väittää mitään vaikkapa synnytyksestä ja kuukautisista.
Jos ei ole masennusta ja mieli on iloinen, ei varmaan kannata väittää tietävänsä,miten masennuksesta kuuluisi päästä eroon.
Vertaistuki on tehokkainta alkoholismista parantumisessa. Siellä entiset alkoholistit kertovat kuinka he selviytyivät. Masennuksesta parantuneita kannattaa kuunnella ja tehdä samoin.
Vierailija kirjoitti:
Masennus voi olla myös ihmisen terve reaktio täysin kestämättömään elämäntilanteeseen.
Masennus on alunpitäen luonnollinen ilmiö. Masennuksen jääminen päälle ei ole luonnollista.
No huh. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosikymmeniä masennusta sairastaneena ja nytkin vakavaan masennukseen maksimiannoksilla kahta eri lääkettä syövänä on silkkaa iloa kuulla että kyse onkin vain asenneongelmasta.
Jaa, ootko koskaa miettiny et noi masennuslääkkeet vaa sairastuttaa sua enemmän? Ja kahta eri? Ei hitto te ihmiset olette sekasin. Mutta ei se oo teijän syy, syyttäkää tätä systeemiä, syyttäkää kuinka toksinen tämä yhteiskunta on ja miten se toimii, täällähän traumatisoituu kaikki ja voi pahoin. Ihmiset on niin erkaantuneita toisista ja luonnosta, pitää vaa tuottaa ja kuluttaa, roskata ja tuhota maapalloa, tehdä ja mennä joka paikkaan, suorittaa ja olla sitä ja tätä. Ei ihme että masentaa.
Muistakaa, että Amerikassa ihmisten lääkitseminen on iso bisnes. Amerikassa rakennetaan raameja diagnooseille ja kaikki aivan normaalit asiatkin halutaan diagnosoida sairauksiksi, jotta niitä voitaisiin lääkitä ja bisness kukostaisi. Tässä ei ole moraalia, ei etiikkaa. Vain kapitalismi määrää lääkkeiden ollessa pörssissä. Suomessa on oltava tietyn verran mt-potilaita, jotta yhteiskunta pyörii sellaisena kuin se on rakennettu. Elälkkeelle tungetaan ihmisiä, jotka eivät jaksa puolustautua, koska ne eläkkeet ovat yhteiskunnalle halvempia. Älkää olko sinisilmäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan noin sitä sanoisi, mutta ei siihen auta sekään, että vaan rypee siinä kurjuudessaan yksin. Ei sitä parantumista tai edes olon helpottumista tapahdu jos ei itse tee asialle jotain.
Masentunut ei välttämättä jaksa tehdä asialle jotain.
No sitten sitä on ryvettävä kunnes jaksaa. Kukaan muu ei kuitenkaan suosta nosta kuin itse.
Sun ja muiden ylimielisten kannattaa opetella hyväksymään että kaikilla ihmisillä elämä ei vaan mene niin kuin elokuvissa tai instassa. Elämässä tulee kolhuja, suruja, tragedioita, menetyksiä, pelkoja eikä kaikki niistä rallatellen jatka tuosta noin vain kunhan vain kirjoittelevat muistilappuja ja ohjelmoivat aivonsa uudelleen. Ehkä psykopaateilla ja sulla elämä vaan jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Elämässä tulee arpia, niin fyysisiä kuin henkisiäkin ja osa niista paranee paremmin osa huonommin. Osa on niin pahoja että elämä ei enää ikinä palaa ennalleen. Sun pitää vaan hyväksyä että meitä on erilaisia. Me ei olla mitään epäkelpoja joiden pitää vaan itse ottaa itseään niskasta kiinni jotta tulisimme yhteiskuntakelpoisiksi. Me olemme yhtä arvokkaita ja yhtä tärkeitä ihmisiä vaikka meillä on kolhumme ja vaikka emme loistaisikaan glamourissa ja menestyksessä. Olet oppinut liian hyvälle jos kuvittelet että elämä on pelkkää kivaa alusta loppuun.
Itse olen kokenut rankan lapsuuden, nuoruuden ja nuoren aikuisuuden. Sitten alkoi fyysiset sairaudet, syöpää ym. Samalla menetin yksi kerrallaan kaikki läheiseni käyden läpi rankat hoidot ja pelot jotka toteutuivat. Olen ylpeä itsestäni että olen yksin selvinnyt näistä kaikista vaikeuksista. Tunnen itseni tavattoman vahvaksi vaikka muiden silmissä olen heikko epäonnistuja. Yksi rouva tällä palstalla kehuskeli kuinka hän on selvinnyt vaikeuksista perheensä ja läheistensä avulla eikä ymmärtänyt miksi muut eivät onnistu samoin. Kas kun se on yksin hyvin hyvin synkkä taival, sekä fyysisesti että henkisesti.
Olen tuhlannut kymmenien vuosien aikana tuhansia self help-kirjoihin, kursseihin, meditaatioihin yms. Ne on pelkkää rahastusta. Olen kokeillut kaikkea, 10 vuotta käynyt juttelemassa terapeutille ja psykologille. Jotain sieltä on käteen jäänyt, esim. ihan omien rajojen puolustaminen, sitä tulin tähänkin ketjuun puolustamaan. Minulla on oikeus olla vaikka elämäni on romutettu. Minulle ei tulla sanomaan että sain syövän ja masennuksen ihan omaa syytäni, ihan omaa viitsimättömyyttäni.
Elämäni on raunioina, yritän rakentaa jotain uutta siihen ja olen löytänyt keinot jolla selviydyn joten kuten. Mutta elämäni ei tule koskaan palautumaan entiselleen, traumat ovat liian syvät. Ja sinun pitää oppia elämään sen kanssa. Anna meidän olla. Muiden elämä ei kuulu sinulle, sinun ei tarvitse puuttua toisten elämään.
Sinä olet itsekäs ja nostat omat ongelmasi pahemmaksi kuin muiden. Miten ilkeät olla noin julma sellaisille, jotka ovat koettaneet itsenurhaa jne.? Ei, sinä et suo heille ajatustakaan, vaan sinun ongelmasi ovat pahempia kuin heidän. Sinun suurin ongelmasi ei todellakaan ole masennus, vaan itsekkyys. Opi ymmärtämään, että muitakin ihmisiä pahoinpidellään, insestöidään, yritetään surmata, he saavat hengenvaarallisia sairauksia jne. Sinä et ole yhtään sen erikoisempi, eikä tilanteesi ole yhtään sen vaikeampi.
Niin en ole erikoisempi, olen samalla linjalla kaikkien kanssa joilla on vaikeuksia ja kerron sinulle että meillä on oikeus elää ja tulla kunnioitetuksi ilman että meitä mollataan vauvapalstalla. Sinun ongelmasi on kiusaaminen, mitä olet ajatellut tehdä asialle? Sinun ja muiden kiusaajien vuoksi lukuisat ihmiset joutuvat jäämään sairauslomille ja se aiheuttaa suunnattomasti kärsimystä ja kuluja yhteiskunnalle. Varmasti olit koulukiusaaja ja nyt työpaikkakiusaaja tai vauvapalstankiusaaja. Elämäsi on varmasti kurjaa kun sinun pitää päteä tuolla lailla. Tsemppiä.
Sori mutta en ota kiusaamistasi vastaan ja kehoitan muitakin masentuneita samaan.
Teet sitä edelleen: Itsekkäästi ajatellen olet päättänyt, että toisella postaajalla ei ole mitään traumoja tai menetyksiä. SINÄ poljet ja lyttäät toisen postaajan pahat elämänkokemukset. SINÄ olet paha ihminen.
Olisiko ennemminkin niin, että masentuneella ei ole (enää) keinoja.