Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?

Barbeja, my little poneja, nukkekotia, elektroniikkapelejä, pelikonetta ym mitä ikinä toivoinkaan... sitten kun olin isompi niin siskoni sai. Ostin luokkaretkeltä siskon nukelle tuliaisina vaatteita ym.

Jostain syystä legot oli ok. Niitä sain. Samoin kirjat, piirustusjutut myös.

Omat lapset on saaneet jouluna ja synttäreillä mitä toivovat. Eivätkä ole siitä pilalle menneet.

Koiraa ja crossipyörää

Halusin apinan, ratsastustallille, en saanut enkä päässyt. Halusin nukkekodin, en saanut joten rakensin sen saapaslaatikkoon.

Pattereilla toimivan kuuauton 😀

Koiran. Voi sitä tuskaa kun kaverit sai koiria ja minä en. Kävelytin sitten kaikki naapuruston koirat. No nyt aikuisena minulla viimeinkin on useampi koira ja tulee varmasti aina olemaankin :)

Barbeja

Mitään.

Joko tähän on vastattu, että hevosta tai ponia :D

Vierailija kirjoitti:

Barbeja, my little poneja, nukkekotia, elektroniikkapelejä, pelikonetta ym mitä ikinä toivoinkaan... sitten kun olin isompi niin siskoni sai. Ostin luokkaretkeltä siskon nukelle tuliaisina vaatteita ym.

Jostain syystä legot oli ok. Niitä sain. Samoin kirjat, piirustusjutut myös.

Omat lapset on saaneet jouluna ja synttäreillä mitä toivovat. Eivätkä ole siitä pilalle menneet.

Hei ne on kalliita ja sitten harmittaa jos ja kun ne hajoaa heti, ne ei kehitä mielikuvitusta kun ne on liian valmiilta, lisäksi ne on räikeän värisiä ja turhan amerikkalaisia, totut saamaan liian hienoja ja sitten ei tavalliset enää kelpaa etkä osaa leikkiä niillä ja odotat taas jotain vielä hienompaa ja....🙄

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut joskus omia uusia vaatteita ja kenkiä, mutta sain aina periä isosiskoni kulahtaneet ja vanhentuneet kuteet ja jalkineet. Polkupyöränkin ostin oman uutena vasta kun pääsin kesätöihin, ja siitäkin marmatettiin.

Pahin oli kyllä kun jouduin pitämään joskus vuoden-pari serkulta perittyä syystakkia, hän oli minua yli 10 vuotta vanhempi ja takki sitä myöten toodella kulahtanut, mistä lie vintiltä kaivettu esiin. Minua pidettiin varmaan koulussakin ihan kummallisena kun sellaista takkia pidin, ei kellään muulla ollut vastaavaa. Olin muutenkin arka ja yksinäinen, nuo kuteet saivat minut tuntemaan itseni entistä huonommaksi ja erilaisemmaksi.

En oikein ymmärrä, yritettiinkö minulle opettaa tällä käytännöllä jotain? Tunsin aina, että en oikein kuulunut tasa-arvoisesti perheeseen eikä minulle ollut siinä samanlaista sijaa kuin vanhemmilla sisaruksillani. Ehkä olin epätoivottu lapsi? No olisivat sitten käyttäneet ehkäisyä, ei varmaan olisi ollut pakko synnyttää ellei kolmatta lasta halunnut alunperinkään.

Kun jossain pitää säästää!

My Little ponyn, aidon barbien, legoista ritarilinnaa, omaa palapeliä tai korvalappustereoita. Sellainen nuken irtopää, jolle sai tehdä kampauksia. Kirjoja olisin halunnut myös.

Sain toki villasukkia ja karkkia. Mukin joskus ja jonkun pehmolelun.  Pullollisen ruokahalua lisäävää luontaistuotetta (ilmeisen hauska vitsi vanhemmista, kun olin vähän pyöreä esiteininä)

Vierailija kirjoitti:

Halusin kuumeisesti leijan. En muista, kerroinko vanhemmilleni. Varmaankin, mutta haihatustahan se olisi mielestään ollut. Yritin sitten sitä itse useampana kesänä väsätä puukolla ja nauloilla, teipeillä ja narulla liiterin edustalla rimoista. Paperia ja muovinriekaleitakin yritin kehikkoon sovittaa. Eipä tuo koskaan ilmoihin kohonnut, vaikka kuinka juoksin se pitkässä narussa perässäni laahautuen. Olin kansakouluikäinen tyttö.

Minun itse tehty paperileijani lensi.

Toivoin nukkea. En koskaan saanut. No, näin aikuisena nukkien kanssa onkin paljon kivempaa.

Vierailija kirjoitti:

My Little ponyn, aidon barbien, legoista ritarilinnaa, omaa palapeliä tai korvalappustereoita. Sellainen nuken irtopää, jolle sai tehdä kampauksia. Kirjoja olisin halunnut myös.

Sain toki villasukkia ja karkkia. Mukin joskus ja jonkun pehmolelun.  Pullollisen ruokahalua lisäävää luontaistuotetta (ilmeisen hauska vitsi vanhemmista, kun olin vähän pyöreä esiteininä)

Palapelinuukuus on asia, jota en ymmärrä.

Jurpo kirjoitti:

Toivoin nukkea. En koskaan saanut. No, näin aikuisena nukkien kanssa onkin paljon kivempaa.

Ei, kun "mies ei leiki lapsena nukeilla. " Näin Jurpon isä sanoi.

En saanut uusia vaatteita, kenkiä, pyörää tai mitään. Vanhatkin olis ollut ok jos kunnollisia. Sain vain jotain todella kurppaisia miltei puhkikuluneita, kengätkin oli usein väärän kokoiset. Pyörä yhteinen, väärän kokoinen ja vanha, ruma kun mikä.

Koskaan en myöskään pyytänyt mitään, ei tullut mieleenkään kun tiesin ettei rahaa ole.

Toisten lasten luona näin leluja ym tavaraa.

Olin halunnut Barbien

N48

Nukenvaunut

Minä aina toivoin, että olisin saanut vaatteita oikeasta kaupasta. Kaiiki vaatteet oliva muiden vanhoja tao Pelastusarmeijan kirpputorilta.

Äidin rakkautta. Veljeni sai. Tämä on sitten vaikuttanut suhteisiin ja omaan käyttäytymiseen. Niin ja olen mies.