Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?
Kommentit (1151)
Hellyyttä, huomiota ja rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkekodin. Siis sellaisen nukketalon, jossa on pienet huonekalut ja sisustetut huoneet. Äidin mielestä olisin voinut askarrella sellaisen itse, jos olisin oikeasti sellaisen halunnut.
Nyt vanhana olen välillä miettinyt, hankkisinko sellaisen, mutta onhan se ihan turhaa tavaraa. Kiinnostus on vähentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Hyppykepin. Siis semmoisen "kepin" jossa on jousi ja sillä voi pomppia. En jostain syystä ikinä saanut sellaista vaikka ei se montaa kymmentä euroa maksanut.
Onko niitä oikeasti ollut joskus myynnissä? Aku Ankassa niitä joskus oli mutta luulisi että etenkin Amerikan tuotevastuulait olisivat moiset kieltäneet ekan haljenneen kallon ja miljoonakorvausten jälkeen.
Hassu tapahtuma, mutta ei mikään ei ikinä -kokemus.
Osallistuin lapsena koirankoulutusleirille vanhempien, sisareni ja perheen dobermannin kanssa.
Autoin naisia keittiössä todella paljon enkä leikkinyt muiden lasten kanssa. Toivoin, että saan palkkioksi salmiakkilakun, mutta en kertonut toiveestani kenellekään.
En saanut lakua.
Tarinan opetus: kannattaa pyytää, jos haluaa esimerkiksi salmiakkilakun. :D
Vierailija kirjoitti:
No en saanut yhtään mitään, mutta onneksi pikkuveli sai munkin edestä sitten kuten oman fillarin, merkkifarkkuja, telkkarin omaan huoneeseensa, puhelimen yms. Mulle haettiin esim. vaatteet jostain tehtaanmyymälöiden kakkoslaatukasasta. Olen näistä ikuisesti katkera ja todella tarkka, että omat lapseni saavat tasapuolisesti niin materiaa kuin henkistä tukea ja hyväksyntää.
Kamalat vanhemmat. Olen pahoillani puolestasi.
Toivottavasti veljesi kohtelee sinua hyvin ja ymmärtää, kuinka epäreilu tilanne oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassu tapahtuma, mutta ei mikään ei ikinä -kokemus.
Osallistuin lapsena koirankoulutusleirille vanhempien, sisareni ja perheen dobermannin kanssa.
Autoin naisia keittiössä todella paljon enkä leikkinyt muiden lasten kanssa. Toivoin, että saan palkkioksi salmiakkilakun, mutta en kertonut toiveestani kenellekään.
En saanut lakua.
Tarinan opetus: kannattaa pyytää, jos haluaa esimerkiksi salmiakkilakun. :D
Tärkeä oivallus. Opin tämän itse vasta nelikymppisenä. Olen ollut hämmästynyt, mitä kaikkea esimerkiksi työpaikalla tai sängyssä voi tapahtua, kun sanoo ääneen, että minä haluaisin, olisin kiinnostunut...
Halusin partioon, koska luokkakaveri oli partiolainen. En päässyt. Sitten halusin pikku-pioneereihin samasta syystä. En päässyt sinnekään! XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusin partioon, koska luokkakaveri oli partiolainen. En päässyt. Sitten halusin pikku-pioneereihin samasta syystä. En päässyt sinnekään! XD
:D
Olisikohan kepu-nuorten kerho tärpännyt? ;)
Vanhempani olivat omien sisarusparviensa kuopukset ja olin 10 v kun mummoni kuoli. Mummo asui meillä ja antoi meille paljon hyvää huomiota ja kun hän kuoli niin toivoin kauan että jostain meille tulisi uusi mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut normaalin perheen missä kasvaa. Eipä ollut ja jäljet tuntuu näin vuosikymmenien jälkeenkin.
Olisin halunnut olla prinsessa Dianan näköinen. Ei onnistunut. Hiuksetkin leikkuutin samaan tyyliin, eikä silti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin mekanon ja yleensä rakenteluleluja. Suurin haaveeni oli se, että rakentaisin majan oikeista laudoista. Haaveilin myös kauko-ohjattavasta autosta. 60-luvulla ne eivät olleet tyttöjen leluja joten en saanut. En muista että minulla olisi ollut yhtään sellaista lelua josta olisi ollut leikkimisessä apua. Nykyisin muistuttelen itselleni silloin tällöin että nyt voin hankkia itselleni ihan mitä itse haluan ja myös tehdä mitä itse haluan.
Vierailija kirjoitti:
No en saanut yhtään mitään, mutta onneksi pikkuveli sai munkin edestä sitten kuten oman fillarin, merkkifarkkuja, telkkarin omaan huoneeseensa, puhelimen yms. Mulle haettiin esim. vaatteet jostain tehtaanmyymälöiden kakkoslaatukasasta. Olen näistä ikuisesti katkera ja todella tarkka, että omat lapseni saavat tasapuolisesti niin materiaa kuin henkistä tukea ja hyväksyntää.
Meillä oli perheessä mieltä lujittava toimintamalli. Minä isona siskona sain taskurahaa kotitöistä ja säästin niitä ja ostin joskus vuosiakin säästettyäni haluamiani asioita. Sitten kun minä olin saanut hankintani tehtyä vanhemmat ostivat samat kapistukset pikkusisarelleni hänen seuraavaksi syntymäpäiväkseen. Tämä malli ei lujittanut minun mieltäni, pikkusisarestani sen sijaan kehkeytyi huomattavasti itsevarmempi go-getteri.
Nukkekodin olisin halunnut. Minulla oli sellainen, jonka joku oli tehnyt itse pahvista ja siinä oli vain kaksi isohkoa huonetta, mutta olisin halunnut hienomman, jossa on monta huonetta ja kerroksia.
Sisaruksia pienellä ikäerolla.
Olisin halunnut lasten omeplukoneen, mutta äitini sanoi, että meillä on oikea ompelukone ja se riittää.
Halusin värjätä hiukseni samanvärisiksi tummanruskeiksi kuin kaverillani. Mielestäni omat vaaleat hiukset oli tylsääkin tylsemmät. En saanut lupaa, ehkä ihan hyvä niin. Nykyään hiukseni ovat tummentuneet ja ottaisin mielelläni vaaleat kutrit takaisin.
Alue: Aihe vapaa
No en saanut yhtään mitään, mutta onneksi pikkuveli sai munkin edestä sitten kuten oman fillarin, merkkifarkkuja, telkkarin omaan huoneeseensa, puhelimen yms. Mulle haettiin esim. vaatteet jostain tehtaanmyymälöiden kakkoslaatukasasta. Olen näistä ikuisesti katkera ja todella tarkka, että omat lapseni saavat tasapuolisesti niin materiaa kuin henkistä tukea ja hyväksyntää.