Miehen mielestä en saa "paapoa" ekaluokkalaista

Kyllä tuon ikäinen tarvitsee ainakin aluksi apua aamutoimien kanssa. Ei ekaluokkalainen ole vielä "iso".  Toki on niitäkin, joiden aamutoimet menevät sujuvasti mutta esim. oman lapseni aamut  olivat aikoinaan aika tahmeita.

Pitää huolehtia

Miten pystyt vain seuraamaan sivusta kuinka kello käy ja lapsesi selvästi tulee myöhästymään koulusta ilman että edes muistuttelisit asioista? Aika karua.

Jos olet kotona ja pystyt auttamaan niin kyllähän ekaluokkalainen vielä apua tarvitsee.Ole vielä apuna tän syksyn ajan ja pikkuhiljaa annat vastuuta lapselle enemmän, esim.ensin oppii heräämään mut sinä teet aamupalan jne.Onhan miehesi oikeassakin siinä että lapsi ei opi jos kaikki tehdään puolesta.

Minustakin aika kamalalta kuulostaa, että vanhemmat tavallaan järjestää "ansan" omalle lapselleen, että nyt yhtäkkiä pitääkin osata paljon enemmän kuin mitä on ennen vaadittu, ja mitä ei olla harjoiteltu. Ekaluokkalaisen ajantaju on vielä jäsentymätön eikä hän ymmärrä kelloa samalla tavalla kuin vanhempi lapsi.

Aika karsea äiti olet, jos et yhtään käytä omaa järkeäsi ja luota omiin tunteisiisi. Onko sun miehellä muutenkin suhun tommonen henkinen yliote, että jos hän jotain sanoo, niin sitten toteutat sen vaikka tiedät että se on väärin lasta kohtaan?

Pienet ekaluokkalaiset tarvitsevat tukea siihen, että koulu lähtee käyntiin. He ottavat helposti vielä kaikki myöhästelyt ja unohtelut tosi raskaasti, tuntevat olevansa huonoja ja heillä on koko päivä pilalla sen vuoksi. Sun lapsen luokalla tuskin on yhtään normaalista perheestä tulevaa ekaluokkalaista, jonka äiti katsoisi vieressä kun lapsi myöhästyy ja joutuu menemään nälkäisenä kouluun.

Sinällään miehesi ajatus on oikea ja työelämässä olen nähnyt kun mammat soittelee 17-vuotiaalle että oletko herännyt ja syönyt aamupalan kun pitäisi kouluun mennä. Ekaluokkalaiset osalta ainakin tuon aamuherätyken ottaisi pois vastuulta vaikka voihan sen herätyskellon laittaa soimaan viisiminuuttia ennen herättämistä.

Näkeekö edellinen eroa 7- ja 17-vuotiaan välillä?

Ei meillä nelosluokkalainenkaan hoida aamuhommia ilman seuraamista ja muistuttelua. Lapsilla ajantajukin on pitkään vähän mitä on.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 08:00"]

Näkeekö edellinen eroa 7- ja 17-vuotiaan välillä?

[/quote]

Näkee. Tarkoitus oli sanoa, että vastuuta pitää opetella ottamaan ettei 17-vuotiaana ole tuossa tilanteessa kun on hyvin paapottu. Vastuuta pitää opetella ikäkauteen sopivasti ja siksi laitoinkin että herätää kannattaa niin ei tule turhaan stressiä lapselle asiasta, mutta kellon voi laittaa soimaan halutessaan vaikka 5 minuuttia aiemmin. Itse tosin en ole tuotakaan tehnyt vielä noin pienelle, mutta vastuuta omista tekemisistä on lisätty sopivasti ja lapset ovat nyt 6lk-yläasteella ja huolehtivat asioistaan ja koulusta erinomaisesti ilman että jatkuvasti täytyy olla perään katsomassa. Esim. läksyt eivät ole  "koskaan" tekemättä ja myöhästymisiä ei ole elleivät kyydit ole pettäneet.

Meillä viidesluokkalainenkin vielä haluaa, että hänet herätetään, ennen kuin lähdetään töihin. Vaikka varmasti osaisi itse herätä herätykseen. Ekaluokkalainen on vielä pieni, ja kaikkea ei voi jättää lapsen hoidettavaksi. Mutta kuitenkin jotain vastuuta voi kyllä lapsellekin antaa.

Teen välillä etäpäiviä, ja olen huomannut, että pienempänä koululaisena etäpäivinä lasta täytyi muistutella aamupalasta ja muista aamutoimista, mutta hoiti kyllä sujuvasti hommat jos oli yksinään. Olenkin yrittänyt toimia niin, että puutun tekemisiin vasta sitten, kun näyttää "pahalta". Eli jos vaatteet eivät ole päällä vielä puolta tuntia ennen koulun alkua (vain muutaman sadan metrin koulumatka, ehtii viidessä minuutissa), niin muistutan. Tai jos jää lojumaan sänkynsä, niin komennan ylös. Muuten en puutu muistuttamalla koko ajan. Lähinnä annan lapsen hoitaa, ja vain pelastan, jos meinaa mennä mahdottomaksi.

Miksi suostut toteuttamaan miehen hölmöjä ideoita? Ekaluokkalainen on vielä todella pieni ja tarvii hoivaa. Hirveitä vanhempia olette.

Tietenkin pitää huolehtia. Kun lapsi lähti tarhaan niin pitikö hänen silloin osata herätä itse soimaan laittamansa herätyskellon mukaan puoli kuudelta aamulla että ehtii tarhaan ja jos ei herännyt niin katsoit vain päältä että ei se herää ja nyt se jäi kotiin koko päiväksi että voi voi mutta kyl pitää itse osata.
Miehesi on tollo ja sinä pompit sen mukaan. Olet vielä itse kotona lasten kanssa. Kait ne nuoremmatkin sitten huolehtii itsensä ja menee esim neuvolaan yksin kun oishan se noloa jos äiti olisi mukana.
Ota hyvä ihminen järki käteen. Tämmöisiä kun lukee niin alkaa vähitellen ymmärtämään miksi alakoulussa on niin huonosti huolehdittuja lapsia. Vaikka keksitty juttua hän tämä varmaan on, täytyy olla, onhan?

Meillä ekaluokkalainen kyllä osaa lähteä itse kouluun. On vähän pakkokin, koska lähden usein aikaisemmin töihin. 

Mutta lapset ovat erilaisia. Tämä minun on erittäin omatoiminen tapaus ollut aina. 

Jos kerran olet kotona, niin mikset auttaisi lasta ja pikku hiljaa annat vastuuta enemmän. Eihän yhdellä rytäkällä voi vaatia lapselta tuollaista, mitä ei ole aikaisemmin vaadittu ollenkaan. 

Hanki vanhanaikainen viisarikello. Totta on, että ei noin pieni vielä hahmota ajankulua digitaalikellon numeroista.

On paljon helpompi nähdä ja ymmärtää aikaa viisarikellosta, ja aina pienikin oppii ymmärtämään, mitä pitää milloinkin tehdä kun näkee kellon viisarien asennon. Jopa koira voi ymmärtää kellonviisarit, kai sitten koululainen.

Melko nopeasti lapsi oppii, mitä ehtii tehdä siinä ajassa kun pitkä viisari siirtyy yhden numerovälin. Tietää myös, mitä pitää tehdä kun "pitkä viisari on suoraan alaspäin", ja missä asennossa ne ovat silloin, kun pitää jo lähteä. Idea on siinä, että kellosta näkee selvästi, paljonko on vielä aikaa jäljellä. Esimerkiksi pitää lähteä tasan klo 8.00, ja siitä näkee, että vielä on neljännestunti jäljellä, kun minuuttiviisari on 9:n kohdalla ja aika pienikin tietää, mitä siinä ajassa ehtii tehdä, ja missä vaiheessa aamutoimien pitää siihen aikaan olla.

Meilläkin on herääminen ollut lasten omalla vastuulla, mutta tietenkin olen herättänyt ja herätän vielä aikuisenkin, jos näyttää siltä että nyt taitaa myöhästyä.

Minusta tuollainen pienen lapsen aamutoimien avittaminen on vain normaalia välittämistä ja huolenpitoa, ei mitään paapomista.

Kysypä mieheltäsi, miten ihmeessä 6-7 -vuotias lapsonen vielä pari kk oli niin pieni, että hänet vietiin ja tuotiin päiväkotiin, ei saa kulkea yksin. Mutta nyt pitäisi osata hahmottaa aikaa, huolehtia itselleen aamupala ja sopivat vaatteet ylle ja ehtiä oikeaan aikaan kouluun, täysin itsenäisesti!

Suomalainen kulttuuri on hullu, HUL-LU! Ensin lapsesta huolehditaan tarkkaan ja kädestä pitäen, mutta ans olla kun koulu alkaa, niin samasta lapsesta, jonka kaikki toimet on siihen asti valvottu ja säädelty pitäisi yhtäkkiä sukeutua *vips* itsenäinen ja aikuismainen ja yllättävissäkin tilanteissa soveltamaan kykenevä pikku-aikuinen.

Koulun aloittamisessa on pienelle lapselle todella paljon isoja stressitekijöitä, joten eikö edes tuota arkista huolehtimista ehtisi opetella vähän myöhemmin. Voisi keskittyä tässä ekaluokalla ihan vaan luokassaolon, opettajan neuvojen kuuntelun, sosiaalisten kuvioiden ja läksyistä huolehtimisen harjoitteluun.

PS: meillä minä herätän vielä tuon yhdeksäsluokkalaisenkin useinmiten ja teen hänelle aamupalan. Kyllä hän sen itsekin saa aikaiseksi tarvittaessa (teen vuorotyössä myös aamuvuoroja, jolloin hän herää itsenäisesti), mutta helpottaa väsyneen teinin arkea, kun äiti auttaa. Se on välittämistä ja rakkautta se.

No ei se nyt ihan niin mene että yhtäkkiä todetaan että kaikki on lapsen vastuulla yksinään. Pikku hiljaa opetellaan ja annetaan vastuuta. Ei kaikkea kerralla. Jos olet tähän asti kaiken huoltanu niin alat pikku hiljaa siirtää asioita lapsen itsensä tehtäväksi.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 08:16"]Minusta tuollainen pienen lapsen aamutoimien avittaminen on vain normaalia välittämistä ja huolenpitoa, ei mitään paapomista.

Kysypä mieheltäsi, miten ihmeessä 6-7 -vuotias lapsonen vielä pari kk oli niin pieni, että hänet vietiin ja tuotiin päiväkotiin, ei saa kulkea yksin. Mutta nyt pitäisi osata hahmottaa aikaa, huolehtia itselleen aamupala ja sopivat vaatteet ylle ja ehtiä oikeaan aikaan kouluun, täysin itsenäisesti!

Suomalainen kulttuuri on hullu, HUL-LU! Ensin lapsesta huolehditaan tarkkaan ja kädestä pitäen, mutta ans olla kun koulu alkaa, niin samasta lapsesta, jonka kaikki toimet on siihen asti valvottu ja säädelty pitäisi yhtäkkiä sukeutua *vips* itsenäinen ja aikuismainen ja yllättävissäkin tilanteissa soveltamaan kykenevä pikku-aikuinen.

Koulun aloittamisessa on pienelle lapselle todella paljon isoja stressitekijöitä, joten eikö edes tuota arkista huolehtimista ehtisi opetella vähän myöhemmin. Voisi keskittyä tässä ekaluokalla ihan vaan luokassaolon, opettajan neuvojen kuuntelun, sosiaalisten kuvioiden ja läksyistä huolehtimisen harjoitteluun.

PS: meillä minä herätän vielä tuon yhdeksäsluokkalaisenkin useinmiten ja teen hänelle aamupalan. Kyllä hän sen itsekin saa aikaiseksi tarvittaessa (teen vuorotyössä myös aamuvuoroja, jolloin hän herää itsenäisesti), mutta helpottaa väsyneen teinin arkea, kun äiti auttaa. Se on välittämistä ja rakkautta se.
[/quote]
Juuri näin. Ja mitä varten niitä lapsia tehdään jos niitä ei rakasta ja niistä välitä.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 07:56"]Minustakin aika kamalalta kuulostaa, että vanhemmat tavallaan järjestää "ansan" omalle lapselleen, että nyt yhtäkkiä pitääkin osata paljon enemmän kuin mitä on ennen vaadittu, ja mitä ei olla harjoiteltu. Ekaluokkalaisen ajantaju on vielä jäsentymätön eikä hän ymmärrä kelloa samalla tavalla kuin vanhempi lapsi.

Aika karsea äiti olet, jos et yhtään käytä omaa järkeäsi ja luota omiin tunteisiisi. Onko sun miehellä muutenkin suhun tommonen henkinen yliote, että jos hän jotain sanoo, niin sitten toteutat sen vaikka tiedät että se on väärin lasta kohtaan?

Pienet ekaluokkalaiset tarvitsevat tukea siihen, että koulu lähtee käyntiin. He ottavat helposti vielä kaikki myöhästelyt ja unohtelut tosi raskaasti, tuntevat olevansa huonoja ja heillä on koko päivä pilalla sen vuoksi. Sun lapsen luokalla tuskin on yhtään normaalista perheestä tulevaa ekaluokkalaista, jonka äiti katsoisi vieressä kun lapsi myöhästyy ja joutuu menemään nälkäisenä kouluun.

 
[/quote]
Eikös ekaluokkalaisten äidit ole yleensä jo töissä?

Minä herätän edelleen vitosluokkalaisenkin, vaikka hän osaisi kyllä herätä kelloonkin. Lapsi itse haluaa niin, joten kun kerran mahdollisuus on, niin miksi en sitä tekisi? On oikeasti arjen luksusta, jos aamut voi järjestää lempeällä tavalla. Kolmasluokkalaisen kanssa on tänä syksynä opeteltu itsenäisempää menoa ja yksin kouluun lähtemistä, sillä vasta nyt siihen on oikeasti ollut tarve, kun alkaa olla jo kympin aamujakin. Paapottuina en silti osaa lapsiani pitää. He osaavat kyllä tehdä aamupalaa ja välipalaa, huolehtia vaatteet päällensä ja hoitaa käskemättä läksynsä. Heille on aina annettu vastuuta sopivasti.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 08:21"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 07:56"]Minustakin aika kamalalta kuulostaa, että vanhemmat tavallaan järjestää "ansan" omalle lapselleen, että nyt yhtäkkiä pitääkin osata paljon enemmän kuin mitä on ennen vaadittu, ja mitä ei olla harjoiteltu. Ekaluokkalaisen ajantaju on vielä jäsentymätön eikä hän ymmärrä kelloa samalla tavalla kuin vanhempi lapsi. Aika karsea äiti olet, jos et yhtään käytä omaa järkeäsi ja luota omiin tunteisiisi. Onko sun miehellä muutenkin suhun tommonen henkinen yliote, että jos hän jotain sanoo, niin sitten toteutat sen vaikka tiedät että se on väärin lasta kohtaan? Pienet ekaluokkalaiset tarvitsevat tukea siihen, että koulu lähtee käyntiin. He ottavat helposti vielä kaikki myöhästelyt ja unohtelut tosi raskaasti, tuntevat olevansa huonoja ja heillä on koko päivä pilalla sen vuoksi. Sun lapsen luokalla tuskin on yhtään normaalista perheestä tulevaa ekaluokkalaista, jonka äiti katsoisi vieressä kun lapsi myöhästyy ja joutuu menemään nälkäisenä kouluun.   [/quote] Eikös ekaluokkalaisten äidit ole yleensä jo töissä?

[/quote]

Ei jos kotona on pikkusisaruksia.