Miehen mielestä en saa "paapoa" ekaluokkalaista
Eli lapsen pitää oppia itse heräämään oikeaan aikaan, syödä aamupala ja tehdä aamutoimet. Välillä katsoo vain kelloa, että osaa lähteä kouluun oikeaan aikaan.
Pari kertaa kun myöhästyy, niin oppii kuulemma siitä ja on ihan nolona.
Mitä mieltä?
Itse olen kotona nuorempien sisarusten kanssa. Nyt sitten jätin lapsen vastuulle koko aamun ja lopputulos: Heräsi 30min herätuskellon jälkeen ja vielä 15min ennen lähtöä aamupala syömättä, vaatteet pukematta ja hampaat pesemättä.
Kommentit (90)
Voi muuten olla että se laukeamisen jälkeinen vastenmielinen olo voi tulla juuri tuosta että inhoaa niitä sotkuja joita siitä tulee. Ratkaisin asian siten että masturboin lasipurkkiin jonka pesen kuumalla vedellä ja nestesaippualla niin ei jää mitään sotkuja.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:48"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:47"]Meillä ainakin lapset ovat oppineet huolehtimaan asiansa itse paapomisesta huolimatta. Ovat nyt 3. ja 6. luokalla ja ihan itse huolehtivat aamupalan ja välipalan vaikka vanhemmat olisivatkin kotona. Ymmärtävät myös pukeutua säänmukaisesti ja huolehtivat läksyt. Ei olla erikseen opetettu eikä karaistu. Ihan normaalia arkea ollaan eletty ja lapset ovat oppineet ihan itse. Ollaan vain annettu tilaa opetella kun on näyttänyt että lapsella on ollut halua itsenäiseen tekemiseen. [/quote] ette te mitään ole paaponeet, olette kasvattaneet ja noin sen pitää mennä. [/quote] No ekaluokkalaiselle ollaan vielä puettu vaatteitakin jos on ollut tarvetta :D minusta se on paapomista. Minulla on semmoinen asenne että autetaan jos tarvii mutta itse saa aina tehdä ja yrittää silloin kun haluaa.
[/quote]
Miltähän se näyttäisi, jos minä pukisin 130cm pitkää ekaluokkalaista tyttöäni.. :) Olen itse melko lyhyt ja tyttö on saanut geeninsä isän puolelta. Meillä ei ole tarvinnut koululaisia pukea.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 10:02"]
Ei ihme jos suomalaiset lapset voi huonosti jos äiti joka on kotona ei saa auttaa ja huomioida. Itse pitää vaan pärjätä ja selvitä ja normaali huolepito ja kasvatus on paapomista!
[/quote]
Tosi hyvä yleistys. (sarkasmia)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 10:06"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:48"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:47"]Meillä ainakin lapset ovat oppineet huolehtimaan asiansa itse paapomisesta huolimatta. Ovat nyt 3. ja 6. luokalla ja ihan itse huolehtivat aamupalan ja välipalan vaikka vanhemmat olisivatkin kotona. Ymmärtävät myös pukeutua säänmukaisesti ja huolehtivat läksyt. Ei olla erikseen opetettu eikä karaistu. Ihan normaalia arkea ollaan eletty ja lapset ovat oppineet ihan itse. Ollaan vain annettu tilaa opetella kun on näyttänyt että lapsella on ollut halua itsenäiseen tekemiseen. [/quote] ette te mitään ole paaponeet, olette kasvattaneet ja noin sen pitää mennä. [/quote] No ekaluokkalaiselle ollaan vielä puettu vaatteitakin jos on ollut tarvetta :D minusta se on paapomista. Minulla on semmoinen asenne että autetaan jos tarvii mutta itse saa aina tehdä ja yrittää silloin kun haluaa.
[/quote]
Miltähän se näyttäisi, jos minä pukisin 130cm pitkää ekaluokkalaista tyttöäni.. :) Olen itse melko lyhyt ja tyttö on saanut geeninsä isän puolelta. Meillä ei ole tarvinnut koululaisia pukea.
[/quote]
minä osasin pukea jo päiväkotiin, vanhemmat vaan antoivat vaatteet mitkä pukea :D on mut nyt av-meriitein varmaan ihan jätettt oman onnen nojaan... toki autettiin kurahousuista lenksut kenkiin ja hanskat käteen, hihojen päälle tai joskus alle yms mutta kyllä tuota pääpiirteittäin osas. Pitivät mua päiväkodissa lapsinerona koska kukaan muu ei osannut! Eiku...
Anna hoiva ja huolenpito, näin lapsestasi kasvaa ehjä aikuinen. Olen huolehtinut omista pojista ja nyt tuo viidesluokkalainen menee itsenäisesti kouluun. 7v. on todella pieni.
Kuka teillä käy kaupassa? Tai pesee pyykit? Jos mies käy kaupassa, älä kerro, mitä pitää ostaa vaan anna miehen itse tajuta, että juusto on lopussa tai että viikonloppuna tulee vieraita ja tarvitaan tarjottavaa. Ja jos mies pesee pyykit, älä turhaan kerro, että se tietty paitasi päästää väriä ja värjää koko muun pyykin. Anna miehen itse tehdä ja sitten nolostua, kun menee pieleen!
Huolehtiminen osoittaa myös hellyyttä ja välittämistä, eikä kaikkien ekaluokkalaisten ajantaju tai toiminnanohjaus ole todellakaan vielä täydelliseen omatoimisuuteen vaadittavalla tasolla, se on ihan kehityspsykologinen fakta. Ole iloinen, että olet kotona ja voit hoivata pikku koululaistasikin aamuisin. Kaikilla näin ei ole, ja silloin on pakko vaatia lapselta enemmän.
Sano ihan nätisti miehellesi, että nyt opetellaan pikkuhiljaa. Pidä pääsi.
Tunnen pienenä pitkään "paapottuja", joista on kasvanut erittäin reippaita ja pärjääviä aikuisia. Itse hyysään ihan surutta ekaluokkalaistani.
Tässä vielä luettavaa aiheesta:
http://nuortenkriisipiste.blogspot.fi/2013/03/yksin-parjaamisen-kulttuuri.html?m=1
Kännykkäherätys ja opettaa siihen että pitää itse herätä, aamupesu eli kasvot, kädet ja hampaat. Aluksi ohjeistetaan. Sitten aamupala pöytään. Vaatteet joko ennen sitä tai jälkeen ja matkalle. Monet vanhemmat on töissä ja lapsen tulee itse selviytyä kouluun. Ekaluokkalaisen kyseessä voi mennä myöhemmin töihin jos mahdollista ja saattaa n parin viikon aikana koulutielle.
Minä olen oppinut, että äidin vaistoon pitää luottaa.
Koska olet vielä kotona ja ekaluokkalainen tarvitsee apua, auta. Aivan päivän selvää, ettei noin pieni osaa itsenäistyä kuin taikaiskusta kun koulu alkaa. Vähitellenhän se tapahtuu - ei isompiin koululaisiin voi verrata. Tai yksinhuoltajan tai päihdevanhempien lapseen, jonka on pakko tehdä itse. Tai sellaiseen lapseen, joka on luonteeltaan itsenäinen ja haluaa tehdä itse kaiken. Ihmiset ovat erilaisia.
Minä olen sitä mieltä, että lapsen auttaminen ei hänestä tee laiskaa tai avutonta, sillä ihminen itsenäistyy luonnostaan itsestään, kun sen aika on. Isompia koululaisia esim. jo ärsyttää, jos heitä neuvoo vaatteissa, kyselee aamupalan syönnistä tai saattaa kouluun. Ja hävettää, jos ei pese aamupesuja ja hiki haisee. Eka- ja vitosluokkalaista ei voi edes verrata, koska ero on niin suuri.
Miehesi luulee, että lapsesta tehdään itsenäinen kun hänen luottamuksensa vanhempien turvaan petetään. Että yhtäkkiä pitäisikin osata tehdä itse ja huolehtia kaikki, mitä ei koskaan aiemmin tarvinnut edes ajatella. Sama kuin sinut laitettaisiin työelämässä liian vastuulliseen tehtävään johon kukaan ei perehdyttäisi, vaan sanoisi että opettelepa itse erehdyksen kautta.
Tuollainen natsimainen karaisu ei toimi. Siksi suomalaiset sukupolvet ovat katkeria ja huonoitsetuntoisia ja jatkavat edelleen yksin selviämisen eetosta. Että apua ei pyydetä. Ja itte pitää pärjätä hampaat irvessä. Jos aiemmat sukupolvet sitoivat pikkulapsensa narulla jalasta pöydänjalkaan kiinni että pääsivät itse aamulypsylle, niin aika selvää on, että lapsen itsenäisyyttä arvostettiin tuon ajan kulttuurissa korkealle. Ja näistä lapsista kasvoi vanhempia, joiden lapsille laitettiin avain kaulaan ja jätettiin lähiöiden pihoille itsekseen juoksemaan, kun vanhemmat olivat töissä. Sama ajatus miehelläsi takana myös. Katso Italiaan ja muualle Eurooppaan: siellä mammat paapovat lapsiaan vielä kolmikymppisinä ja ihmiset ovat iloisia, tasapainoisia, sosiaalisia ja onnellisia. Harva on epäitsenäinen vätys, moni on yrittäjä ja toimelias ihminen.
Avun epääminen huonontaa itseluottamusta ja lisää lapsen elämään turhaa stressiä ja jännitystä. Toki liika holhous erikseen, uusvuttomuuskin on pahasta. Mutta kun kasvattaa normijärjellä, niin ei voi mennä pahasti vikaan. Se äidin vaisto, siis.
Älä usko miestäsi!Pienihän tuon ikäinen on huolehtimaan itsestään kokonaan.
Meillä edes tokaluokkalainen ei joudu itse huolehtimaan aamuista. Herätän hänet ja laitan vaatteet valmiiksi odottamaan. Itse siis pukee ja syö, mutta jos unohtuu haaveilemaan, muistutan häntä ajan kulusta. Itse kävelee sitten kyllä 1,5 km kouluun. Ei halua olla yksin aamuisin, eikä tarvitsekaan, kiitos 70% työaikani ja molempien vanhempien joustavien työaikojen.
Eli jos ei ole pakko, miksi lapsesi pitäisi selvitä aamuista jo nyt yksin?
72, miksi yksinhuoltajan lapsen on PAKKO tehdä itse? Nyt en ymmärrä.. Samallalailla me yh:t lapset kasvatetaan kuin 2 vanhemman perheessäkin kasvatetaan. Olet outo.... t. Yh-äiti
Minä herättelen vielä tokaluokkalaisenkin ja katson että aamutoimet tulee tehtyä ajoissa...
Kaikki vastuu kerralla koko aamusta ja ekaluokkalaiselle - eikä?! Aloita nyt vaikka siitä, että itse huolehtisi oma-aloitteisesti yhden asian ja kun se sujuu, lisäätte toisen.
Jos koulun alkaessa äiti on kotona, niin ei ole mitään järkeä harjoitella kesällä mitää aamurutiineja herätyksineen kaikkineen.
Tietenkin lasta autetaan ja ohjataan ja asioita harjoitellaan yhdessä. Lapsi tuntee itsensä tärkeäksi kun hänelle näytetään että ollaan ylpeitä ja huolehditaan kunnolla kouluun liittyvät asiat.
Mä huolehdin mun miehenkin asioista kun se on lähdössä työmatkalle, passi, lehtoliput, riittävästi vaatteita (silitettynä), hygieniakamppeet, lompakko... Onhan se kivempi lähteä kun saa vähän hemmottelua.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 10:57"]
72, miksi yksinhuoltajan lapsen on PAKKO tehdä itse? Nyt en ymmärrä.. Samallalailla me yh:t lapset kasvatetaan kuin 2 vanhemman perheessäkin kasvatetaan. Olet outo.... t. Yh-äiti
[/quote]
Anteeksi, ei ollut tarkoitus yleistää tai mitenkään vähätellä yksinhuoltajia (arvostan heitä!). Minun tuttavapiirini kolme yksinhuoltajaa vain yksinkertaisesti eivät pysty auttamaan lapsiaan koulutielle aamuisin, sillä heidän on itse lähdettävä töihin aiemmin. Lasten on siis ollut pakko oppia selviytymään itse kaikesta jo pieninä. Äidit ovat itse kertoneet tästä. Lapset ovat kuulemma hyvin omatoimisia ja itsenäisiä, vaikka joskus on vähän väärät vaatteet säähän nähden päällä ja hiukset unohtunut kammata. :-)
72
Kysypä anopiltasi, miten vihmerä poikansa oli ekaluokkalaisena eli kykenikö ongelmitta siihen, mitä nyt haluaisi vaatia omalta lapseltaan. Pitääkö lapsen myös osata mennä illalla sopivaan aikaan nukkumaan? Ei se, että huolehtii lapsen heräämisestä ja aamutoimista ole mitään paapomista, ellet sitten pese, pue ja syötä lasta omakätisesti kuin vauvaa ja tee iltapäivällä vielä läksyjäkin. Miehesi menetelmällä kasvaa juuri sellaisia perheenjäseniä, jotka jokainen elävät omaa elämäänsä saman katon alla, mutta yhteisöllisyys puuttuu täysin.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 07:51"]
Miten pystyt vain seuraamaan sivusta kuinka kello käy ja lapsesi selvästi tulee myöhästymään koulusta ilman että edes muistuttelisit asioista? Aika karua.
[/quote]
Ei kerta vahinkoa tee ja nytpähän oppi sittnesekä lapsi että äitä, eikös? Löydettiin kompromissi.
Minä olen kotona työttömänä ja autan ekaluokkalaista siten, että herätän ja patistan aamupesulle ja laittelen koko perheelle aamupalaa. Lapselle vaatteet valmiiksi, että siitä pukee itse.
Koululaukun on oltava valmiina eteisessä, ja lapsi pakkaa sen yleensä siihen edellispäivävä kun on tehnyt läksyt koulun jälkeen. Jos on jotakin erityistä (liikuntaa, retkeilyä tms.), huolehdin että on oikeat kamppeet ja oikea aika lähteä kouluun. Saatan lapsen kouluun.
Kun/jos pääsen töihin taas, toivon että hän osaa jo kulkea itse aamulla kouluun ja hahmottaa kellon. Toki soitan puhelimella tai laitan hälytyksen että tajuaa alkaa pukemaan ulkovaatetta ja lähteä kävelemään kouluun.
Ei ihme jos suomalaiset lapset voi huonosti jos äiti joka on kotona ei saa auttaa ja huomioida. Itse pitää vaan pärjätä ja selvitä ja normaali huolepito ja kasvatus on paapomista!