Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä en saa "paapoa" ekaluokkalaista
01.09.2015 |
Eli lapsen pitää oppia itse heräämään oikeaan aikaan, syödä aamupala ja tehdä aamutoimet. Välillä katsoo vain kelloa, että osaa lähteä kouluun oikeaan aikaan.
Pari kertaa kun myöhästyy, niin oppii kuulemma siitä ja on ihan nolona.
Mitä mieltä?
Itse olen kotona nuorempien sisarusten kanssa. Nyt sitten jätin lapsen vastuulle koko aamun ja lopputulos: Heräsi 30min herätuskellon jälkeen ja vielä 15min ennen lähtöä aamupala syömättä, vaatteet pukematta ja hampaat pesemättä.
Kommentit (90)
Nyt kyllä olen ap hieman iskän puolella. Meillä neljä lasta, joista kolme koulussa. Ja itse laittavat herätyksen puhelimeen ja huolehtivat aamutoimistaan. Pienin ekalla. Pienimmälle soitetaan, että nyt ala laittaa vaatteita päälle ja kävele bussille.
Eikö lapsellekin ole mukavampi lähteä kouluun, kun joku ei ole koko ajan hoputtamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jopas. Nyt sanon suoraan mitä ajattelen. Herääkö joku mamma syyskuussa siihen todellisuuteen ettei hänen lapsensa osaa automaattisesti herätä kouluun? Missäs se harjoittelu?
Jos mamma on vielä ollut kotona pienempien kanssa niin eikö kesällä ole ollut aikaa harjoitella? Vai onko vain laiskuus ollut syynä? Vai se, että pienemmän sisaruksen kanssa on totuttu heräämään vasta klo 9?
Ihan perusvoileivän teko ja se että osaa nousta kellon soittoon ei mielestäni paljoa vaadi, jollei kyse ole erityislapsesta.
Lapsen aamurutiineja voidaan helpottaa sillä, että edellisenä iltana katsotaan valmiiksi koulureppu sekä vaatteet. Ja jos se voileivän teko kestää aamulla liian kauan, niin lapsi voi tehdä senkin illalla valmiiksi jääkaappiin....
En ihmettele enää yhtään miksi nykyisin yhä useampi lapsi on täysin kädetön kun heiltä ei odoteta yhtään mitään ja kaikki tehtäisiin valmiiksi, vain koska se säästää aikaa ja vaivaa.....
Ihanaa, ap on kohta 3 lapsen yh. Tajuatko mikä kynnysmatto olet kun et uskalla sanoa miehellesi vastaan jos hän on paikalla? ei tuosta seuraa kuin ero.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:31"]No jopas. Nyt sanon suoraan mitä ajattelen. Herääkö joku mamma syyskuussa siihen todellisuuteen ettei hänen lapsensa osaa automaattisesti herätä kouluun? Missäs se harjoittelu?
Jos mamma on vielä ollut kotona pienempien kanssa niin eikö kesällä ole ollut aikaa harjoitella? Vai onko vain laiskuus ollut syynä? Vai se, että pienemmän sisaruksen kanssa on totuttu heräämään vasta klo 9?
Ihan perusvoileivän teko ja se että osaa nousta kellon soittoon ei mielestäni paljoa vaadi, jollei kyse ole erityislapsesta.
Lapsen aamurutiineja voidaan helpottaa sillä, että edellisenä iltana katsotaan valmiiksi koulureppu sekä vaatteet. Ja jos se voileivän teko kestää aamulla liian kauan, niin lapsi voi tehdä senkin illalla valmiiksi jääkaappiin....
En ihmettele enää yhtään miksi nykyisin yhä useampi lapsi on täysin kädetön kun heiltä ei odoteta yhtään mitään ja kaikki tehtäisiin valmiiksi, vain koska se säästää aikaa ja vaivaa.....
[/quote]
can i get an AMEN!
Meillä oudon sikeäunisia poikia herätys piippaa vieressä mutta eivät herää siihen ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harjoitusta se vaatii ekaluokkalaiselta vielä, ei tarvitse täällä huutaa ja ilkkua kuitenkaan typeryyksiä. Ap ja mies sovitte, että opetellaan vaikka aluksi vieressä seuraten: "Mitäs nyt pitää ja kello on nyt noin ja mitä seuraavaksi..." Pitää myös muistaa, että joskus on känkkäränkkäaamuja.
Meillä ainakin lapset ovat oppineet huolehtimaan asiansa itse paapomisesta huolimatta.
Ovat nyt 3. ja 6. luokalla ja ihan itse huolehtivat aamupalan ja välipalan vaikka vanhemmat olisivatkin kotona. Ymmärtävät myös pukeutua säänmukaisesti ja huolehtivat läksyt.
Ei olla erikseen opetettu eikä karaistu. Ihan normaalia arkea ollaan eletty ja lapset ovat oppineet ihan itse. Ollaan vain annettu tilaa opetella kun on näyttänyt että lapsella on ollut halua itsenäiseen tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:47"]Meillä ainakin lapset ovat oppineet huolehtimaan asiansa itse paapomisesta huolimatta.
Ovat nyt 3. ja 6. luokalla ja ihan itse huolehtivat aamupalan ja välipalan vaikka vanhemmat olisivatkin kotona. Ymmärtävät myös pukeutua säänmukaisesti ja huolehtivat läksyt.
Ei olla erikseen opetettu eikä karaistu. Ihan normaalia arkea ollaan eletty ja lapset ovat oppineet ihan itse. Ollaan vain annettu tilaa opetella kun on näyttänyt että lapsella on ollut halua itsenäiseen tekemiseen.
[/quote]
ette te mitään ole paaponeet, olette kasvattaneet ja noin sen pitää mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:39"]
Harjoitusta se vaatii ekaluokkalaiselta vielä, ei tarvitse täällä huutaa ja ilkkua kuitenkaan typeryyksiä. Ap ja mies sovitte, että opetellaan vaikka aluksi vieressä seuraten: "Mitäs nyt pitää ja kello on nyt noin ja mitä seuraavaksi..." Pitää myös muistaa, että joskus on känkkäränkkäaamuja.
[/quote]
14 vuotta on meidän lapset lähteneet kouluun itsekseen, eikä yksikään kränkkäaamu ole estänyt kouluun menemistä. Saa olla vihainen, mutta silti mennään kouluun. Älkää mahdollistako lapsillenne sitä, että jos suututtaa niin ei ole pakko tehdä yhtään mitään.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:31"]
Nyt kyllä olen ap hieman iskän puolella. Meillä neljä lasta, joista kolme koulussa. Ja itse laittavat herätyksen puhelimeen ja huolehtivat aamutoimistaan. Pienin ekalla. Pienimmälle soitetaan, että nyt ala laittaa vaatteita päälle ja kävele bussille.
Eikö lapsellekin ole mukavampi lähteä kouluun, kun joku ei ole koko ajan hoputtamassa?
[/quote]
Mutta kun AP ei olisi miehen mukaan saanut ilmeisesti tehdä tätäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hyvältä kuulosta ap:n perhe-elämä. Olisko näistä lastenkasvatusasioista ollut hyvä keskustella jo vähän aikaisemmin? Aika lapaselta ap vaikuttaa ja juuri sellaisesta joka paapoo lapset miehen selän takana ihan täysin.
Tietenkin välillä on hankalia aamuja kaikilla ja kaikenikäisillä ja on ihan ok silloin tällöin auttaa toisia ja mukavaa huomioida vaikka yllätysaamupalalla ihan minkä ikäistä tahansa. Mutta pääsääntöisesti ekaluokkalaisesta eteenpäin ihmisen täytyy vaan osata perusjuttuja siitä, miten itsestään huolehtii.
Kyllä me ainakin aloitettiin hyvissä ajoin harjoittelemaan itsenäistä toimintaa ennen koulun alkua. Ja yksi oleellisimmista asioista tässä niinkuin ihan kaikessa lastenkasvatuksessa on se, että ollaan mieheni kanssa samoilla linjoilla siitä miten toimitaan ja mitä oletetaan lapsilta. Nyt olisi ap:lla ennenkaikkea keskustelun paikka miehen kanssa ja koitatte saada jotain kompromissiä aikaan.
Ei noin! Minä lapsena toki hoidin ekaluokkalaisena itseni kouluun erilaisten herätyskellosysteemeiden avulla, mutta olin tottunut kulkemaan omin päin pikkupaikkakunnalla (vähän liikennettä = turvallista) kavereiden ja isompien kanssa. Hyppäys ei ollut noin suuri. Ei sitä itsenäisyyttä opita kertapamauksella, sitäpaitsi me avainlapset olimme kyllä välillä vähän heitteillä, kun kaikki aikuiset olivat töissä. Mikrojohtaako miehesi montaakin asiaa teillä kotona, josta sitten ei ole ottamassa vastuuta seurauksista? Onko sellainen tyyppi, joka on aina oikeassa? Jos hän ei kuuntele sinua, ehkä voisit raahata perheenne perheneuvolaan, jospa kuuntelisi ammattilaisia. Miehesi perustelut ovat sitäpaitsi typeriä. Kun nyt olet kotona pienempien kanssa, ehditte harjoitella aamurutiineita nytkin. Ei lasten tarvitse pikaitsenäistyä, kun miehellä on tämmöinen periaate. Eri lapsille sopii erilainen tahti itsenäistymisen kanssa.
Meillä oli kotona tuollaista. Seuraus: menetin kunnioitukseni miestä kohtaan, väsyin ja aloin sairastella, minusta tuli kylmä puoliso. Menin päälääkäriin. Harkitsen eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastahan toinen opettelee, ja sinulla mahdollisuus olla vielä kotona apuna. Todellakin saa ja pitää auttaa!
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:31"]
Nyt kyllä olen ap hieman iskän puolella. Meillä neljä lasta, joista kolme koulussa. Ja itse laittavat herätyksen puhelimeen ja huolehtivat aamutoimistaan. Pienin ekalla. Pienimmälle soitetaan, että nyt ala laittaa vaatteita päälle ja kävele bussille.
Eikö lapsellekin ole mukavampi lähteä kouluun, kun joku ei ole koko ajan hoputtamassa?
[/quote]
Mutta kun AP ei olisi miehen mukaan saanut ilmeisesti tehdä tätäkään.
[/quote]
No kenenkään avioliittoon nyt on paha puuttua. Minä en ole ikinä kysynyt keneltäkään lupaa soittaa tai keskustella lapseni kanssa.
Minä olen vanha akka ja mieheni paapoo minua joka aamu...keittää kaffit ja hakee aamulehden.
Minä taas paapon meidän 14v. poikaa. Herätän pojan joka aamu ja aamuhommien jälkeen poika saa tulla valmiiseen aamiaispytään. Poika lähtee joka aamu ajoissa hyvillä mielin kouluun.
Tarvitsen itse 2 herätystä jos ei ole sisäinen kello ole valmisteltu ennen nukahtamista. (silloin kun se on niin herään kyllä n. 30 minuutin sisään tavoiteajasta ilman kelloakin .. samaan tapaan jos herään kesken yön tiedän 30 min tarkkuudella mitä kello on) Huomasin tämän kyvyn joskus 11v kun oli tarve herätä ennen muita huomaamatta... piti vain kovasti tuumia että nyt herään hieman aiemmin mitä kello soi ja tadaa toimi ensimmäisellä kerralla.
En kyllä ole tuota kykyä muistanut harjoittaa juuri ollenkaan kun yleensä haluan nukkua niin pitkään vaikka 12 tuntia kuin vain tekee mieli. Hyvällä tuurilla näkee jotain hyvää unta. Lempiunet ovat sellaisia missä tuntuu että on täysi kontrolli unesta ja voi vaikka lentää tai soittaa/säveltää virtuoosimaisesti. Pystyisin helposti näkemään märkiä unia naisista vaikka joka päivä (riittää vain erehtyminen ajattelemaan naisia ennen nukahtamista) mutta psyykkasin itseni heräämään niistä ennenkuin mitään tapahtuu koska koen sotkut häpellisinä/vastenmielisinä kun niistä on saanut kuulla jos niitä ei ole itse pessyt.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:54"]
Vastahan toinen opettelee, ja sinulla mahdollisuus olla vielä kotona apuna. Todellakin saa ja pitää auttaa!
[/quote]Ei ap uskalla pelkää miestään. Tuosta se vaan pahenee ja lapsille jää elinikäiset arvet. Toivottavasti lapset huostaanotetaan.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:48"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:47"]Meillä ainakin lapset ovat oppineet huolehtimaan asiansa itse paapomisesta huolimatta.
Ovat nyt 3. ja 6. luokalla ja ihan itse huolehtivat aamupalan ja välipalan vaikka vanhemmat olisivatkin kotona. Ymmärtävät myös pukeutua säänmukaisesti ja huolehtivat läksyt.
Ei olla erikseen opetettu eikä karaistu. Ihan normaalia arkea ollaan eletty ja lapset ovat oppineet ihan itse. Ollaan vain annettu tilaa opetella kun on näyttänyt että lapsella on ollut halua itsenäiseen tekemiseen.
[/quote]
ette te mitään ole paaponeet, olette kasvattaneet ja noin sen pitää mennä.
[/quote]
No ekaluokkalaiselle ollaan vielä puettu vaatteitakin jos on ollut tarvetta :D minusta se on paapomista.
Minulla on semmoinen asenne että autetaan jos tarvii mutta itse saa aina tehdä ja yrittää silloin kun haluaa.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:26"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:19"]
Ei hyvä päivä nähköön :D mä olenkin miettinyt että mistä niitä ihmisiä tulee jotka ei koskaan saa omatoimisesti mitään aikaan, ei aloitettua eikä lopetettua. Ei ujostella mutta silti "viitsiksää kysyä/tehdä/mennä ekana?". nyt se selvis, ne on av-mammojen lapsia :D nää teidän joidenki lapset tulee oleen raskasta seuraa.. Tottakai saa huolehtia ja välittää, 7v ei ole ihan pikkulapsi mutta ei vielä iso poika/tyttökään joten avustus aamutoimissa on ymmärrettävää (niin on minullekin tehty), ei se että ne tehdään lähestulkoon hänen puolestaan ja lapsi kulkee zombina sängystä kouluun ja sama takaisin. Mutta 4-9lk?? Huhhuh. Ja turhaa älisette tästä mielipiteestä, ette te tiedä koska ette joudu olemaan niille lapsille kaveria
[/quote]
Mitä vikaa on siinä, että helpottaa isommankin lapsen arkea? En nyt tarkoita että joka aamu tuodaan aamupala sänkyyn, katsotaan vaatteet valmiiksi jne. Mutta silloin kun siihen on mahdollisuus.
Esimerkiksi oma mieheni tekee minulle eväät valmiiksi vaikka osaisin tehdä ne itsekin. Niin ja keittää hän kahvitkin valmiiksi vaikka ei itse juo kahvia. Hän lähtee aiemmin töihin kuin minä ja tietää, että minulle aamut ovat muutenkin yhtä helvettiä (toki eväät voisi tehdä illallakin mutta aina unohdan). Olen aamu-uninen ja herääminen kestää ikuisuuden. Pienellä teolla voi helpottaa myös lapsen/nuoren arkea.
[/quote]
joo joo.. en mä sanonut että teidän pitää jotenkin tilannetta muuttaa, mutta kyllä se on niin nähty minkälaisia teinejä sieltä sitten kuoriutuu :D as you were