Lue keskustelun säännöt.
Yö meni vähillä unilla. Pitääkö tässä oikeasti erota vain omien aavistusten takia?!
18.03.2022 |
En jaksaisi enää tätä miettimistä ja epäilyjä. Mies on ollut erilainen monellakin tapaa jo pidemmän aikaa. Eilen oli taas sellainen päivä kun viihtyi salilla neljä tuntia ja siihen matkat päälle. Tuli kotiin kun muut olivat jo nukkumaan menneet. Väittää että jää tuttujen kanssa juttelemaan sinne ja siksi reissut venyy. Ei myönnä tietenkään mitään pettämisiä tms. Kun olen olen yrittänyt asioista keskustella niin ei ole kiinnostusta, olen vähän kuin ilmaa. Olemme olleet yhdessä reilusti yli 20 vuotta enkä ole joutunut ennen näin inhottavia ajatuksia pyörittelemääm päässäni. Että en luota enää toisen sanaan, oikein missään asioissa. Tunne on outo ja vieras enkä pärjää enää kauaa näin. Eroavatko ihmiset vain omien aavistusten vuoksi, tuskin nyt sentäs? Miten luottamuksen saisi takaisin ja miksi sen olen menettänyt?
Kommentit (827)
Vierailija kirjoitti:
Paikannin autoon, sillähän se selviää käykö salilla vai panemassa.
Lain vastaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsin omituista että parisuhteessa saa petkuttaa ja valehdella mutta puhelimen tai läppärin tsekkaaminen on monen mielestä väärin. Jos mies ei halua keskustella niin ihan oma vika, silloin kyllä ap ei tarvitse olla mikään marttyyri ja kunnioittaa miehen yksityisyyttä kun mies selkeästi harjoittaa henkistä väkivaltaa ja kenties pettää. Se että vaikenee ja ei suostu puhumaan on täysin epäkunnioittavaa käytöstä. Miten voi jatkaa suhdetta jos toinen osapuoli ei suostu puhumaan? Luottamus luo turvallisuutta ja miehen tehtävä on juuri luoda naiselle turvallisuuden tunteen.
Mustasukkaisten hullujen oikeutus laittomuuksille. EI! Toisen omaan ei kajota ilman lupaa. Piste.
Ainahan vainoharhainen halutessaan syyn keksii
Toivon niin sydämestäni, että joudut itse tämän kokemaan. Puolisosi käytös muuttuu, alat olla hänelle ilmaa.
Juurikin näin "TOISEN OMAAN EI KAJOTA ILMAN LUPAA".
En puhu kokemuksesta, toivon vain tätä epävarmuutta sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi
Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"
Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.
Toivottavasti et itse ole juuri nyt tuossa tilanteessa. Jos yhdessä ei enää viihdytä puolin tai toisin, niin erohan siitä seuraa, vaikka asiaa selittelisi parhain päin. Ei tarvitse olla edes pettämistä, mutta hyvä asiahan ero tuossa tilanteessa on. Tyttärelle kävi noin ja on nyt yhdessä huomattavasti paremmin yhteen sopivan miehen kanssa.
Jotkut parit voivat tietysti olla alusta saakka hyvin erillisiä eli omat asunnot ja menot, mutta jos äkkiä halutaankin elää hyvin erillistä elämää, niin onhan tilanne aika paljon sitten muuttunut.
No voi hyvänen aika... Ei kaikkien yhteiselämä ole niin huteralla pohjalla, että jos jatkuvasti ei käsikädessä olla ja varailla laatuaikaa, niin se on siinä. Parisuhteessa on erilaisia ajanjaksoja, turha sen takia erota, ettei ole aikaa istua kynttiläillallisilla. Pikkulapsiaika on haastavaa ajankäytöllisesti. Mikään uhka se ei ole, että kumpikin saa hengähtää kodin ulkopuolella.
Hankkiko tyttäresi lapset, eli eli ruuhkavuodet exänsä kanssa ja kun lapset kasvoivat onkin (uudessa) parisuhteessa helpompaa. Ja tämä on sen uuden miehen ansiota?
No ei ole ei! Kuitenkin AIKUINEN ihminen kykenee ottamaan perheestään vastuun, omista tarpeista huolimatta. Meillä on pikkulapsiaikaa ollut paljon. Ensin omia 4, ja tällä hetkellä 24/7, toisten lapsia.
Kaikkien tarpeet ei ole samanlaisia, lapset eivät selviä ilman vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Mutta siksi, että tuo sun vainoharhaisuus on rasittavaa. En minäkään suostuisi keskustelemaan tuollaisen kanssa, kun olisin kertaalleen selittänyt asian.
Kertoisitko, miten selität kerralla sen, että et aikuisena ihmisenä tiedä, kestääkö menosi tällä kertaa tunnin, kaksi vai viisi? Perheellisenä, jolla on velvollisuuksia perheelleen, eikä näin ollen ihan ok järjestellä kalenteriaan lennosta ihan niinkus hotsittaa?
Jos lähden vaikka salille + uimaan tai syömään kaverin kanssa, ei mulla ole mitään kotiintuloaikaa. Sama miehelläni. Saa mennä. Sellainen on ahdistavaa, että joku kyttää perään. Jos on joku syy, miksi olisi tultava tiettyyn aikaan, siitä keskustellaan sitten ja hyvin on toiminut. Lapsia 3, yhdessä ollaan oltu parikyt vuotta, en ole pettänyt kertaakaan ja todella todennäköisenä pidän, ettei mieskään. Varma en voi olla, mutta sen vuoksi ei ole oikein heittää syytöksiä ilmaan.
Kai kerrot miehellesi kuitenkin suunnitelmasi?! Itse kerron, mikäli olen lähdössä viettämään aikaa. Ilmoitan, että syön ystävän kanssa, joten ei tarvi varata ruokaa minulle ym.ym. Meidän parisuhde perustuu luottamukseen, toisen huomioon ottamiseen, välittämiseen. Huomaamme tämän mallin siirtyneen jo aikuisiin lapsiin ja alaikäiset lapsemmekin omaavat nämä perusasiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi
Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"
Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.
Silloin kun tarvitaan etäisyyttä ja hengähdystaukoa, se on merkki siitä, että halutaan erota. Jompi kumpi. Aika monta eroa jo sivusta seuranneena näin lähes kuusikymppisenä tullut huomattua. Epämääräiset menot ja keskusteluhaluttomuus toinen varma tuntomerkki.
En oo samaa mieltä. Etkö tosiaan ole kuullut oman ajan tarpeesta? Joskus ruuhkavuodet ovat vaan uuvuttavia. Se vaihe voi mennä ohi, jos molemmat niin ovat asennoituneet ja haluavat.
Montako kertaa olet itse parisuhteesta eronnut?
No minkä helkkarin takia tästä oman ajan tarpeesta ei voi avoimesti keskustella, vaan sitä pitää ottaa tunti tällöin, neljä tuntia tuolloin asiasta puhumatta??
Jotta toinen voisi asennoitua ja haluta oman ajan ottoa, siitä pitää keskustella. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?
Miten te asiat hoidatte? Kaivatte jonkun kalenterin joka puna- ja sinilaputatte et "tuolla sulle tunti ja mulle täällä"? Helkkarin rasittavaa ja kontrolloivaa. Minä voin ainakin spontaanisti lähteä lenkille ja siellä menee pari tuntia, voin kotimatkalla käydä kaupoillakin... Ei haittaa miestä enkä tee mitään tiliä ajankäytöstäni, tilanteet voivat muuttua. Jos mies haluaa, et tulen nopeammin kotiin, voi laittaa viestiä ja tulen. Mutta harvemmin niin tekee.
Mies voi mennä ihan vastaavasti kaverin kans harrastamaan omia menojaan. Ei ole multa pois.
Miksi toisen ei voi antaa mennä? Miksi pitää aina rajoittaa ja hönkiä niskaan?
Kukaan oo rajoittamassa ja hönkimässä niskaan. Kyllä minäkin lähden lenkille, mutta katson, että tilanne antaa myöten. Myös puolisoni tekee näin.
Oletko koskaan kuullut välittämisestä tai toisen huomioon ottamisesta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi
Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"
Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.
Silloin kun tarvitaan etäisyyttä ja hengähdystaukoa, se on merkki siitä, että halutaan erota. Jompi kumpi. Aika monta eroa jo sivusta seuranneena näin lähes kuusikymppisenä tullut huomattua. Epämääräiset menot ja keskusteluhaluttomuus toinen varma tuntomerkki.
En oo samaa mieltä. Etkö tosiaan ole kuullut oman ajan tarpeesta? Joskus ruuhkavuodet ovat vaan uuvuttavia. Se vaihe voi mennä ohi, jos molemmat niin ovat asennoituneet ja haluavat.
Montako kertaa olet itse parisuhteesta eronnut?
No minkä helkkarin takia tästä oman ajan tarpeesta ei voi avoimesti keskustella, vaan sitä pitää ottaa tunti tällöin, neljä tuntia tuolloin asiasta puhumatta??
Jotta toinen voisi asennoitua ja haluta oman ajan ottoa, siitä pitää keskustella. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?
Miten te asiat hoidatte? Kaivatte jonkun kalenterin joka puna- ja sinilaputatte et "tuolla sulle tunti ja mulle täällä"? Helkkarin rasittavaa ja kontrolloivaa. Minä voin ainakin spontaanisti lähteä lenkille ja siellä menee pari tuntia, voin kotimatkalla käydä kaupoillakin... Ei haittaa miestä enkä tee mitään tiliä ajankäytöstäni, tilanteet voivat muuttua. Jos mies haluaa, et tulen nopeammin kotiin, voi laittaa viestiä ja tulen. Mutta harvemmin niin tekee.
Mies voi mennä ihan vastaavasti kaverin kans harrastamaan omia menojaan. Ei ole multa pois.
Miksi toisen ei voi antaa mennä? Miksi pitää aina rajoittaa ja hönkiä niskaan?
Kyse ei ole siitä, että ei saa mennä. Kyse on siitä, että jos toisen tavat toimia muuttuvat kovasti, sillä on vaikutuksia myös muihin.
Mutta vastaapa: onko sulle oikeasti ok se, että mies lähtee kotoa salille, aika kuluu, tulee iltatoimien aika, huomenna pitäisi lähteä normisti töihin, miestä ei näy, käyt nukkumaan ja joskus sitten iltayöstä ovi kolahtaa?
Eikö tulisi siinä 21-22 aikaan mieleen kysäistä, että onko kaikki ok? Itselleni tulisi ihan huoli, että mitä on tapahtunut, koska 4 t + matka-aika salilla on aika paljon. OIkeasti aika paljon. Oma äijä ei saa siellä kunnolla kahta tuntia kulumaan.
Luulin, että vastasin jo. Minulla itsellänikin voi mennä "lenkillä" useampia tunteja. Ymmärrän ja hyväksyn sen, että toisellakin voi olla muuta tekemistä kuin kökkiä koko illan kotona, joten jos mies laittaa esim viestiä, et voisin mennä käymään ×, tai hoitaa x, voisitko tulla kotiin, minä menen kotiin. Tai jos satun törmäämään ystävään jossain ja olisi kiva jäädä juttelemaan, mietitään miehen kans yhdessä miten tehdään. Kummalle siinä olisi helpompaa joustaa. Usein tästä ei tule mitään ongelmaa. Sama menee toisinpäin.
Minä olen nyt vastannut jo kaksi kertaa.
Vastaa sinä nyt puolestasi kuinka asiat hoidatte.
En ole tuo aiempi. Vastaan omasta puolestani. Kun lähden lenkille, on ilta. Nuorimmainen on jo yöpuulla, eli miehelläni ei ole yllättäviä menoja. Voi olla reppu mukana, eli mieheni tietää silloin, että käyn kaupassa ja kysynkin tuonko jotain. Mieheni tietää, että yllättäin voin tavata jonkun tutun ja jään suustani kiinni. Kysyy vain, että mihin aikaan suurinpiirtein laittaa saunan päälle. Ilmoitan, että puolen tunnin päästä siitä kun kotoa lähden, niin jää se rupatteluvara.
Vastaavasti mieheni kysyy, että sopiiko, että hän käy lenkillä kaverin kanssa ja voinko laittaa nuorimmaisen nukkumaan. Se sopii ja tiedän, että kävelylenkki on pitkä ja se päättyy meidän pihalle. Siinä vaiheessa ku ukot vielä keskustelevat laitan saunan päälle. Mieheni käy harvoin. Usein teemme niin, että laitamme nuorimmaisen yöpuulle ja vanhin jää kotiin, jotta käymme yhdessä lenkillä. Saadaan samalla keskustella aikuisten asioita. Niin ja sauna lämpiää. Olemme yli viisikymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi
Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"
Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.
Silloin kun tarvitaan etäisyyttä ja hengähdystaukoa, se on merkki siitä, että halutaan erota. Jompi kumpi. Aika monta eroa jo sivusta seuranneena näin lähes kuusikymppisenä tullut huomattua. Epämääräiset menot ja keskusteluhaluttomuus toinen varma tuntomerkki.
En oo samaa mieltä. Etkö tosiaan ole kuullut oman ajan tarpeesta? Joskus ruuhkavuodet ovat vaan uuvuttavia. Se vaihe voi mennä ohi, jos molemmat niin ovat asennoituneet ja haluavat.
Montako kertaa olet itse parisuhteesta eronnut?
No minkä helkkarin takia tästä oman ajan tarpeesta ei voi avoimesti keskustella, vaan sitä pitää ottaa tunti tällöin, neljä tuntia tuolloin asiasta puhumatta??
Jotta toinen voisi asennoitua ja haluta oman ajan ottoa, siitä pitää keskustella. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?
Miten te asiat hoidatte? Kaivatte jonkun kalenterin joka puna- ja sinilaputatte et "tuolla sulle tunti ja mulle täällä"? Helkkarin rasittavaa ja kontrolloivaa. Minä voin ainakin spontaanisti lähteä lenkille ja siellä menee pari tuntia, voin kotimatkalla käydä kaupoillakin... Ei haittaa miestä enkä tee mitään tiliä ajankäytöstäni, tilanteet voivat muuttua. Jos mies haluaa, et tulen nopeammin kotiin, voi laittaa viestiä ja tulen. Mutta harvemmin niin tekee.
Mies voi mennä ihan vastaavasti kaverin kans harrastamaan omia menojaan. Ei ole multa pois.
Miksi toisen ei voi antaa mennä? Miksi pitää aina rajoittaa ja hönkiä niskaan?
Meillä ihan sama, mutta en kyllä halua mieheltä mitään viestiä kun olen vapaalla. En ole koira, joka tulee kun pilliä vihelletään. Sen takia on kätevää kertoa monen aikaa suurinpiirtein tulee takaisin, voi saada esim. valmiin iltapalan kun toinen tietää varautua. Ja jos lapset tiarvitsevat apua läksyissä, tiedän autanko minä vai mies kun tulee takaisin. Helpottaa arkea toisin sanoen.
Onpa omituinen käsitys: koira joka tulee kun pilliä vihelletään... Nyt ei ollut kyse mistään bileillasta, vaan epämääräisestä hengailusta, ulkoilusta tms.
Musta taas tuo teidän järjestelmä on hankalampaa ja kontrolloidumpaa. Mutta kukin tavallaan.
En tarkoittanut teknobileitä, vaan juuri omaa aikaani (mitä ikinä siihen kuuluukaan). Jos mieheni tietää koska suurinpiirtein olen tulossa, osaa asennoitua koska mahdollisesti saa apua tai seuraa. Ympäripyöreästi tästä kerromme, emme sitoudu tuijottamaan kelloa. Vapaa-ajalla on tarkoitus olla vapaalla ei tavoitettavissa. En tee töitäkään työajan ulkopuolella. Ei tämä kauhean hankalaa ole, kommunikointia se vain vähän vaatii.
Bileiltoina laitan viestiä jos menee aamuun, ettei toinen huolestu.
Jotenkin kolkkotapa suhtautua toiseen... Onpa outoa et puolison kanssa kommunikointi ahdistaa noin paljon "vapaa-ajalla".
Ei se ahdista, mutta haluan olla välillä vapaa kuin taivaanlintu. Olen henkilönä vahvasti läsnäolevaa tyyppiä, tarvitsen siihen vastapainoa. Ja jos antaa pikkusormen, seurallinen mieheni soittelee koko ajan.
Perheellisenä et voi olla kuin vapaa lintu. Toki voit ottaa omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä nyt on vain se että hommaat itsellesi asunnon ja eroat. Noita juttuja pystyy miettimään selkeästi vasta eron jälkeen ja siihenkin voi mennä vuosia ennen kuin näkee asiat kunnolla niin kuin ne oli. Se on kuin sipulia kuorisi, kerros kerroksella kun tulee ahaa elämyksiä. Lopulta tajuaa, että oli niin paljon muutakin meneillään mille oli aivan sokea. Tajuaa vasta pitkän ajan kuluttua miten paljon sitä on tullut kusetetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi
Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"
Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.
Silloin kun tarvitaan etäisyyttä ja hengähdystaukoa, se on merkki siitä, että halutaan erota. Jompi kumpi. Aika monta eroa jo sivusta seuranneena näin lähes kuusikymppisenä tullut huomattua. Epämääräiset menot ja keskusteluhaluttomuus toinen varma tuntomerkki.
En oo samaa mieltä. Etkö tosiaan ole kuullut oman ajan tarpeesta? Joskus ruuhkavuodet ovat vaan uuvuttavia. Se vaihe voi mennä ohi, jos molemmat niin ovat asennoituneet ja haluavat.
Montako kertaa olet itse parisuhteesta eronnut?
No minkä helkkarin takia tästä oman ajan tarpeesta ei voi avoimesti keskustella, vaan sitä pitää ottaa tunti tällöin, neljä tuntia tuolloin asiasta puhumatta??
Jotta toinen voisi asennoitua ja haluta oman ajan ottoa, siitä pitää keskustella. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?
Miten te asiat hoidatte? Kaivatte jonkun kalenterin joka puna- ja sinilaputatte et "tuolla sulle tunti ja mulle täällä"? Helkkarin rasittavaa ja kontrolloivaa. Minä voin ainakin spontaanisti lähteä lenkille ja siellä menee pari tuntia, voin kotimatkalla käydä kaupoillakin... Ei haittaa miestä enkä tee mitään tiliä ajankäytöstäni, tilanteet voivat muuttua. Jos mies haluaa, et tulen nopeammin kotiin, voi laittaa viestiä ja tulen. Mutta harvemmin niin tekee.
Mies voi mennä ihan vastaavasti kaverin kans harrastamaan omia menojaan. Ei ole multa pois.
Miksi toisen ei voi antaa mennä? Miksi pitää aina rajoittaa ja hönkiä niskaan?
Tuolla tavalla se toimiikin suhteessa, jossa luottamus on kunnossa. Terveessä suhteessa kummallakin on vapaus tehdä mitä haluaa ja kumpikin tietää, että toinen ei tee mitään väärää.
Meillä on luottamus kunnossa ja terve suhde, mutta etenkin lasten myötä ei vaan voi aina mennä ja tehdä mitä haluaa. Asioita pitää sopia ja järjestellä etukäteen. On myös toisen kunnioittamista, että se oma salireissu ei voi venähtää seuraavaan aamuun.
Kerrotko vielä mitä tuo "suunnittelu ja järjesteleminen" pitää sisällään? Kerro tarkasti kummankin oikeudet poistua kotoa. Mitä se vaatii ja edellyttää? Millaista prosessia?
Varmaan 99% noista suunnittelijoista ja järjestelijöistä ja kontrolloijista on naisia. Ja sitten uhriudutaan vielä näistä metatöistä.
No vaikka lasten päiväkodista hakemiset, harrastuksiin viemiset, kaupassa käymiset ja ruuan laitto. Nämä kaikki asiat on lapsiperheessä jonkun tehtävä. Ei voi vain mennä töistä suoraan afterworkkiin ja istua siellä pilkkuun asti, kuten ehkä silloin kun oli lapseton. Ei voi myöskään automaattisesti olettaa, että kyllä se toinen ne hoitaa, jos asiaa ei ole etukäteen sovittu.
Meillä tullaan ensin kotiin. Laitetaan ruoka, syödään yhdessä. Mikäli toisella meno, on hän lasten kanssa toisen laittaessa ruokaa. Tämä on meillä automaattista. Ei näistä ole sovittu erikseen. Kuitenkin me vanhemmat keskustelemme omista menoistamme keskenään. Yllättäviä menoja harvemmin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä jälleen. Elikkä otimme miehen kanssa yhteen yksi päivä. Olimme kaksin kotona. Mulla oli valmiiksi pinna kireällä ja mies laukoi jotain älyttömyyksiä. Siitä sitten hermostuin, aloin esittää miehelle kysymyksiä ja vaatimaan vastauksia. Kaivoin kaiken kuonan mitä mielessäni oli pyörinyt ja sanoin ääneen. Mies yritti väistellä kysymyksiä. Sanoi että on viestitellyt paljonkin sali-äijien kanssa, joku nainenkin osallistunut niihin keskusteluihin. Joskus kysynyt tältä naiselta että onko tulossa salille. Ei ole pettänyt, tehnyt mitään väärin. Jos joku on ollut epäluotettava niin se olen minä eikä hän? Tä? Hän saa kulkea ja mennä mitenkä huvittaa. Ei hänen tarvitse minulta lupaa kysellä. Ja totesi näin, se ei ole valehtelua jos jättää vain jotain kertomatta kun oli oikeasti valehdellut minulle yhdestä asiasta. Mutta kun en ollut kysynyt oikealla tavalla niin hän ei ollut valehdellut vain jättänyt kertomatta. Ihme selittelyä. Toisti kuinka Hän on kyllästynyt kun kyttään ja kyselen mihinkä on menossa! Tarkoituksella on jättänyt asioita esille, (siirrellyt kumeja eri paikkaan tms.) toiminut siten että se näyttäisi pettämiseltä?! Mitäs olen mennyt penkomaan, se on oikein minulle kun olen kärvistellyt ajatusteni kanssa! Niin ja salikassiaan ei antanut nähtäväksi kun pyysin.
Tässä vaiheessa riitaa mies alkoi huutaa ja paiskoa tavaroita. Heitti mm. puhelimensa seinään. Ei ole koskaan ollut niin raivona. Poistuin toiseen huoneeseen ja laitoin valmiiksi hälärin numeron näytölle. Mies tuli perässä ja luulin että käy käsiksi. Sanoin että soitan ihan just keskukseen jos ei nyt rauhoitu! Siinä hetkessä perääntyi ja "heräsi" raivostaan pois ja alkoi katua käytöstään. Lähti siivoamaan sotkujaan. Itselläni oli aivan järkyttynyt olotila. En ole joutunut miestäni pelkäämään ja nyt se oli tapahtunut. Tästä ei mennyt kauaa kun lapsi tuli kotiin ja mies oli niin hyväntuulinen lapselle ja minulle. Kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tapahtuneesta on keskusteltu hyvin vähän. Kelaan tuota päivää mielessäni. Mies on jatkanut salilla käymistään. Nyt tosin ilmoittaa milloinka tulee takaisin ja mihin on lähdössä. Ei kuitenkaan kysy että onko ok olla poissa useita tunteja. Ajatukseni ovat sekavat. En tajua miehen raivon määrää. Okei, syyttelin ja vaadin vastauksia mutta en huutanut, käynyt iholle ja mies menetti kuitenkin täysin malttinsa. ap
Jänniä kyllä nämä tällaiset reaktiot. Itselläni olisi aivan hirveän paha mieli jos puolisoni luulisi että petän häntä, ja pyrkisin mitä kauniimmin selvittämään asian, jotta tuo täysin turha epäilys haihtuisi rakkaani päästä.
Itsekin olen joskus ollut parisuhteessa joka lopulta kääntyi toisen puolelta tuollaiseen kiusaamiseen ja tahalliseen satuttamiseen, mutta niistä olen lähtenyt välittömästi, ihan siinä kesken ns. riitatilanteen, ilmoittanut vain että tämä oli tässä, ja sen jälkeen kun toinen on yrittänyt pyydellä anteeksi niin en ole enää korvaani lotkauttanut. Narsistisen ihmisen kanssa ei todellakaan kannata jatkaa suhdetta.
Kaikista "paras" oli kun ilmoitin tapailemalleni miehelle että ei tästä nyt oikein tule mitään, että ei olla samalla aaltopituudella (hänen käytöksensä oli aivan järkyttävää), niin hän soitti minulle kuukauden päästä jättääkseen minut. Vaikka siis olin itse jättänyt hänet jo viikkoja aikaisemmin. Hän oli näet tavannut uuden aivan ihanan naisen harrastuksensa kautta, jonka takia nyt joutuu minut jättämään!
Tuo juonsi juurensa erääseen keskusteluun jonka olimme käyneet jossian vaiheessa tapailua, kun tämä mies oli kysynyt että mikä olisi pahin tapa miten hän voisi minua loukata, niin silloin olin hänelle vastannut että varmaan sellainen että hän löytäisi jonkun uuden naisen vaikkapa harrastuksensa kautta.
Siis miten tyhmä pitää olla että alkaa olemaan jonkun kanssa yhdessä vain yrittääkseen loukata ihmistä joka on jättänyt sinut juuri tuon loukkaavan käytöksen takia jo reilu kk sitten? Sitten soittelee jättämispuheluita vaikka on itse tullut jätetyksi jo aikaa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko vielä jäädä?
Tuntuu että kaikki vika on minussa vaikka näinhän se ei voi olla. Ei mies ole täydellinen vaikka niin usein antaakin ymmärtää. En tiedä mikä on oikea tapa toimia. ap
Ei aina ole mitään oikeaa tai väärää, joka sinun pitää osata valita täydellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi täysin syytön, ei olisi raivostunut noin. Aivan klassinen esimerkki pettävästä miehestä. Syyllistää kumppaniaan vaikka itse pettää. Yrittää näin vierittää huomion pois itsestään toisen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi täysin syytön, ei olisi raivostunut noin. Aivan klassinen esimerkki pettävästä miehestä. Syyllistää kumppaniaan vaikka itse pettää. Yrittää näin vierittää huomion pois itsestään toisen suuntaan.
Näin!
Exäni huutohaukkui minut postinsa avaamisesta kun jäi kiinni peliriippuvuudestaan. Avasin siis lopulta nämä miehen nimellä tulleet "mainokset" pikavippifirmoilta, ja ne paljastuivat karhukirjeiksi.
Syyllinen ei ollut suinkaan hän, joka oli yhteisiä rahoja käyttänyt pelaamiseen selkäni takana, ja valehdellut kuukausitolkulla vaan minä, joka olin rikkonut hänen pyhää kirjesalaisuutta :D Oikein uhkasi poliisille soittaa, ksoka kyseessä oli hänen mukaansa vakava rikos josta voin nyt joutua vankilaan :D Sannnoin että soita pois vain, soita samalla muuttofirmalle koska minä lähden nyt.
Ap, ala arvostamaan ja kunnioittamaan itseäsi. Se, kuinka miehesi käyttäytyy, ei kuulu aikuiseen ja tasavertaiseen parisuhteeseen. Aikuinen, vastuullinen mies ei pidä perhettään itsestäänselvyytenä ja laita omaa etuaan heidän edelle. Se, että miehesi viettää salilla monta tuntia päivässä, kuulostaa jo yksinään hämmentävältä; lihakset eivät ylipäätään kestä tuntien salitreeniä, keskivertoaika lienee n. 1h. Ja vaikea kuvitella, että muilla ikäisillään, ja oletettavasti perheellisillä miehillä olisi tunteja vapaa-aikaa notkua salien sohvilla - kuulostaa omituiselta.
Lisäksi, että miehesi käyttäytyy sulkeutuneesti, juopottelee salaa, tiuskii, salakuvaa ja raivoaa.. Ei ok! Ei niin millään mittapuulla. Totuus kestää AINA tarkastelua ja miehesi käytös ja reaktiot puhuu kaikesta muusta. Kuulostaa todella huolestuttavalta tämä suunta, mihin miehesi käytös on menossa.
Muista, että et voi muuttaa miehesi käytöstä. Hän on aikuisena ihmisenä vastuussa teoistaan ja näiden seurauksista. Ei voi sanoa, ettetkö olisi jo yrittänyt tarpeeksi - monikaan ei jaksaisi katsoa tuollaista menoa noin kauan. Tulet rikkomaan itsesi vielä pahemmin tuossa suhteessa, jollet nyt aidosti ala ajattelemaan itseäsi ja sinun omaa tulevaisuuttasi. Se, ettei miehesi ole halukas keskustelemaan, on jo aivan selvää. Älä jää kynnysmatoksi anelemaan vaan ala arvostamaan itseäsi! Myrskyn silmässä on vaikea ajatella selkeästi, mutta tässä ketjussa olet saanut jo monta hyvää järjenääntä. Olet kaiken hyvän, ja ennenkaikkea henkisesti ja fyysisesti turvallisen parisuhteen arvoinen! Voimia kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin tässä ketuttaa kun ei ikinä tiedä sen suunnitelmista mitään. Ne vaihtuu hetkessä. Voi olla tunnin poissa taikka viisi eikä ilmottele erikseen. Saattaa sanoa ovesta lähtiessä että menee myöhään mutta sitten ei menekään jne. Lapsi kun kysyy että missä iskä on ja monelta tulee, en voi vastata oikein mitään kun en Tiedä! Tämä on ihan älytöntä.
apJos lapsella on puhelin, voisi sanoa, että soitapa isälle ja kysy, missä hän on ja moneltako tulee.
Ei m issään nimessä lasta saa sekoittaa pettämiskuvioon mukaan! Muistan, kun lapsena ollessani äiti pisti minut soittelemaan isän perään. Muulloin ei soiteltu, mutta aina silloin, kun äiti epäili. Vieläkin inhottaa se puhelimen naisääni, kun ilmoittaa ettei valitsemaanne henkilöön saada juuri nyt yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Eväitä onnelliseen ja kestävään liittoon:
1) Uskollisuus
2) Rehellisyys
3) Kommunikaatio
4) Riitojen sopiminen, anteeksipyyntö ja -anto
5) Peti lämpöisenä, kotoa saa ainaYmmärtää toista - siinä on salaisuus.❤️
Tärkeää: Eiköhän se petturi näytä karvansa jo seurusteluvaiheessa. Jos on uskollinen silloin, on sitä myös jatkossa ja päinvastoin.
Onnellisia ja pitkiä avioliittoja on olemassa. Niissä elävillä ei aika riitä Vauva-foorumille.
Olen ollut pitkään onnellisesti naimisissa ja täällä nyt vaan palstalla vastailen😂
Enkä ole mikään nuori tytön hupakko🤭
Vierailija kirjoitti:
Mikäli haluat pitää miehesi, niin ole viisas ja älä näytä että harmittaa.
Sen sijaan ala panostaa itseesi , että kiinnostuu viettämään sinun kanssasi yhteistä aikaa.
Jos alat kyttäämään tai tenttamaan, niin pitkän suhteesi ajat karille.
Ole itsevarma ja panosta itseesi näkyvästi vaikka tilanne ottaisi päähän.
Et sitte nöyryyttävämpää keksinyt😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Mutta siksi, että tuo sun vainoharhaisuus on rasittavaa. En minäkään suostuisi keskustelemaan tuollaisen kanssa, kun olisin kertaalleen selittänyt asian.
Kertoisitko, miten selität kerralla sen, että et aikuisena ihmisenä tiedä, kestääkö menosi tällä kertaa tunnin, kaksi vai viisi? Perheellisenä, jolla on velvollisuuksia perheelleen, eikä näin ollen ihan ok järjestellä kalenteriaan lennosta ihan niinkus hotsittaa?
Jos lähden vaikka salille + uimaan tai syömään kaverin kanssa, ei mulla ole mitään kotiintuloaikaa. Sama miehelläni. Saa mennä. Sellainen on ahdistavaa, että joku kyttää perään. Jos on joku syy, miksi olisi tultava tiettyyn aikaan, siitä keskustellaan sitten ja hyvin on toiminut. Lapsia 3, yhdessä ollaan oltu parikyt vuotta, en ole pettänyt kertaakaan ja todella todennäköisenä pidän, ettei mieskään. Varma en voi olla, mutta sen vuoksi ei ole oikein heittää syytöksiä ilmaan.
Kai kerrot miehellesi kuitenkin suunnitelmasi?! Itse kerron, mikäli olen lähdössä viettämään aikaa. Ilmoitan, että syön ystävän kanssa, joten ei tarvi varata ruokaa minulle ym.ym. Meidän parisuhde perustuu luottamukseen, toisen huomioon ottamiseen, välittämiseen. Huomaamme tämän mallin siirtyneen jo aikuisiin lapsiin ja alaikäiset lapsemmekin omaavat nämä perusasiat.
Kivan omahyväisesti ilmaistu 😇
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli haluat pitää miehesi, niin ole viisas ja älä näytä että harmittaa.
Sen sijaan ala panostaa itseesi , että kiinnostuu viettämään sinun kanssasi yhteistä aikaa.
Jos alat kyttäämään tai tenttamaan, niin pitkän suhteesi ajat karille.
Ole itsevarma ja panosta itseesi näkyvästi vaikka tilanne ottaisi päähän.
Laskelmoivat ohjeet laitoit. Kuinka hyvä miehen tulee olla, että tällainen teatteri kannattaa?
Liittykö tämä ylläpitoon, miksi näin kannattaisi tehdä, en ymmärrä?
Sellaiset ei ymmärrä jotka eivät koskaan ole kokeneet syvää kiintymystä kumppaniinsa.
On ihan ookoo taistella oman liittonsa puolesta, sillä kaiken se kestää , kaiken se kärsii, mutta ei koskaan kuole jos on aitoa kamaa.
Ei kande hajottaa omaa perhettään jonku satunnaisen flingin takia.
Tiedän monta ukkoa jotka itkee entisen vaimonsa perään ja salassa vaimokin kaipaa mutta ylpeys pakotti laittamaan petturin pihalle, kun rakaus ei riittänyt anteeksi antamaan.
Ylpeys vaan ei paljoo lämmitä yksinäisinä öinä.
Eli kannattaa oikeasti miettiä kuinka toimii tossa tilanteessa.
Samassa kirjassa sanotaan "älä tee huorin"
Kiitos tästä viestistä. Tiivistit kaiken tärkeän ja oleellisen. ap