Lue keskustelun säännöt.
Yö meni vähillä unilla. Pitääkö tässä oikeasti erota vain omien aavistusten takia?!
18.03.2022 |
En jaksaisi enää tätä miettimistä ja epäilyjä. Mies on ollut erilainen monellakin tapaa jo pidemmän aikaa. Eilen oli taas sellainen päivä kun viihtyi salilla neljä tuntia ja siihen matkat päälle. Tuli kotiin kun muut olivat jo nukkumaan menneet. Väittää että jää tuttujen kanssa juttelemaan sinne ja siksi reissut venyy. Ei myönnä tietenkään mitään pettämisiä tms. Kun olen olen yrittänyt asioista keskustella niin ei ole kiinnostusta, olen vähän kuin ilmaa. Olemme olleet yhdessä reilusti yli 20 vuotta enkä ole joutunut ennen näin inhottavia ajatuksia pyörittelemääm päässäni. Että en luota enää toisen sanaan, oikein missään asioissa. Tunne on outo ja vieras enkä pärjää enää kauaa näin. Eroavatko ihmiset vain omien aavistusten vuoksi, tuskin nyt sentäs? Miten luottamuksen saisi takaisin ja miksi sen olen menettänyt?
Kommentit (827)
Ei kukaan harrastelija jaksa treenata salilla 4h! Ihan sula mahdottomuus. Onko äijä niin tyhmä ettei osaa keksiä parempaa stooria.. ärsyttÄisi vielä enemmän että pitää aloittajaa niin tyhmänä että uskoo sen typeriin valheisiin. Katso secpuhelin, sieltä voi löytyä peitenimellä (vaikkapa ”Reijo”) salaisia viestejä. Intuitioon kannattaa luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksi esimerkki meidän keskustelusta, päivän tapahtumista. Miltä kuulostaa? Mies valmistelee salireppuaan, sanoo ovella että menee kauemman aikaa. No, ei menekään kuin vajaa tunti ja tuleekin takaisin. Ihmettelen, sanon että: sä tulitkin jo takaisin? Mies vastaa kiukkuisena tähän että eikö hän saa kotona olla?!!! Pitääkö lähteä pois, kyllä hän voi olla salilla treenaamassa vaikka koko yön niin ei tartte joka ikisestä asiasta vittuilla ja valittaa. Painelee työhuoneeseen ja laittaa oven kiinni. Siinä vaiheessa mulla nousee pala kurkkuun enkä tiedä mitä tein väärin? ap
Sori, olen sen verran kokenut, että noi nyt on klassiset pieleen menneet treffit, se toinen ei päässytkään. Lisäksi on aivan NORMAALIA ihmetellä, jos toinen tulee aikaisemmin/myöhemmin kuin sanoo tulevansa. Esimerkiksi jos minä sanon kaverin kanssa lähtiessä, että älä odottele, menee varmaan myöhään, kun ei ole pitkään aikaan nähty ja tulenkin kotiin parin tunnin päästä, totta kai kyselemättä kerron, että harmitus, Xllä olikin vielä muuta menoa, niin jäi tapaaminen lyhyeksi. Ihan samoin, jos menenkin salille ja huomaan vaikka, että kengät on jäänyt kotiin ja tulenkin heti takaisin, niin tietysti naureskelen ja harmittelen, että se oli sellainen salireissu se.
Toisekseen, lähes aina kun suututaan siitä, mitä toisen on ihan NORMAALIA sanoa ihmisten välisessä kanssakäymisessä, asiat on huonosti.
Ihan oikein tuolla joku sanoi, että nämä pettäjät on just noin tyhmiä, mutta onneksi niin. Pahimpia onkin he, jotka tossakin tilanteessa just selittävät pusutellen ja hymyillen jonkun selityksen. Tää kertoo siitä, että ei sun mies mikään psykopaatti ole, onpahan vain yksi perheellinen, joka on sekaantunut tod, näk. toiseen perheelliseen. Tai sitten toinen nainen kouluttaa pihtaamalla sovittuja tapaamisia miehen eroa vauhdittaakseen.
Just. Ja toi sun viimeinen lauseesi oli suorastaan herkullinen! Täydellinen kiteytys. :D eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi
Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"
Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.
Silloin kun tarvitaan etäisyyttä ja hengähdystaukoa, se on merkki siitä, että halutaan erota. Jompi kumpi. Aika monta eroa jo sivusta seuranneena näin lähes kuusikymppisenä tullut huomattua. Epämääräiset menot ja keskusteluhaluttomuus toinen varma tuntomerkki.
Kyllähän monikin tarttee yksinoloa, ei siinä ole mitään pahaa. Itse esim.viihdyn yksin mökillä..
Vierailija kirjoitti:
En ole tutkinut puhelinta, läppäriä taikka mitään hänen juttujaan. Mielessä on kyllä käynyt. Sekin että joku lähtisi katsomaan onko oikeasti siellä salilla vaiko ei. Mutta se kaikki olisi jollain muotoa väärin. En halua olla luulosairas kyttääjä. Vaikka siihen suuntaan tässä ollaan hyvää vauhtia menossa! Kun ei ole ns. todisteita eikä toinen mitään myönnä niin asia taitaa jäädä minun korvien väliin. Aloitan tänään uudestaan keskustelun ja katson johtaisiko se mihinkään. ap
Ensimmäisessä parisuhteessa mies alko samalla tavalla näyttää hälyttäviä, outoja merkkejä pikku hiljaa, ilman että löysin suhteestamme mitään varsinaista syytä käytöksen muuttumiselle. Ei ollut ollut mitään kriisiä, ei isompia riitoja, ei tavallista enempää työstressiä tms. Yritin puhua niin monet kerrat. Lähestyin miestä varovasti, lopulta olin jo niin turhautunut miehen kylmään ja välttelevään käytökseen, että itkin ja suorastaan anelin kertomaan totuuden. En saanut miehestä mitään irti. Pettämisen kielsi, monesti kysyin ihan suoraan sitäkin.
Minäkin olen aina ollut sitä vastaan, että tutkii toisen puhelinta, läppäriä tms. Lopulta olin kuitenkin jo niin epätoivoinen ja väsynyt siihen puhumattomuuteen ja epätietoisuuteen sekä omiin pelkoihini ja ajatuksiin jotka tuntuivat tekevän minut hulluksi. Pidin itseäni jo "luulosairaana kyttääjänä".
Eräänä aamuna sitten miehen vielä nukkuessa tutkin hänen puhelimensa ja sieltähän se paljastui mitä olin koko ajan epäillytkin; toinen nainen. Kuukausia kestänyt keskustelu täynnä rakkaudenosoituksia, kuvia... Keskustelu oli vieläpä mykistetty, mies oli siis halunnut piilottaa ilmoitukset heidän keskustelustaan siltä varalta jos sattuisin olemaan vieressä ja huomaamaan viestejä vieraalta naiselta. Kesti hetken kerätä itseni, illalla sitten jälleen hänen yrittäessään lähteä "kaverille soittamaan kitaraa" avasin suuni ja kerroin tietäväni. En saanut edes kunnollista anteeksipyyntöä, vain selittelyä ja lopuksi kehtasi vielä ehdottaa, voisiko saada meidät molemmat. Mies pihalle.
Vaikka tiedän että toimin väärin tutkiessani toisen puhelimen, en silti kadu. Onneksi tein sen. Säästyin varmasti paljolta. Mies ei suostunut puhumaan ja minä olin jo aivan loppu ja halusin asioihin selvyyden. Ties kuinka kauan olisi vielä elänyt tuota kaksoiselämää jos en olisi itse ottanut asioista selvää.
DINK suhde kestää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DINK suhde kestää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksi esimerkki meidän keskustelusta, päivän tapahtumista. Miltä kuulostaa? Mies valmistelee salireppuaan, sanoo ovella että menee kauemman aikaa. No, ei menekään kuin vajaa tunti ja tuleekin takaisin. Ihmettelen, sanon että: sä tulitkin jo takaisin? Mies vastaa kiukkuisena tähän että eikö hän saa kotona olla?!!! Pitääkö lähteä pois, kyllä hän voi olla salilla treenaamassa vaikka koko yön niin ei tartte joka ikisestä asiasta vittuilla ja valittaa. Painelee työhuoneeseen ja laittaa oven kiinni. Siinä vaiheessa mulla nousee pala kurkkuun enkä tiedä mitä tein väärin? ap
Milloin olet vain mennyt iloisesti hymyillen halaamaan miestäsi? Ilman minkäänlaisia tenttailuja.
Miehesi vaikuttaa pettyneeltä.
Mies onkin pettynyt, niin kiihkeät sessiot meni sivu suun.
Itse yritin vielä tuota, että olen tosi pirtsakka, en syyttele kun eihän mitään ole menossa, mä olen vainoharhainen ja mun pitäisi työstää läheisriippuvuuttani.
Kun menet vastaan iloisesti hymyillen, sut sysätään pois ja ärähdetään, että mene siitä, harmittaa zyx tarpeeksi. Kun yrität jutella ihan normaalisti ja kevyesti, kaikista sanoistasi haetaan vittuiluja ja valitusta.
Voi että kaiveli jäljestä päin ne kaikki omat yritykset olla hymyilevä halailija ja lopettaa tenttailu. Sen kun saisi takaisin.
Itse pitkässä ja kaikin puolin mutkattomassa suhteessa olevana en vain edes keksi, miten tilanne luisuisi tuollaiseen. Tuollainen molemminpuolinen välinpitämättömyys tuskin hetkessä syntyy!
Ettekö te laittele yhdessä viikoittaisia viini-illallisia, vaihda halauksia ja suukkoja arjen keskellä niitä näitä päivän kuulumisista jutellen, ja pidä huolta intiimistä suhteesta, kuten aikuisten rakastavaisten voisi olettaa?
Olen kuullut sanottavan, että suhde kuihtuu pois, jos siitä ei pidä huolta.
Täällä näitä kommentteja lukiessa sen voin hyvin uskoa, kun jo entisen suhteen hyväntahtoisia eleitäänkin kadutaan.
Ei päde tietenkään kaikkiin suhteisiin. Toivottavasti et tule pettymään. Todella pitkässä suhteessa hoidimme viini-illallisilla suhdettamme, haluamiimme, sexi jatkuvaa ja nautittavaa. Kuitenkin hän petti monesti, annoin anteeksi ja ymmärsin. Lopulta hän jätti minut.
Onpa harmi, eihän menestysresepti tietenkään kaikille toimi.
Meidän kuvioon ei ollenkaan kuulu mikään "pettäminen" ja "anteeksianto", koska niihinhän yleensä suhteet kaatuu. :)
No, se että teidän kuvioihin ei kuulu pettäminen ja anteeksianto, vaatii kaksi samoin ajattelevaa ihmistä. Joskus se toinen vain huijaa ajattelevansa samoin ja toinen kuvittelee elävänsä sellaisessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki nämä kommentit saavat minut jälleen kerran pohtimaan ihmisen käyttäytymisessä sitä, ja saamaan minut myös vakuuttuneeksi siitä, että ei ihmisen ole tarkoitus elää yhdessä parisuhteessa ikäänsä ei ainakaan sellaisessa missä suhteen ulkopuolinen seksi on kiellettyä.
Olkoot muut mitä mieltä tahansa minä ajattelen näin yksioikoisesti, ihminen on eläin ja parisuhteessa jonka kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu että ollaan uskollisia, ihminen joutuu tukahduttamaan luontaisia tarpeitaan mitä seksiin tulee.
Ei se mikään puolustus ole kun pettämisestä jää kiinni, mutta eihän sellaista tilannetta pitäisi tullakaan jos kerran parisuhteen aloittaa ja on valmis tukahduttamaan aivan normaaleja ihmisen perusluonteeseen kuuluvia piirteitä, kiinnostusta toiseen sukupuoleen, harrastamaan seksiä juuri silloin kun se on mahdollista juuri hänen kanssaan ketä siihen on valmis.
Tämä on minun mileipide, minulla ei ole mitään parisuhdetta vastaan olen siihen valmis heti kun siltä tuntuu ja varmasti tulisin saamaan paljon mutta tulisin myös menettämään paljon.
Että tällaista, hieman eri lähestymiskulma aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tutkinut puhelinta, läppäriä taikka mitään hänen juttujaan. Mielessä on kyllä käynyt. Sekin että joku lähtisi katsomaan onko oikeasti siellä salilla vaiko ei. Mutta se kaikki olisi jollain muotoa väärin. En halua olla luulosairas kyttääjä. Vaikka siihen suuntaan tässä ollaan hyvää vauhtia menossa! Kun ei ole ns. todisteita eikä toinen mitään myönnä niin asia taitaa jäädä minun korvien väliin. Aloitan tänään uudestaan keskustelun ja katson johtaisiko se mihinkään. ap
Ensimmäisessä parisuhteessa mies alko samalla tavalla näyttää hälyttäviä, outoja merkkejä pikku hiljaa, ilman että löysin suhteestamme mitään varsinaista syytä käytöksen muuttumiselle. Ei ollut ollut mitään kriisiä, ei isompia riitoja, ei tavallista enempää työstressiä tms. Yritin puhua niin monet kerrat. Lähestyin miestä varovasti, lopulta olin jo niin turhautunut miehen kylmään ja välttelevään käytökseen, että itkin ja suorastaan anelin kertomaan totuuden. En saanut miehestä mitään irti. Pettämisen kielsi, monesti kysyin ihan suoraan sitäkin.
Minäkin olen aina ollut sitä vastaan, että tutkii toisen puhelinta, läppäriä tms. Lopulta olin kuitenkin jo niin epätoivoinen ja väsynyt siihen puhumattomuuteen ja epätietoisuuteen sekä omiin pelkoihini ja ajatuksiin jotka tuntuivat tekevän minut hulluksi. Pidin itseäni jo "luulosairaana kyttääjänä".
Eräänä aamuna sitten miehen vielä nukkuessa tutkin hänen puhelimensa ja sieltähän se paljastui mitä olin koko ajan epäillytkin; toinen nainen. Kuukausia kestänyt keskustelu täynnä rakkaudenosoituksia, kuvia... Keskustelu oli vieläpä mykistetty, mies oli siis halunnut piilottaa ilmoitukset heidän keskustelustaan siltä varalta jos sattuisin olemaan vieressä ja huomaamaan viestejä vieraalta naiselta. Kesti hetken kerätä itseni, illalla sitten jälleen hänen yrittäessään lähteä "kaverille soittamaan kitaraa" avasin suuni ja kerroin tietäväni. En saanut edes kunnollista anteeksipyyntöä, vain selittelyä ja lopuksi kehtasi vielä ehdottaa, voisiko saada meidät molemmat. Mies pihalle.
Vaikka tiedän että toimin väärin tutkiessani toisen puhelimen, en silti kadu. Onneksi tein sen. Säästyin varmasti paljolta. Mies ei suostunut puhumaan ja minä olin jo aivan loppu ja halusin asioihin selvyyden. Ties kuinka kauan olisi vielä elänyt tuota kaksoiselämää jos en olisi itse ottanut asioista selvää.
Tossa vaiheessa, kun alkaa olla pahaa oloa ja itkuisuutta, epäilyjä ja tunne, että jotain on pielessä, voi lähteä ilman todisteitakin, koska se tunne jo itsessään todistaa suhteen olevan pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käy joku ilta katsomassa, onko auto siellä vai ei. Tunnetko sen kavereita? Joku jolta voi luottamuksellisesti kysyä.
Mun mies lähti toiseen kaupunkin pelireissulle, kotona kertoi että oli la ja su, oikeesti vain la. Suututti, kun kaverit ei käräyttäneet, 25 vuotta yhdessä oltu ja kaverit ihan nuoruudesta munkin kavereita.
Ei miehet toisistaan tuollaisia kerro. Kaveruus menee aina edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tutkinut puhelinta, läppäriä taikka mitään hänen juttujaan. Mielessä on kyllä käynyt. Sekin että joku lähtisi katsomaan onko oikeasti siellä salilla vaiko ei. Mutta se kaikki olisi jollain muotoa väärin. En halua olla luulosairas kyttääjä. Vaikka siihen suuntaan tässä ollaan hyvää vauhtia menossa! Kun ei ole ns. todisteita eikä toinen mitään myönnä niin asia taitaa jäädä minun korvien väliin. Aloitan tänään uudestaan keskustelun ja katson johtaisiko se mihinkään. ap
Ensimmäisessä parisuhteessa mies alko samalla tavalla näyttää hälyttäviä, outoja merkkejä pikku hiljaa, ilman että löysin suhteestamme mitään varsinaista syytä käytöksen muuttumiselle. Ei ollut ollut mitään kriisiä, ei isompia riitoja, ei tavallista enempää työstressiä tms. Yritin puhua niin monet kerrat. Lähestyin miestä varovasti, lopulta olin jo niin turhautunut miehen kylmään ja välttelevään käytökseen, että itkin ja suorastaan anelin kertomaan totuuden. En saanut miehestä mitään irti. Pettämisen kielsi, monesti kysyin ihan suoraan sitäkin.
Minäkin olen aina ollut sitä vastaan, että tutkii toisen puhelinta, läppäriä tms. Lopulta olin kuitenkin jo niin epätoivoinen ja väsynyt siihen puhumattomuuteen ja epätietoisuuteen sekä omiin pelkoihini ja ajatuksiin jotka tuntuivat tekevän minut hulluksi. Pidin itseäni jo "luulosairaana kyttääjänä".
Eräänä aamuna sitten miehen vielä nukkuessa tutkin hänen puhelimensa ja sieltähän se paljastui mitä olin koko ajan epäillytkin; toinen nainen. Kuukausia kestänyt keskustelu täynnä rakkaudenosoituksia, kuvia... Keskustelu oli vieläpä mykistetty, mies oli siis halunnut piilottaa ilmoitukset heidän keskustelustaan siltä varalta jos sattuisin olemaan vieressä ja huomaamaan viestejä vieraalta naiselta. Kesti hetken kerätä itseni, illalla sitten jälleen hänen yrittäessään lähteä "kaverille soittamaan kitaraa" avasin suuni ja kerroin tietäväni. En saanut edes kunnollista anteeksipyyntöä, vain selittelyä ja lopuksi kehtasi vielä ehdottaa, voisiko saada meidät molemmat. Mies pihalle.
Vaikka tiedän että toimin väärin tutkiessani toisen puhelimen, en silti kadu. Onneksi tein sen. Säästyin varmasti paljolta. Mies ei suostunut puhumaan ja minä olin jo aivan loppu ja halusin asioihin selvyyden. Ties kuinka kauan olisi vielä elänyt tuota kaksoiselämää jos en olisi itse ottanut asioista selvää.
Tossa vaiheessa, kun alkaa olla pahaa oloa ja itkuisuutta, epäilyjä ja tunne, että jotain on pielessä, voi lähteä ilman todisteitakin, koska se tunne jo itsessään todistaa suhteen olevan pielessä.
I know... Se oli tosiaan ensimmäinen vakava suhteeni, olin kokematon, nuori ja myös vähän epävarma itsestäni. Muistan tosissani itkeneeni äidilleni, että jos nyt tästä suhteesta lähden, parempaa en saa. Ehkä miehen pitkään jatkunut alistava ja kylmä käytös sai minut jo ajattelemaan, että vika on minussa. Epäily siitä, että pettää, lisäsi ajatusta siitä, että jos kerran pettää minua, en ole minkään arvoinen. Kuitenkin opin tuosta ja nykyään varmasti toimisin toisin.
Lisäksi siinä oli varmasti sekin, mitä myös AP kertoi pohtivansa. Että onko "riittävä" syy lähteä vain omien epäilyjen vuoksi. Että tahtoo sellaisen konkreettisen näytön ja todisteen siitä, että oli oikeassa eikä vain kuvitellut kaikkea. Itse ainakin koen, että vaikka pettäminen sattui, oli hyvä että sain tietää. Olisi ehkä mennyt vielä pidempäänkin päästä yli suhteesta, jos olisin jäänyt pyörittelemään mielessäni niitä kaikkia kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikessa liemessä sitä on tullut oltua ja syke aikalailla tapissa useat kerrat, mutta mikään ei ole ollut sen inhottavanpi tunne kuin se, kun sydän alkaa hakkaamaan sen vuoksi että vaistoaa tulleensa parisuhteessa petetyksi. Se on niin vittumainen tunne että sitä ei kyllä kovin montaa kertaa haluaisi kokea ja on helpommin sanottu kuin tehty, että se olisi hyvä pitää mielessä kun alkaa vierasta tekemään mieli ja miettiä sitä miltä kumppanista tuntuu jos ja kun jää pettamisestä nalkkiin.
Niinpä, olisi ja olisi, mutta mutta.
Tarviiko sitä sitten niin pakonomaisesti ripustautua siihen toiseen ihmiseen`? Miksei voi olla rennosti ja elää ja antaa toisen elää.
Varmemmin se toinen tulee takaisin luo vapaasta tahdostaan, kuin velvollisuudentunnosta tai pakotettuna.
Miksi te haluatte olla ihmisten kanssa, jotka eivät halua olla teidän kanssa?
Osoita olevasi itsenäinen ihminen, niin olet heti jo puoleensavetävämpi!
Enhän minä maininnut mistään pakkosuhteesta sanaakaan, jokaisen suhteen olen vapaaehtoisesti aloittanut kuten kumppanikin ja molemmat olemme aivan varmasti olleet suhteen alkaessa sitä mieltä että se sopii meille ja eletään toisiamme kunnioittaen, ollaan esimerkiksi pettämättä.
Ja mitä itsenäisyyteen tulee niin sen olen kyllä säilyttänyt aina vaikka seurustelisinkin.
Eikä minulla ole koskaan ollut tarvetta olla puoleenivetävä, mutta olen näemmä sitä tiedostamattani monia kertoja ollut…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä luoja nyt taas. Ja palsta tietysti kannustaa eroamaan :(
Ällöttää koko palsta kun aina vaan huudetaan sitä eroa! Ikäänkuin muuta ratkaisua ei koskaan edes haluttaisi nähdä.
Suomi on väärällään näitä eronneita ja katkeria kurppia jotka usuttavat toisia siihen samaan. Sitten laukataan Tinderissä ja vingutaan kun ei löydy ketään sopivaa. Yksinäisyyttä valitetaan vuolaasi.
Juu, vuolas näkyy olevan myös yksinäisten naisten valitus. Ei näy onnistavan näillä erovouhkaajilla vaikka millä keinoin koittavat miestä jahdata.
Sukulaisnainen kadehtii kaikesta meitä pitkän avioliiton paria. Itse on ollut 2x aviossa ja 2x kihloissa. Tinder treffeillä juoksee nykyään. Lapsi mt-ongelmainen ja syrjäytynyt. Ehkä liian monta isäkokelasta on ollut elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy joku ilta katsomassa, onko auto siellä vai ei. Tunnetko sen kavereita? Joku jolta voi luottamuksellisesti kysyä.
Mun mies lähti toiseen kaupunkin pelireissulle, kotona kertoi että oli la ja su, oikeesti vain la. Suututti, kun kaverit ei käräyttäneet, 25 vuotta yhdessä oltu ja kaverit ihan nuoruudesta munkin kavereita.Ei miehet toisistaan tuollaisia kerro. Kaveruus menee aina edelle.
Jep. Meilläkin oli exän kanssa yhteisiä kavereita, ja vaikka olivatkin alunperin miehen kavereita joihin hänen kauttaan tutustuin, loukkasi se silti etteivät kertoneet minulle mitään vaikka tiesivät. Jopa kerran kysyin ihan suoraan heiltä, että onko jotain meneillään mistä mun pitäisi tietää. Valehtelivat kirkkain silmin vaikka koko ajan olivat tienneet miehen tapailevan toista naista minulta salassa. Kuka tietää vaikka olisivat porukallakin henganneet. Exällä kun oli tapana viettää pitkiä viikonloppuja kaveriporukalla. Joskus ehkä olikin siellä (kenties salarakkaansa kera) ja joskus ihan jossain muualla kun kavereidensa luona...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy joku ilta katsomassa, onko auto siellä vai ei. Tunnetko sen kavereita? Joku jolta voi luottamuksellisesti kysyä.
Mun mies lähti toiseen kaupunkin pelireissulle, kotona kertoi että oli la ja su, oikeesti vain la. Suututti, kun kaverit ei käräyttäneet, 25 vuotta yhdessä oltu ja kaverit ihan nuoruudesta munkin kavereita.Ei miehet toisistaan tuollaisia kerro. Kaveruus menee aina edelle.
Ei miehen kaveri ikinä posaa toista miestä tämän naiselle. Vanha viidakon laki. Todisteet saatava muualta ja oikeasti todisteita ei edes tarvita. Kun tilanne menee siihen, että alkaa kaivata todisteita, on hyvä hetki lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tutkinut puhelinta, läppäriä taikka mitään hänen juttujaan. Mielessä on kyllä käynyt. Sekin että joku lähtisi katsomaan onko oikeasti siellä salilla vaiko ei. Mutta se kaikki olisi jollain muotoa väärin. En halua olla luulosairas kyttääjä. Vaikka siihen suuntaan tässä ollaan hyvää vauhtia menossa! Kun ei ole ns. todisteita eikä toinen mitään myönnä niin asia taitaa jäädä minun korvien väliin. Aloitan tänään uudestaan keskustelun ja katson johtaisiko se mihinkään. ap
Ensimmäisessä parisuhteessa mies alko samalla tavalla näyttää hälyttäviä, outoja merkkejä pikku hiljaa, ilman että löysin suhteestamme mitään varsinaista syytä käytöksen muuttumiselle. Ei ollut ollut mitään kriisiä, ei isompia riitoja, ei tavallista enempää työstressiä tms. Yritin puhua niin monet kerrat. Lähestyin miestä varovasti, lopulta olin jo niin turhautunut miehen kylmään ja välttelevään käytökseen, että itkin ja suorastaan anelin kertomaan totuuden. En saanut miehestä mitään irti. Pettämisen kielsi, monesti kysyin ihan suoraan sitäkin.
Minäkin olen aina ollut sitä vastaan, että tutkii toisen puhelinta, läppäriä tms. Lopulta olin kuitenkin jo niin epätoivoinen ja väsynyt siihen puhumattomuuteen ja epätietoisuuteen sekä omiin pelkoihini ja ajatuksiin jotka tuntuivat tekevän minut hulluksi. Pidin itseäni jo "luulosairaana kyttääjänä".
Eräänä aamuna sitten miehen vielä nukkuessa tutkin hänen puhelimensa ja sieltähän se paljastui mitä olin koko ajan epäillytkin; toinen nainen. Kuukausia kestänyt keskustelu täynnä rakkaudenosoituksia, kuvia... Keskustelu oli vieläpä mykistetty, mies oli siis halunnut piilottaa ilmoitukset heidän keskustelustaan siltä varalta jos sattuisin olemaan vieressä ja huomaamaan viestejä vieraalta naiselta. Kesti hetken kerätä itseni, illalla sitten jälleen hänen yrittäessään lähteä "kaverille soittamaan kitaraa" avasin suuni ja kerroin tietäväni. En saanut edes kunnollista anteeksipyyntöä, vain selittelyä ja lopuksi kehtasi vielä ehdottaa, voisiko saada meidät molemmat. Mies pihalle.
Vaikka tiedän että toimin väärin tutkiessani toisen puhelimen, en silti kadu. Onneksi tein sen. Säästyin varmasti paljolta. Mies ei suostunut puhumaan ja minä olin jo aivan loppu ja halusin asioihin selvyyden. Ties kuinka kauan olisi vielä elänyt tuota kaksoiselämää jos en olisi itse ottanut asioista selvää.
No huh, tuossahan menee jo mielenterveys. Ja olen toki itsekin nuorempana tullut petetyksi. En enää muistanutkaan että se oli juuri tuollaista. Nyt ollaan jo iäkkäitä, ja koko ajan naamatusten, eli ei pelkoa että "salille" lähtis mies. Kotona kun on kuntosalivehkeet ;D
Mites, onko mies vielä tuon saman kanssa vai joko sekin on kokenut karman ja ukko vaan jatkaa villiä menoaan, oletko seurannut elämäänsä? /sivusta utelen
Valitettavasti miehelläsi on suhde. Itselläni on myöskin salasuhde ja sitä vaalitaan juurikin kuntosaleilla, hän Ruotsissa, minä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nämä kommentit saavat minut jälleen kerran pohtimaan ihmisen käyttäytymisessä sitä, ja saamaan minut myös vakuuttuneeksi siitä, että ei ihmisen ole tarkoitus elää yhdessä parisuhteessa ikäänsä ei ainakaan sellaisessa missä suhteen ulkopuolinen seksi on kiellettyä.
Olkoot muut mitä mieltä tahansa minä ajattelen näin yksioikoisesti, ihminen on eläin ja parisuhteessa jonka kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu että ollaan uskollisia, ihminen joutuu tukahduttamaan luontaisia tarpeitaan mitä seksiin tulee.
Ei se mikään puolustus ole kun pettämisestä jää kiinni, mutta eihän sellaista tilannetta pitäisi tullakaan jos kerran parisuhteen aloittaa ja on valmis tukahduttamaan aivan normaaleja ihmisen perusluonteeseen kuuluvia piirteitä, kiinnostusta toiseen sukupuoleen, harrastamaan seksiä juuri silloin kun se on mahdollista juuri hänen kanssaan ketä siihen on valmis.
Tämä on minun mileipide, minulla ei ole mitään parisuhdetta vastaan olen siihen valmis heti kun siltä tuntuu ja varmasti tulisin saamaan paljon mutta tulisin myös menettämään paljon.
Että tällaista, hieman eri lähestymiskulma aiheeseen.
Kiitos näkökulmasta. Ja jokainen tehköön kuten itselleen parhaaksi näkee.
Mutta on aika hemmetin raukkamaista alkaa pettää, varsinkin kun on jo ne lapsetkin tehtynä, asuntolainoja, ja toinen vaikka tyhjän päällä ja työttömänä jne. Homma kun siis perustuu omiin sexhaluihin, ei muuhun.
Todella törkeetä vaan päättää, että nyt mun yhtäkkiä tekeekin mieli mennä ja panna ketä haluan ja kuka haluaa mua, varsinkin kun siellä kotona on se partneri, joka on (oletettavasti) edelleen valmis petipuuhiin, eli ei ole mistään seksin loppumisesta kyse.
Jos olisi, niin silloin kertomaan, etten voi elää ilman. Ja myös muutos uskollisuuden loppumisesta ja siirtymisestä vapaaseen seksielämään kerrotaan, eikös joo? Jos sp-vietti ohjaa ihmisen tekemisiä ja kuljetaan omien genitaalien ohjaamana täysin vastuskyvyttömänä, niin sen verran pitää olla selkärankaa että antaa kumppanilleen valita ottaako vai jättääkö. Hän saa sitten etsiä sopivamman ihmisen itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä luoja nyt taas. Ja palsta tietysti kannustaa eroamaan :(
Ällöttää koko palsta kun aina vaan huudetaan sitä eroa! Ikäänkuin muuta ratkaisua ei koskaan edes haluttaisi nähdä.
Suomi on väärällään näitä eronneita ja katkeria kurppia jotka usuttavat toisia siihen samaan. Sitten laukataan Tinderissä ja vingutaan kun ei löydy ketään sopivaa. Yksinäisyyttä valitetaan vuolaasi.
Juu, vuolas näkyy olevan myös yksinäisten naisten valitus. Ei näy onnistavan näillä erovouhkaajilla vaikka millä keinoin koittavat miestä jahdata.
Sukulaisnainen kadehtii kaikesta meitä pitkän avioliiton paria. Itse on ollut 2x aviossa ja 2x kihloissa. Tinder treffeillä juoksee nykyään. Lapsi mt-ongelmainen ja syrjäytynyt. Ehkä liian monta isäkokelasta on ollut elämässä?
Pitkän ja hyvän parisuhteen omaavien ei tarvitse täällä roikkua ja jauhaa pa*kaa.
Nämä palstastoorit ovat aina katkeria ja yksipuolisia, ei niistä mitään tolkkua saa.
Jos tahtoo liittonsa pelastaa, koittakoon parisuhdeterapiaa tai liittyköön yhä kasvavaan eronneiden joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nämä kommentit saavat minut jälleen kerran pohtimaan ihmisen käyttäytymisessä sitä, ja saamaan minut myös vakuuttuneeksi siitä, että ei ihmisen ole tarkoitus elää yhdessä parisuhteessa ikäänsä ei ainakaan sellaisessa missä suhteen ulkopuolinen seksi on kiellettyä.
Olkoot muut mitä mieltä tahansa minä ajattelen näin yksioikoisesti, ihminen on eläin ja parisuhteessa jonka kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu että ollaan uskollisia, ihminen joutuu tukahduttamaan luontaisia tarpeitaan mitä seksiin tulee.
Ei se mikään puolustus ole kun pettämisestä jää kiinni, mutta eihän sellaista tilannetta pitäisi tullakaan jos kerran parisuhteen aloittaa ja on valmis tukahduttamaan aivan normaaleja ihmisen perusluonteeseen kuuluvia piirteitä, kiinnostusta toiseen sukupuoleen, harrastamaan seksiä juuri silloin kun se on mahdollista juuri hänen kanssaan ketä siihen on valmis.
Tämä on minun mileipide, minulla ei ole mitään parisuhdetta vastaan olen siihen valmis heti kun siltä tuntuu ja varmasti tulisin saamaan paljon mutta tulisin myös menettämään paljon.
Että tällaista, hieman eri lähestymiskulma aiheeseen.
Aika vanhanaikainen näkökulma, tuollaista se varmaan aiemmilla sukupolvilla onkin ollut. Nykyään voidaan ihan suoraan puhua jo suhteen alkuvaiheessa siitä, onko suhteesta tarkoitus tehdä monogaminen vai ei, mitä tapahtuu, jos tavataan ihmisiä, joiden kanssa haluaa harrastaa s jeksiä, mitä tarkoittaa ihastuminen, mitkä ovat rajat, miten toimitaan, jos rakastutaankin toiseen, jne.
Seksikkäin on ihminen, joka tuntee itsensä ja osaa kertoa toiselle omista tarpeistaan ja ottaa huomioon, kuulla, mitä toinen kertoo omistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tutkinut puhelinta, läppäriä taikka mitään hänen juttujaan. Mielessä on kyllä käynyt. Sekin että joku lähtisi katsomaan onko oikeasti siellä salilla vaiko ei. Mutta se kaikki olisi jollain muotoa väärin. En halua olla luulosairas kyttääjä. Vaikka siihen suuntaan tässä ollaan hyvää vauhtia menossa! Kun ei ole ns. todisteita eikä toinen mitään myönnä niin asia taitaa jäädä minun korvien väliin. Aloitan tänään uudestaan keskustelun ja katson johtaisiko se mihinkään. ap
Puhelimen yms tutkimisen jättäisin väliin kyllä mutta itse menisin katsomaan onko auto siellä kuntosalilla vai ei.
Ja seuraisin viereisessä kahvilassa tms että milloin lähtee jos auto todella on siellä
Jos ei kulje autolla, niin pyytäisin ystävää menemään katsomaan , onko kuntosalilla vai ei.Tämän jos tekee, niin suhde on loppu jos mies saa siitä tietää.
Miten se tuosta saisi tietää?
Voin kulkea kuntosalin ohi ihan millä tahansa asioilla.
Kahvilassa saa istua ja ystävä voi käydä kuntosalilla, mitä se miehelle tai kenellekään kuuluu .
Jos tuosta alkaa selvitä pettäminen, niin suhde on todellakin ohi, ihan sama siinä vaiheessa enää , mitä mies minun kahviloissa istumisesta ajattelee.
Ällöttää koko palsta kun aina vaan huudetaan sitä eroa! Ikäänkuin muuta ratkaisua ei koskaan edes haluttaisi nähdä.
Suomi on väärällään näitä eronneita ja katkeria kurppia jotka usuttavat toisia siihen samaan. Sitten laukataan Tinderissä ja vingutaan kun ei löydy ketään sopivaa. Yksinäisyyttä valitetaan vuolaasi.