Suomalaisten työnantajien nurkkakuntaisuus - edes Oxfordissa opiskellut ei meinaa päästä Suomessa työhaastatteluun

Kaffepulla kirjoitti:

Mitä osaamista jollain humanistilla on, joka on opiskellut jotain kulttuurintutkimusta ja muuta höpöä?

Nämä opiskelee kolmekymppiseksi ilman yhtään oikeaa työkokemusta ja sitten haetaan suoraan jotain asiantuntijapaikkoja. Sitten ihmetellään, kun ei natsaa.

Niitä on mm. migrissä epäämässä olupia, kun osaavat sanoa onko hakija tulossa siltäpäinkään, mistä sanoo. 

Suhteet, suhteet, suhteet ja hyvä tuuri (=oikeassa paikassa oikeaan aikaan). Siinä on suomalaiseen työelämään pääsyn kriteerit tärkeysjärjestyksessä. Olkaa hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tämä taustasi on niin omituinen" nauratti. Minun nimittäin on myös. Olen valmistunut supisuomalaisesta yliopistosta, mutta koska neljännesvuosisadan mittainen työurani on alallani melko epätavallinen, olen nykyisin työtön. Virkaan halutaan halvempi eli paljon nuorempi ja turvallisen tavanomaisia polkuja kulkenut.

Ja minä kun olen aina luullut, että monipuolinen ura ja pitkä kokemus olisi jotenkin hyvä juttu.

Minullakin on "omituinen tausta". Olen tosi kätevä täytehaastateltava: taustastani saa helposti juttua koko tunniksi. Paikka on oikeasti pedattu jo jollekin toiselle.

Suosittelen, että haette suorittavia töitä. Ne työt jaetaan supliikin perusteella. Olen kävellyt ihan uskomattomiin työpaikkoihin sisään vain sillä, että olen mennyt kysymään työtä, lähtenyt esimiehelle röökiseuraksi (siis seisoskelemaan, en itse polta) tai katsellut seurana asuntoilmoituksia. Puolen tunnin tai tunnin rupattelun jälkeen kysytään, milloin voit aloittaa. Näin olen saanut töitä duunarihommista toimihenkilöpesteihin.

Opiskelin itsekin akateemista tutkintoa pariin otteeseen mutta tulin siihen tulokseen, etten halua valmistua työttömäksi. Olen saanut kerryttää juuri niin epätyypillisen työhistorian kuin olen itse halunnut. Minulla on nyt opistotason koulutus käytännön työhön. Teen monen eri alan töitä (lähinnä myynti ja puutarhatyöt mutta myös mikä tahansa hanttihomma mitä tarjotaan). Työhistoriassa on epäloogisuutta ja parin vuoden taukojakin. Ketään ei se kiinnosta, kunhan hoitaa työnsä.

Mä kerron yhden kokemuksen. Oli kyl haastattelussakin. Eka se yritti kysellä kaikkia meidän opiskelutaustan, sit se kertoi miten me tyhmyrit ei oikeastaan tajuta mitään, sit se kertoi että se on suunnitellut firmalle täyden suunnan muutoksen, sit alkoi name-dropping. Sit se ei osannut huippuyliopistosta huolimatta kuitenkaan analysoida tiettyjä asioita mitä olis pitänyt (Tai sit se ei halunnut).

Mä en toimiini voi ottaa sellaisia vaikka olis kuin käynyt maailman parhaan yliopiston.

Vierailija kirjoitti:

Lehteen tulee juttu kun oxfordissa opiskellut ei päässyt työhaastatteluun, täällä jää 20 kertaa vuodessa pääsemättä työhaastatteluun, eikä siitä mitään juttua tule, taas näitä muita paapotaan ja vouhotetaan.

Viisikymppisenä lähetän ehkä 200 hakemusta ja niistä 199 en pääse minkäänlaiseen haastatteluun. Se yksikin saattaa olla joku rekryfirman harjoituspuhelinhaastattelu jolla ne kouluttaa uusia rekrykonsulentteja eikä siinä ole tiedossa mitään todellista paikkaa. 

Ikä ratkaisee yllättävän paljon ottaen huomioon että lain mukaan se ei saisi ratkaista ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisfirmojen rekrytointivastaavat ovat ihan eeppisiä ääliöjuntteja.

Jep, ja esim. HR-rekrymimmit. ;D En enää edes hae sellaisiin paikkoihin töihin, missä on joku HR-kana tekopirteänä esittämässä jotain aivovammaisia kysymyksiä.

Niin. Joku hädintuskin 20v. joka vasta toisella yrittämällä pääsi AMK:iin ja nekin opinnot kesken. Semmoinen sitten haastattelee ja hihittelee maisterin tai tohtorin papereille. Hih.

Vierailija kirjoitti:

On järjetöntä kouluttaa kalliilla tutkinnoilla ihmisiä tavallisiin toimistohommiin.

Suomi ylikouluttaa koko ajan. Tarvitsemme bussikuskeja, peltiseppiä, hoitajia, hitsaajia, putkimiehiä eikä lisää maistereita tai tohtoreita.

Kyllä tulevaisuuden työelämä on asiantuntijuuteen pohjaavaa, jos aiomme pystyä teknologisesti ja muutenkin länsimaiden joukossa!  Jos haluamme valua banaanivaltioksi, niin silloin ei tiedolla ja taidolla ole mitään väliä. Yritykset ovat itse sössineet tuotekehittelyn ja innovoinnin Suomessa eli surkea yritysjohto möhlii ihan itse mahdollisuutensa. Eivät investoi yrityskohtaiseen koulutukseen ja työn kehittämiseen tarpeeksi vaan odottavat kouluista halpaa, ammattitaitoista väkeä, jolla työkokemus jopa valmiina kyseiseen hommaan! 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minulla ei ole Suomessa yhtään mitään, voin lähteä hyvillä mielin muualle töihin. 

En ymmärrä miten tämä mesta on vieläkin näin älytön junttila. Vai meneekö kaikki työpaikat vain suhteilla? Siltä se vaikuttaa jos kokenutta ja hyvää koulua käynyttäkään ei haluta töihin.

Mä en tiedä mikä sit on hyvä työ, mutta jos ajattelee maailmalla tuota joka tekee kovaa tulosta, niin kyl ne menee suhteilla paljonki ne työpaikat. Välillä sieltä nousee joku lahjakkuus, mutta aika samoja nimiä siellä pyörii. Trump on tästä hyvä esimerkki. Ja kyllähän tietyt suvut menevät aina tiettyihin yliopistoihin, ei se nyt aina ole vaan siitä kiinni et ne olis niin hyviä hakijoita.

Just opiskeluaikojen verkostoituminen on tärkeää, halus sitä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehteen tulee juttu kun oxfordissa opiskellut ei päässyt työhaastatteluun, täällä jää 20 kertaa vuodessa pääsemättä työhaastatteluun, eikä siitä mitään juttua tule, taas näitä muita paapotaan ja vouhotetaan.

Viisikymppisenä lähetän ehkä 200 hakemusta ja niistä 199 en pääse minkäänlaiseen haastatteluun. Se yksikin saattaa olla joku rekryfirman harjoituspuhelinhaastattelu jolla ne kouluttaa uusia rekrykonsulentteja eikä siinä ole tiedossa mitään todellista paikkaa. 

Ikä ratkaisee yllättävän paljon ottaen huomioon että lain mukaan se ei saisi ratkaista ollenkaan. 

Kolmekymppisillä on ihan sama juttu. Ei johdu iästä.

Vierailija kirjoitti:

Liian fiksujakaan ei kannata palkata, ne kyllästyy vuodessa ja sama rumba alkaa alusta. Just kun on saatu alkuopettelu toimitettua.

Juuri näin toimitaan esim valtiolla tietämässäni paikassa.

Eli liian koulutettua ei kannata palkata, kun se kuitenkin kohta vaihtaa.

Hakevat juuri sopivasti koulutettua aina. Ei koskaan yliopistokoulutwttua paikkaan, johon riittää hyvin alempi tutkinto.

Soitin verotoimistoon ja kyseisen aihe-alueen virkailija myönsi, ettei tiennyt osaamisalueensa asiasta mitään ja siirsi suosiolla kokeneelle kollegalle. Näin asiantuntemus Suomen työelämässä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian fiksujakaan ei kannata palkata, ne kyllästyy vuodessa ja sama rumba alkaa alusta. Just kun on saatu alkuopettelu toimitettua.

Juuri näin toimitaan esim valtiolla tietämässäni paikassa.

Eli liian koulutettua ei kannata palkata, kun se kuitenkin kohta vaihtaa.

Hakevat juuri sopivasti koulutettua aina. Ei koskaan yliopistokoulutwttua paikkaan, johon riittää hyvin alempi tutkinto.

Miksi juuri Suomessa koulutus on kirous!? Ei ihme, että Suomessa ei monikaan asia toimi, niin kuin pitäisi ja koulutusta ja asiantuntemusta ei arvosteta. 

Jos palkkaa jonkun pyöreärillisen ylikoulutetun nuoren naisen yritykseensä niin siinä samalla yritys tulee ottaneeksi vastuun maailman joka ikisestä epäkohdasta.

Miksi ihmeessä tekisin niin kun voin palkata myös  tavallisia työntekijöitä vain töihin.

Kaffepulla kirjoitti:

Mitä osaamista jollain humanistilla on, joka on opiskellut jotain kulttuurintutkimusta ja muuta höpöä?

Nämä opiskelee kolmekymppiseksi ilman yhtään oikeaa työkokemusta ja sitten haetaan suoraan jotain asiantuntijapaikkoja. Sitten ihmetellään, kun ei natsaa.

Määrittele oikea työkokemus. Mielestäni kaikki työkokemus on oikeaa ja tarpeellista!!!

Ihan varteenotettava teksti muuten, etenkin näin toiselle ulkomailla lipastot käyneelle mutta kuitenkin ulkomailla työskentelevälle.

Mutta tekstistä sai sen käsityksen että hän on mennyt työhaastatteluissa ja esim linkedinissä (:D) julistamaan miten siis RANSKAN PRESIDENTIT kävivät samat koulut kuin hän. Tämä antaa vain todella myötähäpeänsekaisen luotaantyöntävän kuvan koko tyypistä. Persoonallakin on paljon tekemistä työpaikan saannissa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset aina ajattelee, että se johtuu siitä, että olen italialainen, olen Oxfordista, olen nainen tai iäkäs tai tumma. Mutta ei se siitä johdu. Kaikille se on vaikeaa, paitsi päättävissä asemissa olevien sukulaisten ja kavereiden avulla.

Itse vaihdoin alaa ja yhtäkkiä minusta tuli ihminen jolle ei haastattelijoiden mielestä "kelpaa" ne samat työt joita olin aiemmin tehnyt. Opintojen ohessa olisin vain halunnut työskennellä ennen kuin saan oman alan hommia. Asenne muuttui ihan suoraan sitä myötä kun koulutusala muuttui.

Täällä on ihan totaalisen mahdotonta työllistyä mihinkään järkevään. Edes työharjoitteluun ei pääse, kun harjoittelupaikkoihinkin vaaditaan aiempaa kokemusta kyseisistä tehtävistä ja kysellään suosittelijoita. Oon luopunu jo toivosta, en vaan opinnoista ja aktiivisesta yrittämisestä huolimatta kelpaa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Liian fiksujakaan ei kannata palkata, ne kyllästyy vuodessa ja sama rumba alkaa alusta. Just kun on saatu alkuopettelu toimitettua.

Tämä on juuri tämä pahin virhe, jota HR-tytsät tekevät eli eivät ota sitä, joka olisi älykäs ja haluaisi kehittää työtä, vaan mieluummin huono rivityöntekijä, ettei vaan tylsisty ja tekee huonoa laatua vuodesta toiseen. Syy löytyy HR:stä. Nämä ovat Suomessa kaiken kehityksen este. He estävät myös, ettei kaikkein pätevimmät löydy yritysjohdosta, vaan kaikkein röyhkeimmät.

Rekrytoijat ovat itse yleensä palkattuja suojatyöpaikkaansa kun eivät mitään muuta osaa. Ulkomainen tuttavani tuli Suomeen opiskelemaan jo 19-vuotiaana, oman ylioppilastason koulutuksensa jälkeen. Hän kävi ensin Helsingin Haaga-Helian ja sai restonomin paperit, harjoitteluakin oli ulkomailla 5--tähden hotelleissa. Suomessa tarjottiin aputarjoilijan heikkopalkkaista paikkaa aikana, jolloin ravintolatyöntekijöistä oli huutava pula ja lähinnä noista etnisten omistamista paikoista.. Hän osaa loistavasti kieliä, suomeakin, se ei ole syy.

Hän ei jäänyt paikalleen vaan haki itse pätkätöitä erilaisista paikoista ja alkoi lukea Aalto-yliopistossa, jonne  pääsi heittämällä sisälle. Tuloksena muutaman vuoden jälkeen hänellä oli atk-inssin ja kauppatieteen maisterin paperit. En voinut edes kuvitella että Suomessa kukaan olisi noin ahkera. Mutta työtä ei Suomessa löytynyt, aina jokin tekosyy. 

Lopulta löytyi, ulkomainen rekrytoija palkkasi hänet heti CV:n nähtyään ja nyt kaveri on kansainvälisen yrityksen osastopäällikkönä, mutta Euroopassa, ei täällä pohjoisen peränurkassa. Näin  Suomessa heitetään osaavat pihalle, kun eivät ole Suomessa syntyneet..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian fiksujakaan ei kannata palkata, ne kyllästyy vuodessa ja sama rumba alkaa alusta. Just kun on saatu alkuopettelu toimitettua.

Tämä on juuri tämä pahin virhe, jota HR-tytsät tekevät eli eivät ota sitä, joka olisi älykäs ja haluaisi kehittää työtä, vaan mieluummin huono rivityöntekijä, ettei vaan tylsisty ja tekee huonoa laatua vuodesta toiseen. Syy löytyy HR:stä. Nämä ovat Suomessa kaiken kehityksen este. He estävät myös, ettei kaikkein pätevimmät löydy yritysjohdosta, vaan kaikkein röyhkeimmät.

Harva palkkaa tytöttelijöitä. Enkä ikinä ole kuullut, että HR palkkaisi työntekijöitä. Ne valinnat on jokaisessa työpaikassa kyseisen yksikön tai osaston johdon tekemiä eikä HR-osaston.