Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Siis eikö kukaan köyhä ole tyytyväinen elämäänsä? Minulle tulee suuri tyytyväisyyden hetki kun saan esim säästettyä rahaa ostaakseni jonkun minulle tärkeän asian. Tunnen ylpeyttä kun olen taas tämänkin viikon pärjännyt budjetissani ja keksinyt mitä saan halvalla syötyä. Suurin aihe olla tyytyväinen on vapaa-aikani. Sitä riittää ja ehtii harrastamaan. Ihana hidas elämäni, kerkiää rantakivillä istuskella. Nauttia kesällä tuulessa hulmuvia hiuksia pyörälilessä. On aikaa hetki rupatella tuntemattoman kanssa metsälenkillä. Näitä riittää, onnellisuuden ja ilon aiheita. Pieniä, tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei voi hyödyntää nipputarjouksia ja paljousaleja vaikka ne tulisivat halvemmaksi. Jos koko viikon tarpeisiin on käytettävissä 15 euroa, niin siitä ei voi käyttää 12 euroa wc-paperipaaleihin.
Tämä. Elän hieman köyhyysrajan alapuolella, rahat riittävät kyllä ihan hyvään ja terveelliseen ruokaan, kun suunnittelee. Mutta tosiaan alennusmyynneistä ei ole näitä nipputarjouksia tai monesti muitakaan tarjouksia mahdollista hyödyntää. Ja kaikki ylimääräiset/äkilliset +10e menot aiheuttavat ison loven viikkobudjettiin.
Lisäksi joutuu keksimään jonkun verukkeen, jolla kieltäytyä esim. illanvietoista kavereiden kanssa. Kaveripiirini on pääosin keskiluokkaista, hyvin toimeentulevaa porukkaa. En kehtaa sanoa, että en voi lähteä ravintolaan syömään rahapulan takia, en voi lähteä (muuten ilmaiselle) mökkireissulle, jossa käydään huolettomasti kimpassa ruokakaupassa ja jaetaan kulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku sanoo, että laita pakastimeen. Mihin pakastimeen?!
Kyllä jääkaapissasi on oltava edes pakastelokero. En todellakaan usko, etteikö olisi. Lisäksi jos asut vuokralla, on vuokranantajan hankittava edes jonkinlainen pakastin, joka kuuluu kodin perusvarusteisiin.
Alapeukkujen määrästä päätellen täällä on ihmisiä, jotka eivät osaa vaatia vuokrakotiinsa edes pakastinta. Jos taas asunto on oma, pakastimia tai pakastimellisia jääkaappeja saa edullisesti tai ilmaiseksi mm. Torista. Myös täydentävästä toimeentulotuesta voi tällaisen saada.
Mutta valittaminen on ilmeisesti hauskempaa, kuin että yrittää tehdä asialle jotakin.
Hei, idiootti. Pakastelokero on eri asia kuin pakastin. Jos et sitä tiedä niin pakastelokerossa ruoka ei kauaa säily. Kokeilepa vaikka luntata tiedot ruokapakkauksista niin menee perille.
Hei Jenni.
Pakastelokeron lämpötila voi myös olla riittävän kylmä, jotta se sopii normaaliin pakastamiseen.
Niinkö. Kerro merkki ja malli missä tällainen on mahdollista.
Usko jo, ei ole.
Taitaa tarkoittaa jenkkityylistä jääkaappia, jossa on yläosassa pieni pakastin.
Väittäisin ettei edes tiedä, mikä on pakastinlokero - siis se todella vanhojen jääkääppien sisältä löytyvä lokero, jossa pakasteita voi säilyttää muutamia tunteja.
Kävin eilen Prismassaja minulla oli hirveä nälkä..en syönyt kotona mitään, koska raha ja minulla on kyllä vara laihtuakkin niin yritän syödä vain yhden lämpimän ruuan/päivä,mutta miten paljon ilahduin kun hedelmäosaston imais banaanikoriin oli kyltti muuttunut, ota tästä banaani itsellesi..aiemmin ollut lapsellesi🙈Moni muu kun köyhä ei tajua miten ihana olisi käydä kaupassa ilman taskulaskinta. Minulla on aina mukana pakko ostaa lista ja sitten jos joku penni jää niin ostan lisäksi jotain extraa, extra on vaikka tarjous jauhelihaa pakkaseen..olin myöskin tyytyväinen, että halpoja ruokia vielä löytyi suht hyvin, ei ole kaikki kallistunut. Kotivara harmittaa kun tällä hetkellä kaikki mitä voin ostaa menee kyllä mahaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun pääsee vaahtokylpyyn, ystävän luona.
Vaahto nyt ei paljon maksa, kai sulla saippuaa on.
Jos on oikeasti tosi vähissä varoissa, niin ei kai sitä rahaa silloin käytä kylpyvaahtoon, joka ei ole välttämätöntä.
Muutenkin oli puhe kylvystä.
Harvalla on nykyisin ammetta. Tuon kirjottajan kaverilla oli..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kuka suomessa voi olla köyhä, ellei ole itse ryssinyt raha-asioitaan. Kyllä minä tulin hyvin toimeen perupäivärahalla yh-äitinä eron jälkeen. Talous piti vain suunnitella tarkemmin. Sittemmin palasin työelämään ja nykyisin olen keskituloinen. Aina välillä olen pitänyt parin vuoden "vuorotteluvapaita" ansiosidonnaisella ollen ja aina on uusi työ löytynyt, edellistä paremmalla palkalla. En asu pääkaupunkiseudulla vaan 600km pohjoiseen, pienellä paikkakunnalla. En voi kuin ihmetellä, millaisia ovat ihmiset jotka eivät saa töitä? Etenkin juuri nyt, lehdissä ilmoitetaan päivittäin avoimia työpaikkoja, ihan perusduunareillekin
.
Jotain provikkamyyntiä tai muita eläimen hommia voi olla tarjolla.
On myös ihan hyvin pärjänneitä ihmisiä, joille on tullut ero tai sairaus, eikä entiseen elintasoon enää voi päästä, vaikka kuinka olisi kekseliäs, reipas ja aktiivinen. Ikäihmiset ja eläkeläiset ovat myös usein köyhiä, vaikka osaavat säästää, leipoa, ommella ja poimia marjoja.
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys on ihmisillä erilaista. Valitettavasti köyhyys vaatii taitoa, paneutumista ja jaksamista. Ymmärrän, että on terveysasioita, jotka kuluttavat rahaa tai myös jaksamista. Toki toimeentulotuesta saa lääkkeeitä. Mutta kyllä välillä tuntuu ihmeelliseltä ettei edes jauhoja ole varaa ostaa. Itsekin toimeentulotuella käyny risteilyllä, keikoilla, ravintoloissa ja elokuvissa yms. Ostanut vaatteita. Toki se on paljon henkilökohtaisia valintoja: en juo juurikaan, en tupakoi, ei ole autoa (ympäristösyistä) ja olen kasvissyöjä. Kännykkäkin on 100 euron mallia ja tv:kään ei tarvitse olla iso. Tietokone maksoi 150 euroa. Olen hyvin järjestelmällinen rahojen kanssa. Jotta voin toteuttaa mm. elämyksiä se vaatii budjetoimista kaikessa. Myös etsin tarjouslähtöjä risteilylle, elokuvissa 2 yhden hinnalla yms. Offerillasta saa ravintolatarjouksia. Sekä tietysti paljon kärryllä ilmaisjutuista ja kauppojen erilaisista tarjouksista. Joten köyhyys vaatii kyllä aikaa.
Se minkä kuitenkin jokainen köyhä varmaan kokenut joskus kun esim jokin hajoaa. Siihen ei köyhänä oikeen voi varautua.
Takerrun nyt tuohon Jauhopussiisi. Onko joku "oikeasti köyhä" tässä ketjussa valittanut, ettei olisi varaa jauhoihin? Jospa te jauhopeukalot linkkaatte sen viestin, missä näin joku köyhimys valittaa. Keskustellaan sitten lisää. ☺
Sitten nämä kakku-käsivispilä-viisastelijat. Kuinka moni teistä vaahdottaa käsipelillä voit ja sokerit kakkutaikinaan? Ja pitää sitä oikeasti varteenotettavana vaihtoehtona, kun itsekin tekee niin? Tai on edes joskus kokeillut. Odotan kertomuksianne mielenkiinnolla. Hyvän, kuohkean kakun tekeminen ei ole ihan helppoa, vaikka olisi tekniikkakin apuna. Helposti voi lätsähtää likilaskuiseksi...
Mä olen monet kerrat usean vuoden ajan vispannut käsin kaikki taikinat. Valittee aina sen ohjeen mis vatkataan munat ja sokeri ja sit lisätään rasva.
Sitten et leivokaan tiikerikakkua, jossa vaahdotetaan voi ja sokeri valkoiseksi, kuohkeaksi vaahdoksi, johon lisätään munat yksitellen, voimakkaasti vatkaten.
Kuvailemasi sokerikakun tekeminen onnistuu mainiosti käsin, meille opetettiin se aikoinaan köksäntunneilla, 1980-luvulla. Kivaa muuten leipoa, eikö vain? Mitä kakkua vaan, ja itseleivotut sämpylät ja muut edukkaat ruokaleivät ovat myös ihana lahja tai tuliainen, jos haluaa toista huomioida. Ei ole pakko olla kallis kakku, tuore leipä on ihanaa herkkua! ☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö kukaan köyhä ole tyytyväinen elämäänsä? Minulle tulee suuri tyytyväisyyden hetki kun saan esim säästettyä rahaa ostaakseni jonkun minulle tärkeän asian. Tunnen ylpeyttä kun olen taas tämänkin viikon pärjännyt budjetissani ja keksinyt mitä saan halvalla syötyä. Suurin aihe olla tyytyväinen on vapaa-aikani. Sitä riittää ja ehtii harrastamaan. Ihana hidas elämäni, kerkiää rantakivillä istuskella. Nauttia kesällä tuulessa hulmuvia hiuksia pyörälilessä. On aikaa hetki rupatella tuntemattoman kanssa metsälenkillä. Näitä riittää, onnellisuuden ja ilon aiheita. Pieniä, tärkeitä.
Kyllä minäkin näitä asioita arvostan. Jos asuisin jossain pikkupaikkakunnalla, olisin työtön ja viihtyisin lähinnä yksikseni, voisi kuvatun kaltainen elämä riittää. Mutta asun isohkossa kaupungissa, käyn osa-aikatöissä ja kaveripiiri on hyvin toimeentulevaa, niin kyllä joudun panostamaan esim. siistiin, ajankohtaiseen ulkonäköön ja siihen, että joskus on varaa maksullisiin sosiaalisiin menoihin. Saattaisin jopa voida paremmin pikkupaikkakunnalla pienellä vuokralla ja pienillä sosiaalisilla menoilla, ihan yksikseni.
Leipominen on varmasti mukava ja edullinen harrastus, jos on vielä pakastinkin, jonne laittaa sämpyläpusseja. Mutta kaikki eivät ole jauhopeukaloita, näppäriä käsityöihmisiäkään, tai viherpeukaloita. Ei se silti tarkoita, että on laiska tuhluri, jos ei saa leipomalla säästöjä aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö kukaan köyhä ole tyytyväinen elämäänsä? Minulle tulee suuri tyytyväisyyden hetki kun saan esim säästettyä rahaa ostaakseni jonkun minulle tärkeän asian. Tunnen ylpeyttä kun olen taas tämänkin viikon pärjännyt budjetissani ja keksinyt mitä saan halvalla syötyä. Suurin aihe olla tyytyväinen on vapaa-aikani. Sitä riittää ja ehtii harrastamaan. Ihana hidas elämäni, kerkiää rantakivillä istuskella. Nauttia kesällä tuulessa hulmuvia hiuksia pyörälilessä. On aikaa hetki rupatella tuntemattoman kanssa metsälenkillä. Näitä riittää, onnellisuuden ja ilon aiheita. Pieniä, tärkeitä.
Kyllä minäkin näitä asioita arvostan. Jos asuisin jossain pikkupaikkakunnalla, olisin työtön ja viihtyisin lähinnä yksikseni, voisi kuvatun kaltainen elämä riittää. Mutta asun isohkossa kaupungissa, käyn osa-aikatöissä ja kaveripiiri on hyvin toimeentulevaa, niin kyllä joudun panostamaan esim. siistiin, ajankohtaiseen ulkonäköön ja siihen, että joskus on varaa maksullisiin sosiaalisiin menoihin. Saattaisin jopa voida paremmin pikkupaikkakunnalla pienellä vuokralla ja pienillä sosiaalisilla menoilla, ihan yksikseni.
Mitäs se kaupungin koko liittyy tyytyväisyyteen noin paljon? Minä asun isossa kaupungissa , kalliilla vuokralla, mutta täällä riittää nähtävää ja tekemistä.
En värjää hiuksia, leikkaan ne itse miesten partasaksilla, kaikki mun vaatteet on kirppareilta ja vaihtopöydistä saatuja.. Käytän lidlin meikkejä :D Syön 2 kertaa päivässä. Aamulla ja illalla ennen nukkumaan menoa, että saan unta. Kalusteet on myös kaikki mummon vintiltä tai ilmaiseksi roskalava-ryhmistä saatuja. Lakanat ovat yli 7 vuotta vanhoja.. Minulla on 2 rintsikat. Pesen pyykkiä tosi usein, koska sukkia on niin vähän enkä raaski ostaa nyt just uusia.
Kaikki rahat menee laskuihin, ruokaan ja opintolainan lyhennykseen. Harrastan (yllätys) lenkkeilyä, mutta sekin ollut tauolla koska en ole löytänyt kirpparilta uusia lenkkareita hajonneiden tilalle. Istun kotona kaikki päivät yksin ja maalaan tauluja pysyäkseni järjissäni. Nukun paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se asia, minkä köyhänä tajuan, on että kaikki maksaa köyhälle enemmän: kun ei ole autoa, pitää tilata kotiinkuljetus isommille tavaroille ja esim. kodinkoneille. Jos julkiset eivät jostain syystä kulje, taksi maksaa maltaita. Koska kotona ei ole juurikaan säilytystilaa, voi vain haaveilla isosta kotivarasta tms. tilaa vaativasta. Vaikuttaa myös harrastuksiin ja vastaavaan.
Koska joutuu kulkemaan kaikkialle julkisilla, pitää varata järjettömästi aikaa siirtymisiin. Esim. autolla hurauttaa Helsingin keskustaan puolessa tunnissa, mutta julkisilla siihen kuluu vähintään tunti. Matka kotoani lähimpään Ikeaan on autolla 20 minuuttia motaria pitkin, mutta julkisilla menee niin haastavaksi, etten jaksa edes lähteä.
Siinä lopussa se avainsana tulikin: jaksaa.
Ymmärrätkö, että ihminen, ei se köyhäkään, vaan aina jaksa.
Vai onko jaksaminen vaatimus vain tietylle ihmisryhmälle.
Jos näkee otse jonkun asian liian haastavaksi niin on oikeus itse määritellä ryhtyykö siihen vai ei. Tai onko siinä järkeä.
Köyhälläkin saa olla päätäntävalta omista voimavaroistaan. Sitäpaitsi autottomana eläminen on koko ajan paljon haastavampaa kuin niillä joilla on hyvä auto tai pari pihalla tai tallissa. Ja rahaa tilillä.
Että sikäli en irvailisi autottomia yhtään.Ilkeys on sanoinkuvaamatonta täällä. Joka mahdolliseen sanaan, pilkkuun tai pisteeseen tartutaan kunhan sillä pystyy mollaamaan ja syyllistämään köyhiä.
Eipä taida tosiaankaan raha tuoda määrätyille tyypeille onnellisuutta. Niin ilkeitä, katkeria ja omassa pahassa olossaan vellovia tuntuvat varakkaat ja hyvin toimeentulevat olevan.Enpä siltikään näiden määrättyjen tyyppien housuissa haluaisi olla. Vaikka köyhä olenkin. En kestäisi omassa persoonassani tuollaista ilkeyttä ja katkeruutta.
En vaan kestäisi itseäni.Ei aina jaksa? Eihän se jaksa koskaan, vaikka on pitkät päivät aikaa. Katkeruus on ihan katsojan silmässä nyt.
Oletko kuullut koskaan henkisestä väsymyksestä. Väsymys ei ole aina fyysistä pelkästään.
Niin, tällä logiikalla, kuten kirjoitinkin, oletan, että rikkaat sitten jaksavat aina eivätkä väsy ikinä?
He ovat ikuisesti terveitä, niin henkisesti kuin fyysisesti, he eivät edes tunne sanaa väsymys, uupumus ja jaksaminen?
He ovat täydellisiä. He eivät siedä heikkoutta muissakaan ihmisissä. Ovatko he hiukan epäinhimillisiä jopa?
Jos näin on, hienoa, mutta henkisesti ovat ainakin kovin näköalattomia ja suvaitsemattomia, jopa kovia. Eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan.Yleensä rikkaat vaan tuntuvat olevan itse laiskoja. Kotona käy siivoja, kun ei viitsitä itse siivota. Syödään ulkona, kun ei viitsitä itse kokata tai opetella kokkaamaan. Käydään kynsisalongissa, vaikka voisi kotona itsekin kynsensä lakata.. Ostokset kotiinkuljetuksella, vaikka voisi sillä omalla autollakin käydä kaupassa. jne..
Niin, no toinen puoli tässä on, että ostamalla palveluita luodaan lisää työpaikkoja.. Eikä siinäkään ole mitään vikaa, jos haluaa ostaa palveluita, jotka helpottavat omaa arkea. T. Ohis
Miksi ei vanhan ajan palvelioita ole nykyään. Minulle varmaan kelpaisi mieluimmin ulkona.
Köyhä unelmoi Putinin m unis ta, joita ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahankäyttö on eräs arvovalinta, joita teemme jatkuvasti. Olen lapsesta asti oppinut tulemaan toimeen pienillä tuloilla. Ahkeran säästämisen, työnteon ja nuukailun ansiosta ja pienistä tuloista huolimatta olemme pystyneet hankkimaan ASP-lainalla omistusasunnon.
En ole koskaan ymmärtänyt hulvatonta rahankäyttöä ja turhuuksiin tuhlailua. Kotiäitinä olen kouliintunut entistäkin tarkemmaksi ja säästäväisemmäksi rahankäyttäjäksi. Minun ei tulisi mieleenikään tuhlata rahojamme kahvilaan. Kahviloissa tuotteiden hinnat ovat kalliita ja rahalle ei saa vastinetta. Meillä on iso perhe ja koko perheen yhden kahvilakäynnin hinnalla hankin koko viikon ruoat perheelle kotiin.
Olen aina ihmetellyt, miksi osa ihmisistä ei voi kutsua ihmisiä kotiinsa ja tarjoa kahvia tai ruokaa kotona? Onkohan tämä nykyajan muotia ja esittämistä, että tuttuja ihmisiä voidaan tavata vain kodin ulkopuolella jossain kahvilassa tai ruokaravintolassa?
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että lopetetaan kokonaan noiden tenttaajien yksityiskohtaisiin kysymyksiin vastaaminen. He ovat onnensa kukkuloilla käsi housuissa, kun saavat lukea, miten vähän joillakin ihmisillä on.
Olen itsekin köyhä, mutta kyllä mua kiinnostaa kuinka joku velaton ihminen on kuukaudesta tai vuodesta toiseen tilanteessa, jossa ei ole varaa käydä kertaakaan kahvilassa ilman ulkopuolisen taloudellista avustusta. Itselläni on velkoja 20 000 edestä, luottotiedot vielä kunnossa, tukia yhteensä n. 1100 €/kk. Ei muuta, tästä ei ole vähennetty asumista. Ja jopa minä voin käydä joskus kahvilla.
Olisiko kyse valinnoista? Ei itse "raatsi" tuhlata kahvilaan ja itseensä, ja on spesiaalia ja hienoa päästä vaarin kanssa ulos kermavaahto-kaakaolle ja kaakulle! Varmaan vaarin seura, yhteinen aika, ja se isovanhemman hemmottelu, sillä kertaa herkkujen muodossa, tekivät hetkestä hienon ja kertomisen arvoisen! ☺
AP nautti hetkestä, eikä se arjen luxus olisi toteutunut, jos vaari olisi vain tehnyt tilisiirron. - Moni täällä nillitti jo vaariakin, kun hän hupsu mies ei tarjoustuote-nyssäkkää ojentanut yhteisen, pistouvatun hetken sijaan! Villi veikkaus: noin ihana vaari varmaan joskus antaa niitä jauhopusseja ja muuta tässä ketjussa ei-köyhien välttämättömänä pitämää elintarvikettakin, yhteisten kermakaakao-tuokioiden lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Rahankäyttö on eräs arvovalinta, joita teemme jatkuvasti. Olen lapsesta asti oppinut tulemaan toimeen pienillä tuloilla. Ahkeran säästämisen, työnteon ja nuukailun ansiosta ja pienistä tuloista huolimatta olemme pystyneet hankkimaan ASP-lainalla omistusasunnon.
En ole koskaan ymmärtänyt hulvatonta rahankäyttöä ja turhuuksiin tuhlailua. Kotiäitinä olen kouliintunut entistäkin tarkemmaksi ja säästäväisemmäksi rahankäyttäjäksi. Minun ei tulisi mieleenikään tuhlata rahojamme kahvilaan. Kahviloissa tuotteiden hinnat ovat kalliita ja rahalle ei saa vastinetta. Meillä on iso perhe ja koko perheen yhden kahvilakäynnin hinnalla hankin koko viikon ruoat perheelle kotiin.
Olen aina ihmetellyt, miksi osa ihmisistä ei voi kutsua ihmisiä kotiinsa ja tarjoa kahvia tai ruokaa kotona? Onkohan tämä nykyajan muotia ja esittämistä, että tuttuja ihmisiä voidaan tavata vain kodin ulkopuolella jossain kahvilassa tai ruokaravintolassa?
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että lopetetaan kokonaan noiden tenttaajien yksityiskohtaisiin kysymyksiin vastaaminen. He ovat onnensa kukkuloilla käsi housuissa, kun saavat lukea, miten vähän joillakin ihmisillä on.
Olen itsekin köyhä, mutta kyllä mua kiinnostaa kuinka joku velaton ihminen on kuukaudesta tai vuodesta toiseen tilanteessa, jossa ei ole varaa käydä kertaakaan kahvilassa ilman ulkopuolisen taloudellista avustusta. Itselläni on velkoja 20 000 edestä, luottotiedot vielä kunnossa, tukia yhteensä n. 1100 €/kk. Ei muuta, tästä ei ole vähennetty asumista. Ja jopa minä voin käydä joskus kahvilla.
Olisiko kyse valinnoista? Ei itse "raatsi" tuhlata kahvilaan ja itseensä, ja on spesiaalia ja hienoa päästä vaarin kanssa ulos kermavaahto-kaakaolle ja kaakulle! Varmaan vaarin seura, yhteinen aika, ja se isovanhemman hemmottelu, sillä kertaa herkkujen muodossa, tekivät hetkestä hienon ja kertomisen arvoisen! ☺
AP nautti hetkestä, eikä se arjen luxus olisi toteutunut, jos vaari olisi vain tehnyt tilisiirron. - Moni täällä nillitti jo vaariakin, kun hän hupsu mies ei tarjoustuote-nyssäkkää ojentanut yhteisen, pistouvatun hetken sijaan! Villi veikkaus: noin ihana vaari varmaan joskus antaa niitä jauhopusseja ja muuta tässä ketjussa ei-köyhien välttämättömänä pitämää elintarvikettakin, yhteisten kermakaakao-tuokioiden lisäksi.
[/quote
Osa ihmisistä saattaa asua niin pienessä yksiössä ettei sinne ole kiva kutsua ketään tai toisten tulla. Saattaa joutua häpeämään rikkinäistä sohvaansa eikä edes sitä keittiön pöytää ole.
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö kukaan köyhä ole tyytyväinen elämäänsä? Minulle tulee suuri tyytyväisyyden hetki kun saan esim säästettyä rahaa ostaakseni jonkun minulle tärkeän asian. Tunnen ylpeyttä kun olen taas tämänkin viikon pärjännyt budjetissani ja keksinyt mitä saan halvalla syötyä. Suurin aihe olla tyytyväinen on vapaa-aikani. Sitä riittää ja ehtii harrastamaan. Ihana hidas elämäni, kerkiää rantakivillä istuskella. Nauttia kesällä tuulessa hulmuvia hiuksia pyörälilessä. On aikaa hetki rupatella tuntemattoman kanssa metsälenkillä. Näitä riittää, onnellisuuden ja ilon aiheita. Pieniä, tärkeitä.
Tästä tuli nillitys-keskustelu. Kun köyhän pitää hankkia käsin kantamalla pakastin ja pitää olla tiikerikakkuainekset kaapissa "kotivarana". Huom! Kahvia ei saa köyhällä olla, se on Sääntö! ☺
Minä nautin elämästäni, ja sitä luxustakin on välillä - aina silloin tällöin minulle tärkeää kirjeenvaihtoa kaukaisten rakkaiden kanssa. Olen onnekkaassa asemassa, monin tavoin: ehdin hankkia vaikka mitä elämää helpottavaa ennenkuin huolet iskivät. Kuten monet muutkin täällä ovat todenneet. Minulla on esim. mielinmäärin kattiloita, kasareita ja vuokia, hyvä yleiskone, jolla on vaivatonta raastaa vaikka 5 l borsch-keittojuurekset parissa minuutissa. Ja on kattila, missä sitä keittää. Vuokra-asuntooni kuuluu pakastin, johon sitä valmista keittoa sitten pakataan...
On ollut tosi avartavaa lukea ketjua. Olen omista syistäni luopumassa osasta tavaraa, enkä laita kirpputorille, nettiin tai muutenkaan, vaan annan jollekin yleishyödylliselle järjestölle, kunhan hakevat ne pois. Laittavat sitten lahjoitettavaksi tai myyntiin, toivon, että muut vaikeassa tilanteessa olevat hyötyvät! Rahallisina avustuksina tai vaate- ja tavaralahjoituksina.
Mäkin köyhänä nautin elämästäni, anteeksi siitä.
Tykkään kävellä ulkona ja lukea kirjaston kirjoja.
Toki tykkäisin tehdä paljon muutakin, mutta pärjään näinkin.
Onhan täällä ketju myös siitä mitä tapoja lapsuudenkodistasi et haluaisi siirtää eteenpäin. Siellä on kyllä mainittu, että kun ei koskaan, ei ikinä käyty missään, vaan syötiin kuuliaisesti kotona pyhät, arjet, kesät, talvet. Tai ettei koskaan saanut olla jouten ja lukea vaikka kirjaa, vaan heti sanottiin, että mene keittiöön katsomaan tarviiko äiti apua perunankuorintaan tai johonkin. Se on se arvovalintaisen koti varmaankin.
Sain tässä kuussa palkkaa rapiat 17000e, en ihan samaistu juttuihinne.
Hei AP, kommentoin juuri asiaa johonkin edelliseen viestiin - vaarin seurahan se oli tärkeää, teillä oli yhdessä kivaa! Vaari takuulla nautti, kun sai tarjota vähän erikoisempaa sinulle - voi, kun voisitte käydä useamminkin! Olet vaarille rakas! ❤
Ketju harhautui pakastimen hankintaan ja tiikerikakkujen leipomisen välttämättömyyteen, kun nimenomaan köyhistä on kysymys ☺, mutta tajusin kyllä, mitä tarkoitit!
Eli: minulle olisi arjen luxusta ostaa postikortteja ja lähettää niitä eri paikkakunnilla, ja eri maissa, asuville läheisilleni. Olen löytänyt edullisen nettikaupan, josta niitä saa, mutta eivät ole ilmaisia, eivät suinkaan! Ja postimerkit maksavat enemmän kuin kortit! - En koe olevani "oikeasti todella köyhä", kun joskus on noihin posteihinkin varaa. Silloin kyllä luovutaan sitten muusta.