Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se asia, minkä köyhänä tajuan, on että kaikki maksaa köyhälle enemmän: kun ei ole autoa, pitää tilata kotiinkuljetus isommille tavaroille ja esim. kodinkoneille. Jos julkiset eivät jostain syystä kulje, taksi maksaa maltaita. Koska kotona ei ole juurikaan säilytystilaa, voi vain haaveilla isosta kotivarasta tms. tilaa vaativasta. Vaikuttaa myös harrastuksiin ja vastaavaan.
Koska joutuu kulkemaan kaikkialle julkisilla, pitää varata järjettömästi aikaa siirtymisiin. Esim. autolla hurauttaa Helsingin keskustaan puolessa tunnissa, mutta julkisilla siihen kuluu vähintään tunti. Matka kotoani lähimpään Ikeaan on autolla 20 minuuttia motaria pitkin, mutta julkisilla menee niin haastavaksi, etten jaksa edes lähteä.
Siinä lopussa se avainsana tulikin: jaksaa.
Ymmärrätkö, että ihminen, ei se köyhäkään, vaan aina jaksa.
Vai onko jaksaminen vaatimus vain tietylle ihmisryhmälle.
Jos näkee otse jonkun asian liian haastavaksi niin on oikeus itse määritellä ryhtyykö siihen vai ei. Tai onko siinä järkeä.
Köyhälläkin saa olla päätäntävalta omista voimavaroistaan. Sitäpaitsi autottomana eläminen on koko ajan paljon haastavampaa kuin niillä joilla on hyvä auto tai pari pihalla tai tallissa. Ja rahaa tilillä.
Että sikäli en irvailisi autottomia yhtään.Ilkeys on sanoinkuvaamatonta täällä. Joka mahdolliseen sanaan, pilkkuun tai pisteeseen tartutaan kunhan sillä pystyy mollaamaan ja syyllistämään köyhiä.
Eipä taida tosiaankaan raha tuoda määrätyille tyypeille onnellisuutta. Niin ilkeitä, katkeria ja omassa pahassa olossaan vellovia tuntuvat varakkaat ja hyvin toimeentulevat olevan.Enpä siltikään näiden määrättyjen tyyppien housuissa haluaisi olla. Vaikka köyhä olenkin. En kestäisi omassa persoonassani tuollaista ilkeyttä ja katkeruutta.
En vaan kestäisi itseäni.Ei aina jaksa? Eihän se jaksa koskaan, vaikka on pitkät päivät aikaa. Katkeruus on ihan katsojan silmässä nyt.
Oletko kuullut koskaan henkisestä väsymyksestä. Väsymys ei ole aina fyysistä pelkästään.
Niin, tällä logiikalla, kuten kirjoitinkin, oletan, että rikkaat sitten jaksavat aina eivätkä väsy ikinä?
He ovat ikuisesti terveitä, niin henkisesti kuin fyysisesti, he eivät edes tunne sanaa väsymys, uupumus ja jaksaminen?
He ovat täydellisiä. He eivät siedä heikkoutta muissakaan ihmisissä. Ovatko he hiukan epäinhimillisiä jopa?
Jos näin on, hienoa, mutta henkisesti ovat ainakin kovin näköalattomia ja suvaitsemattomia, jopa kovia. Eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan.Yleensä rikkaat vaan tuntuvat olevan itse laiskoja. Kotona käy siivoja, kun ei viitsitä itse siivota. Syödään ulkona, kun ei viitsitä itse kokata tai opetella kokkaamaan. Käydään kynsisalongissa, vaikka voisi kotona itsekin kynsensä lakata.. Ostokset kotiinkuljetuksella, vaikka voisi sillä omalla autollakin käydä kaupassa. jne..
Ei rikkaat ole laiskoja. Usein hyvin tienaavalla henkilöllä on vaativa työ. Se vie aikaa ja voimavaroja. Kyse on on vain siitä, että varakkaalla on vara valita ostaako palvelun vai ei. Köyhällä ei ole varaa valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, muistan elävästi ajan kun rahaa oli niukasti. Ei sitä nytkään ole ylenpalttisesti, mutta nyt pärjään sentään ihan ok.
Nämä oli minulla käytössä tiukempana aikana;
- kahvinkeitto samoista kahvinporoista uudelleen (tykkään laihasta kahvista niin tämä oli ihan ok!)
- paljon tuli syötyä kaurapuuroa, koska edullista
- osasin ulkoa ostamieni perustuotteiden hinnat ja tein kauppalistan ennen kauppaan menoa, jossa laskin kaikki hinnat yhteen ennakkoon. Hintojen pienikin nousu tuli huomioitua.
- tiskirätin (jonka tänään heittäisin vain roskiin..) sai raikkaaksi keittämällä pienessä määrässä pyykinpesuainetta, sille sai hieman lisää elinaikaa kun kertaalleen keitti.
- bussiin kannatti panostaa vain jos matka oli yli 5km, muutoin tuli käveltyä joka paikkaan.
- Visa Debit kortilla pystyi tuohon aikaan ostamaan myös miinukselle, kun veloitus meni vasta seuraavana päivänä.
- Kirppareilta löytyi tosi kivasti vaatteita ja muutakin mille oli tarvetta, siihen aikaan hinnatkin oli kirppareilla ihan toista kuin mihin tänäpäivänä törmää. Itse muuten hinnoittelen edelleen kirpparikamat uloskantohintaan, vaikka enemmänkin voisi pyytää, ihan siksi että jospa vaikka joku vähävarainen ilahtuisi edullisista löydöistä!
Vierailija kirjoitti:
Rahankäyttö on eräs arvovalinta, joita teemme jatkuvasti. Olen lapsesta asti oppinut tulemaan toimeen pienillä tuloilla. Ahkeran säästämisen, työnteon ja nuukailun ansiosta ja pienistä tuloista huolimatta olemme pystyneet hankkimaan ASP-lainalla omistusasunnon.
En ole koskaan ymmärtänyt hulvatonta rahankäyttöä ja turhuuksiin tuhlailua. Kotiäitinä olen kouliintunut entistäkin tarkemmaksi ja säästäväisemmäksi rahankäyttäjäksi. Minun ei tulisi mieleenikään tuhlata rahojamme kahvilaan. Kahviloissa tuotteiden hinnat ovat kalliita ja rahalle ei saa vastinetta. Meillä on iso perhe ja koko perheen yhden kahvilakäynnin hinnalla hankin koko viikon ruoat perheelle kotiin.
Olen aina ihmetellyt, miksi osa ihmisistä ei voi kutsua ihmisiä kotiinsa ja tarjoa kahvia tai ruokaa kotona? Onkohan tämä nykyajan muotia ja esittämistä, että tuttuja ihmisiä voidaan tavata vain kodin ulkopuolella jossain kahvilassa tai
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että lopetetaan kokonaan noiden tenttaajien yksityiskohtaisiin kysymyksiin vastaaminen. He ovat onnensa kukkuloilla käsi housuissa, kun saavat lukea, miten vähän joillakin ihmisillä on.
Olen itsekin köyhä, mutta kyllä mua kiinnostaa kuinka joku velaton ihminen on kuukaudesta tai vuodesta toiseen tilanteessa, jossa ei ole varaa käydä kertaakaan kahvilassa ilman ulkopuolisen taloudellista avustusta. Itselläni on velkoja 20 000 edestä, luottotiedot vielä kunnossa, tukia yhteensä n. 1100 €/kk. Ei muuta, tästä ei ole vähennetty asumista. Ja jopa minä voin käydä joskus kahvilla.
Olisiko kyse valinnoista? Ei itse "raatsi" tuhlata kahvilaan ja itseensä, ja on spesiaalia ja hienoa päästä vaarin kanssa ulos kermavaahto-kaakaolle ja kaakulle! Varmaan vaarin seura, yhteinen aika, ja se isovanhemman hemmottelu, sillä kertaa herkkujen muodossa, tekivät hetkestä hienon ja kertomisen arvoisen! ☺
AP nautti hetkestä, eikä se arjen luxus olisi toteutunut, jos vaari olisi vain tehnyt tilisiirron. - Moni täällä nillitti jo vaariakin, kun hän hupsu mies ei tarjoustuote-nyssäkkää ojentanut yhteisen, pistouvatun hetken sijaan! Villi veikkaus: noin ihana vaari varmaan joskus antaa niitä jauhopusseja ja muuta tässä ketjussa ei-köyhien välttämättömänä pitämää elintarvikettakin, yhteisten kermakaakao-tuokioiden lisäksi.
Tässä tapauksessa vaari halusi tarjota luxusta. Konditoriakäynnin. Tästä tämä keskustelu lähti. Ei säästövinkeistä tai kurjuuden valittelusta, vaan siitä, että monille ihmisille normaalilta tuntuva juttu on toisille erikoista, tai jopa säästämisen takana. Kuten uudet rintaliivit. Tai kuukautissuojat.
Sinä olet tilanteessa, jossa valitset kotikyläilyt kahvilatapaamisten sijaan. Köyhät eivät "valitse" yhtään mitään - rahat eivät kerta kaikkiaan riitä kahvilaan! Tämän APn vaarikin muisti nuoruutensa päiviltä, ja halusi hemmotella. ☺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se asia, minkä köyhänä tajuan, on että kaikki maksaa köyhälle enemmän: kun ei ole autoa, pitää tilata kotiinkuljetus isommille tavaroille ja esim. kodinkoneille. Jos julkiset eivät jostain syystä kulje, taksi maksaa maltaita. Koska kotona ei ole juurikaan säilytystilaa, voi vain haaveilla isosta kotivarasta tms. tilaa vaativasta. Vaikuttaa myös harrastuksiin ja vastaavaan.
Koska joutuu kulkemaan kaikkialle julkisilla, pitää varata järjettömästi aikaa siirtymisiin. Esim. autolla hurauttaa Helsingin keskustaan puolessa tunnissa, mutta julkisilla siihen kuluu vähintään tunti. Matka kotoani lähimpään Ikeaan on autolla 20 minuuttia motaria pitkin, mutta julkisilla menee niin haastavaksi, etten jaksa edes lähteä.
Siinä lopussa se avainsana tulikin: jaksaa.
Ymmärrätkö, että ihminen, ei se köyhäkään, vaan aina jaksa.
Vai onko jaksaminen vaatimus vain tietylle ihmisryhmälle.
Jos näkee otse jonkun asian liian haastavaksi niin on oikeus itse määritellä ryhtyykö siihen vai ei. Tai onko siinä järkeä.
Köyhälläkin saa olla päätäntävalta omista voimavaroistaan. Sitäpaitsi autottomana eläminen on koko ajan paljon haastavampaa kuin niillä joilla on hyvä auto tai pari pihalla tai tallissa. Ja rahaa tilillä.
Että sikäli en irvailisi autottomia yhtään.Ilkeys on sanoinkuvaamatonta täällä. Joka mahdolliseen sanaan, pilkkuun tai pisteeseen tartutaan kunhan sillä pystyy mollaamaan ja syyllistämään köyhiä.
Eipä taida tosiaankaan raha tuoda määrätyille tyypeille onnellisuutta. Niin ilkeitä, katkeria ja omassa pahassa olossaan vellovia tuntuvat varakkaat ja hyvin toimeentulevat olevan.Enpä siltikään näiden määrättyjen tyyppien housuissa haluaisi olla. Vaikka köyhä olenkin. En kestäisi omassa persoonassani tuollaista ilkeyttä ja katkeruutta.
En vaan kestäisi itseäni.Ei aina jaksa? Eihän se jaksa koskaan, vaikka on pitkät päivät aikaa. Katkeruus on ihan katsojan silmässä nyt.
Oletko kuullut koskaan henkisestä väsymyksestä. Väsymys ei ole aina fyysistä pelkästään.
Niin, tällä logiikalla, kuten kirjoitinkin, oletan, että rikkaat sitten jaksavat aina eivätkä väsy ikinä?
He ovat ikuisesti terveitä, niin henkisesti kuin fyysisesti, he eivät edes tunne sanaa väsymys, uupumus ja jaksaminen?
He ovat täydellisiä. He eivät siedä heikkoutta muissakaan ihmisissä. Ovatko he hiukan epäinhimillisiä jopa?
Jos näin on, hienoa, mutta henkisesti ovat ainakin kovin näköalattomia ja suvaitsemattomia, jopa kovia. Eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan.Yleensä rikkaat vaan tuntuvat olevan itse laiskoja. Kotona käy siivoja, kun ei viitsitä itse siivota. Syödään ulkona, kun ei viitsitä itse kokata tai opetella kokkaamaan. Käydään kynsisalongissa, vaikka voisi kotona itsekin kynsensä lakata.. Ostokset kotiinkuljetuksella, vaikka voisi sillä omalla autollakin käydä kaupassa. jne..
Ei rikkaat ole laiskoja. Usein hyvin tienaavalla henkilöllä on vaativa työ. Se vie aikaa ja voimavaroja. Kyse on on vain siitä, että varakkaalla on vara valita ostaako palvelun vai ei. Köyhällä ei ole varaa valita.
Yleensä nimenomaan laiska jää köyhäksi. Varakas taas joutuu optimoimaan ajankäyttöään, ja siksi ulkoistaa sen minkä voi.
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahankäyttö on eräs arvovalinta, joita teemme jatkuvasti. Olen lapsesta asti oppinut tulemaan toimeen pienillä tuloilla. Ahkeran säästämisen, työnteon ja nuukailun ansiosta ja pienistä tuloista huolimatta olemme pystyneet hankkimaan ASP-lainalla omistusasunnon.
En ole koskaan ymmärtänyt hulvatonta rahankäyttöä ja turhuuksiin tuhlailua. Kotiäitinä olen kouliintunut entistäkin tarkemmaksi ja säästäväisemmäksi rahankäyttäjäksi. Minun ei tulisi mieleenikään tuhlata rahojamme kahvilaan. Kahviloissa tuotteiden hinnat ovat kalliita ja rahalle ei saa vastinetta. Meillä on iso perhe ja koko perheen yhden kahvilakäynnin hinnalla hankin koko viikon ruoat perheelle kotiin.
Olen aina ihmetellyt, miksi osa ihmisistä ei voi kutsua ihmisiä kotiinsa ja tarjoa kahvia tai ruokaa kotona? Onkohan tämä nykyajan muotia ja esittämistä, että tuttuja ihmisiä voidaan tavata vain kodin ulkopuolella jossain kahvilassa tai
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että lopetetaan kokonaan noiden tenttaajien yksityiskohtaisiin kysymyksiin vastaaminen. He ovat onnensa kukkuloilla käsi housuissa, kun saavat lukea, miten vähän joillakin ihmisillä on.
Olen itsekin köyhä, mutta kyllä mua kiinnostaa kuinka joku velaton ihminen on kuukaudesta tai vuodesta toiseen tilanteessa, jossa ei ole varaa käydä kertaakaan kahvilassa ilman ulkopuolisen taloudellista avustusta. Itselläni on velkoja 20 000 edestä, luottotiedot vielä kunnossa, tukia yhteensä n. 1100 €/kk. Ei muuta, tästä ei ole vähennetty asumista. Ja jopa minä voin käydä joskus kahvilla.
Olisiko kyse valinnoista? Ei itse "raatsi" tuhlata kahvilaan ja itseensä, ja on spesiaalia ja hienoa päästä vaarin kanssa ulos kermavaahto-kaakaolle ja kaakulle! Varmaan vaarin seura, yhteinen aika, ja se isovanhemman hemmottelu, sillä kertaa herkkujen muodossa, tekivät hetkestä hienon ja kertomisen arvoisen! ☺
AP nautti hetkestä, eikä se arjen luxus olisi toteutunut, jos vaari olisi vain tehnyt tilisiirron. - Moni täällä nillitti jo vaariakin, kun hän hupsu mies ei tarjoustuote-nyssäkkää ojentanut yhteisen, pistouvatun hetken sijaan! Villi veikkaus: noin ihana vaari varmaan joskus antaa niitä jauhopusseja ja muuta tässä ketjussa ei-köyhien välttämättömänä pitämää elintarvikettakin, yhteisten kermakaakao-tuokioiden lisäksi.
Tässä tapauksessa vaari halusi tarjota luxusta. Konditoriakäynnin. Tästä tämä keskustelu lähti. Ei säästövinkeistä tai kurjuuden valittelusta, vaan siitä, että monille ihmisille normaalilta tuntuva juttu on toisille erikoista, tai jopa säästämisen takana. Kuten uudet rintaliivit. Tai kuukautissuojat.
Sinä olet tilanteessa, jossa valitset kotikyläilyt kahvilatapaamisten sijaan. Köyhät eivät "valitse" yhtään mitään - rahat eivät kerta kaikkiaan riitä kahvilaan! Tämän APn vaarikin muisti nuoruutensa päiviltä, ja halusi hemmotella. ☺
Niin, eikä aloittajakaan käynyt siellä kahvilassa jatkuvasti vaarinsa kanssa, ja siksi tämä hemmotteluhetki yhdessä tuntui niin hyvältä ainutlaatuisuudessaan. Varmasti heillä kummallakin on yllin kyllin näitä päiviä, jolloin juodaan peruspullakahvit kotona keittiönpöydän ääressä. Ei se tee heistä huonompia tai parempia arvovalinnoiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhällä ei ole varaa juhlia ystävien syntymäpäivillä, koska ei voi ostaa lahjaa ja matkalippua juhlapaikkakunnalle.
Olen yli 50 v. nainen, pitkäaikaissairas ja pitkäaikaistyötön. Pari tutkintoa olen opiskellut, lisäksi käyn jatkuvasti kursseilla, jotta työtaitoni pysyisivät ajan tasalla. Tällä hetkellä teen kuntouttavassa työtoiminnassa töitä ilman palkkaa, lisäksi teen vapaaehtoistyötä. Yrittämisestä huolimatta en ole kelvannut palkkatyöhön. En juo alkoholia, en polta tupakkaa, ja elän hyvin nuukasti.
Vuokrani on liian kallis, eli siitä ei oteta huomioon toimeentulotuessa kuin osa. Rahaa ruokaan jää siis todella vähän. Jo nyt hirvittää jatkuvasti nousevat ruoan hinnat. Mitään ei jää säästöön, eli elän kädestä suuhun.
On ollut järkyttävää lukea tämänkin ketjun ns. rikkaiden tympeitä kommentteja laiskoista köyhistä - toivottavasti joskus joudutte itse kohtaamaan todellisen köyhyyden ja näkökulmanne muuttuu.
Itse siivoojana. Huono palkka siis. Ja olen todella tiukka rahan kanssa. Haluan, että säästöönkin jää joka palkasta pari sataa euroa.
Mutta teen poikkeuksen kerran vuodessa. Kesälomalla. Lähden 2 viikoksi ulkomaille ja sitten nautin. Joka päivä ravintolassa syömässä yms. Silloin en laske rahojani. Paitsi se matka on tietenkin joku halpismatka johonkin Play De Inglesiin. :D. Mutta joo... Nautin siitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahankäyttö on eräs arvovalinta, joita teemme jatkuvasti. Olen lapsesta asti oppinut tulemaan toimeen pienillä tuloilla. Ahkeran säästämisen, työnteon ja nuukailun ansiosta ja pienistä tuloista huolimatta olemme pystyneet hankkimaan ASP-lainalla omistusasunnon.
En ole koskaan ymmärtänyt hulvatonta rahankäyttöä ja turhuuksiin tuhlailua. Kotiäitinä olen kouliintunut entistäkin tarkemmaksi ja säästäväisemmäksi rahankäyttäjäksi. Minun ei tulisi mieleenikään tuhlata rahojamme kahvilaan. Kahviloissa tuotteiden hinnat ovat kalliita ja rahalle ei saa vastinetta. Meillä on iso perhe ja koko perheen yhden kahvilakäynnin hinnalla hankin koko viikon ruoat perheelle kotiin.
Olen aina ihmetellyt, miksi osa ihmisistä ei voi kutsua ihmisiä kotiinsa ja tarjoa kahvia tai ruokaa kotona? Onkohan tämä nykyajan muotia ja esittämistä, että tuttuja ihmisiä voidaan tavata vain kodin ulkopuolella jossain kahvilassa tai ruokaravintolassa?
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että lopetetaan kokonaan noiden tenttaajien yksityiskohtaisiin kysymyksiin vastaaminen. He ovat onnensa kukkuloilla käsi housuissa, kun saavat lukea, miten vähän joillakin ihmisillä on.
Olen itsekin köyhä, mutta kyllä mua kiinnostaa kuinka joku velaton ihminen on kuukaudesta tai vuodesta toiseen tilanteessa, jossa ei ole varaa käydä kertaakaan kahvilassa ilman ulkopuolisen taloudellista avustusta. Itselläni on velkoja 20 000 edestä, luottotiedot vielä kunnossa, tukia yhteensä n. 1100 €/kk. Ei muuta, tästä ei ole vähennetty asumista. Ja jopa minä voin käydä joskus kahvilla.
Olisiko kyse valinnoista? Ei itse "raatsi" tuhlata kahvilaan ja itseensä, ja on spesiaalia ja hienoa päästä vaarin kanssa ulos kermavaahto-kaakaolle ja kaakulle! Varmaan vaarin seura, yhteinen aika, ja se isovanhemman hemmottelu, sillä kertaa herkkujen muodossa, tekivät hetkestä hienon ja kertomisen arvoisen! ☺
AP nautti hetkestä, eikä se arjen luxus olisi toteutunut, jos vaari olisi vain tehnyt tilisiirron. - Moni täällä nillitti jo vaariakin, kun hän hupsu mies ei tarjoustuote-nyssäkkää ojentanut yhteisen, pistouvatun hetken sijaan! Villi veikkaus: noin ihana vaari varmaan joskus antaa niitä jauhopusseja ja muuta tässä ketjussa ei-köyhien välttämättömänä pitämää elintarvikettakin, yhteisten kermakaakao-tuokioiden lisäksi.
Niitä arvovalintoja kun on niin monenlaisia, samoin persoonallisuuksia ja mieltymyksiä. Kahvilassa kahvitteluhan on kokemuksena ja elämyksenä ihan erilainen kuin kotona kahvittelu, ja molemmat tietysti omalla tavallaan kivoja. Mutta itse tykkään valtavasti pienistä ja tunnelmallisista kahviloista, ei kotona tai kyläpaikassa kahvittelu ole ollenkaan niin ihanaa. Mutta valitettavasti tuollaisia paikkoja on nykyään enää kovin vähän, eikä ole kovin usein varaa tosiaan käydä. Ja toki seurankin pitää olla hyvää. :)
Ylipäätään olen luonteeltani esteetikko ja nautiskeluun taipuvainen, tosin ilman tarvetta vetää millään lailla överiksi. En esim. kaipaile mitään luksuslomia tai merkkituotteita. Mutta kyllähän tämä köyhyys olisi helpompaa, jos olisi luonnostaan askeettiseen elämään taipuvainen.
Säästäväisyydestä en saa mitään tyydytystä, lähinnä tunnen jonkinlaista helpotusta, kun pystyn jotenkin "taiteilemaan" ja pysymään budjetissa ilman, että elämä menee liian ankeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkisi koskee siis niitä, jotka saavat luvan hankkia pakastimen ja pystyvät kantamaan sellaista. Minä en kanna, koska en pysty nostamaankaan. Joskus 90-luvun alkupuolella kyllä kannoin yhden täyspuisen kirjoituspöydän kolmen kilometrin päähän.
Halvin löytämäni pakastin muuten maksaa 99 euroa ja siihen kotiinkuljetus lisäksi. Käyttörahani on reilut 400 euroa kuukaudessa, joten tuo olisi aikamoinen investointi. Jos siis saisin luvan pakastimen käyttämiseen, mutta sellaista ei tipu, eikä salaakaan uskalla ottaa.
Jätän huomiotta nuo muut asiat tuossa kommentissa, mutta mitä tarkoitat että pakastimen hankkimiseen tarvisi luvan joltain? Ei kai pakastimen hankkimista voi kukaan tai mikään kieltää missään olosuhteissa ainakaan laillisesti?
Vuokranantaja ei salli suuria sähkölaitteita. Ostin vuosi sitten vedenkeittimen, mutta yksikään pistorasia ei kestänyt sitä. Heikkotehoisemman kahvinkeittimen onneksi kesti.
Mikä vuokranantajan on kieltäessä, kun minä en mihinkään muuallekaan pääse. Ei ole rahaa eikä paikkaa, mihin muuttaa.
Kun ei se vuokranantaja voi kieltää ainakaan millään laillisella perusteella tuollaisia juttuja.
Jos ei sulakkeet kestä niin sitten niissä sulakkeissa tai sähköasennuksissa itsessään on jotain vikaa ja vuokranantajan vastuulla on korjata.
Vastuulla ja vastuulla. Mikä minä olen vaatimaan yhtään mitään? Vuokranantaja saa minut pihalle aivan laillisesti heti, kun vain haluaa. En minä vapaaehtoisesti tässä läävässä asu,
Tämä ei kyllä kuulosta yhtään normaalilta tilanteelta. Oletko holhouksessa vai miksi et voi valita asuinpaikkaasi? Enkä nyt tarkoita, että pitäisi päästä Westendiin toimeentulotuella, mutta köyhä voi silti halutessaan muuttaa. Vaivannäköä se tosin vaatii.
Ei tämä olekaan normaali tilanne. En ole holhouksessa, vankilassa tai muuallakaan lukkojen takana. Tätä kuviota on yritetty purkaa jo pitkään, mutta aina jokin seikka tekee tyhjäksi kaikki aikeet. Selittämään en rupea, koska selittämisessä esimerkiksi uudelle TE-virkailijalle menee aina vähintään kolme varttia. Tänne en vaivaudu laatimaan kirjallista selvitystä. Muutamalla rivillä ei onnistu.
Minä muuten olen siinä "onnellisessa" tilanteessa, että minulla on sekä netti että laite, jolla sinne pääsee. Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät pääse tai osaa tai jaksa tulla keskustelupalstalle osallistumaan.
Olisit vaan sanonut että tuettu asuminen.
No niin, nyt sitten ruvettiin taas keksimään kaikenlaista ihan itse? Tämä on aivan normaali vuokra-asunto ja minä aivan normaali työtön työnhakija. Muutaman muun seikan vuoksi tilanne on epänormaali - yksi näistä seikoista on se, etten pysty kävelemään. Paranen kyllä, mutta hyvin hitaasti. Tästä on huono lähteä etsimään kuormaliinoja ja riehumaan sähkövioista.
Siitä sähköviasta riehuminen ei vaadi kävelykykyä.
Kokeilepa vaikka viikko sitä, että pystyt seisomaan, mutta muutaman metrin kävelemisen jälkeen kaadut kivun vuoksi maahan. Joskus pystyt kävelemään hieman pitempään, mutta kipu saattaa yllättää vaikka kynnykselle astumisen tai yskäisyn vuoksi - joskus myös istuessa. Kepit, rollaattorit ja pyörätuolit olisivat vain haitaksi. Kumartumaan ja kyykistymään et pysty ollenkaan.
Mieti, miten tuo rajoittaa elämääsi. Vessassa käymistä. Ruoanlaittoa. Asuntojen etsimistä. Hampaiden harjaamista. Motonetiin menoa kuormaliinoja etsimään. Työnhakua - kyllä minä pystyn koneella tekemään töitä aamusta iltaan, mutta harmillisesti vain kukaan ei minua palkkaa.
Sähkölaitteista riehumista tuo ei tietenkään haittaa, mutta siihen erittäin helppoon syöttiin sinä tartuit, jotta pääset sanomaan, että mikään ei kelpaa. Vai mitä?
En jaksa lukea koko ketjua, ja saat kyllä myötätuntoni terveysongelmiesi johdosta. Haluan sanoa vain tämän: Vedenkeittimen teho on paljon suurempi kuin pakastimen. Luultavasti siis pakastimen hankinta ei aiheuttaisi oikosulkua kotiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahankäyttö on eräs arvovalinta, joita teemme jatkuvasti. Olen lapsesta asti oppinut tulemaan toimeen pienillä tuloilla. Ahkeran säästämisen, työnteon ja nuukailun ansiosta ja pienistä tuloista huolimatta olemme pystyneet hankkimaan ASP-lainalla omistusasunnon.
En ole koskaan ymmärtänyt hulvatonta rahankäyttöä ja turhuuksiin tuhlailua. Kotiäitinä olen kouliintunut entistäkin tarkemmaksi ja säästäväisemmäksi rahankäyttäjäksi. Minun ei tulisi mieleenikään tuhlata rahojamme kahvilaan. Kahviloissa tuotteiden hinnat ovat kalliita ja rahalle ei saa vastinetta. Meillä on iso perhe ja koko perheen yhden kahvilakäynnin hinnalla hankin koko viikon ruoat perheelle kotiin.
Olen aina ihmetellyt, miksi osa ihmisistä ei voi kutsua ihmisiä kotiinsa ja tarjoa kahvia tai ruokaa kotona? Onkohan tämä nykyajan muotia ja esittämistä, että tuttuja ihmisiä voidaan tavata vain kodin ulkopuolella jossain kahvilassa tai ruokaravintolassa?
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että lopetetaan kokonaan noiden tenttaajien yksityiskohtaisiin kysymyksiin vastaaminen. He ovat onnensa kukkuloilla käsi housuissa, kun saavat lukea, miten vähän joillakin ihmisillä on.
Olen itsekin köyhä, mutta kyllä mua kiinnostaa kuinka joku velaton ihminen on kuukaudesta tai vuodesta toiseen tilanteessa, jossa ei ole varaa käydä kertaakaan kahvilassa ilman ulkopuolisen taloudellista avustusta. Itselläni on velkoja 20 000 edestä, luottotiedot vielä kunnossa, tukia yhteensä n. 1100 €/kk. Ei muuta, tästä ei ole vähennetty asumista. Ja jopa minä voin käydä joskus kahvilla.
Olisiko kyse valinnoista? Ei itse "raatsi" tuhlata kahvilaan ja itseensä, ja on spesiaalia ja hienoa päästä vaarin kanssa ulos kermavaahto-kaakaolle ja kaakulle! Varmaan vaarin seura, yhteinen aika, ja se isovanhemman hemmottelu, sillä kertaa herkkujen muodossa, tekivät hetkestä hienon ja kertomisen arvoisen! ☺
AP nautti hetkestä, eikä se arjen luxus olisi toteutunut, jos vaari olisi vain tehnyt tilisiirron. - Moni täällä nillitti jo vaariakin, kun hän hupsu mies ei tarjoustuote-nyssäkkää ojentanut yhteisen, pistouvatun hetken sijaan! Villi veikkaus: noin ihana vaari varmaan joskus antaa niitä jauhopusseja ja muuta tässä ketjussa ei-köyhien välttämättömänä pitämää elintarvikettakin, yhteisten kermakaakao-tuokioiden lisäksi.
Niitä arvovalintoja kun on niin monenlaisia, samoin persoonallisuuksia ja mieltymyksiä. Kahvilassa kahvitteluhan on kokemuksena ja elämyksenä ihan erilainen kuin kotona kahvittelu, ja molemmat tietysti omalla tavallaan kivoja. Mutta itse tykkään valtavasti pienistä ja tunnelmallisista kahviloista, ei kotona tai kyläpaikassa kahvittelu ole ollenkaan niin ihanaa. Mutta valitettavasti tuollaisia paikkoja on nykyään enää kovin vähän, eikä ole kovin usein varaa tosiaan käydä. Ja toki seurankin pitää olla hyvää. :)
Ylipäätään olen luonteeltani esteetikko ja nautiskeluun taipuvainen, tosin ilman tarvetta vetää millään lailla överiksi. En esim. kaipaile mitään luksuslomia tai merkkituotteita. Mutta kyllähän tämä köyhyys olisi helpompaa, jos olisi luonnostaan askeettiseen elämään taipuvainen.
Säästäväisyydestä en saa mitään tyydytystä, lähinnä tunnen jonkinlaista helpotusta, kun pystyn jotenkin "taiteilemaan" ja pysymään budjetissa ilman, että elämä menee liian ankeaksi.
Lisään vielä, että sama tietysti pätee ulkona syömiseen. Outoa ajatella, että näihin liittyisi jotain esittämistä, koska kyse on ennen kaikkea kokemuksesta ja tunnelmasta. Ja en ole myöskään kovin nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkisi koskee siis niitä, jotka saavat luvan hankkia pakastimen ja pystyvät kantamaan sellaista. Minä en kanna, koska en pysty nostamaankaan. Joskus 90-luvun alkupuolella kyllä kannoin yhden täyspuisen kirjoituspöydän kolmen kilometrin päähän.
Halvin löytämäni pakastin muuten maksaa 99 euroa ja siihen kotiinkuljetus lisäksi. Käyttörahani on reilut 400 euroa kuukaudessa, joten tuo olisi aikamoinen investointi. Jos siis saisin luvan pakastimen käyttämiseen, mutta sellaista ei tipu, eikä salaakaan uskalla ottaa.
Jätän huomiotta nuo muut asiat tuossa kommentissa, mutta mitä tarkoitat että pakastimen hankkimiseen tarvisi luvan joltain? Ei kai pakastimen hankkimista voi kukaan tai mikään kieltää missään olosuhteissa ainakaan laillisesti?
Vuokranantaja ei salli suuria sähkölaitteita. Ostin vuosi sitten vedenkeittimen, mutta yksikään pistorasia ei kestänyt sitä. Heikkotehoisemman kahvinkeittimen onneksi kesti.
Mikä vuokranantajan on kieltäessä, kun minä en mihinkään muuallekaan pääse. Ei ole rahaa eikä paikkaa, mihin muuttaa.
Kun ei se vuokranantaja voi kieltää ainakaan millään laillisella perusteella tuollaisia juttuja.
Jos ei sulakkeet kestä niin sitten niissä sulakkeissa tai sähköasennuksissa itsessään on jotain vikaa ja vuokranantajan vastuulla on korjata.
Vastuulla ja vastuulla. Mikä minä olen vaatimaan yhtään mitään? Vuokranantaja saa minut pihalle aivan laillisesti heti, kun vain haluaa. En minä vapaaehtoisesti tässä läävässä asu,
Tämä ei kyllä kuulosta yhtään normaalilta tilanteelta. Oletko holhouksessa vai miksi et voi valita asuinpaikkaasi? Enkä nyt tarkoita, että pitäisi päästä Westendiin toimeentulotuella, mutta köyhä voi silti halutessaan muuttaa. Vaivannäköä se tosin vaatii.
Ei tämä olekaan normaali tilanne. En ole holhouksessa, vankilassa tai muuallakaan lukkojen takana. Tätä kuviota on yritetty purkaa jo pitkään, mutta aina jokin seikka tekee tyhjäksi kaikki aikeet. Selittämään en rupea, koska selittämisessä esimerkiksi uudelle TE-virkailijalle menee aina vähintään kolme varttia. Tänne en vaivaudu laatimaan kirjallista selvitystä. Muutamalla rivillä ei onnistu.
Minä muuten olen siinä "onnellisessa" tilanteessa, että minulla on sekä netti että laite, jolla sinne pääsee. Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät pääse tai osaa tai jaksa tulla keskustelupalstalle osallistumaan.
Olisit vaan sanonut että tuettu asuminen.
No niin, nyt sitten ruvettiin taas keksimään kaikenlaista ihan itse? Tämä on aivan normaali vuokra-asunto ja minä aivan normaali työtön työnhakija. Muutaman muun seikan vuoksi tilanne on epänormaali - yksi näistä seikoista on se, etten pysty kävelemään. Paranen kyllä, mutta hyvin hitaasti. Tästä on huono lähteä etsimään kuormaliinoja ja riehumaan sähkövioista.
Siitä sähköviasta riehuminen ei vaadi kävelykykyä.
Kokeilepa vaikka viikko sitä, että pystyt seisomaan, mutta muutaman metrin kävelemisen jälkeen kaadut kivun vuoksi maahan. Joskus pystyt kävelemään hieman pitempään, mutta kipu saattaa yllättää vaikka kynnykselle astumisen tai yskäisyn vuoksi - joskus myös istuessa. Kepit, rollaattorit ja pyörätuolit olisivat vain haitaksi. Kumartumaan ja kyykistymään et pysty ollenkaan.
Mieti, miten tuo rajoittaa elämääsi. Vessassa käymistä. Ruoanlaittoa. Asuntojen etsimistä. Hampaiden harjaamista. Motonetiin menoa kuormaliinoja etsimään. Työnhakua - kyllä minä pystyn koneella tekemään töitä aamusta iltaan, mutta harmillisesti vain kukaan ei minua palkkaa.
Sähkölaitteista riehumista tuo ei tietenkään haittaa, mutta siihen erittäin helppoon syöttiin sinä tartuit, jotta pääset sanomaan, että mikään ei kelpaa. Vai mitä?
En jaksa lukea koko ketjua, ja saat kyllä myötätuntoni terveysongelmiesi johdosta. Haluan sanoa vain tämän: Vedenkeittimen teho on paljon suurempi kuin pakastimen. Luultavasti siis pakastimen hankinta ei aiheuttaisi oikosulkua kotiisi.
Ei tässä oikein voi ryhtyä kokeilemaan, kestääkö vai ei. Käytetyn pakastimen etsiminen ja kuljettaminen on operaatio, jota ei haluaisi tehdä turhaan. Vuokrasopimus on taas katkolla toukokuun lopussa. Jos löytyisi paikka, jossa saisi elää hiljaisuudessa, kelpaisi kyllä. Pitäisi kuitenkin olla kohtuuhintaisten ruokakuljetusten ulottuvissa. Hirveä määrä kaikenlaista, mitä pitäisi ottaa huomioon. Kun koko ajatus on kasassa, tulee jokin pikkuasia ja lyö sen hajalle. Tätä on katseltu jo muutama vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä rikkaat vaan tuntuvat olevan itse laiskoja. Kotona käy siivoja, kun ei viitsitä itse siivota. Syödään ulkona, kun ei viitsitä itse kokata tai opetella kokkaamaan. Käydään kynsisalongissa, vaikka voisi kotona itsekin kynsensä lakata.. Ostokset kotiinkuljetuksella, vaikka voisi sillä omalla autollakin käydä kaupassa. jne..[/quote]
Miksi on mielestäsi huono asia käyttää palveluja ja työllistää yrittäjiä, mikäli siihen varaa ja halua on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkisi koskee siis niitä, jotka saavat luvan hankkia pakastimen ja pystyvät kantamaan sellaista. Minä en kanna, koska en pysty nostamaankaan. Joskus 90-luvun alkupuolella kyllä kannoin yhden täyspuisen kirjoituspöydän kolmen kilometrin päähän.
Halvin löytämäni pakastin muuten maksaa 99 euroa ja siihen kotiinkuljetus lisäksi. Käyttörahani on reilut 400 euroa kuukaudessa, joten tuo olisi aikamoinen investointi. Jos siis saisin luvan pakastimen käyttämiseen, mutta sellaista ei tipu, eikä salaakaan uskalla ottaa.
Jätän huomiotta nuo muut asiat tuossa kommentissa, mutta mitä tarkoitat että pakastimen hankkimiseen tarvisi luvan joltain? Ei kai pakastimen hankkimista voi kukaan tai mikään kieltää missään olosuhteissa ainakaan laillisesti?
Vuokranantaja ei salli suuria sähkölaitteita. Ostin vuosi sitten vedenkeittimen, mutta yksikään pistorasia ei kestänyt sitä. Heikkotehoisemman kahvinkeittimen onneksi kesti.
Mikä vuokranantajan on kieltäessä, kun minä en mihinkään muuallekaan pääse. Ei ole rahaa eikä paikkaa, mihin muuttaa.
Kun ei se vuokranantaja voi kieltää ainakaan millään laillisella perusteella tuollaisia juttuja.
Jos ei sulakkeet kestä niin sitten niissä sulakkeissa tai sähköasennuksissa itsessään on jotain vikaa ja vuokranantajan vastuulla on korjata.
Vastuulla ja vastuulla. Mikä minä olen vaatimaan yhtään mitään? Vuokranantaja saa minut pihalle aivan laillisesti heti, kun vain haluaa. En minä vapaaehtoisesti tässä läävässä asu,
Tämä ei kyllä kuulosta yhtään normaalilta tilanteelta. Oletko holhouksessa vai miksi et voi valita asuinpaikkaasi? Enkä nyt tarkoita, että pitäisi päästä Westendiin toimeentulotuella, mutta köyhä voi silti halutessaan muuttaa. Vaivannäköä se tosin vaatii.
Ei tämä olekaan normaali tilanne. En ole holhouksessa, vankilassa tai muuallakaan lukkojen takana. Tätä kuviota on yritetty purkaa jo pitkään, mutta aina jokin seikka tekee tyhjäksi kaikki aikeet. Selittämään en rupea, koska selittämisessä esimerkiksi uudelle TE-virkailijalle menee aina vähintään kolme varttia. Tänne en vaivaudu laatimaan kirjallista selvitystä. Muutamalla rivillä ei onnistu.
Minä muuten olen siinä "onnellisessa" tilanteessa, että minulla on sekä netti että laite, jolla sinne pääsee. Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät pääse tai osaa tai jaksa tulla keskustelupalstalle osallistumaan.
Olisit vaan sanonut että tuettu asuminen.
No niin, nyt sitten ruvettiin taas keksimään kaikenlaista ihan itse? Tämä on aivan normaali vuokra-asunto ja minä aivan normaali työtön työnhakija. Muutaman muun seikan vuoksi tilanne on epänormaali - yksi näistä seikoista on se, etten pysty kävelemään. Paranen kyllä, mutta hyvin hitaasti. Tästä on huono lähteä etsimään kuormaliinoja ja riehumaan sähkövioista.
Siitä sähköviasta riehuminen ei vaadi kävelykykyä.
Kokeilepa vaikka viikko sitä, että pystyt seisomaan, mutta muutaman metrin kävelemisen jälkeen kaadut kivun vuoksi maahan. Joskus pystyt kävelemään hieman pitempään, mutta kipu saattaa yllättää vaikka kynnykselle astumisen tai yskäisyn vuoksi - joskus myös istuessa. Kepit, rollaattorit ja pyörätuolit olisivat vain haitaksi. Kumartumaan ja kyykistymään et pysty ollenkaan.
Mieti, miten tuo rajoittaa elämääsi. Vessassa käymistä. Ruoanlaittoa. Asuntojen etsimistä. Hampaiden harjaamista. Motonetiin menoa kuormaliinoja etsimään. Työnhakua - kyllä minä pystyn koneella tekemään töitä aamusta iltaan, mutta harmillisesti vain kukaan ei minua palkkaa.
Sähkölaitteista riehumista tuo ei tietenkään haittaa, mutta siihen erittäin helppoon syöttiin sinä tartuit, jotta pääset sanomaan, että mikään ei kelpaa. Vai mitä?
En jaksa lukea koko ketjua, ja saat kyllä myötätuntoni terveysongelmiesi johdosta. Haluan sanoa vain tämän: Vedenkeittimen teho on paljon suurempi kuin pakastimen. Luultavasti siis pakastimen hankinta ei aiheuttaisi oikosulkua kotiisi.
Perustakaa oma ketju noille pakastearkuillenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse siivoojana. Huono palkka siis. Ja olen todella tiukka rahan kanssa. Haluan, että säästöönkin jää joka palkasta pari sataa euroa.
Mutta teen poikkeuksen kerran vuodessa. Kesälomalla. Lähden 2 viikoksi ulkomaille ja sitten nautin. Joka päivä ravintolassa syömässä yms. Silloin en laske rahojani. Paitsi se matka on tietenkin joku halpismatka johonkin Play De Inglesiin. :D. Mutta joo... Nautin siitäkin.
Ihana yhdistelmä säästämistä ja elämästä nauttimista! ❤
Noin minäkin toimin, kun olin vielä työelämässä. Eikä se matkan halpuus tarkoita mitään: ihania ihmisiä, hyvää ruokaa ja kauniita maisemia on maailma täynnä! Eivät kaikki seikkaile Gobin autiomaahan tai pyydystä valkohaita Bora-Boralla... Ihan tavallinen voi olla
spesiaalia, kuten tässä ollaan jo todettu!
Että kaikilla ei ole samat menot ja mahdollisuudet vaikka saisi tismalleen yhtä paljon.
Esim. Itse olen tällä hetkellä opiskelija ja joudun maksamaan apteekin voiteista vuodessa todella paljon ihan vain jotta kädet pysyisivät edes siinä kunnossa että niitä on mahdollista pestä. Lisäksi kärsin toistuvista silmätulehduksista jonka vuoksi joudun käyttämään silmätippoja useita kertoja päivässä. Tämän lisäksi vatsani vuoksi minulla on käytössä lääkkeitä ja muita valmisteita.
Silloin kun olin työtön, lyhensin lisäksi opintolainaa. 🙄 niin ja sanoinko että monet näistä valmisteita ovat KALLIIMPIA reseptillä jonka vuoksi reseptitki vanhenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahankäyttö on eräs arvovalinta, joita teemme jatkuvasti. Olen lapsesta asti oppinut tulemaan toimeen pienillä tuloilla. Ahkeran säästämisen, työnteon ja nuukailun ansiosta ja pienistä tuloista huolimatta olemme pystyneet hankkimaan ASP-lainalla omistusasunnon.
En ole koskaan ymmärtänyt hulvatonta rahankäyttöä ja turhuuksiin tuhlailua. Kotiäitinä olen kouliintunut entistäkin tarkemmaksi ja säästäväisemmäksi rahankäyttäjäksi. Minun ei tulisi mieleenikään tuhlata rahojamme kahvilaan. Kahviloissa tuotteiden hinnat ovat kalliita ja rahalle ei saa vastinetta. Meillä on iso perhe ja koko perheen yhden kahvilakäynnin hinnalla hankin koko viikon ruoat perheelle kotiin.
Olen aina ihmetellyt, miksi osa ihmisistä ei voi kutsua ihmisiä kotiinsa ja tarjoa kahvia tai ruokaa kotona? Onkohan tämä nykyajan muotia ja esittämistä, että tuttuja ihmisiä voidaan tavata vain kodin ulkopuolella jossain kahvilassa tai ruokaravintolassa?
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että lopetetaan kokonaan noiden tenttaajien yksityiskohtaisiin kysymyksiin vastaaminen. He ovat onnensa kukkuloilla käsi housuissa, kun saavat lukea, miten vähän joillakin ihmisillä on.
Olen itsekin köyhä, mutta kyllä mua kiinnostaa kuinka joku velaton ihminen on kuukaudesta tai vuodesta toiseen tilanteessa, jossa ei ole varaa käydä kertaakaan kahvilassa ilman ulkopuolisen taloudellista avustusta. Itselläni on velkoja 20 000 edestä, luottotiedot vielä kunnossa, tukia yhteensä n. 1100 €/kk. Ei muuta, tästä ei ole vähennetty asumista. Ja jopa minä voin käydä joskus kahvilla.
Olisiko kyse valinnoista? Ei itse "raatsi" tuhlata kahvilaan ja itseensä, ja on spesiaalia ja hienoa päästä vaarin kanssa ulos kermavaahto-kaakaolle ja kaakulle! Varmaan vaarin seura, yhteinen aika, ja se isovanhemman hemmottelu, sillä kertaa herkkujen muodossa, tekivät hetkestä hienon ja kertomisen arvoisen! ☺
AP nautti hetkestä, eikä se arjen luxus olisi toteutunut, jos vaari olisi vain tehnyt tilisiirron. - Moni täällä nillitti jo vaariakin, kun hän hupsu mies ei tarjoustuote-nyssäkkää ojentanut yhteisen, pistouvatun hetken sijaan! Villi veikkaus: noin ihana vaari varmaan joskus antaa niitä jauhopusseja ja muuta tässä ketjussa ei-köyhien välttämättömänä pitämää elintarvikettakin, yhteisten kermakaakao-tuokioiden lisäksi.
Niitä arvovalintoja kun on niin monenlaisia, samoin persoonallisuuksia ja mieltymyksiä. Kahvilassa kahvitteluhan on kokemuksena ja elämyksenä ihan erilainen kuin kotona kahvittelu, ja molemmat tietysti omalla tavallaan kivoja. Mutta itse tykkään valtavasti pienistä ja tunnelmallisista kahviloista, ei kotona tai kyläpaikassa kahvittelu ole ollenkaan niin ihanaa. Mutta valitettavasti tuollaisia paikkoja on nykyään enää kovin vähän, eikä ole kovin usein varaa tosiaan käydä. Ja toki seurankin pitää olla hyvää. :)
Ylipäätään olen luonteeltani esteetikko ja nautiskeluun taipuvainen, tosin ilman tarvetta vetää millään lailla överiksi. En esim. kaipaile mitään luksuslomia tai merkkituotteita. Mutta kyllähän tämä köyhyys olisi helpompaa, jos olisi luonnostaan askeettiseen elämään taipuvainen.
Säästäväisyydestä en saa mitään tyydytystä, lähinnä tunnen jonkinlaista helpotusta, kun pystyn jotenkin "taiteilemaan" ja pysymään budjetissa ilman, että elämä menee liian ankeaksi.
Lisään vielä, että sama tietysti pätee ulkona syömiseen. Outoa ajatella, että näihin liittyisi jotain esittämistä, koska kyse on ennen kaikkea kokemuksesta ja tunnelmasta. Ja en ole myöskään kovin nuori.
Minä tarjoan mielelläni kotonani, ja käyn kylässä, mutta onhan noissa kivoissa kahvilakäynneissä sellaista vähän erilaista. ❤
Elin muuten lapsuuteni Helsingissä, ja Kluuvikadun Fazer oli hienouden huippu! Kangaspöytäliinat, pöytiintarjoilu... Siellä käytiin juhlahetkinä, meidän perheessä. Vaikka keväällä todistustenjaon jälkeen herkuttelemassa Sacher-leivoksilla! Olen syntynyt -67.
Vierailija kirjoitti:
Rahankäyttö on eräs arvovalinta, joita teemme jatkuvasti. Olen lapsesta asti oppinut tulemaan toimeen pienillä tuloilla. Ahkeran säästämisen, työnteon ja nuukailun ansiosta ja pienistä tuloista huolimatta olemme pystyneet hankkimaan ASP-lainalla omistusasunnon.
En ole koskaan ymmärtänyt hulvatonta rahankäyttöä ja turhuuksiin tuhlailua. Kotiäitinä olen kouliintunut entistäkin tarkemmaksi ja säästäväisemmäksi rahankäyttäjäksi. Minun ei tulisi mieleenikään tuhlata rahojamme kahvilaan. Kahviloissa tuotteiden hinnat ovat kalliita ja rahalle ei saa vastinetta. Meillä on iso perhe ja koko perheen yhden kahvilakäynnin hinnalla hankin koko viikon ruoat perheelle kotiin.
Olen aina ihmetellyt, miksi osa ihmisistä ei voi kutsua ihmisiä kotiinsa ja tarjoa kahvia tai ruokaa kotona? Onkohan tämä nykyajan muotia ja esittämistä, että tuttuja ihmisiä voidaan tavata vain kodin ulkopuolella jossain kahvilassa tai ruokaravintolassa?
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että lopetetaan kokonaan noiden tenttaajien yksityiskohtaisiin kysymyksiin vastaaminen. He ovat onnensa kukkuloilla käsi housuissa, kun saavat lukea, miten vähän joillakin ihmisillä on.
Olen itsekin köyhä, mutta kyllä mua kiinnostaa kuinka joku velaton ihminen on kuukaudesta tai vuodesta toiseen tilanteessa, jossa ei ole varaa käydä kertaakaan kahvilassa ilman ulkopuolisen taloudellista avustusta. Itselläni on velkoja 20 000 edestä, luottotiedot vielä kunnossa, tukia yhteensä n. 1100 €/kk. Ei muuta, tästä ei ole vähennetty asumista. Ja jopa minä voin käydä joskus kahvilla.
Olisiko kyse valinnoista? Ei itse "raatsi" tuhlata kahvilaan ja itseensä, ja on spesiaalia ja hienoa päästä vaarin kanssa ulos kermavaahto-kaakaolle ja kaakulle! Varmaan vaarin seura, yhteinen aika, ja se isovanhemman hemmottelu, sillä kertaa herkkujen muodossa, tekivät hetkestä hienon ja kertomisen arvoisen! ☺
AP nautti hetkestä, eikä se arjen luxus olisi toteutunut, jos vaari olisi vain tehnyt tilisiirron. - Moni täällä nillitti jo vaariakin, kun hän hupsu mies ei tarjoustuote-nyssäkkää ojentanut yhteisen, pistouvatun hetken sijaan! Villi veikkaus: noin ihana vaari varmaan joskus antaa niitä jauhopusseja ja muuta tässä ketjussa ei-köyhien välttämättömänä pitämää elintarvikettakin, yhteisten kermakaakao-tuokioiden lisäksi.
Ah.. yksi läheineseni ajattelee ihan kuin sinä. Hänestä halvimman shampoonkin ostaminen on tuhlailijan merkki.
Tiedätkö että ihminen voi olla yhtää aikaa säästäväinen ja silti käydä siellä kahvilassa?
Mikä tälle läheiselle ja sulle on yhteistä on se, ettei näe että toisille on tärkeää päästä efes joskus kotinsa ulkopuolelle ihan vain siksi ettei pää hajoa. Itse olen ollut itsemurhan partaalla hyvinkin paljon työttömänä ollessani jne viimeisen 10v aikana. Tämä ihminen ei vain siltikään tajua miksi on tärkeää käydä edes jossain.
Ei se siihen kaadu että käyt syömässä pari kertaa vuodessa jonkun pizzan opiskelijana tai työttömänä. Siihen voi tietoisesti säästääkin, katsos.
Tämä aika vuodesta saa mut muistamaan, miten vähissä rahoissa elin lukion viimeisen vuoden, yhden välivuoden pääsykokeisiin lukiessa ja kaksi ekaa opiskeluvuotta.
Nollakelit olivat taivaanlahja. Ruokakauppojen jäte ei lämmennyt missään vaiheessa riskaabelisti. Lihoja ja kanoja uskalsi dyykata tavallisten juuresten, perunoiden, hedelmien ym lisäksi. Kaikki ruoka valmistettiin heti, jäähdytettiin ja annoksissa pakkaseen. Joskus yhtä lajia tuli kerralla liikaa. Kokonainen kuljetusalustallinen (sellainen pahvialusta?) juustoja, jotka olivat pudonneet ja kulma murtunut jokaisesta. Kanankoipia neljä arvaamatonta pakettia kerralla. Ryynimakkaraa. Kananmunakennoista oli usein mennyt puolet munista rikki, mut puolet ehjiä. Leipää löytyi aina paljon.
Repun paino oli aamuyöllä kotiin palatessa yleensä 7-9 kiloa.
Pelastus. Kirjaimellisesti. Syksyllä keräsin ruokaa moneksi talven viikoksi. Tarjosin ruokaa kavereillekin, ja he tiesivät sen kyllä dyykatuksi. Sain sitten käydä heillä pesemässä pyykkiä. (Koneeseen ei itselläni ollut varaa.)
Lukion opintolainaa täytyi alkaa maksaa takaisin jo ennen kuin sain yliopisto-opiskelupaikan, työssä lähdenkin jäi aina reilusti köyhyysrajan alapuolelle. Pahinta oli lukioaika, kun alaikäisenä ei saanut juuri mitään töitä lukuvuoden aikana.
Silloin opiskelijat oli pelattu jollain perusteella toimeentulotuen ulkopuolelle. En edes muista sitä kokonaisuutta. Maksoin lukion opintolainaa suurimman osan opiskeluvuosista, joten valmistuessa oli ”vain” yliopiston aikainen laina. Työt onneksi paranivat pian.
Mutta mulle kylmät kevätillat ovat ”dyykkausilma”, aina vaan.
(Nykyään olen isotuloinen.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se asia, minkä köyhänä tajuan, on että kaikki maksaa köyhälle enemmän: kun ei ole autoa, pitää tilata kotiinkuljetus isommille tavaroille ja esim. kodinkoneille. Jos julkiset eivät jostain syystä kulje, taksi maksaa maltaita. Koska kotona ei ole juurikaan säilytystilaa, voi vain haaveilla isosta kotivarasta tms. tilaa vaativasta. Vaikuttaa myös harrastuksiin ja vastaavaan.
Koska joutuu kulkemaan kaikkialle julkisilla, pitää varata järjettömästi aikaa siirtymisiin. Esim. autolla hurauttaa Helsingin keskustaan puolessa tunnissa, mutta julkisilla siihen kuluu vähintään tunti. Matka kotoani lähimpään Ikeaan on autolla 20 minuuttia motaria pitkin, mutta julkisilla menee niin haastavaksi, etten jaksa edes lähteä.
Siinä lopussa se avainsana tulikin: jaksaa.
Ymmärrätkö, että ihminen, ei se köyhäkään, vaan aina jaksa.
Vai onko jaksaminen vaatimus vain tietylle ihmisryhmälle.
Jos näkee otse jonkun asian liian haastavaksi niin on oikeus itse määritellä ryhtyykö siihen vai ei. Tai onko siinä järkeä.
Köyhälläkin saa olla päätäntävalta omista voimavaroistaan. Sitäpaitsi autottomana eläminen on koko ajan paljon haastavampaa kuin niillä joilla on hyvä auto tai pari pihalla tai tallissa. Ja rahaa tilillä.
Että sikäli en irvailisi autottomia yhtään.Ilkeys on sanoinkuvaamatonta täällä. Joka mahdolliseen sanaan, pilkkuun tai pisteeseen tartutaan kunhan sillä pystyy mollaamaan ja syyllistämään köyhiä.
Eipä taida tosiaankaan raha tuoda määrätyille tyypeille onnellisuutta. Niin ilkeitä, katkeria ja omassa pahassa olossaan vellovia tuntuvat varakkaat ja hyvin toimeentulevat olevan.Enpä siltikään näiden määrättyjen tyyppien housuissa haluaisi olla. Vaikka köyhä olenkin. En kestäisi omassa persoonassani tuollaista ilkeyttä ja katkeruutta.
En vaan kestäisi itseäni.Ei aina jaksa? Eihän se jaksa koskaan, vaikka on pitkät päivät aikaa. Katkeruus on ihan katsojan silmässä nyt.
Oletko kuullut koskaan henkisestä väsymyksestä. Väsymys ei ole aina fyysistä pelkästään.
Niin, tällä logiikalla, kuten kirjoitinkin, oletan, että rikkaat sitten jaksavat aina eivätkä väsy ikinä?
He ovat ikuisesti terveitä, niin henkisesti kuin fyysisesti, he eivät edes tunne sanaa väsymys, uupumus ja jaksaminen?
He ovat täydellisiä. He eivät siedä heikkoutta muissakaan ihmisissä. Ovatko he hiukan epäinhimillisiä jopa?
Jos näin on, hienoa, mutta henkisesti ovat ainakin kovin näköalattomia ja suvaitsemattomia, jopa kovia. Eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan.Yleensä rikkaat vaan tuntuvat olevan itse laiskoja. Kotona käy siivoja, kun ei viitsitä itse siivota. Syödään ulkona, kun ei viitsitä itse kokata tai opetella kokkaamaan. Käydään kynsisalongissa, vaikka voisi kotona itsekin kynsensä lakata.. Ostokset kotiinkuljetuksella, vaikka voisi sillä omalla autollakin käydä kaupassa. jne..
Ei rikkaat ole laiskoja. Usein hyvin tienaavalla henkilöllä on vaativa työ. Se vie aikaa ja voimavaroja. Kyse on on vain siitä, että varakkaalla on vara valita ostaako palvelun vai ei. Köyhällä ei ole varaa valita.
Yleensä nimenomaan laiska jää köyhäksi. Varakas taas joutuu optimoimaan ajankäyttöään, ja siksi ulkoistaa sen minkä voi.
Köyhätkin voivat käydä töissä, mitkä vie aikaa ja voimavaroja.
Ja niin vaan nökötät surkealla keskustelupalstalla tiistai-iltana. Sinuun on kyllä helppo samaistua.