Anoppi suosii aikuista tytärtään

Kärsivätkö anopin pojat tilanteesta? Onko ap:n avioliitossa ongelmia, jotka johtuvat miehen äitisuhteesta? Jos vastaus on ei, en ymmärrä mitä vaikutusta tällä asialla on ap:n elämään. Vai pitäisikö hänen viedä lapsensa anopille hoitoon ja harmittaa, kun palvelu ei pelaa.

Selittelyjä "sukulaisten hoitamisista" ei tarvitse kuunnella, anoppi on varmasti ihan täysjärkinen, joten hänelle voi sanoa suoraan, ettei tarvitse baarikierroksista valehdella.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:29"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:25"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:22"]

Onkos teillä marttyyrikellon kilistäjillä omaa kokemusta vastaavista tilanteista ja miten olette klaaranneet ne? Olisin oikeasti kiinnostunut selviämään ap:n kuvaileman tyylisestä tilanteesta.

[/quote]Mitä selviämistä siinä on? Ap:llä on asiat omassa elämässään hyvin, mitä nyt anoppi on tyttäreensä takertunut. 

[/quote]

Näinpä. Niinhan se näyttäytyy sellaiselle, jolla vastaavaa ongelmaa ei ole. So What, niin yritän itse ajatella ja usein se onnistuukin. Ongelmana on se, että koen itseni toisinaan esimerkiksi syrjityksi/ulkopuoliseksi/vääränlaiseksi miehen suvun silmissä, kun touhu on oikeasti aika räikeää.

nro 11

[/quote]Minä olen anoppini toinen miniä, enkä koskaan ole ollut hänen mielestään oikeanlainen, kuten se mieheni ensimmäinen vaimo oli. En voinut hänen mieltään millään keinoin muuttaa, hän vai alusta asti piti minua huonompana, jo ennen kuin olimme kertaakaan tavanneet. Minä olen selvinnyt siitä sillä, että ymmärrän tämän edellisen sukupolven naisen olevan elämänsä loppuun asti sellainen kuin on, ei vika ole minussa. Eikä vikaa ole varmaan hänessäkään. Niinpä en ota itseeni enää, minun elämäni on vallan hyvin ilman häntäkin. Mieheni on täysin vapaa pitämään yhteyttä äitiinsä niin paljon kuin haluaa. Lapsenlapset eivät ole koskaan isoäitiä kiinnostaneet, lukuunottamatta sitä ensimmäisen avioliiton lasta. Mutta sekään ei ole ongelma, toisen puolen isovanhemmat ovat ottaneet lämpimästi vastaan. Ei ole järkeä pahoittaa mieltään omasta tai toisten puolesta asiasta, joka ei tule muuttumaan ja johon sydämestään tietää, ettei ole itse tarkoituksella vaikuttanut. 

-12-

Anopin jaksaminen myös huolettaa, kun terveydellisiä ongelmia on, vaikka ihan hyväkuntoinen onkin. Toivoisin, että mamma voisi mahdollisimman pitkään meidänkin lasten elämässä olla, on heillekin tärkeä. Tällä menolla hän vain kuluu loppuun ennenaikojaan. Ei pitäisi tuonikäisenä enää huolehtia ja kasvattaa lapsia. Ja vielä muutama vuosi sitten kuitenkin nuorimmainenkin oli vaippaikäinen, nyt tietty alkavat jo olla itsenäisempiä. Käly käyttää mielestäni hyväksi äitinsä kiltteyttä ja äärimmäistä huolenpitoa, ja äitinsä on uhrannut elämänsä tälle. Mutta kuten täälläkin sanottua, en voi asialle mitään. -Ap

Kiitos 12, hyviä vinkkejä :)

-11-

Tuo on kyllä niille lapsillekin aika hankalaa... jos nyt muuttaisivat mammansa luota pois niin voisi tuntua, että joutuvat pois kotoa ja pois sen ainoan pysyvän ja turvallisen aikuisen luota. Omat vanhemmat tuntuu jo hylänneen. Mutta ei kai tuolle mitään voi, jos anoppi on kuitenkin vielä täysjärkinen niin hän itse tekee päätöksen.

Oletko sinä tai pojat jutelleet tilanteesta äitinsä kanssa? Kysytty että miten hän itse jaksaa, kokeeko hän tuon raskaaksi ja kerrottu että ollaan hänen pärjäämisestä huolissaan (jos kerran rahallistakin apua on annettu). Voiko siskon kanssa keskustella asiasta ja kertoa, että mamma ei välttämättä jaksa lasten kanssa enää pitkään ja on tarvinnut jo nyt rahallista apua?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:39"]

Anopin jaksaminen myös huolettaa, kun terveydellisiä ongelmia on, vaikka ihan hyväkuntoinen onkin. Toivoisin, että mamma voisi mahdollisimman pitkään meidänkin lasten elämässä olla, on heillekin tärkeä. Tällä menolla hän vain kuluu loppuun ennenaikojaan. Ei pitäisi tuonikäisenä enää huolehtia ja kasvattaa lapsia. Ja vielä muutama vuosi sitten kuitenkin nuorimmainenkin oli vaippaikäinen, nyt tietty alkavat jo olla itsenäisempiä. Käly käyttää mielestäni hyväksi äitinsä kiltteyttä ja äärimmäistä huolenpitoa, ja äitinsä on uhrannut elämänsä tälle. Mutta kuten täälläkin sanottua, en voi asialle mitään. -Ap

[/quote]

Tuo ajan kuluminen on minullekin tullut useasti ahdistavana mieleen. Suvussa on eri-ikäisiä lapsia kahdella muulla perheellä. Meidän lapset sijoittuvat siihen välimaastoon. Mummolla on _aina_jokin muu autettava perhe ja sen takia hän on useasti torpannut meidän lasten vaikkapa ihan tavanomaiset yökyläilypyynnöt (1-2 krt/vuosi á 1 yö)mummolassa. Lapset ovat selkeästi pettyneitä, kun mummolle ei sovikaan tai hän peruu jo sovitun ja odotetun vierailun.

En ikinä uskaltaisi kirjoittaa noin tunnistettavasti...

Minä taas äitinä ja anoppina pidän tärkeänä sitä, että kaikkia lapsia ja lasten lapsia kohtelen tasapuolisesti. Jos autan yhtä, on mielestäni oikeudenmukaista, että toiset saavat yhtälaisesti. Minusta on törkeää osoittaa huomiota, rahallista tai aikaa vain sille, joka sitä eniten tarvitsee. Tähän lisään vielä että yksi lapsistani on erityislapsi, joka pakolla vaatii enemmän huomiota. Yritän silti varmistaa että muut lapset eivät ole jääneet tuntemaan itseään varjoon.

Tiedätkö varmasti että tähän järjestelyyn ei ole jotain vakavampaakin syytä? Jos kälysi ei nyt vain pysty huolehtimaan lapsistaan ja on tehty sovussa tällainen järjestely. Joka ei minunkaan mielestä kuulu sinulle ollenkaan.

Mielenkiintoista. Ensin tytär eroaa miehestään ja hetkeä myöhemmin tytär käy miehensä kanssa kahvittelemassa anopillasi. Kaikke sitä porvoossa voikin tapahtua

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:04"]En ikinä uskaltaisi kirjoittaa noin tunnistettavasti...
[/quote]
Miksi et? Ap ei kuitenkaan hauku ketään vaan kyselee asiallisesti ja mistä toisaalta voi tietää että onko ap muutellut yksityiskohtia.

Periaatteessa voisi olla mahdollista, ettet tiedä asiasta kaikkea. Tähän tietysti sanot, että kyllä tiedät ihan kaiken, ja niin varmaan onkin. Mahdollista se kuitenkin on. Minulla on hyvä suhde äitini kanssa, enkä ikinä antaisi anteeksi jos hän kertoisi veljeni vaimolle ongelmistani. Kyllähän vaimo kuuluu välillä ihmettelevän asioita meidän elämässä, mutta äitini vaan myhäilee, ne ovat minun asioitani eivätkä muille kuulu...

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:13"]Mielenkiintoista. Ensin tytär eroaa miehestään ja hetkeä myöhemmin tytär käy miehensä kanssa kahvittelemassa anopillasi. Kaikke sitä porvoossa voikin tapahtua
[/quote]
"Mieheni sisko halusi lähteä töihin toiselle paikkakunnalle, eikä työmatka enää ollutkaan se 5 minuuttia. Tästä syystä lapsensa muuttivat siis MUUTTIVAT mammansa eli anoppini luokse. Lasten äiti ja isä käyvät kääntymässä siellä kahvipöydässä kun kaikilta omilta menoiltaan ja elämältään joskus ehtivät. " Missä tuossa sanotaan, että käyvät yhdessä?

Vaikea se on miniän kanssa tulla toimeen, jos miniä haukkuu koko ajan. Anoppi ei saa tulla lastenlasta katsomaan, ei käymään kylässä ja miehen kotona ei käydä koskaan.Etääntyyhän siinä välit. Jos mummo haluaa hemmotella lapsenlapsiaan, niin on onni, jos hänellä on tyttö, koska oman tytön kotona voi käydä ja saa nähdä lapsenlasta ja tyttö yleensä käy kotonaan.

Kun mummo kuolee, niin miniäkin muistaa, että ai niin, sukuahan tässä ollaan. Sieltä voisi saada rahaa.

Useimmat anopit suosivat omaa tytärtään enemmän kuin miniäänsä, se on luonnonlaki, onhan elettyä elämää paljon enemmän kuin miniän kanssa, myös niitä onnellisia ja yhteenkuuluvuuden hetkiä. Miniä on tullut perheen ja sukuun vain avo/avioliiton kautta.

Kyllä minunkin oma tytär ja hänen lapsensa ovat kaikki kaikessa ja olemme tosi läheisiä, toisin kuin poikani nykyinen vaimo - välit ovat ihan ok. mutta viileät ja miniä sanelee milloin voi tavata lastenlapsiani ja syövätkö he pullaa luonani vai ei ja juuri miniän vuoksi, poikani lapsiin on paljon etäisempi suhde. 

Olisin niin toivonut poikani valitsevan toisin, entisen, niin kultaisen miniäehdokkaan vaimokseen, jonka kanssa pidän edelleen yhteyttä ja olen sanonutkin hänelle olevan kuin oma tyttäreni. Onneksi sain pitää hänen ystävänä ja viettämme paljon aikaan yhdessä ja hän myös tyttäreni perheen kanssa. Ja siitä ei nykyinen miniäni tykkää yhtään, vaan pitää sitä kiusanteko. 

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:17"]

Periaatteessa voisi olla mahdollista, ettet tiedä asiasta kaikkea. Tähän tietysti sanot, että kyllä tiedät ihan kaiken, ja niin varmaan onkin. Mahdollista se kuitenkin on. Minulla on hyvä suhde äitini kanssa, enkä ikinä antaisi anteeksi jos hän kertoisi veljeni vaimolle ongelmistani. Kyllähän vaimo kuuluu välillä ihmettelevän asioita meidän elämässä, mutta äitini vaan myhäilee, ne ovat minun asioitani eivätkä muille kuulu...

[/quote]

Samaa toimii myös toisinpäin. Mieheni ei kerro äidilleen mitään asioitamme, koska kaikki juorutaan heti miehen sisarelle jolle asiamme ei kuulu pätkääkään. Sielläpähän vetää omia (vääriä) johtopäätöksiään asioista, joiden todellista laitaa ei tiedä.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:37"]

Useimmat anopit suosivat omaa tytärtään enemmän kuin miniäänsä, se on luonnonlaki, onhan elettyä elämää paljon enemmän kuin miniän kanssa, myös niitä onnellisia ja yhteenkuuluvuuden hetkiä. Miniä on tullut perheen ja sukuun vain avo/avioliiton kautta.

Kyllä minunkin oma tytär ja hänen lapsensa ovat kaikki kaikessa ja olemme tosi läheisiä, toisin kuin poikani nykyinen vaimo - välit ovat ihan ok. mutta viileät ja miniä sanelee milloin voi tavata lastenlapsiani ja syövätkö he pullaa luonani vai ei ja juuri miniän vuoksi, poikani lapsiin on paljon etäisempi suhde. 

Olisin niin toivonut poikani valitsevan toisin, entisen, niin kultaisen miniäehdokkaan vaimokseen, jonka kanssa pidän edelleen yhteyttä ja olen sanonutkin hänelle olevan kuin oma tyttäreni. Onneksi sain pitää hänen ystävänä ja viettämme paljon aikaan yhdessä ja hän myös tyttäreni perheen kanssa. Ja siitä ei nykyinen miniäni tykkää yhtään, vaan pitää sitä kiusanteko. 

[/quote]

No huh huh, kannattaisiko vilkaista peiliin...

Vittuakos se AP:n persettä kutittaa, jos jollain on hyvät välit vanhempiinsa?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:37"]Useimmat anopit suosivat omaa tytärtään enemmän kuin miniäänsä, se on luonnonlaki, onhan elettyä elämää paljon enemmän kuin miniän kanssa, myös niitä onnellisia ja yhteenkuuluvuuden hetkiä. Miniä on tullut perheen ja sukuun vain avo/avioliiton kautta.

Kyllä minunkin oma tytär ja hänen lapsensa ovat kaikki kaikessa ja olemme tosi läheisiä, toisin kuin poikani nykyinen vaimo - välit ovat ihan ok. mutta viileät ja miniä sanelee milloin voi tavata lastenlapsiani ja syövätkö he pullaa luonani vai ei ja juuri miniän vuoksi, poikani lapsiin on paljon etäisempi suhde. 

Olisin niin toivonut poikani valitsevan toisin, entisen, niin kultaisen miniäehdokkaan vaimokseen, jonka kanssa pidän edelleen yhteyttä ja olen sanonutkin hänelle olevan kuin oma tyttäreni. Onneksi sain pitää hänen ystävänä ja viettämme paljon aikaan yhdessä ja hän myös tyttäreni perheen kanssa. Ja siitä ei nykyinen miniäni tykkää yhtään, vaan pitää sitä kiusanteko. 
[/quote]
No silläkö ei ole mitään merkitystä että oma lapsesi kuitenkin rakastaa tuota miniääsi ja on perustanut perheen juuri hänen kanssaan? Suhtaudutko yhtä viileästi tyttäresi mieheen? Että on vain sukuun avioliiton kautta tullut kylkiäinen joka on suostunut jakamaan munaansa tyttärellesi?

Voi pyhä sylvi näitä tämän päivän miniöitä! Oletko koskaan kuullut itsemääräämisoikeudesta, myös anoppisi nauttii itsemääräämisoikeutta ja osaa päättää omat asiansa, ilman siihen miniän puuttumista, eikä siihen tarvita edes miniän lupaa, joka on tullut perheeseen ja sukuun vain avioliiton kautta, eikä ole samaa sukua ja verta.

IHanko valvontakameran olet käynyt salaa laittamassa, kun tiedät noin hyvin tyttären ja äidin asiat. Taidat olla vain kateellinen ja kärkkymässä vain anopin rahoja ja muuta hyvää.