Lue keskustelun säännöt.
Jos nykyisen puolisosi kanssa tulisi ero tai suhde/liitto muusta syystä päättyisi, uskotko jossain vaiheessa päätyväsi uuteen suhteeseen?
11.03.2022 |
Miksi / miksi ei?
(Kysymys ei ole moralistinen, kukin saa tehdä mitä haluaa. Kiinnostaisi kuulla, miten todennäköisenä pidätte uutta liittoa ja mistä syistä.)
Kommentit (69)
Kun tästä pääsen eroon, uutta akkaa en ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä sitä tiedä keneen ihastuu. Ex - aviopuolisoni oli ensimmäinen suhteeni. Ero tuli 20 vuoden jälkeen, vaikka ajattelin lähes koko avioliiton etten eroa.
En tiedä. Riippuu saisiko minusta vielä sellaista ihmistä, jonka kanssa kukaan haluaisi olla. Itse toki kaipaan rakkautta.
En. Paneskelisin vapautuneesti ympäriinsä.
En. Ensimmäinen suhde alle 10 vuotta, nykyinen suhde lähes 20 vuotta, ei jaksa enää kolmatta kierrosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa kuvitella olevani kenenkään kanssa. 23 yhteistä vuotta takana, ja me viihdytään hyvin yhdessä edelleen. Rakkautta ja huumoria on, ja yhdessä ollaan selvitty vaikeistakin ajoista. Vaikea kuvitella, että vastaan tulisi toista yhtä hyvin minulle sopivaa tyyppiä.
En usko. Olisin jo saanut kokea rakkausavioliiton, enkä usko salaman iskevän samaan paikkaan kahdesti. Tyytyminen olisi mahdotonta, ja toki ikäkin lisää mukavuudenhalua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti en. Jos ukko lähtee niin otan toisen koiran. Sillä varmistan ettei ukko yritä enää takas.
Todennäköisesti jossain vaiheessa. Ihan heti en kyllä kovin tiivistä parisuhdetta haluaisi, enkä muuttaa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vakituiseen. Treffailua ehkä sitten myöhemmin.
En ainakaan etsimällä etsisi ketään, panostaisin itseeni, ystäviin ja läheisiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo eronnut, joten voin kertoa miten meni. Kuvittelin, että kunhan nyt jonkun vuoden tässä rakennan oman elämäni, niin sitten olen valmis uuteen suhteeseen. Ero oli minun aloitteestani, joten ei ollut vaikeaa päästä yli siitä tms.
Mutta nyt on kulunut jo 2v, enkä ole edes Tinderissä. Olin hetken viime kesänä, vähän jotain treffejä, yksi muutaman kuukauden tapailusuhde, mutta alkoi ahdistaa ja annoin olla. Kaverit painostaa menemään tinderiin, mutta en yhtään halua.
En tarvitse miestä mihinkään muuhun, kuin että olishan se kiva joskus olla seksiä ja sellaista flirttiä, himoa jne. Ongelma on siinä, etten osaa kevyttä tapailua, vaan mulla tulee tunteet heti peliin. En kuitenkaan halua miestä arkeeni. Enää en usko, että tulen koskaan pariutumaan. (Olen ihan hyvännäköinen n. 40v ja varmasti jonkun tähän saisin, jos haluaisin.)
Vierailija kirjoitti:
Kun tästä pääsen eroon, uutta akkaa en ota.
Samat sanat, mä en vaan oo ottamassa uutta ukkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmaan jossain vaiheessa. Olen 31-vuotias joten jos nykyinen parisuhde päättyisi olisi tässä oletettavasti vielä aikaa rakastua elämässään uudestaankin. Vaikea tosin kuvitella että yhtä hyvää kumppaniehdokasta koskaan tulisi vataan.
En usko. Vaikea edes kuvitella, mistä tämmöinen vanha ja ihan tavallisen pulliaisen näköinen ihminen edes löytäisi uusia kumppaniehdokkaita, jos sellaisia haluaisi. Ajatuskin jostain Tinderistä ällöttää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan jossain vaiheessa. Olen 31-vuotias joten jos nykyinen parisuhde päättyisi olisi tässä oletettavasti vielä aikaa rakastua elämässään uudestaankin. Vaikea tosin kuvitella että yhtä hyvää kumppaniehdokasta koskaan tulisi vataan.
Aikaa on. Mummoni oli leski 80v, kun tapasi samoja ikiä olevan miehen. Tapailivat jonkun aikaa, mutta eivät muuttaneet yhteen. Suhde loppui jo ennen kuin mies kuoli. Mutta olihan se hassua, kun mummo seurusteli :)
En usko. Sain traumoja mieheni käytöksestä, enkä halua toista enää tilalle.
No jaa. Ollaan oltu aviossa kohta 30 vuotta joten ikää alkaa olla yli tarpeen.
Jos hän nyt vaikka äkkiä haluaisi erota niin tuskinpa mitenkään aktiivisesti rupeaisin uutta ukkoa ettimään.
Jos sattumalta joku löytyisi niin varmaan asuttaisiin silti erillään.
Mistä tuollaisen asian ap, voi etukäteen tietää.
Vielä 23 vuotiaana en edes tiennyt, että jonakin menen avioliittoon ja synnytän vielä lapsiakin tähän maailmaan. No, mulla ei ainakaan toistaiseksi mitään eroa tiedossa, eikä toivottavasti koskaan tulekaan.
Mutta tarkoitan, ettei asioita voi etukäteen tietää, monesti vain elämä kuljettaa tiettyyn suuntaan ja sitten tapahtuu monia juttuja, niin että kaikki aikaisemmat omat päätökset pitääkin pyörää ja muutta kokonaan mielensä.
Ei meillä ihmisillä mitään ennustajan kykyjä. Kukaan ei voi vannoa eron jälkeen, ettei enää ikinä ketään miestä tai naista tule minun elämääni. Sitä kun ei voi tietää, sitä elämänkulkua etukäteen eikä eteenpäin.
Jos sattuisin tapaamaan ihmisen, jonka kanssa haluaisin suhteeseen.