Naiset jotka tulevat äitiyslomalla esittelemään vauvojaan töihin

Mä en osannut mennä. Se tuntui vaan siltä. Vaikka olikin maailman suloisimmat lapset. Jossain pienissä juhlatilaisuuksissa kävin pari kertaa. Ei kontaktia niihin ihmisiin siellä töissä oikein ollut muodostunut. Ja sitten jo asutttiinkin jonkin verran kauempana. Etäännyin muutenkin niitten vuosien aikana työpaikasta. Nyt siellä takaisin ja etääntynyt tunne jatkuu. Työ ok, mutta en osaa enää sitäkään vertaa asettua yhteisöön. Varmaan kotona masennuin enkä sit osannut olla yhteydessä. Kukat kyl sain kotiin, kun vauvoja syntyi. Aika yksin olo.

mutta käykööt ketkä käy. Sehän on ihan jees. On niin monenlaista.

Ruokatunnilla saa vapaasti tulla, jos ei häiritse muiden ruokataukoa. Sen jälkeen koittaa työnantaja aika :).

t. tiiminvetäjä

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:50"]Tuo on kyllä ollut aina mulle täysi arvoitus, että miten niin sellainen työpaikka on muka parempi jossa ihmiset sosialiseeraa keskenään ja tunnetaan niiden puolisot ja lapsetkin. Itselleni sellainen olisi ahdistavaa. Kai mä sitten oon psykopaatti, mutta parhaiten viihdyn työpaikalla, jossa ei tarvitse tehdä muuta kuin töitä. Toivottavasti tulee joku antisosiaalisten työpaikkojen virallinen luokitus, niin tiedän mihin haen jos nykyisestä paikasta joskus lähden. En tosiaan halua mihinkään kakkukerhoon.
[/quote]Koska työpaikalla kuitenkin vietetään kolmasosa arkipäivien tunneista, olisi minusta ahdistavaa jos siellä vain otsa rypyssä painettaisiin erakkona töitä.
Ja kyllä on kummallisia työpaikkoja jos ei aikataulut anna yhtään periksi sosiaaliselle kanssakäymiselle. Kuin suoraan jostain 40-50 luvun elokuvasta jossa konttorissa konekirjoittajat istuivat suorissa riveissä hakkaamassa Remingtonejaan toimistopäällikön kiertäessä ja valvoessa kuria ja järjestystä.
Ei sellainen ole tätä päivää.
Koska vietän ison osan elämästäni työkavereiden seurassa on heistä mukava tietää muutakin kuin nimi.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 07:50"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:50"]Tuo on kyllä ollut aina mulle täysi arvoitus, että miten niin sellainen työpaikka on muka parempi jossa ihmiset sosialiseeraa keskenään ja tunnetaan niiden puolisot ja lapsetkin. Itselleni sellainen olisi ahdistavaa. Kai mä sitten oon psykopaatti, mutta parhaiten viihdyn työpaikalla, jossa ei tarvitse tehdä muuta kuin töitä. Toivottavasti tulee joku antisosiaalisten työpaikkojen virallinen luokitus, niin tiedän mihin haen jos nykyisestä paikasta joskus lähden. En tosiaan halua mihinkään kakkukerhoon. [/quote]Koska työpaikalla kuitenkin vietetään kolmasosa arkipäivien tunneista, olisi minusta ahdistavaa jos siellä vain otsa rypyssä painettaisiin erakkona töitä. Ja kyllä on kummallisia työpaikkoja jos ei aikataulut anna yhtään periksi sosiaaliselle kanssakäymiselle. Kuin suoraan jostain 40-50 luvun elokuvasta jossa konttorissa konekirjoittajat istuivat suorissa riveissä hakkaamassa Remingtonejaan toimistopäällikön kiertäessä ja valvoessa kuria ja järjestystä. Ei sellainen ole tätä päivää. Koska vietän ison osan elämästäni työkavereiden seurassa on heistä mukava tietää muutakin kuin nimi.

[/quote]

Kaikki ei vain halua sitä akkojen kälätystä ja juoruamista kuunnella työpäivät. Toiset haluaa tehdä töitä, koska siihen on kouluttauduttu ja halutaan käyttää sitä ammattitaitoaan ja edistää jopa uraansa. 

Toiset toki tykkäävät siitä, että saavat juoruilla toisista työkavereista ja kälättää lapsista ja lapsenlapsista ja iltasanomien viimeisestä pohjolan ja burgerin uutisista ja kauhistella, kuinka ne somalit tulee Suomeen ja vie meidän rahat.

Minä ainakin mieluummin käytän työajan hoitamalla työasioita ja puhumalla asiakkaiden kanssa työasioista ja hoitamalla heidän asioitaan, kuin kälättämällä työkavereiden kanssa tyhjänpäiväisistä jutuista (naisilla ne yleensä liittyvät aina juoruamisiin tai johonkin muuhun yhtä typerään)