Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua tällaiseen anoppiin, vauvamme mummoon?
08.03.2022 |
Olen odotellut jos itsestään laantuisi vauvan kasvaessa, mutta pahenee vain. Vauvamme on anopin ensimmäinen lapsenlapsi. Miehellä on kolme sisarusta, joiden kaikki kehitysvaiheet (siis mieheni lisäksi) vauvana on käyty läpi edestakaisin ja vielä uudelleen, verraten siis vauvaamme milloin kuka osasi mitäkin. Aina ihmettelee, miten vauvamme nyt noin tekee kun ei meillä kukaan vauva aiemmin ole niin tehnyt - öö, johtuisiko siitä että meidän vauvamme ei ole teidän?! Myös kaikki vauvan vaatteet, tavarat ja lelut pitäisi olla samanlaisia kuin anopin lapsilla. Tää alkaa jo rasittaa hermoja, kun vaikka tunnin vierailusta menee ainakin puoli tuntia tähän _heidän lapsista_ paasaamiseen. Miten voisin nätisti tehdä hänelle selväksi että tämä vauva onkin ihan oma yksilönsä? Ja eipä anoppi ole tainnut ottaa huomioon, että emme ole edes aloittaneet _minun_ ja neljän sisarukseni vauva-aikojen läpikäyntiä :D
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Se loppuu kun sanot, että sillä lapsella on 2 sukua. Mun lapsen mummo (mun äiti) kans tuppasi ihmettelemään, että ei teistä kukaan ja miten se nyt noin, kyllä te osasitte jo tuossa iässä. No ku miehen suvussa on ollu tällaista ja lapsi on myös ihan oma yksilönsä. Meillä oli kuulemma kaikilla jo ihan pieninä tosi paljon tukkaa ja ihmetystä aiheutti, kun meidän vauva on lähes kalju ja miten tää voi olla, ku meidän suvussa syntyy tuuheatukkaisia. No katoppa, ku tällä mukulalla on toinenkin suku ja tulee isäänsä tässä asiassa.
Mun ystävän anoppi oli pöyristynyt, kun syntyikin tyttö. ”Meidän suvussa on syntynyt aina vaan poikalapsia”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se loppuu kun sanot, että sillä lapsella on 2 sukua. Mun lapsen mummo (mun äiti) kans tuppasi ihmettelemään, että ei teistä kukaan ja miten se nyt noin, kyllä te osasitte jo tuossa iässä. No ku miehen suvussa on ollu tällaista ja lapsi on myös ihan oma yksilönsä. Meillä oli kuulemma kaikilla jo ihan pieninä tosi paljon tukkaa ja ihmetystä aiheutti, kun meidän vauva on lähes kalju ja miten tää voi olla, ku meidän suvussa syntyy tuuheatukkaisia. No katoppa, ku tällä mukulalla on toinenkin suku ja tulee isäänsä tässä asiassa.
Mun ystävän anoppi oli pöyristynyt, kun syntyikin tyttö. ”Meidän suvussa on syntynyt aina vaan poikalapsia”
Anoppi itse ei sitten ollutkaan sitä heidän sukua :D
Leijonaäiti kirjoitti:
Anna anopin jutella ja yritä kääntää asia muihin puheisiin,kun et jaksa enää asiasta keskustella.Tavallaan anna mennä toisesta korvasta ulos.Ole onnellinen ja kiitollinen,kun lapsella on mummu joka haluaa nähdä laspsenlastaan ja olla osana hänen elämässään.Varmasti rakastaa lasta,kun haluaa teillä käydä.Rakastavia ihmisiä ei milloinkaan ole pienen ihmisen lähellä liikaa.Monesti oma "herkkänahkaisuus" vie isovanhempia lasten luota pois,älä sinä sorru siihen.Uskon että mummu rauhoittuu kunhan nyt käy lävitse omien lasten vauva-ajat.Ei aina ihmiset ehkä tarpeeksi ajattele mitä puhuvat.Uskon ettei hänen tarkoituksena ole loukata vaan puhua omien kokemusten kautta lapsista,eikä vaan osaa muutoin asioista puhua.Ja myös teidän lapsen syntymä on tuonut hänen lähelleen yhden elämän hienoimman ja kallisarvoisemman asian;omien lasten syntymän! Niitä aikoja on vaan niin mukava muistella ja ehkä ennen vertailtiin lasten kehitystä eritavoin kuin nykyään ja se jäänyt mummun mieleen
Ei se ole rakkautta, ettei kunnioita lapsen vanhempia tai perhettä eikä edes kunnolla hahmota, ettei tämä ole se oma lapsi. Siinä vaalitaan vain omia tarpeita, ei lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Miten sinä sen sellaisensa näet?
En tiedä. Näen hyvin luontevana ja hyväntahtoisena sen, että kun sukuun syntyy lapsi, puhutaan sen lapsen ohella aiemmin syntyneistä lapsista. "Oho, Erkkikö jo kävelee, Riina oppi 3 kk myöhemmin!"
Mutta kuten sanottua, anoppi on paha, eikä siitä pääse mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Miksi se olisi sen mummon asia toimia jonkinlaisena portinvartijana sukuun? Ja miksi hän olisi se, joka vahtii yhteyksiä perheen isän sisaruksiin? En täysin hahmota. Eikö se perheen isä siis ole sitä sukua?
Mistä sinä nyt puhut? Vastasin aiotukseen jossa ei puhuttu tuollaisesta mitään. Onko kaikki ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Miten sinä sen sellaisensa näet?
En tiedä. Näen hyvin luontevana ja hyväntahtoisena sen, että kun sukuun syntyy lapsi, puhutaan sen lapsen ohella aiemmin syntyneistä lapsista. "Oho, Erkkikö jo kävelee, Riina oppi 3 kk myöhemmin!"
Mutta kuten sanottua, anoppi on paha, eikä siitä pääse mihinkään.
Miten? Ei minulla ole koskaan tullut tarvetta vertailla ja kilpailuttaa lapsia. Koen sen suorastaan nolona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Toisten elämään toistuvasti sekaantumisessa ei ole mitään hyväntahtoista. Se on vallan käyttöä, ja se on henkistä väkivaltaa.
No niin, henkinen väkivaltakortti vedetty, olisi pitänyt aavistaa. :D
Tätä palstaa kun lukee, niin ei jaksa enää edes ihmetellä miten palstamammojen on niin vaikea tulla kenenkään kanssa toimeen. Etenkin sukulaisten (tai anoppien!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä nykyisin myrkytetään omaa mieltä.
Lapsi saa myös isältään geenit ja on jo lapsen kehityksen ja lääketiett. kannalta hyvä verrata niitä, koska suvun geenit vaikuttavat paljon ja milloin kannattaa huolestua ja milloin ei esim. pituus kasvu, puheen oppiminen, sairaudet jne.
Eiköhän lapsen isä itse tiedä oleelliset asiat omista ja lapsensa geeneistä. Ei anopin tarvitse haukkana tarkkailla, muistuttaa ja verrata jokaista kehitysvaihetta, jos mitään syytä huoleen ei edes ole. Vauvan vanhemmilla on vähän muutakin mietittävää kuin se Pekka-sedän ensimmäinen hammas kesäkuussa -84.
Mun anopin muisteloihin ei ole luottaminen. Hän muistelee aina, kuinka miehelläni oli paha korvatulehduskierre ja ongelmia nilkan kanssa. Nämä molemmat ongelmat oli mieheni veljellä. Toki geneettisesti läheistä sukua hänkin, mutta silti. Anoppi ei myöskään halua myöntää, että lasteni geeneistä puolet on minulta. Voi että sitä on päivitelty miten voi olla lapsella pisamia, kun kenelläkään HÄNEN suvussaan ei koskaan ikinä ole ollut pisamia. Punatukkaisella miniällä, lapsen äidillä, on ehkä muutama pisama? Pisamat ei toki ole sairaus, mutta periytyvä piirre kumminkin.
Olen joskus ihmetellyt kun äitini on useampaan kertaan sekoittanut siskoni ja minut, vaikka olemme täysin erilaisia keskenämme. Enpä sitten olekaan ainoa, jolle tätä sattuu!
Mä oon tehnyt tästä johtopäätöksen, että anopille hänen poikansa ovat yksikkö. He eivät ole yksilöitä hänen silmissään. Hyvin erilaisia ovat veljekset keskenään, mutta se ei anoppia haittaa. Heillä on melkein sama nimikin, tyyliin Ari ja Lari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Miten sinä sen sellaisensa näet?
En tiedä. Näen hyvin luontevana ja hyväntahtoisena sen, että kun sukuun syntyy lapsi, puhutaan sen lapsen ohella aiemmin syntyneistä lapsista. "Oho, Erkkikö jo kävelee, Riina oppi 3 kk myöhemmin!"
Mutta kuten sanottua, anoppi on paha, eikä siitä pääse mihinkään.
Miten? Ei minulla ole koskaan tullut tarvetta vertailla ja kilpailuttaa lapsia. Koen sen suorastaan nolona.
Mitä miten?
Sinä näet lasten ominaisuuksista puhumisen vertailuna ja kilpailuna, minä en. Tässä ehkä se ero. Onko sulla joku lapsuudentrauma, vai miksi serkkusi lapsen pallonheittotaidoista ei saa puhua sinun lapsesi läsnäollessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Miksi se olisi sen mummon asia toimia jonkinlaisena portinvartijana sukuun? Ja miksi hän olisi se, joka vahtii yhteyksiä perheen isän sisaruksiin? En täysin hahmota. Eikö se perheen isä siis ole sitä sukua?
Mistä sinä nyt puhut? Vastasin aiotukseen jossa ei puhuttu tuollaisesta mitään. Onko kaikki ok?
Kirjoitit näin:
"Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa."
Ja minä kysyin, että miksi se olisi juuri se mummo joka säätelee sukupolvien jatkuvuutta. Eikö se isä ole se yhdyshenkilö ko sukuun, eikä perheen ulkopuolinen mummo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Miten sinä sen sellaisensa näet?
En tiedä. Näen hyvin luontevana ja hyväntahtoisena sen, että kun sukuun syntyy lapsi, puhutaan sen lapsen ohella aiemmin syntyneistä lapsista. "Oho, Erkkikö jo kävelee, Riina oppi 3 kk myöhemmin!"
Mutta kuten sanottua, anoppi on paha, eikä siitä pääse mihinkään.
Miten? Ei minulla ole koskaan tullut tarvetta vertailla ja kilpailuttaa lapsia. Koen sen suorastaan nolona.
Mitä miten?
Sinä näet lasten ominaisuuksista puhumisen vertailuna ja kilpailuna, minä en. Tässä ehkä se ero. Onko sulla joku lapsuudentrauma, vai miksi serkkusi lapsen pallonheittotaidoista ei saa puhua sinun lapsesi läsnäollessa?
Sinä siis et näe lasten vertailua vertailuna? Miten se on mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Miten sinä sen sellaisensa näet?
En tiedä. Näen hyvin luontevana ja hyväntahtoisena sen, että kun sukuun syntyy lapsi, puhutaan sen lapsen ohella aiemmin syntyneistä lapsista. "Oho, Erkkikö jo kävelee, Riina oppi 3 kk myöhemmin!"
Mutta kuten sanottua, anoppi on paha, eikä siitä pääse mihinkään.
Miten? Ei minulla ole koskaan tullut tarvetta vertailla ja kilpailuttaa lapsia. Koen sen suorastaan nolona.
Mitä miten?
Sinä näet lasten ominaisuuksista puhumisen vertailuna ja kilpailuna, minä en. Tässä ehkä se ero. Onko sulla joku lapsuudentrauma, vai miksi serkkusi lapsen pallonheittotaidoista ei saa puhua sinun lapsesi läsnäollessa?
Olin taannoin viime kesänä leikkipuistossa omien lasten kanssa ja siellä oli naapurin lapset mummonsa kanssa. Meidän lapset samanikäisiä.
Tämä naapurin lasten mummo aloitti järjettömän messuamisen siitä miten hänen lapsenlapsensa on jo päiväkuiva, mulkoili mun lapsen vaippaa. Mummo oli jättänyt lapsenlapseltaan vaipan pois.
Sitten se mummelin lapsenlapsi laski liukumäkeä ja pissasi koko sen alasnousun ajan housuunsa...
Täysin hämärää käytöstä mummolta.
Onko ap sinun ja sisarustesi vauvakirjoja tallella? Pyydä niitä lainaan ja anopin tullessa kylään alkakaa tutkia miten paljon se vauva on tullut sukuunsa. Anoppia tuskin hirveästi kiinnostaa se toinen suku ja EHKÄ voi jopa tajuta että oma käytöksensä on noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Miksi se olisi sen mummon asia toimia jonkinlaisena portinvartijana sukuun? Ja miksi hän olisi se, joka vahtii yhteyksiä perheen isän sisaruksiin? En täysin hahmota. Eikö se perheen isä siis ole sitä sukua?
Mistä sinä nyt puhut? Vastasin aiotukseen jossa ei puhuttu tuollaisesta mitään. Onko kaikki ok?
Kirjoitit näin:
"Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa."
Ja minä kysyin, että miksi se olisi juuri se mummo joka säätelee sukupolvien jatkuvuutta. Eikö se isä ole se yhdyshenkilö ko sukuun, eikä perheen ulkopuolinen mummo?
Mikä ihmeen perheen ulkopuolinen mummo? Puhutaanko tässä siis jostain miehen isän uudesta puolisosta joka ei ole sukua kyseessä olevalle lapselle?
Eikä tarvita mitään yhdyshenkilöitä. Et ymmärrä mitä tarkoitin. Tarkoitan sellaista puhetta ja small talkiakin, jolla normaalit ihmiset pitävät yllä perhe- ja sukulaisuussuhteitaan ja niihin liittyvää historiaa, pysyvyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Tämä on palstamammalle myrkkyä jos sitä harrastaa anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Miksi se olisi sen mummon asia toimia jonkinlaisena portinvartijana sukuun? Ja miksi hän olisi se, joka vahtii yhteyksiä perheen isän sisaruksiin? En täysin hahmota. Eikö se perheen isä siis ole sitä sukua?
Mistä sinä nyt puhut? Vastasin aiotukseen jossa ei puhuttu tuollaisesta mitään. Onko kaikki ok?
Kirjoitit näin:
"Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa."
Ja minä kysyin, että miksi se olisi juuri se mummo joka säätelee sukupolvien jatkuvuutta. Eikö se isä ole se yhdyshenkilö ko sukuun, eikä perheen ulkopuolinen mummo?
Mikä ihmeen perheen ulkopuolinen mummo? Puhutaanko tässä siis jostain miehen isän uudesta puolisosta joka ei ole sukua kyseessä olevalle lapselle?
Eikä tarvita mitään yhdyshenkilöitä. Et ymmärrä mitä tarkoitin. Tarkoitan sellaista puhetta ja small talkiakin, jolla normaalit ihmiset pitävät yllä perhe- ja sukulaisuussuhteitaan ja niihin liittyvää historiaa, pysyvyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Tämä on palstamammalle myrkkyä jos sitä harrastaa anoppi.
Se mummo on edelleen perheen ulkopuolinen.
Minusta ihmisten vertailu tai lasten kehityksen kommentointi ei ole mitään small talkia. Varsinkin jos se on tuollaista kuin ap:lla, että paasataan vaan niitä omien lasten kehityskaaria, eikä edes keskustella normaalisti ja vastavuoroisesti tyyliin "huomasin, että lapsi on harvinaisen hyvä piirtämään, mahtaako tulla sinun suvultasi". Sen sijaan että paasaa "minun kuopukseni oli Picasso jo vuoden ja 2 päivän ikäisenä, selkeästi lapsi on saanut neroutensa minulta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Toisten elämään toistuvasti sekaantumisessa ei ole mitään hyväntahtoista. Se on vallan käyttöä, ja se on henkistä väkivaltaa.
No niin, henkinen väkivaltakortti vedetty, olisi pitänyt aavistaa. :D
Tätä palstaa kun lukee, niin ei jaksa enää edes ihmetellä miten palstamammojen on niin vaikea tulla kenenkään kanssa toimeen. Etenkin sukulaisten (tai anoppien!)
Kyllä mä tulen toimeen kaikkien muiden kanssa, paitsi mun anopin. Kukaan muu ei ole tullut mun kotiin haukkumaan mua, piilottelemaan rumia esineitä mun kotiin, ja siinä samassa arvostellut mun kaikki elämän valinnat, jotka kaikki on väärin. Ihan suoraan jopa ehdottanut eroa, kun oon kuulemma mieheni kääntänyt äitiään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Miksi se olisi sen mummon asia toimia jonkinlaisena portinvartijana sukuun? Ja miksi hän olisi se, joka vahtii yhteyksiä perheen isän sisaruksiin? En täysin hahmota. Eikö se perheen isä siis ole sitä sukua?
Mistä sinä nyt puhut? Vastasin aiotukseen jossa ei puhuttu tuollaisesta mitään. Onko kaikki ok?
Kirjoitit näin:
"Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa."
Ja minä kysyin, että miksi se olisi juuri se mummo joka säätelee sukupolvien jatkuvuutta. Eikö se isä ole se yhdyshenkilö ko sukuun, eikä perheen ulkopuolinen mummo?
Mikä ihmeen perheen ulkopuolinen mummo? Puhutaanko tässä siis jostain miehen isän uudesta puolisosta joka ei ole sukua kyseessä olevalle lapselle?
Eikä tarvita mitään yhdyshenkilöitä. Et ymmärrä mitä tarkoitin. Tarkoitan sellaista puhetta ja small talkiakin, jolla normaalit ihmiset pitävät yllä perhe- ja sukulaisuussuhteitaan ja niihin liittyvää historiaa, pysyvyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Tämä on palstamammalle myrkkyä jos sitä harrastaa anoppi.
Kuinka moni laskee lastensa isovanhemmat perheensä jäseniksi?
Mä en laske lasteni isovanhempia perheeni jäseniksi. Omat vanhemmat ovat lapsuusperheeni jäseniä, mutta itse perustamaani perheeseen he eivät kuulu. Appivanhemmat eivät ole minun perheeseen kuuluneet ikinä.
Asiaa sivuten; olen ihmetellyt, miten jotkut muistavat (tai ovat muistavinaan?) niin tarkkaan, minkä ikäisenä Ernon kolmas hammas puhkesi tai Raisa lähti konttaamaan. Omien lasteni vauvaiästä on parikymmentä vuotta, mutta en muista tuollaisia asioita. Ja pakko myöntää, että en aina muista sitäkään, kuka lapsista putosi puusta ja sai kuhmun, tai kuka niistä sai ampiaisen piston...
Vierailija kirjoitti:
Asiaa sivuten; olen ihmetellyt, miten jotkut muistavat (tai ovat muistavinaan?) niin tarkkaan, minkä ikäisenä Ernon kolmas hammas puhkesi tai Raisa lähti konttaamaan. Omien lasteni vauvaiästä on parikymmentä vuotta, mutta en muista tuollaisia asioita. Ja pakko myöntää, että en aina muista sitäkään, kuka lapsista putosi puusta ja sai kuhmun, tai kuka niistä sai ampiaisen piston...
Ne muistaa, joilla ei oikeen muuta elämää ole ikinä ollut kuin lapset. Tarinoita tietysti on vähän väritetty matkan varrella.
Anna anopin jutella ja yritä kääntää asia muihin puheisiin,kun et jaksa enää asiasta keskustella.Tavallaan anna mennä toisesta korvasta ulos.Ole onnellinen ja kiitollinen,kun lapsella on mummu joka haluaa nähdä laspsenlastaan ja olla osana hänen elämässään.Varmasti rakastaa lasta,kun haluaa teillä käydä.Rakastavia ihmisiä ei milloinkaan ole pienen ihmisen lähellä liikaa.Monesti oma "herkkänahkaisuus" vie isovanhempia lasten luota pois,älä sinä sorru siihen.Uskon että mummu rauhoittuu kunhan nyt käy lävitse omien lasten vauva-ajat.Ei aina ihmiset ehkä tarpeeksi ajattele mitä puhuvat.Uskon ettei hänen tarkoituksena ole loukata vaan puhua omien kokemusten kautta lapsista,eikä vaan osaa muutoin asioista puhua.Ja myös teidän lapsen syntymä on tuonut hänen lähelleen yhden elämän hienoimman ja kallisarvoisemman asian;omien lasten syntymän! Niitä aikoja on vaan niin mukava muistella ja ehkä ennen vertailtiin lasten kehitystä eritavoin kuin nykyään ja se jäänyt mummun mieleen