Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua tällaiseen anoppiin, vauvamme mummoon?
08.03.2022 |
Olen odotellut jos itsestään laantuisi vauvan kasvaessa, mutta pahenee vain. Vauvamme on anopin ensimmäinen lapsenlapsi. Miehellä on kolme sisarusta, joiden kaikki kehitysvaiheet (siis mieheni lisäksi) vauvana on käyty läpi edestakaisin ja vielä uudelleen, verraten siis vauvaamme milloin kuka osasi mitäkin. Aina ihmettelee, miten vauvamme nyt noin tekee kun ei meillä kukaan vauva aiemmin ole niin tehnyt - öö, johtuisiko siitä että meidän vauvamme ei ole teidän?! Myös kaikki vauvan vaatteet, tavarat ja lelut pitäisi olla samanlaisia kuin anopin lapsilla. Tää alkaa jo rasittaa hermoja, kun vaikka tunnin vierailusta menee ainakin puoli tuntia tähän _heidän lapsista_ paasaamiseen. Miten voisin nätisti tehdä hänelle selväksi että tämä vauva onkin ihan oma yksilönsä? Ja eipä anoppi ole tainnut ottaa huomioon, että emme ole edes aloittaneet _minun_ ja neljän sisarukseni vauva-aikojen läpikäyntiä :D
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä nykyisin myrkytetään omaa mieltä.
Lapsi saa myös isältään geenit ja on jo lapsen kehityksen ja lääketiett. kannalta hyvä verrata niitä, koska suvun geenit vaikuttavat paljon ja milloin kannattaa huolestua ja milloin ei esim. pituus kasvu, puheen oppiminen, sairaudet jne.
Eiköhän lapsen isä itse tiedä oleelliset asiat omista ja lapsensa geeneistä. Ei anopin tarvitse haukkana tarkkailla, muistuttaa ja verrata jokaista kehitysvaihetta, jos mitään syytä huoleen ei edes ole. Vauvan vanhemmilla on vähän muutakin mietittävää kuin se Pekka-sedän ensimmäinen hammas kesäkuussa -84.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on krääsänkantajamummo. Hän on nyt keksinyt tavan kiertää kieltoamme ja lahjoittaa nyt näitä tavaroita "lapselle perinnöksi". Ja tietenkään me vanhemmat emme hänen mielestään saa itse päättää, mitä lapselle tulee. Huonekaluja jne. Niiiiiin rasittavaa!
Voi, kuinka kiva kun ihan tavalliseen rivarikämppään tuodaan 3-vuotiaalle perinnöksi iso kirjahylly sekä plyyshinen kulmasohva vuodelta 1978. Eikä saa hävittää mihinkään (tunnearvo!), kun VilleViivi saa sitten ottaa ne kalusteet mukaansa, kun muuttaa opiskelemaan. Ei ne nyt vie tilaa enempää kuin yhden pienehkön makkarin verran. Ihan hyvin VilleViivi voi siskonsa kanssa jakaa huoneensa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä nykyisin myrkytetään omaa mieltä.
Lapsi saa myös isältään geenit ja on jo lapsen kehityksen ja lääketiett. kannalta hyvä verrata niitä, koska suvun geenit vaikuttavat paljon ja milloin kannattaa huolestua ja milloin ei esim. pituus kasvu, puheen oppiminen, sairaudet jne.
Eipä se ole mummon asia päivitellä ja messuta, vaan sen lapsen asiat kuuluu isälle, hänen sukunsahan se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopilla ei todennäköisesti ole elämässään mitään todellisia saavutuksia ja sen takia hän puhuu koko ajan lapsistaan.
Tämä. Muistan kun lapsena emät kehuskelivat toisilleen kiihkeästi suu vaahdossa meidän lasten saavutuksilla, ei koskaan omillaan 🤮
Ilmeisesti omiksi saavutuksiksi ei riittänyt se että osaa käydä kakalla ja leikata lehdestä kuvia.
No, miehen miespuolinen työkaveri kerskuu lastensa saavutuksilla ja tuo jokaisen lastensa todistuksen työpaikalle kaikkien ihailtavaksi.
Oma naispuolinen kollegani toi poikansa jossakin paikallisturnauksessa saaman sählymitalin töihin ja ripusti sn työpisteensä sermiin roikkumaan.
Onhan näitä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä nykyisin myrkytetään omaa mieltä.
Lapsi saa myös isältään geenit ja on jo lapsen kehityksen ja lääketiett. kannalta hyvä verrata niitä, koska suvun geenit vaikuttavat paljon ja milloin kannattaa huolestua ja milloin ei esim. pituus kasvu, puheen oppiminen, sairaudet jne.
Ei vaan kuulu tämä asia perheen ulkopuolisille yhtikäs mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on krääsänkantajamummo. Hän on nyt keksinyt tavan kiertää kieltoamme ja lahjoittaa nyt näitä tavaroita "lapselle perinnöksi". Ja tietenkään me vanhemmat emme hänen mielestään saa itse päättää, mitä lapselle tulee. Huonekaluja jne. Niiiiiin rasittavaa!
Ne rajat. Mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa, kun ette saa suutanne auki? Krääsänkantajamummo saa lahjoittaa tavaraa lapselle perinnöksi kunhan säilyttää ne siihen saakka, että lapsi on täysi-ikäinen ja muuttaa omaan asuntoonsa ja ottaa ne mukaansa - jos ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on krääsänkantajamummo. Hän on nyt keksinyt tavan kiertää kieltoamme ja lahjoittaa nyt näitä tavaroita "lapselle perinnöksi". Ja tietenkään me vanhemmat emme hänen mielestään saa itse päättää, mitä lapselle tulee. Huonekaluja jne. Niiiiiin rasittavaa!
Ne rajat. Mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa, kun ette saa suutanne auki? Krääsänkantajamummo saa lahjoittaa tavaraa lapselle perinnöksi kunhan säilyttää ne siihen saakka, että lapsi on täysi-ikäinen ja muuttaa omaan asuntoonsa ja ottaa ne mukaansa - jos ottaa.
Niitä tavaroita kuule ilmestyy ihan meidän sanomisistamme huolimatta. Viimeksi oli tuotu lastillinen mökkimme terassille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Miten sinä sen sellaisensa näet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Miksi se olisi sen mummon asia toimia jonkinlaisena portinvartijana sukuun? Ja miksi hän olisi se, joka vahtii yhteyksiä perheen isän sisaruksiin? En täysin hahmota. Eikö se perheen isä siis ole sitä sukua?
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi väittää itsepintaisesti, että mieheni lempiväri on ruskea ja raijaa sitten meille jatkuvasti aina vaan ruskeaa sisustustavaraa. Olen sanonut toistuvasti, että se on minun inhokkini, eikä miehellä ole minkäänlaista rakkautta ko väriä kohtaan. Se on vain ANOPIN LEMPIVÄRI.
Vertaat kakan väriin.
Sävyn perusteella, esim. "ihana, aivan kuin *Martin* (=miehesi nimi tähän) krapulakakka viime lauantaiaamuna".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä nykyisin myrkytetään omaa mieltä.
Lapsi saa myös isältään geenit ja on jo lapsen kehityksen ja lääketiett. kannalta hyvä verrata niitä, koska suvun geenit vaikuttavat paljon ja milloin kannattaa huolestua ja milloin ei esim. pituus kasvu, puheen oppiminen, sairaudet jne.
Eiköhän lapsen isä itse tiedä oleelliset asiat omista ja lapsensa geeneistä. Ei anopin tarvitse haukkana tarkkailla, muistuttaa ja verrata jokaista kehitysvaihetta, jos mitään syytä huoleen ei edes ole. Vauvan vanhemmilla on vähän muutakin mietittävää kuin se Pekka-sedän ensimmäinen hammas kesäkuussa -84.
Mun anopin muisteloihin ei ole luottaminen. Hän muistelee aina, kuinka miehelläni oli paha korvatulehduskierre ja ongelmia nilkan kanssa. Nämä molemmat ongelmat oli mieheni veljellä. Toki geneettisesti läheistä sukua hänkin, mutta silti. Anoppi ei myöskään halua myöntää, että lasteni geeneistä puolet on minulta. Voi että sitä on päivitelty miten voi olla lapsella pisamia, kun kenelläkään HÄNEN suvussaan ei koskaan ikinä ole ollut pisamia. Punatukkaisella miniällä, lapsen äidillä, on ehkä muutama pisama? Pisamat ei toki ole sairaus, mutta periytyvä piirre kumminkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Ahaa eli mummo on jonkinlainen itsenimittäytynyt matriarkka, joka määrää suvun asioista ja siitä kuka on kenenkin kanssa tekemisissä jne. Niin rasittavia tällaiset. Minun isosiskoni on vanhemmiten alkanut toimia jonkinlaisen suvun naispuolisena päänä, joka määrää mitä "perinteitä" meillä saa tai ei saa olla. Hän on myös mielestään virallinen valvoja kaikille lapsuusmuistoillemme jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Toisten elämään toistuvasti sekaantumisessa ei ole mitään hyväntahtoista. Se on vallan käyttöä, ja se on henkistä väkivaltaa.
Krääsästä tuli mieleeni että vanhempani kun päätti hankkia kolme lasta, niin tuli ongelmia että mitä lahjoitetaan kenellekin. Itse olen nuorin, ja minulle on työnnetty lähinnä sitä arvotonta krääsää, jota vanhemmat sisarukseni eivät ole halunneet. Heille on lahjoitettu joltisenkin arvokkaat omakotitalo ja maapaikka.
Krääsän perään varsinkin äiti kyselee että käytänkö ja missä se x esine on. Voi luoja sentään.
Osan olen hissuksiin vienyt kirpparille, kierrätykseen ja osan jopa heittänyt käyttökelvottomana pois - vaikka se onkin ollut jokin ihme korvaamaton muistoesine lapsuudenkodistani. Siis sellainen, joka ei vanhemmille sisaruksilleni ole kelvannut.
Tuota ihmeen raijaamista on kestänyt jo vuosikymmenet kielloistani huolimatta. Olemme jo itsekin myöhempää keski-ikää ja meille on kertynyt omaa (mieluista) tavaraa ihan tarpeeksi.
Olen äidille sanonut, että otan x esineestä valokuvan ja olen skannaillut papereita ym. joita en halua fyysisesti säilyttää "ikuisuutta". Ei mene perille. Nyyh nyyh kun sitäkään ei sitten enää ole...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä nykyisin myrkytetään omaa mieltä.
Lapsi saa myös isältään geenit ja on jo lapsen kehityksen ja lääketiett. kannalta hyvä verrata niitä, koska suvun geenit vaikuttavat paljon ja milloin kannattaa huolestua ja milloin ei esim. pituus kasvu, puheen oppiminen, sairaudet jne.
Eiköhän lapsen isä itse tiedä oleelliset asiat omista ja lapsensa geeneistä. Ei anopin tarvitse haukkana tarkkailla, muistuttaa ja verrata jokaista kehitysvaihetta, jos mitään syytä huoleen ei edes ole. Vauvan vanhemmilla on vähän muutakin mietittävää kuin se Pekka-sedän ensimmäinen hammas kesäkuussa -84.
Mun anopin muisteloihin ei ole luottaminen. Hän muistelee aina, kuinka miehelläni oli paha korvatulehduskierre ja ongelmia nilkan kanssa. Nämä molemmat ongelmat oli mieheni veljellä. Toki geneettisesti läheistä sukua hänkin, mutta silti. Anoppi ei myöskään halua myöntää, että lasteni geeneistä puolet on minulta. Voi että sitä on päivitelty miten voi olla lapsella pisamia, kun kenelläkään HÄNEN suvussaan ei koskaan ikinä ole ollut pisamia. Punatukkaisella miniällä, lapsen äidillä, on ehkä muutama pisama? Pisamat ei toki ole sairaus, mutta periytyvä piirre kumminkin.
Olen joskus ihmetellyt kun äitini on useampaan kertaan sekoittanut siskoni ja minut, vaikka olemme täysin erilaisia keskenämme. Enpä sitten olekaan ainoa, jolle tätä sattuu!
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kamalaa, että puolisolla on äiti. Ihan ensimmäinen edellytys parisuhteessa on se, että miehen äiti on kuollut eikä miehellä ole siskoja. Haluan olla hänen elämänsä ainoa nainen!
Sarkasmi ei elä tässä maaperässä...
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Höpsis. Taisi totuus tulla liian lähelle vai miksi liiottelet noin typerästi?
Vierailija kirjoitti:
Itse näen moisen ihan hyväntahtoisena keinona pitää yllä sukupolvien jatkuvuuden tunnetta, mutta palstan mukaan anoppiin täytyy katkaista välit joka tapauksessa joten mitään neuvoa en osaa antaa.
Varmaan samaa "hyväntahtoista" messuamista kuin sekin, että kaikki mikä lapsille onnistuu jne on aina sen mummon ansiota.
Meillä minun juuri ja juuri peruskoulun läpi kahlannut äitini on mielestään pääsyy siihen, että minun lapseni ovat nyt yliopistossa. Meidän vanhempien 14 vuoden panostuksella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Lapset kuulemma vain perineet mummon "luontaisen älykkyyden".
Tuo on pelkkää fantasiaa, höpöhöpöä.