Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua tällaiseen anoppiin, vauvamme mummoon?
08.03.2022 |
Olen odotellut jos itsestään laantuisi vauvan kasvaessa, mutta pahenee vain. Vauvamme on anopin ensimmäinen lapsenlapsi. Miehellä on kolme sisarusta, joiden kaikki kehitysvaiheet (siis mieheni lisäksi) vauvana on käyty läpi edestakaisin ja vielä uudelleen, verraten siis vauvaamme milloin kuka osasi mitäkin. Aina ihmettelee, miten vauvamme nyt noin tekee kun ei meillä kukaan vauva aiemmin ole niin tehnyt - öö, johtuisiko siitä että meidän vauvamme ei ole teidän?! Myös kaikki vauvan vaatteet, tavarat ja lelut pitäisi olla samanlaisia kuin anopin lapsilla. Tää alkaa jo rasittaa hermoja, kun vaikka tunnin vierailusta menee ainakin puoli tuntia tähän _heidän lapsista_ paasaamiseen. Miten voisin nätisti tehdä hänelle selväksi että tämä vauva onkin ihan oma yksilönsä? Ja eipä anoppi ole tainnut ottaa huomioon, että emme ole edes aloittaneet _minun_ ja neljän sisarukseni vauva-aikojen läpikäyntiä :D
Kommentit (113)
Älä ole anopin kanssa missään tekemisissä. Pitkä välimatka auttaa. Anoppi ei yritä tuppautua yllätyskylään ja tupatarkastukselle joka viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna anopin puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niin pääset kaikista helpoimmalla.
Vierailija kirjoitti:
Älä ole anopin kanssa missään tekemisissä. Pitkä välimatka auttaa. Anoppi ei yritä tuppautua yllätyskylään ja tupatarkastukselle joka viikko.
Tää on mun toteutumaton unelma.. ap
Eikö lapsen isän tehtävä olisi asettaa anopille rajat?
Mun anoppi väittää itsepintaisesti, että mieheni lempiväri on ruskea ja raijaa sitten meille jatkuvasti aina vaan ruskeaa sisustustavaraa. Olen sanonut toistuvasti, että se on minun inhokkini, eikä miehellä ole minkäänlaista rakkautta ko väriä kohtaan. Se on vain ANOPIN LEMPIVÄRI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi mulla on tytär, niin ei tule miniää. Anoppi oli iisi, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, miehen ohjeella.
Vierailija kirjoitti:
Tulee aina yllätyksenä, miten paljon on ihmisissä heikkolahjaisia. Jotenkin heidän kanssaan on pärjättävä. Miehet perinteisesti ovat armeijassa nähneet koko kirjon, mutta naiset usein ovat saaneet elää omantasoistensa kanssa ja siksi typerä anoppi voi tulla yllätyksenä. Joskus myös typerä miniä.
Naisissa myös on vähemmän variaatiota älykkyydessä, kun taas miehet ovat yliedustettuina molemmissa ääripäissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mulla on tytär, niin ei tule miniää. Anoppi oli iisi, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, miehen ohjeella.
Mistä tiedät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mulla on tytär, niin ei tule miniää. Anoppi oli iisi, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, miehen ohjeella.
Mistä tiedät?
On aikuinen jo, hetero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopilla ei todennäköisesti ole elämässään mitään todellisia saavutuksia ja sen takia hän puhuu koko ajan lapsistaan.
Miksi te, anopeista valittavat miniät, ootte aina kuitenkin tekemisissä anoppinne kanssa? Ottakaa etäisyyttä ja antakaa miehen hoitaa suhteet omiin vanhempiinsa. Ei anopin kanssa ole mikään pakko seurustella. Mä en ole omaa anoppiani nähnyt kuuteen vuoteen, mies saa hoitaa ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi väittää itsepintaisesti, että mieheni lempiväri on ruskea ja raijaa sitten meille jatkuvasti aina vaan ruskeaa sisustustavaraa. Olen sanonut toistuvasti, että se on minun inhokkini, eikä miehellä ole minkäänlaista rakkautta ko väriä kohtaan. Se on vain ANOPIN LEMPIVÄRI.
Miten ruskea voi olla jonkun lempiväri?
Vierailija kirjoitti:
Anopilla ei todennäköisesti ole elämässään mitään todellisia saavutuksia ja sen takia hän puhuu koko ajan lapsistaan.
Tämä. Muistan kun lapsena emät kehuskelivat toisilleen kiihkeästi suu vaahdossa meidän lasten saavutuksilla, ei koskaan omillaan 🤮
Ilmeisesti omiksi saavutuksiksi ei riittänyt se että osaa käydä kakalla ja leikata lehdestä kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, anopeista valittavat miniät, ootte aina kuitenkin tekemisissä anoppinne kanssa? Ottakaa etäisyyttä ja antakaa miehen hoitaa suhteet omiin vanhempiinsa. Ei anopin kanssa ole mikään pakko seurustella. Mä en ole omaa anoppiani nähnyt kuuteen vuoteen, mies saa hoitaa ihan itse.
No sulla on sitten suhteellisen fiksu anoppi. Aito kauhuanoppi aloittaa miniän mustamaalaamisen kaikille sukulaisille ja tutuille jos miniä ei edes jotenkin yritä tasapainotella ja pitää asiallisia välejä. On kuitenkin ihan kiva että lapset voisivat olla tekemisissä myös miehen puolen tätien, setien ja serkkujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi väittää itsepintaisesti, että mieheni lempiväri on ruskea ja raijaa sitten meille jatkuvasti aina vaan ruskeaa sisustustavaraa. Olen sanonut toistuvasti, että se on minun inhokkini, eikä miehellä ole minkäänlaista rakkautta ko väriä kohtaan. Se on vain ANOPIN LEMPIVÄRI.
Luuletko, että olisi mitenkään mahdollista, että se aikuinen miehesi ihan itse keskustelisi äitinsä kanssa siitä, mikä on hänen lempivärinsä? Että sinä et ottaisi mitään kantaa asiaan? Miksi minusta tuntuu, että isoimpia anoppiongelmia on niillä, joiden miehet on tossun alla sekä avioliitossa että äitisuhteessaan? Sitten pariskunnilla, jossa ollaan tasaväkisiä, täyspäisiä aikuisia molemmat, hoituu nuo muutkin sukulaissuhteet niinkuin tasaväkisten ja täyspäisten aikuisten välillä yleensä kuuluukin hoitua eli ilman turhaa kriisiä ja draamaa ja väreistä kiukuttelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopilla ei todennäköisesti ole elämässään mitään todellisia saavutuksia ja sen takia hän puhuu koko ajan lapsistaan.
Tämä. Muistan kun lapsena emät kehuskelivat toisilleen kiihkeästi suu vaahdossa meidän lasten saavutuksilla, ei koskaan omillaan 🤮
Ilmeisesti omiksi saavutuksiksi ei riittänyt se että osaa käydä kakalla ja leikata lehdestä kuvia.
Kas vain, mulla on muistikuva että kaikki mun saavutukset johtui siitä, että olen taiteellisen ja älykkään äidin lapsi, mulla itsellä ei ollut mitään tekemistä saavutusteni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi väittää itsepintaisesti, että mieheni lempiväri on ruskea ja raijaa sitten meille jatkuvasti aina vaan ruskeaa sisustustavaraa. Olen sanonut toistuvasti, että se on minun inhokkini, eikä miehellä ole minkäänlaista rakkautta ko väriä kohtaan. Se on vain ANOPIN LEMPIVÄRI.
Luuletko, että olisi mitenkään mahdollista, että se aikuinen miehesi ihan itse keskustelisi äitinsä kanssa siitä, mikä on hänen lempivärinsä? Että sinä et ottaisi mitään kantaa asiaan? Miksi minusta tuntuu, että isoimpia anoppiongelmia on niillä, joiden miehet on tossun alla sekä avioliitossa että äitisuhteessaan? Sitten pariskunnilla, jossa ollaan tasaväkisiä, täyspäisiä aikuisia molemmat, hoituu nuo muutkin sukulaissuhteet niinkuin tasaväkisten ja täyspäisten aikuisten välillä yleensä kuuluukin hoitua eli ilman turhaa kriisiä ja draamaa ja väreistä kiukuttelua.
Tuollaisen jyrän kanssa on vain se ongelma, ettei hän kuuntele ketään. Hän vain päättää muista näiden muidenkin lempivärit ja kaiken muunkin. Omat lapsensa näkee itsensä tahdottomina jatkeina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi väittää itsepintaisesti, että mieheni lempiväri on ruskea ja raijaa sitten meille jatkuvasti aina vaan ruskeaa sisustustavaraa. Olen sanonut toistuvasti, että se on minun inhokkini, eikä miehellä ole minkäänlaista rakkautta ko väriä kohtaan. Se on vain ANOPIN LEMPIVÄRI.
Luuletko, että olisi mitenkään mahdollista, että se aikuinen miehesi ihan itse keskustelisi äitinsä kanssa siitä, mikä on hänen lempivärinsä? Että sinä et ottaisi mitään kantaa asiaan? Miksi minusta tuntuu, että isoimpia anoppiongelmia on niillä, joiden miehet on tossun alla sekä avioliitossa että äitisuhteessaan? Sitten pariskunnilla, jossa ollaan tasaväkisiä, täyspäisiä aikuisia molemmat, hoituu nuo muutkin sukulaissuhteet niinkuin tasaväkisten ja täyspäisten aikuisten välillä yleensä kuuluukin hoitua eli ilman turhaa kriisiä ja draamaa ja väreistä kiukuttelua.
Juujuu.
Missä näitä typeriä miniötä sikiää, onneksi omani on fiksu.
Tulee aina yllätyksenä, miten paljon on ihmisissä heikkolahjaisia. Jotenkin heidän kanssaan on pärjättävä. Miehet perinteisesti ovat armeijassa nähneet koko kirjon, mutta naiset usein ovat saaneet elää omantasoistensa kanssa ja siksi typerä anoppi voi tulla yllätyksenä. Joskus myös typerä miniä.