Onko pitkä parisuhde jonkinlainen "laatutakuu"?

34 vuotta yhdessä ihan pian ja edelleen onnellisia. Omat vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja päivittäistä hellyyttä ja huumoria on heilläkin päivittäin. Miehen vanhempien liitto päättyi kuolemaan eli varmaan kotoa perityllä kiintymyssuhdemallillakin on tässä osuutta. Sekä minä että mieheni olimme jos nuorempinakin seurustelevaa tyyppiä eivätkä suhteet olleet mitään draamailua, vaan päättyivät erilaisiin tulevaisuudennäkymiin suht sovussa.

Minulle se kertoo stabiliteetista verrattuna vaikka sellaiseen, jolla suhteet vaihtuneet jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

34 vuotta yhdessä ihan pian ja edelleen onnellisia. Omat vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja päivittäistä hellyyttä ja huumoria on heilläkin päivittäin. Miehen vanhempien liitto päättyi kuolemaan eli varmaan kotoa perityllä kiintymyssuhdemallillakin on tässä osuutta. Sekä minä että mieheni olimme jos nuorempinakin seurustelevaa tyyppiä eivätkä suhteet olleet mitään draamailua, vaan päättyivät erilaisiin tulevaisuudennäkymiin suht sovussa.

ps. Ja emme muuten ole lainkaan konservatiivia kuten eivät ole myöskään tuttavapariskunnat, jotka myös ovat olleet hyvin pitkään yhdessä, yli 25 vuotta. Vain yksi pariskunta on eronnut, kun mies rakastui toiseen (suhde kuivui kahdessa vuodessa ja mies on pyrkinyt takaisin, mutta vaimo ei ota). Oikeastaan olemme kutakuinkin päinvastaisia kuin jossain edellä kuvatussa viestissä, missä väitettiin pitkien parisuhteiden ihmisten olevan synnyinpaikkakunnalleen jääneitä ihmisiä eli kansainvälisiä, työn takia ulkomaillakin asuneita ammattilaisia.

Myös tilastollisesti pitkiä avioliittoja löytyy eniten korkeasti koulutetuista, ylemmistä yhteiskuntaluokista. 

Vierailija kirjoitti:

34 vuotta yhdessä ihan pian ja edelleen onnellisia. Omat vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja päivittäistä hellyyttä ja huumoria on heilläkin päivittäin. Miehen vanhempien liitto päättyi kuolemaan eli varmaan kotoa perityllä kiintymyssuhdemallillakin on tässä osuutta. Sekä minä että mieheni olimme jos nuorempinakin seurustelevaa tyyppiä eivätkä suhteet olleet mitään draamailua, vaan päättyivät erilaisiin tulevaisuudennäkymiin suht sovussa.

Kiintymyssuhdemalli on lapsen ja vanhemman välinen, ei liity aikuisten parisuhteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34 vuotta yhdessä ihan pian ja edelleen onnellisia. Omat vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja päivittäistä hellyyttä ja huumoria on heilläkin päivittäin. Miehen vanhempien liitto päättyi kuolemaan eli varmaan kotoa perityllä kiintymyssuhdemallillakin on tässä osuutta. Sekä minä että mieheni olimme jos nuorempinakin seurustelevaa tyyppiä eivätkä suhteet olleet mitään draamailua, vaan päättyivät erilaisiin tulevaisuudennäkymiin suht sovussa.

Kiintymyssuhdemalli on lapsen ja vanhemman välinen, ei liity aikuisten parisuhteeseen

Jep, ja heijastuu myöhemmin heijastuu lähes kaikkii ihmissuhteisiin aikuisiällä... Lue lähes mikä tahansa parisuhteista kertova kirja tai artikkeli..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34 vuotta yhdessä ihan pian ja edelleen onnellisia. Omat vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja päivittäistä hellyyttä ja huumoria on heilläkin päivittäin. Miehen vanhempien liitto päättyi kuolemaan eli varmaan kotoa perityllä kiintymyssuhdemallillakin on tässä osuutta. Sekä minä että mieheni olimme jos nuorempinakin seurustelevaa tyyppiä eivätkä suhteet olleet mitään draamailua, vaan päättyivät erilaisiin tulevaisuudennäkymiin suht sovussa.

Kiintymyssuhdemalli on lapsen ja vanhemman välinen, ei liity aikuisten parisuhteeseen

Jep, ja heijastuu myöhemmin heijastuu lähes kaikkii ihmissuhteisiin aikuisiällä... Lue lähes mikä tahansa parisuhteista kertova kirja tai artikkeli..

Aivan, mutta siitähän tässä ei nyt puhuta:

"Miehen vanhempien liitto päättyi kuolemaan eli varmaan kotoa perityllä kiintymyssuhdemallillakin on tässä osuutta."

Tähän viittasin.

Eipä oikeastaan. Ehkä sellaista en itse haluaisi kumppanikseni joka on eronnut 25v suhteen jälkeen, ainakaan ensimmäisen 10 vuoteen eronsa jälkeen. Toisaalta sitten taas jos pariskunta menee yli 30-vuotiaina yhteen, ja on yhdessä loppuun asti, niin sitten siinä varmasti on löytynyt kypsemmällä iällä se sopiva kumppani ja paras ystävä.

Tämä nyt ei sitten ole mitään yleistystä, mutta en tiedä yhtään onnellista teini-iässä alkanutta liittoa. Tai siis sellaista joka olisi ollut koko ajan onnellinen. Kaikki on joko eronneet tuossa neljänkympin tietämillä viimeistään, tai sitten suhteessa on petetty puolin tai toisin pitkiä jaksoja, tai tapeltu verissä päin ja sovittu että ollaan yhdessä lasten takia. Ei kuulosta yhtään hyvältä omaan korvaani, enkä tuollaista suhdetta haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on.  Pitkä avioliitto ja parisuhde on aina laatutakuu.

Että on kyennyt elämään toisen ihmisen kanssa vuosikausi, on sopeuduttu elämään yhdessä, toisen ärsyttävistä ja heikoimmista puolista huolimatta.

On kasvatettu lapset ja takana suuri määrä vuosia joista hyvät muistot, vaikka yhteinen taival ei aina niin ihanaa ja auvoisaa ollutkaan.

Tällä palstalla liikkuu ja kommentoi vain ne kaikkien epäonnistuneimmat naiset ja joskus miehetkin.

Ja aina heidän liittonsa ja suhteensa rikkoutumiseen on syynä vain ja ainoastaan se puoliso.

Mitään syytä tämän palstan naiset eivät koskaa näe eivätkä koe itsesessään.

Joten eipä ihme, että valitusta eroista riittää, kun pärjää kenenkään kanssa.

Kauniissa kuvitelmissa ehkä näin, tosiasiassa ei syleensä sinne päinkään.

Omat vanhempani, varsinkin äiti riitelee nykyään jatkuvasti isäni kanssa. Ovat yli 70-vuotiaita. Hän on pidätellyt raivoaan ja elämänsä tuhlaamisesta aiheutuvia tunteita vuosikymmeniä, mutta ei enää.

Mieheni pitkässä ex-liitossa mies vain lähinnä sieti sitä kauhun tasapainoa, eikä osannut enää ulos tilanteesta. Hän pitää tuota aikaa elämänsä mustimpana aikana, ja kävin eron jälkeen myös terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Noh, mä oon nyt 38v. ja ollut mieheni kanssa 15-vuotiaasta.

Ehkä ei kerro mitään minusta, mutta omasta miehestäni voin sanoa että hän on edelleen aivan ihana ja mulle maailman rakkain. <3

Joskus on tylsiä aikoja, joskus villimpiä vaiheita, mutta niin kauan kun on seksiä ja samanlainen huono huumorintaju niin en haluaisi ketään toista.

Eli omasta miehestäni voin sanoa, että jos vaikka kuolen niin siitä saisi joku tosi ihanan miehen itselleen.

Saattaa kuitenkin olla että hän sopii vain sinulle :D Muut naiset voivat nähdä hänessä paljonkin hylkääviä virheitä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mutta pitkässä onnellisessa suhteessa olevista se kertoo että sattuvat sopimaan toiselleen. Pitkä liitto ei sinänsä ole mikään hyve tai arvo, niitä on monenlaisia.

Itse olen eri mieltä. Pitkä onnellinen suhde ei tarkoita, että sattui vain sopimaan, mutta se myös tarkoittaa sitä, että siinä on yleisemmin kaksi henkilöä, jotka ovat valmiita tekemään työtä sen suhteen eteen, kommunikoivat ja muutenkin panostavat toisiinsa ja itseensä. 

Olen itse huomannut, miten moni lopettaa siitä parisuhteesta huolehtimisen mikä sitten johtaa eroihin. 

Meillä suhdetta on takana "vasta" 8 vuotta, ja olen tästä täysin samaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Ikisinkuissa on vielä enemmän jätettä.

Voi olla, mutta on toisaalta heissäkin on paljon parisuhdekelpoisia. Ikisinkkuus voi johtua niin monesta eri syystä.

Aloituksen kysymykseen vastaisin, että ei todellakaan ole. Ihan jo maalaisjärki sanoo tämän. Pitkissäkin parisuhteissa voi olla vaikka minkälaista sekopäätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tietyllä tapaa. Se on osoitus siitä, että pystyy joustamaan ja mukauttamaan elämäänsä toisen tarpeita vastaamaan.

Ei välttämättä. Suhteen toinen osapuoli on voinut yksin huolehtia joustamisesta ja mukautumisesta. Ja sitä odotetaan sitten myös seuraavassa suhteessa.

Tämä. Yritin seurustelua kerran miehen kanssa jolla oli pitempi teiniliitto takana, ja kyllä se olis hänen puoleltaan sitä sormi suussa ihmettelyä kun KAIKKI NAISET ei olekaan samanlaisia kuin se eksä, sekä jatkuvaa vertailua, siis ei pahalla, mutta ihmetellen. Sitten mulla on ollut myös mies joka oli eronnut n. 10v avioliitostaan johon oli mennyt parikymppisenä. Hän oli silmät suurina ihmeissään miten voi tällaistakin olla maailmassa, ja hän on jäänyt kaikesta paitsi. Oli muuten paras sänkykumppani mitä on ikinä ollut.

Ajattelen asiaa käytännön kannalta. Esim. Sairastuessasi on toinen, joka voi hoitaa yhteisiä asioita. Taloudessa on kaksi laskujen maksajaa. Kotona on kumppani, jonka kanssa voi jakaa asioita. Kaksin on parempi kuin yksin. Seksiä saa kotona aina sen verran, että ei tarvitse lähteä kylältä hakemaan.

No ei... Mutta en ymmärrä miten jotku tyytyy esim lyhyisiin seksisuhteisiin, niihin huonoihin säätöihin uudestaan ja uudestaan. Kuitenkin seksi on aluksi mieletöntä säätämistä ja vasta pitkän ajan päästä todella hyvää... En ole koskaan saanut hyvää seksiä naiselta esim alle 10 kerrasta... M33v

Ei

Vierailija kirjoitti:

Ei ole merkitystä. Nainen on sellainen yliolento ja tuuliviiri, että vaikka 50 vuoden päästä voi saada päähänsä, että mies teki joskus jotain väärin ja nyt loppuun kaikki ja voimaantuu itsenäiseksi vahvaksi vapaaksi naiseksi. Miehelle parisuhde on lottoa. Joskus voittaa, usein häviää. Miksi panostaa mihinkään kun nainen voi puhaltaa sen pois hetken mielijohteesta?

Voi miten ikävästi sulle on käynyt :( Ehkä tosiaan sun kannattaa panostaa ihan vain omaan elämään, ja olla itsekseen vain, tuollaisella traumakäyttäytymisellä et tule koskaan onnistumaan parisuhteessa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tietyllä tapaa. Se on osoitus siitä, että pystyy joustamaan ja mukauttamaan elämäänsä toisen tarpeita vastaamaan.

Ei parisuhteissa aina molemmat jousta, mutta ai akin edes toinen.

Molemmat ei useinkaan (koskaan?) jousta yhtä paljon, mutta väittäisin silti, että pitkän parisuhteen ylläpitäminen edellyttää lähes aina jonkinlaista kykyä luonteen joustamiseen, sopeutumiseen ja pitkäjänteiseen työstämiseen. Ei se tule ilmaiseksi juuri kenellekään.

Kylläpä näin. Mieluummin yksi pitkä suhde takana kuin neljä pätkää, kertoo jotain sarjasuhteilijan luonteesta.

Minut ne neljä ptäkää valmisti aikuiseksi parisuhteeseen mieheni kanssa täydellisesti sopivaksi kumppaniksi :)

Vierailija kirjoitti:

ei mistään takuusta kannata puhua, mutta todennäköisyyksistä varmaan. Jos haluaa itse pitkän parisuhteen, niin todennäköisemmin kumppaniksi sopii henkilö, joka todistetusti sellaiseen kykenee.

Itse haluaisin pitkän parisuhteen, mutta mieluummin henkilön kanssa, jolla ei sellaista pohjalla ole. Siihenkin voi olla niin monta eri syytä, miksi suhteet ovat jääneet lyhyeksi, joten en vedä sen perusteella kovin suuria johtopäätöksiä. Lyhyissä suhteissa ollut voi aivan hyvin olla kykenevä pitkään suhteeseen, ja olla paljon parempi kumppani kuin pitkässä suhteessa ollut.

Pitkässä parisuhteessa ollutta ihmistä en haluaisi ihan siksi, että en ole itsekään ollut, joten kokemuspohjat olivat liian erilaiset. Ja varsinkin jos taustalla on ollut vain yksi pitkä suhde, saattaa tämä ihminen olla jämähtänyt vanhan suhteensa tapoihin tavalla, joka tuottaa ongelmia uudessa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kertoo vain sen että ihminen on todennäköisemmin aika konservatiivinen arvoiltaan ja haluaa täysin tavanomaista elämää ja paljon lapsia juuri sitä pohtimatta. Sellainen "niin elämän vaan kuuluu mennä" ihminen.

Mulla on pari tällaista kaveria jotka ovat olleet miestensä kanssa jostain teinistä ja muuttaneet takaisin tai jääneet lapsuudenpaikkakunnalle perhettä perustamaan. Mukavaa seuraa ovat mutta en koe että voin niille kertoa oikein mitään omasta elämästäni kun ovat niin järkyttävän normaaleja ja kunnollisia ja varmaan kauhistelisivat mun elämää ja ajatuksia. Ne joilla on vähän enemmän erilaisia vaikeitakin elämänvaiheita takana, niille kerron enemmän asioistani kun yleensä ovat empatiakykyisiä ja ymmärtävät monenlaista elämää.

Ilmeisesti kuvittelet itse ymmärtäväsi monenlaista elämää?

Pitkässä liitossa elävillä on yleensä paljon erilaisia ja vaikeitakin elämänvaiheita takana. Luuletko tosiaan että parisuhde suojaa elämältä?

Vierailija kirjoitti:

No ei... Mutta en ymmärrä miten jotku tyytyy esim lyhyisiin seksisuhteisiin, niihin huonoihin säätöihin uudestaan ja uudestaan. Kuitenkin seksi on aluksi mieletöntä säätämistä ja vasta pitkän ajan päästä todella hyvää... En ole koskaan saanut hyvää seksiä naiselta esim alle 10 kerrasta... M33v

Mietinkin juuri, missä kulkee pitkän ja lyhyen parisuhteen raja - kiitos vinkistä.

Tuo toteutuu alkuhuumassa yhdessä viikonlopussa.