Onko pitkä parisuhde jonkinlainen "laatutakuu"?

Ei kerro. Itselläni yksi pitkä parisuhde ja uutta en halua. Tuntui vuodet menevän hukkaan. Ex roikkuu yhä mussa yli v eron jälkeen.

Seuraavaksi haluan seksisuhteen

T.nainen

Ei. On onnellisia ja onnettomia pitkiä suhteita, ja syitä tähän laidasta laitaan.

Tulee mieleen aika konservatiivinen, ylijämpti, mukavuudenhaluinen ja turvallisuushakuinen pariskunta.

Olin ensimmäisen poikaystäväni kanssa yli 20 vuotta. Suhde oli kauheata kuraa, minä ajauduin kaikenmaksajaksi ja kaikenhoitajaksi. Erosta on melkein 10 vuotta ja yhä vaan yrittää lasten varjolla tunkea elämääni. Joudun myös aina huolehtimaan, että olen yli kädenmitan päässä exästäni, hän ei nimittäin kunnioita fyysistä koskemattomuuttani.

Ei taida olla, jokainen varmaan tietää näitä tyyppejä, jotka haukkuvat puolisoaan joka päivä. Siis toisille. 

Ei. Kaverini otti miehen joka oli ollut eksänsä kanssa 17 vuotta. Miehellä oli hirveästi traumoja lapsuudenperheestä asti, tosi joustamaton luonne, mustasukkaisuutta ja bipo. Huonoin mies mitä kellään tutullani on ollut.

Minusta tuntuu, että parhaat meni päältä jo ihan nuorina näillä kumppanimarkinnoilla. Ja niihin suhteisiin ovat jääneetkin, eivätkä ole palanneet markkinoille. Että jos olisi tajunnut olla jo nuorena asialla, niin olisi ollut kaukaa viisas. 

sinkkumies 44v

Outo kysymys. Onko lyhyt suhde takuu yhtään mistään? Sitoutumuskammosta ja epäluotettavuudesta kenties?

Ei. Itse olin 21-27-vuotiaana parisuhteessa, jossa olimme jo kihloissakin. Läheltä liippasi, etten olisi uskaltanut erota ollenkaan ennen aviota. Mutta onneksi erosin. Nyt olen 36 ja olisin voinut olla tuossa seksittömässä kädenlämpöisessä suhteessa jo 15 vuotta. Huh!

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että parhaat meni päältä jo ihan nuorina näillä kumppanimarkinnoilla. Ja niihin suhteisiin ovat jääneetkin, eivätkä ole palanneet markkinoille. Että jos olisi tajunnut olla jo nuorena asialla, niin olisi ollut kaukaa viisas. 

sinkkumies 44v

Nuorena ja naiivina sitä on valmis hyväksymään vaikka mitä puutteita kumppanissa. Vain onnella nuorena solmii tasapainoisen kestävän liiton, eikä saa riippakiveä vedettäväkseen.

Ei ole. Pitkässä suhteessa voi olla myös kyse saamattomuudesta tai uuden elämän pelosta jonka vuoksi jäädään roikkumaan epätyydyttävään suhteeseen.

Jos minä alkaisin seurustella eronneen ihmisen kanssa,  niin taatusti arvostaisin häntä todella paljon, mitä pitempi avio/avoliitto hänellä takanaan on.

Kertoo siitä, että pystyy sitoutumaan ja sopeutumaan toiseen ihmiseen ja on myös huolehtinut perheestään.

Mitä lyhyempi liitto on takana, sitä vähemmän arvostavan, enkä pystyisi koskaan itse sitoutumaan ihmiseen, joka ailahtelevainen ja lähtee liitosta kävelemään heti, kun ensimmäiset ongelmat ja vastoinkäymiset astuvat kehiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen aika konservatiivinen, ylijämpti, mukavuudenhaluinen ja turvallisuushakuinen pariskunta.

Eli hyvä ja laadukas parisuhde on mielestäsi lyhytkestoinen ja niitä pitää olla vähintääkin elämänmittainen sarja? Älkää ihmiset hankkiko lapsia, jos tämä on lähtökohta. Tulee rikkinäisiä, helposti ohjailtavissa olevia juurettomia aikuisia.

Minä olen rikkinäinen, helposti ohjailtava ja juureton. Vanhempieni riitaisa avioliitto on kestänyt jo kohta 50 vuotta, edelleen ahdistaa vierailla heidän luonaan.

Onhan se tietyllä tapaa. Se on osoitus siitä, että pystyy joustamaan ja mukauttamaan elämäänsä toisen tarpeita vastaamaan.

Olen viisikymppinen ja omasta ikäluokasta tuedän vain yhden pariskunnan joka on edelleen yhdessä lähes 30 vuoden avioliiton jälkeen. Pitkän liiton salaisuus on se että toinen puolisoista päättää aivan kaikesta ja hallitsee molempien rahoja, toiselle jää suorittajan ja apulaisen rooli.

Olin ensimmäisen poikaystäväni (sittemmin aviomiehen, lasteni isän) kanssa ikävuodet 18-31 yhdessä. Totta kai suhteessa oli myös hyviä hetkiä, mutta viimeisen kuuden vuoden aikana se ei ollut enää oikea parisuhde. Ajatus siitä, että tuossa suhteessa olisi "pitänyt" olla loppuikä, on karmiva.

Nykyinen suhde on kestänyt alle kaksi vuotta, mutta olen koko ajan ollut onnellisempi kuin olin ikinä ensimmäisessä suhteessani. Vaikkei tämäkään suhde olisi loppuelämäni suhde, olen loputtoman kiitollinen jokaisesta hetkestä jonka nykyiseni kanssa saan.

Se on laatutakuu erityyppisissä laaduista.

erityyppisistä

Ei oo mikään takuu yhtään mistään. Itse olen onnellinen pitkässä suhteessani, mutta eipä se kerro minusta sen kummempaa ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tietyllä tapaa. Se on osoitus siitä, että pystyy joustamaan ja mukauttamaan elämäänsä toisen tarpeita vastaamaan.

Ei parisuhteissa aina molemmat jousta, mutta ai akin edes toinen.