Onko pitkä parisuhde jonkinlainen "laatutakuu"?

Vierailija kirjoitti:

Ei. Itse olin 21-27-vuotiaana parisuhteessa, jossa olimme jo kihloissakin. Läheltä liippasi, etten olisi uskaltanut erota ollenkaan ennen aviota. Mutta onneksi erosin. Nyt olen 36 ja olisin voinut olla tuossa seksittömässä kädenlämpöisessä suhteessa jo 15 vuotta. Huh!

Ei sulla ole pitkää parisuhdetta taustalla. :D

Jos mulla on kaksi muutoin ominaisuuksiltaan yhtä hyvää kumppaniehdokasta ja ainoana erona, että ensimmäisellä on takana pitkä liitto/liittoja ja toisella lyhyitä seurusteluita/irtosuhteita, niin otan ensimmäisen.

Noh, mä oon nyt 38v. ja ollut mieheni kanssa 15-vuotiaasta.

Ehkä ei kerro mitään minusta, mutta omasta miehestäni voin sanoa että hän on edelleen aivan ihana ja mulle maailman rakkain. <3

Joskus on tylsiä aikoja, joskus villimpiä vaiheita, mutta niin kauan kun on seksiä ja samanlainen huono huumorintaju niin en haluaisi ketään toista.

Eli omasta miehestäni voin sanoa, että jos vaikka kuolen niin siitä saisi joku tosi ihanan miehen itselleen.

Ei. Mutta pitkässä onnellisessa suhteessa olevista se kertoo että sattuvat sopimaan toiselleen. Pitkä liitto ei sinänsä ole mikään hyve tai arvo, niitä on monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tietyllä tapaa. Se on osoitus siitä, että pystyy joustamaan ja mukauttamaan elämäänsä toisen tarpeita vastaamaan.

Ei parisuhteissa aina molemmat jousta, mutta ai akin edes toinen.

Molemmat ei useinkaan (koskaan?) jousta yhtä paljon, mutta väittäisin silti, että pitkän parisuhteen ylläpitäminen edellyttää lähes aina jonkinlaista kykyä luonteen joustamiseen, sopeutumiseen ja pitkäjänteiseen työstämiseen. Ei se tule ilmaiseksi juuri kenellekään.

Mulle kertoo vain sen että ihminen on todennäköisemmin aika konservatiivinen arvoiltaan ja haluaa täysin tavanomaista elämää ja paljon lapsia juuri sitä pohtimatta. Sellainen "niin elämän vaan kuuluu mennä" ihminen.

Mulla on pari tällaista kaveria jotka ovat olleet miestensä kanssa jostain teinistä ja muuttaneet takaisin tai jääneet lapsuudenpaikkakunnalle perhettä perustamaan. Mukavaa seuraa ovat mutta en koe että voin niille kertoa oikein mitään omasta elämästäni kun ovat niin järkyttävän normaaleja ja kunnollisia ja varmaan kauhistelisivat mun elämää ja ajatuksia. Ne joilla on vähän enemmän erilaisia vaikeitakin elämänvaiheita takana, niille kerron enemmän asioistani kun yleensä ovat empatiakykyisiä ja ymmärtävät monenlaista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mutta pitkässä onnellisessa suhteessa olevista se kertoo että sattuvat sopimaan toiselleen. Pitkä liitto ei sinänsä ole mikään hyve tai arvo, niitä on monenlaisia.

Itse olen eri mieltä. Pitkä onnellinen suhde ei tarkoita, että sattui vain sopimaan, mutta se myös tarkoittaa sitä, että siinä on yleisemmin kaksi henkilöä, jotka ovat valmiita tekemään työtä sen suhteen eteen, kommunikoivat ja muutenkin panostavat toisiinsa ja itseensä. 

Olen itse huomannut, miten moni lopettaa siitä parisuhteesta huolehtimisen mikä sitten johtaa eroihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle kertoo vain sen että ihminen on todennäköisemmin aika konservatiivinen arvoiltaan ja haluaa täysin tavanomaista elämää ja paljon lapsia juuri sitä pohtimatta. Sellainen "niin elämän vaan kuuluu mennä" ihminen.

Mulla on pari tällaista kaveria jotka ovat olleet miestensä kanssa jostain teinistä ja muuttaneet takaisin tai jääneet lapsuudenpaikkakunnalle perhettä perustamaan. Mukavaa seuraa ovat mutta en koe että voin niille kertoa oikein mitään omasta elämästäni kun ovat niin järkyttävän normaaleja ja kunnollisia ja varmaan kauhistelisivat mun elämää ja ajatuksia. Ne joilla on vähän enemmän erilaisia vaikeitakin elämänvaiheita takana, niille kerron enemmän asioistani kun yleensä ovat empatiakykyisiä ja ymmärtävät monenlaista elämää.

Tarkoittaako ”enemmän elämänvaiheita” useita lyhytaikaisia parisuhteita? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kertoo vain sen että ihminen on todennäköisemmin aika konservatiivinen arvoiltaan ja haluaa täysin tavanomaista elämää ja paljon lapsia juuri sitä pohtimatta. Sellainen "niin elämän vaan kuuluu mennä" ihminen.

Mulla on pari tällaista kaveria jotka ovat olleet miestensä kanssa jostain teinistä ja muuttaneet takaisin tai jääneet lapsuudenpaikkakunnalle perhettä perustamaan. Mukavaa seuraa ovat mutta en koe että voin niille kertoa oikein mitään omasta elämästäni kun ovat niin järkyttävän normaaleja ja kunnollisia ja varmaan kauhistelisivat mun elämää ja ajatuksia. Ne joilla on vähän enemmän erilaisia vaikeitakin elämänvaiheita takana, niille kerron enemmän asioistani kun yleensä ovat empatiakykyisiä ja ymmärtävät monenlaista elämää.

Tarkoittaako ”enemmän elämänvaiheita” useita lyhytaikaisia parisuhteita? 🤔

No esimerkiksi mutta muutakin. Ylipäänsä että on vaikka ollut suruja tai haasteita elämässä, erotuskaa, identiteetti- tai ammattikriisiä, yksinäisyyttä, tai muuta sellaista. Yleensä nämä nuorena yhteen menneet ja kaiken normien mukaan tehneet eivät ole joutuneet kokemaan paljon ikäviä asioita elämässään eivätkä myöskään ymmärrä niitä. Oman kokemuksen mukaan eivät ole yleensä kauhean avarakatseisia.

Ei se ole takuu, mutta kertoo jotain ihmisestä. Itse olin teinisuhteessa 37-vuotiaaksi asti. Loppuajat oli aika sinnittelyä, keksin kaikkia projekteja, jolla täyttää elämääni kun ex täytti sitä kaljalla ja telkkarilla. En ole koskaan ollut niin helpottunut kun vihdoin sain eron otettua ja pääsin vapaaksi. Löysin uuden miehen, joka myös on ollut pitkässä liitossa.

Nyt tiedän mitä haluan ja mitä en halua. Toivon että saan uuden miehen kanssa pitkän ja onnellisen liiton, mutta nyt tiedän että elämä kyllä kantaa vaikka suhde päättyisi. Että väkisellään en jää, jos homma alkaa olla ihan kuraa. Siihen asti nautin ja näytän miehelle kuinka häntä rakastan ja arvostan. En elä sitkun elämää enää yhtään, nautin joka päivästä ja hetkestä ja ajattelen että ikinä ei tiedä koska se päivä on viimeinen.

Ei kerro. Pitkä parisuhde voinut olla hyvä ja ihmistä kehittävä. Sitä se ei kuitenkaan välttämättä ole. Parisuhde on voinut olla huono. Pitkä parisuhde ei takaa sitä, että ihminen osaisi olla parisuhteessa. Voihan se olla, että ihminen jolla on 20v suhde takana on ollu sarjapettäjä.

Minä ja puolisoni olemme olleet yhdessä 25 vuotta. Päivääkään en vaihtaisi pois. Mieheni on kallioni. Yhdessä päätetään asiat ja ajatusmaailma on samankaltainen, niin ei nämä vuoder ovat mitenkään työläitä olleet. Hurttia huumoria ja joka ilta mennään nukkumaan sylikkäin. Toivottavasti olen yhtä hyvä vaimo miehelleni kuin mieheni on mies minulle.

Joskus on, joskus ei. Ikisinkuissa on vielä enemmän jätettä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kertoo vain sen että ihminen on todennäköisemmin aika konservatiivinen arvoiltaan ja haluaa täysin tavanomaista elämää ja paljon lapsia juuri sitä pohtimatta. Sellainen "niin elämän vaan kuuluu mennä" ihminen.

Mulla on pari tällaista kaveria jotka ovat olleet miestensä kanssa jostain teinistä ja muuttaneet takaisin tai jääneet lapsuudenpaikkakunnalle perhettä perustamaan. Mukavaa seuraa ovat mutta en koe että voin niille kertoa oikein mitään omasta elämästäni kun ovat niin järkyttävän normaaleja ja kunnollisia ja varmaan kauhistelisivat mun elämää ja ajatuksia. Ne joilla on vähän enemmän erilaisia vaikeitakin elämänvaiheita takana, niille kerron enemmän asioistani kun yleensä ovat empatiakykyisiä ja ymmärtävät monenlaista elämää.

Voihan ihmisellä olla kaikenlaisia vaikeita elämänvaiheita takana, vaikka ne eivät parisuhteeseen juuri liittyisikään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kertoo vain sen että ihminen on todennäköisemmin aika konservatiivinen arvoiltaan ja haluaa täysin tavanomaista elämää ja paljon lapsia juuri sitä pohtimatta. Sellainen "niin elämän vaan kuuluu mennä" ihminen.

Mulla on pari tällaista kaveria jotka ovat olleet miestensä kanssa jostain teinistä ja muuttaneet takaisin tai jääneet lapsuudenpaikkakunnalle perhettä perustamaan. Mukavaa seuraa ovat mutta en koe että voin niille kertoa oikein mitään omasta elämästäni kun ovat niin järkyttävän normaaleja ja kunnollisia ja varmaan kauhistelisivat mun elämää ja ajatuksia. Ne joilla on vähän enemmän erilaisia vaikeitakin elämänvaiheita takana, niille kerron enemmän asioistani kun yleensä ovat empatiakykyisiä ja ymmärtävät monenlaista elämää.

Tarkoittaako ”enemmän elämänvaiheita” useita lyhytaikaisia parisuhteita? 🤔

Se, ettei itse uskalla avata sydäntään näille kavereille ei tarkoita, että ne kaverit olisivat empatiakyvyttömiä kakkiaisia. Se on hänellä myt omassa päässään myls noita kuvitelmia kavereiden asenteista, joita ei ole edes ääneen sanottu. On melkoista harhaisuutta kuvitella tietävänsä millaisia elämänvaiheita toisen ihmisen/naisen elämään on sosältynyt jos tietää vain, että hän on ollut kimpassa miehensä kanssa pitkään ja on lapsia. Kova usko johonkin äitimyyttiin sitten ilmeisesti. Oikeastihan sitä EI todellakaan voi tietää mitä muuta sen toisen elämään kuuluu. Jos itselle tekee vaikeaa kertoa "elämänvaiheistaan" vaikka on elänyt ihan normaalia elämää niin miten ei tule mieleen, että se kynnys kertoa normeja rikkovist vaiheistaan voi olla vielä kovempi sille pienten lasten äidille pitkässä liitossa? Ei vaan ollaan varmaakin varmempia, ettei kukaan muu kuin hän ole koetellut rajoja. Varsinkaan kun ei ole tullut puheeksi. Blaah... eri

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tietyllä tapaa. Se on osoitus siitä, että pystyy joustamaan ja mukauttamaan elämäänsä toisen tarpeita vastaamaan.

Ei välttämättä. Suhteen toinen osapuoli on voinut yksin huolehtia joustamisesta ja mukautumisesta. Ja sitä odotetaan sitten myös seuraavassa suhteessa.

Parisuhde on kuitenkin vain yksi osa-alue ihmisen elämää, joten kyllä pitkä liitto mielestäni kertoo että ihminen on kykenevä pitkään parisuhteeseen. :)

Eli sen se kyllä takaa, että ihminen ei lähde heti lätkimään jos tulee vaikeuksia. Osaa sitoutua ja haluaa pysyvyyttä?

Mutta onko pitkä parisuhde takuu onnellisesta liitosta, sitä ei kai voi oikein sanoa.

Itse yli 20 v suhteesta eronneena olin iloinen kun löytyi yli 30 v suhteesta eronnut (lapseton) kumppani. Kyllä se mielestäni kertoi siitä että on ”parisuhdeihminen” kuten itsekin 🤔

Varmaan 80-luvulla on ollut näin, mutta nykyään elämänpolkuja on muitakin. 

No ei se mikään takuu ole. Tunnen pariskunnan, joka on ollut yhdessä jo 20 vuotta. Mies pettää puolisoaan jatkuvasti aina eri naisen kanssa, ihan krooninen pettäjä. On vain taitava kätkemään jälkensä, joten puoliso ei tiedä asiasta. Moni luulee että ovat onnellinen pariskunta, ja varsinkin miestä pidetään todellisena "kultakimpaleena". Hyi!