Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
40-50 -luvuilla syntyneet eivät osaa/halua olla isovanhempia
02.08.2015 |
Olen äitiystävieni kanssa hämmästellyt tätä. Me synnyimme 70-80 -luvuilla, omat mummomme olivat sotaveteraaneja, vuosisadan alussa syntynyttä korvenraivaaja-polvea. Heillä oli prioriteetit kohdillaan. Moni oli kokenut puutetta, menetyksiä, köyhyyttä, sotaa. Silti jaksoivat vielä vanhoilla päivilläänkin hoitaa isoja serkuslaumoja, siis lapsenlapsiaan useampaakin kerrallaan, maalla tai kaupungissa.
Kastelivat pelargonioita ikkunalla, kuuntelivat suomenkielistä iskelmää rätisevästä radiosta, täyttelivät ristikoita, leipoivat, kokkailivat, tarinoivat, kävivät marjassa ja sienessä. Huokuivat rauhaa ja elämän jatkuvuuden arvostusta ympärilleen, osasivat olla aidosti ja lämpimästi VANHOJA.
Vaan mitä tekevät omat vanhempamme, he jotka hoidattivat omat lapsensa aikanaan näillä omilla vanhemmillaan? Ovat vielä kasikymppisinäkin kiinnostuneita lähinnä omasta elämästään. Reissaavat, vaihtavat partneria, ostelevat lomaosakkeita ja häipyvät sinne puoleksi vuotta, menevät ja tulevat naama alituisessa rutussa. Käsityksensä lapsenlapsien hoitamisesta ja kasvattamisesta lähinnä se, että käydään jouluna ja synttäreinä pikaisesti antamassa lahja ja häivytään niihin "omiin kuvioihin" mahdollisimman pian.
Vaikka siis hyvin tietävät, että lapsiperheet ovat nykyisessä työelämässä aika kovilla, kun lomaa vain kuukausi, ja pienillä koululaisilla 10 vkoa. Vanhemmat tarvitsisivat ilman muuta auttavia käsiä, pienet ihmiset lämpöä ja viisautta, tyyntä läsnäoloa vanhemmilta polvilta.
Esim. oma äitini huokailee kärsimättömästi jo siitä, että joutuu laittamaan lapsenlapselle sängyn sohvalle. Kun lasta pelotti yöllä, antoi lapsenlapsen soittaa tunnin puhelun aamuyöllä ÄIDILLE, sen sijaan että olisi itse ottanut vastuun pienen ihmsen tuudittelusta ja rauhoittelusta. Aamulla vielä soitti valittaakseen erikseen minulle, joka olin silmät sikkarassa raahautunut töihin, miten rankka yö HÄNELLÄ oli, kun lapsenlapsi valvotti. Kolmipäiväiseksi suunniteltu vierailu supistui tähän yhteen yöhön.
Ja tämä siis vain esimerkkinä, monilla kavereistani on samanlaista.
Pointtini on, etteivät nämä nykyiset seitsemänkymppiset osaa tai halua olla isovanhempia perinteisellä, lämpimällä tavalla, sellaisella joka jättää muistoja ja kantaa pitkälle tulevaisuuteen.
Ja nyt en puhu siitä, etteikö heillä olisi oikeutta reissata ja nauttia eläkepäivistään, mutta oman kokemukseni mukaan halu ja aito ilo olla lastenlasten kanssa puuttuu, vaikka kuntoa riittäisi. Koko ajan vilkuillaan kelloa kärsimättöminä, että kauanko vielä pitää olla, koskaan ei TARJOTA apua vaan vanhemman pitää lähes polvillaan sitä pyytää, silloin harvoin kun ollaan hoitamassa kaahataan renkaat ulvoen ulos portista heti kun isä/äiti päässyt töistä kotiin ja seisoo vielä suunnilleen eteisessä takki päällä... huoh.
Onko muilla samanlaista, vai onko minulla ja ystävilläni vain käynyt huono tuuri? Mikä voi olla arvokkaampaa kuin pienen ihmisen kasvattaminen tähän maailmaan, yhteiskunnan ja suvun jäseneksi? Arvostavatko nykyeläkeläiset TODELLA niin paljon enemmän drinksuja uima-altaalla tai omia vesijumppiaan?
Mitä olette mieltä?
Kommentit (146)
Mielestäni useamman lapsen kasvattaneet vanhemmat ovat kasvaneet niin hoivaamiseen ja vanhemmuuteen, oppineet työntämään omat itsekkäät tarpeet taka-alalle voidakseen keskittyä ja rakastaa lapsia, että se ikäänkuin vain kasvaa lastenlasten syntyessä. Yhden lapsen kanssahan esim. on aika vapaata tulla ja mennä viimeistään lapsen oltua koululainen, eikä lapsen synnytys, hoivaaminen ja hoito edes kertaannu, eikä tarvitse miettiä useampaa lasta tarpeineen. Ykden lapsen myös oletetaan pärjäävän yksin, niin tragikoomista kuin se onkin. Vanhemmat pääsevtä nopeasti omien menojensa ja rientojensa pariin iloittelemaan ja uraa luomaan. 70 ja 80 -luvulla työelämä taisikin olla aika alkoholihuuruista juhlimista juhlineen, individualismi tavallaan kasvoi lasten vanhemmillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 00:43"]
Mielestäni useamman lapsen kasvattaneet vanhemmat ovat kasvaneet niin hoivaamiseen ja vanhemmuuteen, oppineet työntämään omat itsekkäät tarpeet taka-alalle voidakseen keskittyä ja rakastaa lapsia, että se ikäänkuin vain kasvaa lastenlasten syntyessä. Yhden lapsen kanssahan esim. on aika vapaata tulla ja mennä viimeistään lapsen oltua koululainen, eikä lapsen synnytys, hoivaaminen ja hoito edes kertaannu, eikä tarvitse miettiä useampaa lasta tarpeineen. Ykden lapsen myös oletetaan pärjäävän yksin, niin tragikoomista kuin se onkin. Vanhemmat pääsevtä nopeasti omien menojensa ja rientojensa pariin iloittelemaan ja uraa luomaan. 70 ja 80 -luvulla työelämä taisikin olla aika alkoholihuuruista juhlimista juhlineen, individualismi tavallaan kasvoi lasten vanhemmillakin.
[/quote]
1970 ja 1980 lukujen perheethän olivat verraten hyvi pieniä, koska vanhemmilla oli niin suuri hinku elää omaa elämäänsä kaikkine uusine mahdollisuuksineen.
Minulle selvisi vasta nyt, kun katselin vanhempieni vanhempieni valokuvia 80-luvun alusta, että he olivat reissanneet kahdestaan viikoksi etelään ja minä olin ollut mummolassa hoidossa. Nyt ei tulisi mieleenkään jättää omia lapsia mummolaan viikoksi hoitoon saati lähteä etelänmatkalle ilman lapsia.
Saiko 80-luvulla lapsista alennuksen seuramatkalla?
Tämän ketjun kun luin niin tuli mieleen:
Teki niin tai näin,
aina meni väärinpäin.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 08:33"]
Tämän ketjun kun luin niin tuli mieleen:
Teki niin tai näin,
aina meni väärinpäin.
Aikaisemmin aina syyllisteettiin suuret ikäluokat eli 1940-luvulla syntyneet. Jo otsikossa oli mukana -50lukulaiset ja nyt keskustelussa ovat tulleet mukaan 60-lukulaiset huonot isovanhemmat. Enää tarvisee odottaa kymmenisen vuotta, kun 90-luvulla syntyneet alkavat haukkua omia 70-luvun vanhempiaan kelvottomiksi isoäideiksi.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini ei ole millään lailla kiinnostunut lapsenlapsistaan. Synttäritkin usein unohtuvat. Oli se alkuun kova pala ja jonkinlainen yllätys, sillä äitini oli jo pitkään ehtinyt vihjailla minulle ja miehelleni lapsenlapsista ennen kuin niitä sitten syntyi. Äitini äiti eli mummini hoiti minua ja sisaruksia todella paljon, käytännössä kaikki lomat meni mummolassa ja sen lisäksi olimme mummilla yökylässä joka ikinen viikonloppu.
Mieheni äiti sen sijaan on alusta asti ollut apuna ja mukana lastemme elämässä. Olen tästä todella kiitollinen itseni ja lasteni puolesta. Sanomattakin on selvää, kumpaa mummeista meidän perhe auttelee sitten kun se aika tulee.
On tuttua :( tosin lasten pappa ei ollu kiinnostnut edes omista lapsistaan että mitäpä voisi odottaa lastenlapsia kohtaan, ei välitä siis. Moikkaa kun näkee. Ei koskaan käy kylässä. Mummo on aina töissä eikä lomalla viitsi hänelle edes yrittää lasta laittaa kun ei itse ehdota. olis kiva saada edes yksi yö vapaata NUKKUMISEEN.
toiset isovanhemmat on myös niin että käy vaan synttäreillä kylässä eli kerran pari vuodessa ja siihenpä se jää... harmittaa kun omat isovanhemmat lähti liian aikaisin täältä.. vois olla potentiaalista elinikää 15vuotta mutta 80vuotiaina lähtivät.. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kanssasi täysin eri mieltä. Meidän lasten molemman puolen isovanhemmat ovat syntyneet 50 luvulla ja yksi 40 luvulla. He auttavat pyytämättäkin, haluavat aidosti viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Molemmilla isovanhemmilla 4 lastenlasta (2 meiltä ja 2 sisaruksiltamme).
Pyytävät mökille lapsia mukaan, elävät arjessa ja aina ovet auki jos kyläilemään halutaan.
Teillä siis on käynyt aika huono tuuri. Ei silti kannata yleistää, että kaikilla olisi näin huonosti asiat.
Olen itse 70-luvulla syntynyt ja kavereideni vanhemmat ovat syntyneet 30-luvun lopulla, 40-luvulla tai 50-luvun ihan alussa. En tiedä ketään, joka ei olisi kiinnostunut lapsenlapsistaan.
Kiinnostusta on todella paljon, ja välit ovat hyvät. Lapsenlapset ovat usein isovanhemmillaan hoidossa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta miehen puolelta, jossa vanhemmat syntyneet 50 -luvulla.
Ei kuulosta sitten yhtään tutulta. Nämä suuret ikäluokat on ahneita, mutta ahneuden hedelmistä hyötyvät heidän lapsensa, koska mielellään jakavat ahnehtimaansa lapsilleen. Itseasiassa en tunne kuin nuukia suurten ikäluokkien edustajia, jotka a) antaa rahaa lapsille tai b) säästää perintöä lapsille.
Ja kyllä ainakin mun tuttavapiirissä hoidetaan lapsenlapsia. Eivät ole ehkä niin pelargonimummuja kuin edellinen sukupolvi, mutta edelleen kyllä hössöttävät lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mennäänpä 20 vuotta ajassa eteenpäin.
Voisiko veikata, että ne lapset, jotka nyt ovat paljon isovanhemmillaan, muistelevat, kuinka vanhemmat aina olivat joko töissä, kokouksissa, juhlimassa, matkoilla ja heitä hoiti mummi(koska käytännössähän ne ovat aina naiset, jotka hoitovastuun ottavat), mutta nyt, kun omat lapset tarvitsisivat hoitoapua, niin äiti vain jatkaa työelämässä ja matkustelee lomallaan miesystävänsä kanssa.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta eiköhän nämäkin asiat ole ihan yksilöllisiä. Oma anoppini on syntynyt -49 ja on juuri sellainen mummu, kuin ap kuvailee aloituksessaan oman sukupolvensa mummoja. On kovin touhukas, tekeväinen ja pitää lapsenlapsiaan tärkeimpänä asiana maailmassa. Matkusteleekin appiukon kanssa silloin tällöin, mutta on jatkuvasti jopa tyrkyttämässä niin rahaa kuin konkreettisempaakin apua. Lapseni on nyt reilun vuoden, enkä ole vielä kertaakaan jättänyt hoitoon kenellekään, mutta hetkeäkään en epäile, etteikö anoppi lasta hoitaisi, jos apua tarvisimme.
Oma äitini taas on syntynyt -57 ja on enemmän sellainen kuin ap:n äiti. En ole enää vuosiin ollut hänen kanssaan tekemisissään, mutta kun sisareni sai lapsia, ei hän kyllä mitään apua tarjoillut. Ei todellakaan aina jaksanut käydä edes synttäreillä tai jouluna, tuskin korttiakaan aina laittoi. Muistan eräänkin kerran, kun siskoni, joka silloin asui muutaman tunnin ajomatkan päässä, tuli pienien lapsiensa kanssa mummulaan. Äitini raivosi ennen heidän tuloaan, kun piti ihan nakkikeitto keittää lapsia varten valmiiksi, että pääsevät syömään, kun ovat perillä.
Kannattaa varmaan miettiä myös, minkälaisia ihmisiä nämä mummut ovat olleet äiteinä. Omani oli kylmä ja kamala äiti, ja on sitä edelleen - niin mummun kuin äidin roolissa. Anoppi taas oli rakastava ja lämmin äiti, ja on sitä edelleen lapsilleen ja lapsenlapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:26"]
Onpa ikävää yleistämistä, ap. Isovanhemmat saavat itse päättää, miten aikaansa käyttävät. Jos lastesi hoito tuntuu rankalta, se luultavasti on myös sitä. Omat lapset on kasvatettu ja hoidettu, nyt sinä kannat omistasi vastuun. Ja sinä voit olla juuri sellainen isoäiti omille lapsenlapsillesi kuin itse päätät. Mutta nyt lopetat valittamisen ja annat äidillesi rauhan. Hänkin on oma persoonansa ja täyspäinen ihminen, vaikket uskoisikaan.
[/quote]
En ole ap. Mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä. Tottakai isovanhemmat saavat itse päättää mihin aikansa käyttävät. Ymmärrän senkin että haluavat myös matkustaa ja kulkea omissa harrastuksissa. Heillä ei ole "velvollisuutta" hoitaa lastenlapsia. Mutta entä sitten kun heillä alkaa vanhuudenheikkoudet, tarvitsevat siivoojaa ja pitäisi käyttää kaupassa tai apteekissa? Kenen "velvollisuus" on auttaa heitä? Mielestäni AP:lla sitä "velvollisuutta" ei ole vaikka ovat aikanaan hänet kasvattaneetkin. AP ei ole pyytänyt saada syntyä heidän lapsekseen, hänen vanhempansa sen sijaan ovat tietoisesti hänet hankkineet tai ainakin pitäneet vaikka olisikin ollut vahinkoraskaus.
Täytyy muistaa että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos et itse halua auttaa muita koskaan, isossakaan hädässä, älä itse ole koskaan apua vailla. Tai ole valmis maksamaan rahalla.
Teillä on käynyt huono tuuri. Minä taas tiedän vaan "pullantuoksuisia" isovanhempia.
Mulle kyllä kuulostaa ihan tutulta. Kummankin isovanhempien puolella samanmoista menoa. Sinänsä ei haittaa; olen kotiäitinä ja minulla on kaikki aika annettavissa lapsilleni, mutta ihmettelen vaan näidenkin isoäitien elämän tärkeysjärjestystä.
Kyllä tämä kuulostaa meidän kohdalla ihan tutulle. Jotenkin tuntuu että isovanhemmat pitävät lapsenlapsiaan taakkana eikä ole halua hoitaa tms. Luullaan että kortin tai lahjan lähettäminen korvaa yhdessä vietettyä aikaa. Aina vedotaan kiireeseen. Niin surullista.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:34"]
Onko muilla samanlaista, vai onko minulla ja ystävilläni vain käynyt huono tuuri? Mikä voi olla arvokkaampaa kuin pienen ihmisen kasvattaminen tähän maailmaan, yhteiskunnan ja suvun jäseneksi? Arvostavatko nykyeläkeläiset TODELLA niin paljon enemmän drinksuja uima-altaalla tai omia vesijumppiaan?
Mitä olette mieltä?
[/quote]
isovanhemmidta en osaa sanoa. Minun nyt täysi-ikäisten lasteni isovanhemmat eivät vielä ole kasikymppisiä.
sen sijaan kysysin, mikä SINUSTA on tärkeämpää ja arvokkaampaa kuin pienen ihmisen kasvattaminen tähän maaiomaan, eli miksi et halua tehdä sitä itse? Vedijummppaanko olet menossa vai baarin vai mihin?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:44"]Meillä ei ollut aikoinaan kuukauden lomia saati lisänä viikkoa talvella. En saanut apua kummaltakaan isovanhemmalta silloin 70-80 luvulla. Jos halusit jonnekin yhdessä miehen kanssa mennä, se oli otettava lapset mukaan. En valita. Halusin lapseni ja itse hoidin enkä pitänyt mitenkään selvänä, että homma olisi jonkun muun kun meidän vanhempien vastuulla.
Silloin mentiin lasteni ehdoilla, nyt hoidan omilla ehdoillani lasteni lapsia - silloin kun minulle sopii. En vain yksinkertaisesti jaksa sitä menoa ja meteliä enää kun ei tarvitse. Ilmeisesti olen itsekäs paha ihminen, mutta ei voi mitään. Alkaa tässä olemaan viimeinen kolmannes elämää jäljellä, saiskos sen viettää haluamallaan tavalla?
[/quote]
Ai nyt tuntuu siltä että vasta nyt saa elää niin kuin itse haluaa?? Te suuret ikäluokathan olette eläneet koko elämänne niin kuin haluatte. Päiväkodit teille, kaikki ja vähän enemmänkin yliopistoon vaan suoraan muiden rahoilla, inflaatio maksaa asuntolainan, veroja ei kukaan, eläkeiän lähestyessä keksitään superkarttumat ja alennetaan eläkeikää juuri kohdallanne ja nyt sitten takas ylös vain - "Kyllä Jonkun pitää töitä tehdä".
Kysynpähän vaan että mikä ihmeen juttu se oli se teidän aloite, että yli 70-vuotiaat uimaan ilmaiseksi???