Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset käy töissä, opiskelee, harrastaa ja elämänsä pidettyä kasassa?
Miten riittää energia ja aika kaikkeen. Mä voin elää terveellisesti ja liikkua, mutta sitten opinnot ja työt jää tekemättä. Ja jos teen töitä tai opiskelen niin sitten en jaksa tai ei ole enää aikaa harrastamiseen. :(
Kommentit (528)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki omasta päivästäni:
6-7-30 lenkki ja aamupala
8-16 töitä (töissä lounas ja pieni välipala)
17-18 päivällinen
18-20/21 opiskelu ja jumppa
21-22 telkkaria, nettiä tms.
viimeistään 23 nukkumaan
Milloin haet lapset päuvänodista, autat läksyissä, leikit, teet heikke ruokaa ja laitat nukkumaan? Tässä puhuttiin aikuisista, ei teineistä. Ilmeisesti huolehdit vain itsestäsi? Sitten mikään ei ongelma hyvänen aika etkä tiedä kiireestä mitään
Hain lapsia päiväkodista viimeksi noin 10 vuotta sitten :D Läksyt osaavat tehdä ihan itse. Leikkimään jos pyrkisin, veisivät minut lääkäriin. Ruokaa laitan joinain päivinä, mutta se ei ole yksin minun vastuullani. Lapsilla on myös isä. Nukkuminenkin hoituu noilla teineillä ilman minun apuani. Ja ihan aikuinen olen. Harmi, ettet pikkulapsikuplassasi hahmota, että kaikkien elämäntilanne ei ole sama kuin sinulla yh-äitinä.
t. sama
Meillä teinit harrastavat eikä julkisilla yleensä ole mahdollista ehtiä tai on siihen liian myöhä ja matka pitkä. Olen siis lähes joka ilta jossain heidän kanssaan. Sillä aikaa lenkkeilen yksin tai miehen kanssa, kuuntelen äänikirjoja, hoidan töitä, käyn kaupassa tai opiskelen. Meillä siis nuoret kyllä vievät aikaa kuin pienemmätkin. Toisaalta tiedän, etten töiden jälkeen jaksaisi aina muuten lähteä, joten järjestely toimii myös itselle aktivoivana. :) Mitenköhän sitä itse saakaan aikaiseksi, kun nuo alkavat kulkea omilla autoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole varaa jäädä miettimään ja haahuilemaan.
Työtä pitää tehdä että saa palkkaa, palkalla maksaa kodin ja perheen elatuksen, lapsia kun on halunnut niin ne myös hoidetaan ja elätetään, miehen kun on valinnut niin häntäkin pitää "kestää ja huomioida", on ikääntyvät vanhemmat jne, matkan varrella opiskelut ja luotu uraa.
En ole edes miettinyt näitä asioita ennenkuin tällä palstalla on viimevuosina tullut esiin näitä - miten voi-miten jaksaa - miten viitsii viestejä. En edes tajunnut ettei joku jaksaisi normaalia elämää!? Poislukien nyt vakavasti sairaat tietty.
Ihan tavallinen lapsiperheen arkipäivä meillä:
- herätys klo 5.45 koko perheellä. Nopea aamupala ja vaatteet päälle
- mies lähtee omaan työhönsä 6.30. Minä ja lapset bussipysäkille, bussi tulee 6.45
- 7.15 olen jälleen bussipysäkillä kun olen jättänyt lapset tarhaan
- 8.00 töissä
- 16.00 pääsen toivottavasti lähtemään kotiin, matkalla ruokakauppaan
- 16.30 mies hakee lapset tarhasta
- 17.30 - ruokailu ja lasten kanssa oloa
- 19.30 iltapala ja lapset nukkumaan
- 20 - kotityöt
- 22 nukkumaan
Viikonloppuisin siivotaan ja harrastetaan mitä ehditään, omat menot on olleet vähän katkolla pikkulapsivuosien ajan. Niille on aikaa myöhemminkin.
Huh väsyin jo pelkästä ajatuksesta :D mulla näin
- herätys klo 6.30: lähtö töihin ja aamupala töissä
- klo 15-16: lähtö kotiin, ruoka kaupan tiskiltä tai woltataan jotain puolison kanssa
- klo 17-22: kaikenlaista puuhailua (lukemista, pelejä, suoratoistoa, urheilua) yksin tai yhdessä, iltapalaa
Kotitöitä tulee aika vähän ja pääasiassa tehdään viikonloppuna.
Ei onnistu tällaiselta adhd-tyypiltä, vielä kun on lapsikin joka samanlainen. Jotenkin pärjäillään kun on aktiivinen ja osallistuva puoliso. Työt hoidan hyvin, sitten hoidan lapsen, mutta omiin harrastuksiin ei sitten riitä puhtia ja kotitöiden ym arjen hommien tekeminen ihan viimeiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vain on hyvin kurinalaisia, suunnitelmallisia ja tehokkaita. Suurin osa ei ole, eli iso osa niistä jotka tekee kaikkea tuota, ei tee esim töitä tehokkaasti, vaan lähinnä tauottaa ja saa päivässä pari juttua aikaan.
Kyllähän tuohon vaikuttaa hirveästi myös esimerkiksi työmatkan pituus. Onko matka tunnin vai 10 minuuttia. Toisella jää huomattavasti enemmän aikaa muuhun. Tai missä asuu, onko palvelut, harrastusmahdollisuudet lähellä vai onko niihinkin pitkä matka. Onko autoa käytössä vai pitääkö kaikki asioinnit hoitaa kävellen/julkisilla kulkuneuvoilla, jolloin aikaa menee enemmän kuin omalla autolla.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu on sen verran pili-palia 90% ajasta, joten se hoituu helposti töiden ja muun ohella. Ei toki kaikilla aloilla näin
Lähäriopiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Ovat varmaan jotain superihmisiä.
Organisointia se vaatii. Oma päivä:
6.30 herätys, aamutoimet, koirien vienti 15min ja ruokkiminen, katson sivusta että poika tekee aamutoimet ja lähtee kouluun (meillä 11v poika joka jo hyvin omatoiminen)
8.15 työpäivä alkaa. Päivän aikana syön lounaan ja välipalan (tuon eväät kotoa, säästää paljon rahaa)
16 lähden kotiin
16.30 joko koirien lenkitys 60min tai kuntosali 60 min (teemme mieheni kanssa niin, että joka toinen päivä toinen tulee linkittämään koirat ja toinen menee salille. Harrastetaan siis molemmat salilla käymistä)
Pojalla kolmena päivänä viikossa illalla omat treenit, niihin kuskailut sumplitaan, joskus pääsee kaverin kyydilläkin.
Illalla treenien ja ulkoiluiden jälkeen vähän päivän ja tarpeen mukaan teen kotitöitä, ruoanlaittoa, oleilen vaan.
23 nukkumaan.
Omia keinojani, jotka sujuvoittaa arkea:
- käyn aina viikonloppuisin la tai su tekemässä koko tulevan viikon ruokaostokset. En käy kaupassa viikolla.
- kotityöt ollaan jaettu, molemmat tekee osuutensa. Ei tämä nyt aina täydellisesti onnistu ja joskus sekasortoa kertyy , mutta sitten saatetaan tehdä urakkasiivous yhdessä. Yhteistyö auttaa. 11v pojan motivointi kotitöihin aina vähän työn takana...
- kun kokkaan, teen mahdollisimman paljon ruokaa kerralla. Esim. eilen sunnuntaina tein meille keittoa niin paljon, että siitä riittää tälle ja ehkä huomisellekin. Lisäksi tein makaronilaatikkovuoan valmiiksi pakkaseen. Helpottaa tosi paljon arkipäiviä. Työeväät ovat yleensä päivällisten jämiä, ehkä teen vähän jotain salaattia tai voileipää tms. kylkeen.
- liikuntaharrastuksiin kannattaa panostaa. Liikunta antaa hyvää oloa ja jaksamista. Ainakin minulle kantava voima arjessa. Jos en pääse vaikka pariin viikkoon treenaamaan, olen kärttyinen ja väsynyt.
- jos on väsynyt päivä, en puske väkisin vaan menen helpomman kautta. Teen ihan välttämättömimmät (työpäivä, lapsen asiat, koirien vienti) mahdollisimman nopeasti ja sitten menen sohvalle illaksi. Riittävä lepo on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin me olemme kaikki erilaisia. Itse samaistun aloittajan kanssa, mutta tunnen monia superaktiivisia, joille kiireinen elämä ei tunnu tuottavan ongemia.
Minulla menee paljon energiaa ja aikaa mietiskelyyn ja asioiden pyörittämiseen pään sisällä. Sille en voi mitään ja on ollut myös hyvä asia. Jos minulla on esim. harrastus illalla, tärkeä palsu töissä tai lapsella rutiinista poikkeava meno, suuri osa päivästä menee henkisesti valmistautumiseen. Se käy raskaaksi näin ruuhkavuosina, kun on monta asiaa hoidettavana.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkodista se tulee ainakin sisaruksillani ja minulla.
Ketkä tätäkin alapeukkutti?
Varmaan aivopesty kuplaihminen, jonka täytyy luonnostaan olla ydinperhettä vastaan ja toki kaikkea suomalaista.
Isänmaallisuus on edelleen hyve!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä jumittanut niin paljon neljän seinän sisällä, kuin viimeisen 5kk aikana. Ei aina vain jaksa innostua aina siitä samasta tasapaksusta arjesta. Arki kyllä pysyy kuosissa kun aamuisin pitää nousta tekemään töitä. Työpäivä menee ihan okei, mitä nyt hanuri alkaa 6 tunnin jälkeen puutumaan eikä millään jaksaisi enää istua.
Vapaa-aika tässä on tuskallisempi. Ne vähät asiat, jotka kiinnotavat/huvittavat, ovat tietokoneen äärellä joten on tullut nyt vain istuttua. Odotan että kevät toisi tullessaan jotain muuta. Pahoin pelkään että tulen pettymään. Ei huvittaisi taas polkea noita samoja pyöräteitä, patikoida samoja polkuja, käydä samoissa metsissä jne. Kyllästyttää.
Just oli tässä muutama ylimääräinen lomapäivä - jumitin sisällä hienoista keleistä huolimatta. Kun ei vain kiinnosta mikään.
Nykyelämä on kiireistä ja hektistä.
Suoritetaan työssä ja vapaalla.
Itsekin tein ja väsyin.
Eli kannattaa karsia kaikki turha pois eli mm. Hyväntekeväisyys, järjestötoiminta, turhat harrastukset, liiaalliset vastuut.
Ylityöt ja extrat tokikin pois ensitilassa.
Eli tekee vain itselle mieluisia asioita.
Näin saa hieman aikaa itselle ja levolle.
Etätyö nostaa elämänlaatua. Ja aikamäärä lisääntyy vahvasti.
Mieluummin rento työ 4000 e kuin hektinen vastuurooli 5000 e kk.
Näin ikä ja elämä on minua opettanut, raataminen ja uhrautuminen ei kannata.
Meillä on vain tietty lyhyt elämä käytössämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki omasta päivästäni:
6-7-30 lenkki ja aamupala
8-16 töitä (töissä lounas ja pieni välipala)
17-18 päivällinen
18-20/21 opiskelu ja jumppa
21-22 telkkaria, nettiä tms.
viimeistään 23 nukkumaan
Milloin haet lapset päuvänodista, autat läksyissä, leikit, teet heikke ruokaa ja laitat nukkumaan? Tässä puhuttiin aikuisista, ei teineistä. Ilmeisesti huolehdit vain itsestäsi? Sitten mikään ei ongelma hyvänen aika etkä tiedä kiireestä mitään
Tai vähän sama ilmiö kuin edelleen joillain miehillä: vaikka olisi perheellinen, päivät voi rakentaa täysin omien tekemisten pohjalta. Kiireessä singahdetaan huh huh töistä valmiille ruoalle kotiin ja taas paahdetaan harrastamaan ja sitten kaikki kehuu, että miten se saa aikaiseksi niin paljon. Että jaksaa oikein käydä töissä ja harrastaa, ohhoh.
Ei aika riitäkkään kaikkeen, siksi tiskaan kerran viikossa, imuroin ja siivoan ehkä kerran 4kk...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
virkailijallehan maksetaan palkkio muiden kyykyttämisestä. ellei yksityiselle delegoitu.
Erinäiset terveysvaivat ja/tai neurologiset ongelmat aiheuttavat usein tuota "pakan hajoamista", jossa ei jaksa samalla tavalla kuin muut/normaalit.
Esim. ADHD kuluttaa koko ajan ajatusenergiaa 24/7. Ei siinä jää energiaa sitten muuhun samalla tavalla, kun pään sisus on kuin autobahn Ferrarilla siinä, missä muut köröttelevät kevyesti maaseututeitä isoisän vanhalla ladalla ja löpöä riittää.
Itselläni on raudanpuutosanemia ja suolistosairauksia, jotka vievät voimia enkä jaksa samalla tavalla kuin muut. Koska asun yksin ja olen vastuussa vain itsestäni, menen sieltä, mistä aita on matalin ja priorisoin energiaani. Jos työt pitää saada tehtyä, mutta sen jälkeen tiskaamiseen ei ole aikaa, sitten syödään kertakäyttöastioilta. Imurin vaihdoin robotti-imuriin niin minulle jää energiaa mopata lattiat.
Terapiassa puhutaan lusikka-metodista. Jokaisella on tietty määrä lusikoita. Kun lusikat loppuvat, on pakko levätä. Jokainen asia kuluttaa lusikoita ja eri päivinä se voi viedä eri määrän lusikoita. Vaikka tänään sinulla on 6 lusikkaa, joista tiskaaminen vie 1 lusikan, mutta ensi viikolla se viekin 3 lusikkaa.
Kannattaa tehdä itselleen tällainen lusikkamalli ja miettiä, miten paljon lusikoita (resursseja) mikäkin asia vie, ja voisiko lusikkakuormaa vähentää jollain tavalla.
Ei pidä pyrkiä elämään normaalin, terveen ihmisen tavoin, jos ei ole sitä. Ja se on ihan OK! Nykyinen koulutus- ja työelämä puristaa vielä enemmän ja enemmän meistä noita lusikoita irti verrattuna vaikka vanhempiemme aikaiseen työelämään. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan keskiverto amerikkalainen tekee enemmän töitä ja hänellä on vähemmän vapaa-aikaa kuin keskiaikaisella talonpojalla.
Ilta- ja viikonloppuopiskelut ovat joskus niin mieleisiä, että tuntuvat harrastuksilta. Harrastukset puolestaan niin mieleisiä, että juuri niistä saa energiaa ja lataukset töihin. Olen kulkenut keski-ikään saakka työ- ja harrastusmatkat pyörällä ympäri vuodet, joten liikuntaa hoituu siinä sivussa.
Minullakin kyllä työ vie niin paljon energiaa, että sen jälkeen haluaa ihan vain olla ilman mitään aikataulutettua tekemistä. Eikä ole edes fyysinen työ, mutta ehkä tämä on joku introverttiyteen kuuluva juttu sitten.
Minusta tuntuu myös aivan ylivoimaiselta, kun tänään on töitä klo 16 saakkaa ja illalla työväenopiston kurssi 18.30-20 ja tuossa välissä pitäisi vielä käydä kampaajalla ja passikuvassa.
Toi on hyvä kysymys. Samaa ihmettelin aikanaan itsekin. Piti vetää kunnon burnout pohjille ennen kuin aloin kyseenalaistaa kuvitelmaa siitä,
että ”kaiken” pitäisi olla elämässä hyvin ja toimivaa. Aika harvalla se on näin.
Mä lakkasin edes yrittämästä onnistua kaikessa ja aloin priorisoimaan niitä asioita mitkä on oikeasti kaikkein tärkeimpiä. Opettelin myös elämään sen kanssa että joskus on ”huonoja viikkoja”.
Saamaton viikko, jolloin ei jaksa käydä liikkumassa tai saada mitään aikaiseksi, on ihan ok. Monella meistä on niitä hetkiä. Me nähdään vaan somessa sitä intoa, energiaa ja aikaansaamista. Se vääristää kuvaa ja lisää ehkä omia riittämättömyyden tunteita.
Itselläni esimerkiksi työn ja opiskelun yhdistäminen näkyy siinä, että liikun vähemmän, koti on välillä kaaoksessa ja hyödynnetään nopeaa tylsää ruokaa / valmisruokia. Se vaatii tietoisen toteamisen itselle, että nyt on näin. Tässä elämän vaiheessa valitsen näin.
Meidän kulttuurissa kaikki leimataan saamattomuudeksi koska arvostamme asioita suorittamisen kautta ja sen kautta mikä näkyy ulospäin. Mikään ei ikinä riitä. Häpeän leimaa tarjotaan joka suunnalta, olipa se sitten koti, ulkonäkö, vanhemmuus, työ, koulutus… Alat luulla että säästyt siltä onnistumalla kaikessa. Ja tuhoat siinä oman mielenterveyden samalla… kunnes hyväksyt ettei tarvi onnistua kaikessa.
Tämmönen kokemus mulla. Olen oppinut tarkastelemaan omia riittämättömyyden tunteita vähän kauempaa ja olemaan kiltimpi itselleni. Siksi esim. täällä palstalla oleva arvostelu kaikesta mahdollisesta vetää surulliseksi.
Me tarvittais enemmän armollisuutta, hyväksyntää ja sosiaalista tukea. Sillä saatais paljon ennemmän asioita aikaiseksi.
Kaikilla ei ole varaa jäädä miettimään ja haahuilemaan.
Työtä pitää tehdä että saa palkkaa, palkalla maksaa kodin ja perheen elatuksen, lapsia kun on halunnut niin ne myös hoidetaan ja elätetään, miehen kun on valinnut niin häntäkin pitää "kestää ja huomioida", on ikääntyvät vanhemmat jne, matkan varrella opiskelut ja luotu uraa.
En ole edes miettinyt näitä asioita ennenkuin tällä palstalla on viimevuosina tullut esiin näitä - miten voi-miten jaksaa - miten viitsii viestejä. En edes tajunnut ettei joku jaksaisi normaalia elämää!? Poislukien nyt vakavasti sairaat tietty.
Ihan tavallinen lapsiperheen arkipäivä meillä:
- herätys klo 5.45 koko perheellä. Nopea aamupala ja vaatteet päälle
- mies lähtee omaan työhönsä 6.30. Minä ja lapset bussipysäkille, bussi tulee 6.45
- 7.15 olen jälleen bussipysäkillä kun olen jättänyt lapset tarhaan
- 8.00 töissä
- 16.00 pääsen toivottavasti lähtemään kotiin, matkalla ruokakauppaan
- 16.30 mies hakee lapset tarhasta
- 17.30 - ruokailu ja lasten kanssa oloa
- 19.30 iltapala ja lapset nukkumaan
- 20 - kotityöt
- 22 nukkumaan
Viikonloppuisin siivotaan ja harrastetaan mitä ehditään, omat menot on olleet vähän katkolla pikkulapsivuosien ajan. Niille on aikaa myöhemminkin.