Miten ihmiset käy töissä, opiskelee, harrastaa ja elämänsä pidettyä kasassa?

Mitenkään ei ehdi kaikkea. Jos opiskelen, en käy töissä ja toisinpäin. Liikun lasten kanssa ja hyötyliikuntaa päiväkotimatkat, pulkan vetämiset, työmatkat, portaat. Kerran viikossa omaa aika ja sen joudun valitsemaan menenkö urheilemaan, kaveria näkemään, kaupoille tai muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää valita mihin keskittyy. Aika harva tekee noi kaikki sata lasissa.

Mä kykenen keskittymään ja panostamaan mielestäni aika hyvin kaikkiin näihin kolmeen osa-alueeseen;

*3 lasta harrastuksineen (iät 11, 14, 15)

*Työ myyntijohtajana jenkkifirmassa (oma 7hlö tiimi, pohjoismaat myyntivastuulla)

*Vaativa kamppailuharrastus (kilpailen myös tässä) ja treenejä 4-5 iltana viikossa ja ruokavalio tiukka

En ota stressiä mistään näistä, päivä kerrallaan ja tapaan silti ystäviä. Isohko talo pysyy aika siistinä, kaupassa ehtii käydä jne. En näe ongelmaa ja elän ns omannäköistä elämää, josta nautin. Ei nämä vie voimia vaan enemmänkin tuo. Lisäksi vastuita on tullut vähitellen, lapsia yksi kerrallaan et kaikkeen tottuu.

Muutaman vuoden päästä pysyvälle saikulle burn outin takia. Tuossa kun ei voi jäädä aikaa riittävälle levolle ja palautumiselle. Ihminen ei ole kone, vaikka moni niin luuleekin. 

Empä oikein usko kun tätä jaksanut hyvin jo ajalta ennen lapsia ja nythän heidän kanssa helpottaa koko ajan. Nautin mun työstä, harrastus hoitaa liikuntapuolen ja pysyn hyvässä kunnossa. Ei tää mulle ole mitään suorittamista, ihan elämää vaan. Ehdin nukkua ja maata välillä sohvalla. En käy missään juhlimassa tms, alkoholia en juo.

Lasten ollessa pieniä oli rankkaa mutta nykyisin suorastaan leppoisaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää valita mihin keskittyy. Aika harva tekee noi kaikki sata lasissa.

Mä kykenen keskittymään ja panostamaan mielestäni aika hyvin kaikkiin näihin kolmeen osa-alueeseen;

*3 lasta harrastuksineen (iät 11, 14, 15)

*Työ myyntijohtajana jenkkifirmassa (oma 7hlö tiimi, pohjoismaat myyntivastuulla)

*Vaativa kamppailuharrastus (kilpailen myös tässä) ja treenejä 4-5 iltana viikossa ja ruokavalio tiukka

En ota stressiä mistään näistä, päivä kerrallaan ja tapaan silti ystäviä. Isohko talo pysyy aika siistinä, kaupassa ehtii käydä jne. En näe ongelmaa ja elän ns omannäköistä elämää, josta nautin. Ei nämä vie voimia vaan enemmänkin tuo. Lisäksi vastuita on tullut vähitellen, lapsia yksi kerrallaan et kaikkeen tottuu.

Muutaman vuoden päästä pysyvälle saikulle burn outin takia. Tuossa kun ei voi jäädä aikaa riittävälle levolle ja palautumiselle. Ihminen ei ole kone, vaikka moni niin luuleekin. 

Empä oikein usko kun tätä jaksanut hyvin jo ajalta ennen lapsia ja nythän heidän kanssa helpottaa koko ajan. Nautin mun työstä, harrastus hoitaa liikuntapuolen ja pysyn hyvässä kunnossa. Ei tää mulle ole mitään suorittamista, ihan elämää vaan. Ehdin nukkua ja maata välillä sohvalla. En käy missään juhlimassa tms, alkoholia en juo.

Lasten ollessa pieniä oli rankkaa mutta nykyisin suorastaan leppoisaa..

Eipä sitä kukaan "yli-ihminen" yleensä uskokaan, että omalle kohdalle voisi uupumus osua. Harva edes tajuaa sen iskeneen ennen kuin on jo todella paha tilanne. 

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallintaa oppii elämällä ja harkinnalla. Lisäksi voi sisäistää sen, ettei joka päivän tai illan tarvitse olla jatkuvaa suorittamista.

Tämä, eikä varsinkaan kannata keskittyä suorittamaan mitään vain siksi ettei ulkopuolisilta tulisi "sanomista".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää valita mihin keskittyy. Aika harva tekee noi kaikki sata lasissa.

Mä kykenen keskittymään ja panostamaan mielestäni aika hyvin kaikkiin näihin kolmeen osa-alueeseen;

*3 lasta harrastuksineen (iät 11, 14, 15)

*Työ myyntijohtajana jenkkifirmassa (oma 7hlö tiimi, pohjoismaat myyntivastuulla)

*Vaativa kamppailuharrastus (kilpailen myös tässä) ja treenejä 4-5 iltana viikossa ja ruokavalio tiukka

En ota stressiä mistään näistä, päivä kerrallaan ja tapaan silti ystäviä. Isohko talo pysyy aika siistinä, kaupassa ehtii käydä jne. En näe ongelmaa ja elän ns omannäköistä elämää, josta nautin. Ei nämä vie voimia vaan enemmänkin tuo. Lisäksi vastuita on tullut vähitellen, lapsia yksi kerrallaan et kaikkeen tottuu.

Sinulla ei taida olla ylitöitä, lapset hoitavat itse itsensä, toinen vanhempi tai isovanhemmat jeesaavat, lapset eivätkä vaadi harrastuskuskailua, kamppailulajia harrastat omassa olohuoneessasi tai pärjäät muutaman tunnin unilla. Voisitko laittaa esimerkkiåpäivän aikataulun, niin me muutkin voimme muuntautua kuolemattomiksi ihmeolioiksi?

Ihme nillitystä, mä luulen että mä en tee niitä asioita mitä sä teet (katot telkkaria, raivosiivoat, kokkaat turhan monimutkaisesti) ja kappas aikaa riittää ihan kyllä mukavasti. Heitän lapsen harrastukseen kun menen itse, toinen vanhempi hakee. Kotimatkalla käyn kaupassa. Siivoilen kun ehdin asian kerrallaan. Lapset tekee osansa, ehkä huomasit että jo teinejä?? Isovanhemmat on kaukana, itse hommat hoidetaan puoliksi aikalailla.

Työ on ollut etää viimeiset lähes kaksi vuotta, varsinaisia ylitöitä ei ole mutta ihan reippaasti hommia ja joustan kun tarvitsee. Työt teen 9-17:30 välillä silti pääosin, tehokkaasti ja ilman isompaa tyhjäkäyntiä.

Ihan normaali ihminen olen ja aina kyllä ollut paljon energiaa että ehkäpä siitä sitten kyse. En mikään superihminen silti missään nimesssä ole,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää valita mihin keskittyy. Aika harva tekee noi kaikki sata lasissa.

Näinhän se on. Itse olen sen verran perfektionisti että en pysty tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, koska haluan tehdä kaiken mahdollisimman hyvin.

Prioriteettini ovat opiskelu, urheilu, terveelliset elintavat ja instrumentin soittaminen.

Jos lisäisin tähän yhtälöön työt niin joutuisin karsimaan kaikesta muusta, en sen takia että minulla olisi ajankäytössä tai järjestelmällisyydessä ongelmia, vaan koska kuormittuisin niin että energiani ei riittäisi 100% noihin kaikkiin.

Esim. työpäivän jälkeen aivoni ovat sen verran väsyneet että se vaikuttaa opiskeluun ja huippusuorituksiin on vaikeampi päästä.

Olen huomannut että työssäkäynti verottaa myös opiskelukavereideni koulumenestystä, vaikka he ovatkin tunnollisia ja järjestelmällisiä, eivätkä tuhlaa aikaansa turhaan prokrastinointiin.
Eli he eivät yllä tasolleni, mutta heillä onkin eri prioriteetit.

On sitten niitä joille on ok tehdä monta asiaa juosten kusten kalenteri täynnä. Äitini on tällainen ja hänen touhuamistaan sivusta seuranneena en halua toimia samoin.

Kai tajuat, että ketään ei niiden opintojen jälkeen kiinnosta saitko kurssista 5 vai 3? Eli niiden opiskelukavereiden ei edes tarvitse yltää sinne sinun suuruutesi tasolle. Työkokemus on arvokas lisä koulutuksen ohelle, joten työllistymismahdollisuudet heillä todennäköisesti paremmat kuin sinulla, jolla ilmeisesti 0 päivää työkokemusta. 

Ei tässä ollut nyt tarkoitusta vähätellä ketään, tarkoitin vai että ihmisillä on eri prioriteetit.

Minulla on erilaiset urasuunnitelmat ja niiden takia joudun panostamaan koulunkäyntiin eri tavalla.

Kesät olen töissä. Hyvä koulumenestys on avannut ainakin minulle ovet alani tehtäviin. Ilman osaamistani, kiinnostustani ja panostusta opintoihini joutuisin varmasti tekemään opiskelijaduuneja, jotka eivät liity opiskeltavaan alaamme, kuten koulukaverini.

Jos tarkoitus ei ole vähätellä ketään, miksi sitten koko ajan teet niin? "Juotuisin tekemään opiskelijaduuneja". Kunnon kermaperse puhetta, josta suorastaan loistaa asenne, että "minä olen parempi kuin muut". Isin rahoilla on hyvä opiskella :)

Olen pahoillani jos loukkasin sinua jotenkin, sanavalintani olivat hiukan ajattelemattomia.

Halusin vain huomauttaa sinulle että opiskelumenestyksellä ja alaan liittyvällä osaamisella on tietyissä tehtävissä väliä, enemmän kuin alan ulkopuolisella työkokemuksella.

Ei niissä opiskelijaduuneissa siis ole mitään pahaa, haluan vain tehdä mieluummin oman alan töitä ja kerryttää työkokemusta niistä.

Nämä asiat ovat tietysti alakohtaisia, joissain ei ole niin väliä opintosuorituksilla.

Älä turhaan vaivaudu teeskentelemään, että olisit pahoillasi. Sinunlaisesi eivät sitä osaa olla. Minäminä-maailmassa ei opi sellaista taitoa. 

Miksi olet noin negatiivinen tuota kohtaan, suorastaan ilkeä? Minusta hän on kärsivällisesti jaksanut selittää mitä tarkoittaa. En näe siinä mitään ylemmyyttä tms. Asiallisesti on puhunut ja fiksustikin. 

T: Eri (sellainen joka on ikänsä uupunut kaikesta ja alisuorittaja)

, ei silti katkera tai muiden vähättelijä)

Luulen että kotikasvatus ja se mikä on tullut tavaksi vaikuttaa paljon. Minulla on kotona takaraivossa sellainen olo, että on "synti" istua sohvalla tai olla vaan. Puuhailen ja hommailen koko ajan jotain. Siinä tulee hoidettua asioita.

Lisäksi tykkään oikeasti liikunnasta, ja jos on yhtään ylimääräistä aikaa, lähden lenkille tai salille.

Olen muuten adhd:n vuoksi haahuilija, joten isommat projektit kuten remontointi on vaikeita. Perfektionismi myös vaikeuttaa, joten usein puuhani leviävät tai jäävät kesken.

Sanotaanko, että kyllä se elämän pitäminen kaikilta osa-alueilta on vaikeaa jossain vaiheessa, mutta olen itse hyväksynyt, että kavereihin en ehdi pitää yhteyttä ja siivous välillä on huonolla tolalla. Ajoittain olen tilannut siivoojan ja säästänyt muusta. Aikansa tämä kestää. Sitten taas ehtii paremmin.

Priorisoi ja ole kekseliäs. Voi vaikka jutella kaverin kanssa puhelimessa kun tyhjentää tiskikonetta jne.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen varma että ihmisten kokemus ajan kulun nopeudesta eroaa suuresti. Joillakin aika kuluu aikuisenakin sen verran hitaasti, että päivässä ehtii vaikka mitä. Vähän kuin lapsena aika tuntui kuluvan hitaammin. Joillain päivä vilahtaa hetkessä ohi. Itse kuulun jälkimmäisiin. Mitään ei juuri ehdi yhdessä päivässä tehdä. Jos päivä kuluis yhtä hitaasti kuin lapsena, niin siinähän ehtisi vaikka mitä, mutta nykyään ehkä 2 viikkoa vastaa lapsuuden yhtä päivää. 

Luin jostain, että lapsuudessa aika tuntui kuluvan hitaammin, koska niin moni asia oli uutta ja sitä jäi ihmettelemään. Aikuisena aika kuluu nopeammin, koska kaikki menee niin rutiinilla. Teet esimerkiksi aamupalaksi puuroa sitä sen enempää ajattelematta, mutta lapsena olisit keskittynyt siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Päivässä saa tehtyä jonkun ihan pikkujutun. Tyyliin pestyä pyykit tai tehtyä ihan pienen osan opiskelutyöstä ja siihen se energia sitten loppuikin ja kohta aikakin. Energiajuomiakin olen kokeillut, mutta ei piristä mua. Viimeksi eilen koitin olla reipas ja listasin itselleni, että koitan samana päivänä käydä kirjastossa, kävellen marketissa ruokaostoksilla, imuroida kämpän ja pestä kaksi koneellista pyykkiä. No vaikka pysyin koko päivän liikkeessä, niin noita pyykkejä en ehtinyt enää pesemään. Kello oli jo 22. Tämä päivä onkin sitten mennyt levähtäessä, kun eilinen vei kaikki energiat. 

Sinulla meni siis kirjastoon, ruokaostoksiin ja imurointiin koko päivä? Miten se on edes mahdollista? Päivässä kuitenkin keskimäärin 16 hereilläolotuntia. 

Sitä itsekin ihmettelen. Aika vain menee mulle ihan hirveää kyytiä. En edes somessa käynyt eilen, eli sitäkään ei vois syyttää. Yleensä en ehdi päivässä kuin sen yhden pikkujutun, eilinen oli poikkeuksellisen tehokas. Kai mulla on sitten joku ADD, kun sitä on jotkut kaverit ehdotelleet ja ajan kulun nopeus johtuu siitä. 

Mitä sinä teit sen lopun 12 tuntia? Maksimiaika mainittuihin asioihin on noin 4 tuntia ellei sitten kävele johonkin 20km päähän kauppaan ja vietä koko päivää siellä kirjastossa. 

Kyllä mulla meni tuo 4 tuntia varmaan jo siihen kauppareissuun, vaikka kauppa on vain 3 kilometrin päässä. Imurointiin meni ehkä 1,5 tuntia. Kirjastossa meni varmaan 2 tuntia + kotiin kävely päälle. En edes tiedä mihin se kaikki aika siinä välillä hukkaantui. Ihan kuin joku siirtäis vaan kelloa eteenpäin harppauksittain. 

Melkoinen lukaali pitää olla, jos imurointiin menee 1,5 tuntia. Olet ilmeisesti jonkin sortin haahuilija. He väittävät, että aika kuluu heillä nopeammin kuin muilla. Totuus: Heillä menee tuhottomasti aikaa haahuiluun. Meillä oli kerran töissä tällainen tapaus. Hänellä meni yhden kaapin järjestämiseen 3 tuntia. Normisti siihen menee noin 30min, koska siellä ei ole paljoa tavaraa. 

Itseasiassa tää on pieni yksiö, mutta imuroin huolellisesti, koska mulla on kotona usein nenä tukossa ja epäilen että se johtuu ilmanvaihdon nostattamasta pölystä. Imuroin siis myös sängyn ja peiton ja sohvan joka kolosta ja pöydät ja tavarat huonekaluharjalla ja tietysti kaikki listojen päälliset ja nurkat. Voihan se olla että olen haahuilija. Miten siitä oppii pois?

Tuollaisen perusteellisemman imuroinnin voi tehdä muutaman kerran vuodessa, mutta viikkosiivoukseksi riittää ihan vain lattioiden imurointi. Mulla on kaksio ja viikkosiivoukseen menee yhteensä noin tunti, kun imuroin, pyyhin pölyt ja pesen vessan ja kylppärin. Ennen asuin yksiössä jossa oli lähes valkoinen lattia, jonka imuroin joka toinen päivä noin kymmenessä minuutissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä voin elää terveellisesti ja liikkua, mutta sitten opinnot ja työt jää tekemättä.

Ihan mielenkiinnosta: Mitä sinulle on terveellinen eläminen? Minä en siihen ainakaan erityisemmin aikaa tarvitse. Ruokavalio kuntoon, riittävästi unta ja liikuntaa muutama tunti viikossa. Siinäpä se. 

Ruuan laittaminen vie aikaa, nukkuminen vie aikaa, liikunta vie aikaa.

Tämä on asia, jonka kanssa tuskailen jatkuvasti. En ole keksinyt muuta selitystä kuin että oma perusenergiatasoni on jotenkin todella todella alhainen, koska olen koko elämäni ollut sekä aivan älyttömän väsynyt että joutunut säännöstelemään jaksamistani todella tarkkaan. Tämän takia on jäänyt paljon tekemättä ja kokematta. 

Olen yksinasuva ja teen varsin vaativaa/kuormittavaa kokopäivätyötä. Olen tosi tunnollinen, joten hoidan työasiat kunnolla ja huolellisesti. Pärjään työssäni hyvin, mutta en uskalla edes haaveilla esim. esimiestehtävistä, koska jo tämä "perustason" oman alan työ tuntuu vievän kaikki energiani. Työn lisäksi jaksan pitää kodin kunnossa ja hoitaa arkiaskareet kun jyvitän niitä tasaisesti eri viikonpäiville. Ns. aktiivisia ja kodin ulkopuolelle suuntautuvia harrastuksia ei ole muuta kuin koiran kanssa lenkkeily, jonka hoidan tunnollisesti koska nautin itsekin ulkoilusta. Muuhun ei sitten energiaa jääkään. 

Aina kun kuvailen jatkuvaa väsymyksen tunnetta esim. työterveyshuollossa, minut määrätään verikokeisiin, joissa todetaan että kaikki veriarvoni ovat priimaa ja olen fyysisesti terve. Mikä varmaan pitääkin paikkansa, koska en sairastu yleensä edes kiertäviin infektiotauteihin eikä minulla ole pitkäaikaissairauksiakaan. 

Muistan, että jo lukioikäisenä painuin koulupäivien jälkeen suoraan päikkäreille siinä missä kaverini tapasivat toisiaan ja lähtivät harrastuksiin. 

Olen ollut koko elämäni vähäenerginen ja ihmetellyt samaa. Kiireisen työpäivän jälkeen on teoriassa se 3 tuntia vapaata aikaa, mutta rättiväsyneenä ei pysty harrastamaan, saati opiskelemaan. Joudun puhumaan työssäni koko ajan, usein en jaksa jutella niitänäitä kenenkään kanssa töiden jälkeen.

Nelikymppisenä olen löytänyt jonkinlaisen tasapainon. Teen muutaman kevyemmän työpäivän viikossa. Näihin yhdistän iltaharrastukset, myös viikonloppuisin on treenit. Minulla on yksi opiskelujuttu, joka vaatii läsnäoloa vain kerran kuussa. Minulla pitää olla myös aikaa, jolloin en tee yhtään mitään tärkeää, jotta palaudun enkä menetä kiinnostusta kaikkeen. Terveellinen ruokavalio menee automaatiolla, samoin riittävät yöunet. Niistä en jousta.

Luulen että oman energisyyteni lähde on se, että ei ole lapsia. Jaksan tehdä töitä, opiskella, liikkua paljon, harrastaa musiikkia ja käydä puolison kanssa hyvissä ravintoloissa. Kaikki lapselliset kaverit tuntuvat olevan kovin väsyneitä.

Kotoa opittu malli. Vanhempani ovat kovan intensiteetin ihmisiä. Vastuullisen ammatin lisäksi koko perhe on harrastanut aktiivisesti ja koko aika on jotakin meneillään. Toiset palautuu töistä olemalla aktiivisia. Itse en elä enää niin aktiivista elämää kuin lapsuuden perheessäni, mutta tarvittaessa kykenen siihen. Nyt on kuitenkin sellainen elämänvaihe, että tekee mieli tehdä muutakin kuin harrastaa jotakin aktiivisesti. Myöhemmin varmaan taas alkaa harrastusrumba pyöriä kun en kuitenkaan osaa kauaa olla tekemättä mitään.

Helposti, kun eiole laiffia, olen aina ollu pc pelaaja, enpä tästä koneen ääreltä koskaan mihinkään paljoa liiku, kerran tai kahdesti viikossa kauppaan, riippuen miten sattuu kulumaa, joskus saan tilattua jotain isompia pakkauksia kotiin, mutta harvoin saa extra rahaa muutakuin myymällä ylimääräisiä.

Vierailija kirjoitti:

Järjestelmällisyys ja ajanhallinta. Niillä olen pärjännyt. 

Ja jos ei ole tarvitsevia lähimmäisiä. Kun hoitaa muiden asiota, siihen saa kummasti kuulumaan aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut koko elämäni vähäenerginen ja ihmetellyt samaa. Kiireisen työpäivän jälkeen on teoriassa se 3 tuntia vapaata aikaa, mutta rättiväsyneenä ei pysty harrastamaan, saati opiskelemaan. Joudun puhumaan työssäni koko ajan, usein en jaksa jutella niitänäitä kenenkään kanssa töiden jälkeen.

Nelikymppisenä olen löytänyt jonkinlaisen tasapainon. Teen muutaman kevyemmän työpäivän viikossa. Näihin yhdistän iltaharrastukset, myös viikonloppuisin on treenit. Minulla on yksi opiskelujuttu, joka vaatii läsnäoloa vain kerran kuussa. Minulla pitää olla myös aikaa, jolloin en tee yhtään mitään tärkeää, jotta palaudun enkä menetä kiinnostusta kaikkeen. Terveellinen ruokavalio menee automaatiolla, samoin riittävät yöunet. Niistä en jousta.

Tämä kuulostaa järkevältä. Tilanteen ja voimien mukaan mennään palautumista unohtamatta.

Itse pidän vähintään yhden päivän viikossa niin, että en seuraa oman alan uutisia tai muutoin ajattele/puhu opiskeluun/töihin liittyviä asioita.

Täällä kans yks kuka ei ymmärrä miten jotkut voi olla niin energisiä kokoajan ! Jos käyvät kokopäivätyössä. Itse olen nyt työttömänä, ehdin jumpata, kokata, hoitaa hevosen ja ratsastaa, pestä pyykkiä, siivota ja maalata. Välillä näen ystäviä.

Kun kävin kokopäivätyössä (8-16), hyvä jos ehdin iltaisin tehdä ruokaa itselleni. Söin huonosti ja elämä tuntui jatkuvalta sykkimiseltä. En jaksanut koko työsuhteen aikana nähdä ystäviä. Viikonloput meni palautuessa, kotitöihin ja hevoseen. Oli ainakin itselle liian raskas elämäntyyli.