Miten ihmiset käy töissä, opiskelee, harrastaa ja elämänsä pidettyä kasassa?

Minulla on pienet lapset, kokopäivätyö ja pitkät työmatkat, eli ihan niin paljon ei ehdi/jaksa liikkua kuin haluaisin. Terveellinen ruokavalio sen sijaan ei vaadi sen kummempaa, lapsille pitää laittaa terveellistä ruokaa niin samalla pysyy oma ruokavalio kuosissa. Toki joskus on nakit ja ranskalaiset-päivä, mutta ei kovin usein. Pyrin kuitenkin joka päivä liikkumaan edes vähän, meillä on myös koira jota pitää lenkittää eli tavallaan pakkokin liikkua. Nyt olen käynyt myös aika usein hiihtämässä, kunnon hikiliikunnasta saa energiaa ja jaksaa paremmin sekä töitä että lasten kanssa olemista! Muille harrastuksille ei nyt hirveästi ole aikaa, mutta se on se valinta jonka olen tehnyt lapsia hankkiessa, harrastaa ehdin ennen lapsia ja sitten kun he ovat isompia.

Jaksamisen avaimet on mielekäs työ, josta tykkään ja joka ei kuormita liikaa. Tämä tosin vaatii pitkät työmatkat jotka taas kuormittaa, mutta kuljen kimppakyydillä eli matkalla voi joskus nukkua, selata kännykkää, tehdä töitä (jolloin joskus voi tehdä lyhyemmän päivän) tai jutella mukavia työkaverien kanssa. Sekä osallistuva mies joka hoitaa esim lasten päiväkotikuskaukset ja ison osan ruuan laitosta ja muustakin, ja isovanhemmat jotka toisinaan ottaa lapset kylään (ei viikolla, mutta joskus viikonloppuisin) niin että ehtii levähtää.

Tämä on ihan normaali elämää enkä todellakaan ole mikään supertehokas ihminen. En millään jaksaisi esim aikaa vievää harrastusta, opintoja tai jotain luottamustehtäviä tähän työn ja perheen oheen, ihailen niitä jotka jaksaa semmoista.

Joinain aikoina onnistuu helpommin ja joskus joku elämän osa-alue vähän reistailee, mutta pyrin siihen, ettei moneksi päiväksi putkeen karkaisi, koska se kostautuu aikalailla samantien stressin määrässä.

Mulla on 8-vuotias lapsi, jonka kanssa ollaan aina oltu kahdestaan. Käyn töissä noin 20 tuntia viikossa, jonka lisäksi opiskelen "täysipäiväisesti" sekä kehitän opintojen ulkopuolista osaamistani, koska pidän siitä ja lisäksi uskon hyötyväni siitä.

Mun päivät menee vaihtelevasti, mutta aika samaa kaavaa noudattaen:

6-7 herätys, aamutoimet

Viimeistään 7:30 kone päälle, kouluhommia

n. Klo 10 joku liikunta, esim lenkki tai lihaskunto (saatan joskus lapsen kouluun, joten siitä helppo lähteä lenkille, tämä tietysti tapahtuu aikaisemmin)

12 lounas (tänään venyi ja nyt palstailen samalla kun syön)

Kouluhommia, ehkä ruuan laitto tai joku siivoushomma -16

16 lapselle ruoka, saatan syödä itse, lapsen läksyt

Neljän jälkeen vaihtelee tosi paljon: kouluhommia ja etäluentoja, ruokakauppaa, lapsen kanssa puuhailua, kirjan lukua, ulkoilua, mitä milloinkin. Yleensä aina kuitenkin edes vähän koulua, etenkin jos olen ollut töissä päivällä.

Klo 19 aloitetaan iltahommat, koska lapsella kestää niissä noin tunnin verran. Teen samalla koko kodin siivouksen, joka kestää noin 10 minuuttia. Laitan lapsen nukkumaan klo 20 aikaan ja yleensä jään lukemaan kirjaa n.klo 21 saakka. Sitten teen omat iltatoimeni ja joogaan, ellen ole sitä tehnyt aamusta ja jos en ole syönyt kunnolla teen senkin illasta. Suunnittelen seuraavan päivän hommat ja menen nukkumaan klo 22.

Itse olen huomannut, että puhelimesta kaikkien sovellusten poistaminen auttaa omaa keskittymistäni. Lisäksi siivoukseen ei mene aikaa kovinkaan paljon. Kaaoksen keskellä huomaan tehokkuuteni laskevan huomattavasti. Myös myöhään valvominen tekee seuraavasta päivästä hankalan. Ruokaa laitan vain suunnilleen joka toinen päivä ja melko yksinkertaisesti sitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkodista se tulee ainakin sisaruksillani ja minulla.

Ketkä tätäkin alapeukkutti?

Varmaan aivopesty kuplaihminen, jonka täytyy luonnostaan olla ydinperhettä vastaan ja toki kaikkea suomalaista.

Isänmaallisuus on edelleen hyve!

Se kuulosti varmaan loukkaavalta monille, joilla on ollut hyvä ydinperhe jossa asiat on opetettu hyvin, mutta silti ei mikään suju aikuisena.

Niinkun esim. itselläni ja silti ADHD ja aloittajan kaltaisia ongelmia arjen pyörityksessä ja jaksamisessa.

Vähemmän kännykän selausta niin jää aikaa muullekin. Oikeasti some ja netti on nykyään ihan valtavia aikasyöppöjä!

Näistä vastauksistakin aistii hyvin sen, että me ihmiset ollaan todella erilaisia! Se miten asioihin suhtaudutaan eroaa myös paljon. Yksi kertoo tarkan arkiaikataulun jonka mukaan elämä menee päivästä toiseen, hän on tyytyväinen siihen eikä osaa kuvitellakaan, että joltain toiselta se ei onnistu. Toinen kaipaa pysähtymistä, pohtii paljon asioita mielessään, jolloin tällainen asiasta toiseen siirtyminen aikataulutetusti päivästä toiseen syö varmaan tosi nopeasti.

Meidän herkkyys ärsykkeille ja tilanteille vaihtelee yksilöllisesti todella paljon. Näissä temperamenttieroissa on vahva biologinen pohja, joten sen sijaan että painaa väkisin kohti ”yleisesti hyväksyä tapaa olla ja elää” on hyvä oikeasti tunnistaa omia piirteitä ja taipumuksia ja huomioida ne omassa elämässä mahdollisuuksien mukaan.

Esimerkiksi paljon käytetyn temperamenttiteorian valossa (Thomasin & Chessin 9 temperamenttipiirrettä) on jo helppo ymmärtää, että yhdelle jatkuvat siirtymävaiheet asiasta toiseen voivat olla hyvin vaikeita ja kuormittavia, toiselle taas täysin luonteva tapa elää.

Yksi kykenee (ja haluaakin) keskittyä pitkään ja rauhassa yhteen asiaan kerrallaan, jollekin toiselle se olisi täysin oman luonteen vastaista. Intensiivisyyden ja luontaisen aktiivisuuden tasoissa on paljon eroja. Täällä on selvästi kommentoinut molempia tyyppejä, yhteistä molemmille on valitettavasti se,

että tuntuu vaikealta ymmärtää ”miten joku jaksaa niin paljon kaikkea työn lisäksi” tai ”en voi ymmärtää miten joku muka ei jaksa näitä ihan perusasioita työ-kauppa-harrastus-siivous-koira-lapset”.

Emme siis ymmärrä eroja toisissamme koska peilaamme niitä itsestämme käsin, vaikka toinen saattaa edustaa piirteiltään täysin vastakkaista tyyppiä.

Minulla on kaksi ystävää, jotka omissa silmissäni ovat valtavan energisiä. Kun ruoka on tehty ollaan jo näppärästi siivottu keittiö ja lähdössä seuraavaan paikkaan. Seuraavalle päivälle voi hyvin sopia kahvitreffit ja liikunta-aktiviteetin kun vasta illalla ollaan lähdössä ystävien kanssa teatteriin… Omalla kohdallani näin iso määrä ohjelmaa ja nopeat siirtymät ovat todella rasittavia. Sen sijaan jaksan uppoutua vaikka kymmeneksi tunniksi putkeen kirjottamaan esseetä… tätä en näkisi näiden kavereiden kohdalla :)

Temperamentti- ja persoonallisuuspiirteisiin tutustuminen auttaa oikeasti ymmärtämään yksilöllisiä eroja. Maailmassa on paljon muitakin kuin ekstroverttejä ja introvertteja ;)

Hengähtäminen kaikkien kiireiden keskellä on hyvä asia. Nämä sata lasissa touhuajat ovat yleensä sellaisia, joiden on vaikea keskittyä käsillä olevaan hetkeen sillä mieli on jo seuraavien tehtävien kimpussa. Ruumis ja mieli ovat siis jatkuvasti eri kohdassa. Tiukasti aikataulutettu elämä ei kestä häiriötekijöitä ja niitä kun on jokaisen elämässä niin pian käsillä on jatkuvasti räjähtelevä hermokimppu.

Kyllähän se elämä on valinnoista pitkälti kiinni. Tilastoja kun tarkastelee, ihmisillä tuntuu riittävän valtavasti aikaa esimerkiksi television ja suoratoistopalvelujen katsomiseen, pelaamiseen, netin päämäärättömään selaamiseen ja kokemukseni mukaan ihan vain sohvalla vetelehtimiseen.

Jos vähentää joka päivä vaikka tunnin noista edellä mainituista, ehtii syödä terveellisesti ja liikkuakin lähes suositusten mukaan.

Useimpien ongelmana on hyvien rutiinien puute. Jos joka kerta täytyy erikseen neuvotella itsensä kanssa siitä, menenkö jumppaan tai lenkille ja teenkö kotiruokaa, jää helpommin tekemättä. Kun sen sijaan suhtautuu terveyttä ja hyvinvointia lisääviin asioihin samalla tavalla rutiineina kuin hampaiden pesuun, tulee ihan huomaamatta elettyä sellaista elämää että jaksaa ja toimintakyky pysyy yllä.

En mä ainakaan kykene tuollaiseen. Olenkin sairaseläkkeellä, kun tautini takia energiaa riittää joko kodin ja itsensä ylläpitoon tai töissä käymiseen. Töissä ollessani asuntoni muuttui hoarder-kämpäksi ja nukuin kaiken vapaa-ajan. Nukuin myös töissä. Samaa voi ilmentyä myös jos sinulla on esim. add.

8 tuntia lähes yhtäjaksoista työtä päivässä + työmatkat on kyllä aivan liikaa. Tuskin entisaikojen maanviljelijät sun muut mitä silloin nyt olikaan, paahtoivat yhtä soittoa koko ajan. Töitä oli varmasti aamusta iltaan, mutta riittävästi lepoa välissä. Ei mikään luonnon eläinkään saalista 10 tuntia päivässä putkeen ja sitten lepää loppuajan. Nykyinen malli on epäluonnollinen. Levon ja työn pitää vuorotella useita kertoja päivässä, ainakin 10, jotta normaalin ihmisen terveys ei romahda. Toki on niitä duracell-pupuja jotka paahtaa menemään ja nukkuvatkin ehkä 4 tuntia yössä.

Itse jaksan harrastaa ja tehdä muutakin kivaa elämässä koska teen keikkatyötä osa-aikaisena. Silloin kun vielä tein 40 h viikossa töitä niin muu elämä jäi aikalailla, jatkuva väsymys joten söin miten sattuu enkä liikuntaa kauheasti jaksanut harrastaa. Toki rahaa on vähemmän osa-aikaisena.

Itsellä kausittaisia masennusjaksoja jotka aina purkautuu kun olen ajanut itseni piippuun töillä. Selviän töistä ja saan syötyä mutta siinä se. Viime vuonna olin lomautettuna ja sain aikataulutettua mun päivään vaikka mitä, panostin parisuhteeseen, söin hyvin, harrastin taidetta, liikuin jokapäivä ja nukuin hyvin. Heti kun meni takas töihin. Heräät 5 min ennen lähtöä et syö aamupalaa koska oksettaa jo valmiiksi, ajat töihin, teet töitä, syöt, teet töitä, ajat kotiin teet ruuan, syöt ja menet nukkumaan jotta saat sen 9h unta ja sama rumba seuraava päivä tosin yöunet kuitenkin jäi lyhyiks koska sulla olikin aamuvuoro iltavuoron jälkeen ja et saanu unesta kiinni vielä klo 2 yöllä.... kun pääset kotiin oot niin katki että nukahdat sohvalle etkä ehkä edes syö mitään vaan jatkat unia suoraan sänkyyn vaikka kerrankin ois ollu kiva tehdä jotain kun pääsi niin aikasin töistä....vapaalla koomaat sen yhden päivän vaikka tiedät että olis hyvä suunnitella koko ens viikko valmiiks ja toisella peset pyykit, siivoat kaiken sen paskan mitä viikolla et jaksanut. Sitten lääkäri sanoo sulle jossain välissä kun vaan itket zombina että joo nyt riittää nyt kotiin ja työt seis, hetken pähkäilet elämää ja saat pahimman masennuskauden taltutettua ja taas sama paska alkaa rullaa alusta. Ei pysty.

Päiväni

Klo 7-10 herään

Klo 10 aamupala

Klo 14 välipala hedelmii

Klo 16-17 päivällinen

Klo 18 suoratoistoo

Klo 22-24 nukkumaan

Niin, olen sairaslomalla 2 kk jalan murtumien takia.

En pääse ulos.

Normaalisti

Klo 6:30 herään, puuro, kahvi

Klo 7:15 töihin

Klo 10 välipala hedelmii

Klo 12 lounas

Klo 14 välipalaa hedelmii ja jogurtti

Klo 17 päivällinen

Klo 19 harrastukseen tiettynä päivänä eri harrastuksiin.

Siitä riippuen kotona taas klo 20 tai 21

Klo 21-22 tv tai suoratoistoi

Klo 22 nukkumaan

Ei ole lapsia vielä.

Se riippuu tosi paljon siitä työstä ja miten raskaana sen kokee, että miten hyvin jaksaa muuta. Jos tekee mielekästä työtä se ei vie voimavaroja ollenkaan niin paljoa kuin joku missä joutuu pinnistelemään tosi paljon tai on fyysisesti raskasta tai puuduttavaa toistoa tms. Ja eri ihmisille sopii eri jutut, eli nimenomaan se itselle mielekäs pitäisi löytää.

Minä en ainakaan ole minkään sortin duracell-pupu ja aina energinen, usein olen aika väsynytkin, mutta kyllä minä nyt perusjutut jaksan hoitaa: työn, lapset, kotityöt, liikuntaa, terveellistä ruokaa. Joskus väsyttää enemmän ja silloin lasketaan rimaa, mutta toisaalta joskus on virtaa enemmän ja saa aikaan enemmän. Minulla on myös osallistuva puoliso ja toimiva parisuhde, se auttaa tietenkin valtavasti kun toinen voi ottaa vetovastuun perheestä jos itse ei jaksa, ja toisinpäin.

Voi myös tehdä eri asioita eri päivinä esim. joka päivä ei ole pakko harrastaa. Joko työ tai opiskelu voi olla osa-aikaista. 

Vierailija kirjoitti:

8 tuntia lähes yhtäjaksoista työtä päivässä + työmatkat on kyllä aivan liikaa. Tuskin entisaikojen maanviljelijät sun muut mitä silloin nyt olikaan, paahtoivat yhtä soittoa koko ajan. Töitä oli varmasti aamusta iltaan, mutta riittävästi lepoa välissä. Ei mikään luonnon eläinkään saalista 10 tuntia päivässä putkeen ja sitten lepää loppuajan. Nykyinen malli on epäluonnollinen. Levon ja työn pitää vuorotella useita kertoja päivässä, ainakin 10, jotta normaalin ihmisen terveys ei romahda. Toki on niitä duracell-pupuja jotka paahtaa menemään ja nukkuvatkin ehkä 4 tuntia yössä.

Se on kyllä totta, että jos työ on tosi intensiivistä koko ajan tauotta niin uuvuttaahan se. Mutta ei läheskään kaikkien työ ole semmoista, usein päiviin mahtuu enemmän tai vähemmän väljempiä hetkiä jolloin ehtii hengähtää. Tai en minä ainakaan ikinä ole ollut semmoisissa töissä jossa pitäisi paahtaa 8 tuntia hullun lailla, paitsi joinain yksittäisinä päivinä/viikkoina kun on ollut erityisen kiirettä. Lähes joka päivään jää joitain hengähdyshetkiä ja esim rupattelutaukoja työkavereiden kanssa.

Minä olen kyllä hämmästynyt miten moni pitää jotenkin epänormaalina suorittajana ihmistä, joka jaksaa elää ihan normaalia elämää. Suurin osa ihmisistä jaksaa! Osa on sitten niitä superjaksavia jotka pystyy kokopäivätyön lisäksi hoitamaan paljon muutakin, ja osa niitä jotka on syystä tai toisesta vähäenergisempiä, mutta enemmistöllä riittää kyllä energia noihin aloituksessa lueteltuihin.

Vierailija kirjoitti:

Itse jaksan harrastaa ja tehdä muutakin kivaa elämässä koska teen keikkatyötä osa-aikaisena. Silloin kun vielä tein 40 h viikossa töitä niin muu elämä jäi aikalailla, jatkuva väsymys joten söin miten sattuu enkä liikuntaa kauheasti jaksanut harrastaa. Toki rahaa on vähemmän osa-aikaisena.

Tämä. Vedin itse burn outit ja sitä ennen lihoin 10kg kun ei energiaa riittänyt enää kuin sohvalla makaamiseen ja syömiseen.. Nyt teen töitä 30h/vko ja energiaa ihan eri lailla. Nyt syön terveellisemmin ja kuntoilen 3-5 kertaa viikossa.

Tosi hyvässä elämäntilanteessa voin olla melko tehokas kaikilla elämänalueilla. Masentuneena, sairaana ja ahdistuneena homma alkaa lipsua, minulla jostain syystä aina ensimmäiseksi töistä tai opinnoista. Siitä syystä näytän ulospäin tasapainoiselta ihmiseltä, joka alisuoriutuu urallaan.

Olen hyvin tehokas tekemään töitä, kun sille päälle satun, mutta juuri nyt on esimerkiki mennyt pari viikkoa, joiden aikana teen max. kaksi tuntia töitä päivässä. Silti koti on siisti, laitan hyvää ruokaa perheelle, minulla harrastuksia ja olen aktiivisesti mukana lasten elämässä ja harrastuksissa. 

Etätyö on tehnyt elämästä siedettävämpää ja aavistuksen hallittavampaa, itselläni on add.

Mä en kuluta rajallista energiaani huonopalkkaisiin töihin koska olen talo velkani maksanu aikoja sitten.

Saan kelasta tukiaisia jos vaikka mitä, sitten teen pientä kauppaa ja jotain pikku remontti hommia pimeenä.

Vain idiootti tuhlaa elämänsä parhaat vuodet jonkun toisen rikastuttamiseen, enkä nyt tarkoita kunnan ja valtion suojatyöpaikkoja, niissä vaurastumisen mahdollisuus 99.8% mahdoton, hillo tolppia on suhteessa vähän ja pyrkyreitä liikaa.