Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Fantsuja mörköjä porukka nähnynnä.

Vierailija kirjoitti:

Tämän olen kertonut aiemminkin jossain ketjussa, mutta kerronpa täälläkin. Olin lapsuudenkodissa yötä ja nukuin vanhassa huoneessani joka oli sittemmin muuttunut isäni huoneeksi. Isä oli kuollut reilua vuotta aiemmin. Tyttöni nukkui samassa huoneessa kanssani ja oli jo sikeässä unessa kun menin itse yöunille. Olin juuri saanut laskettua pään tyynyyn eli olin täysin hereillä kun korvan juuresta kuului kamala kolahdus. Aivan kuin iso kirjapino olisi rämähtänyt lattialle. Isäni oli kova lukumies aikanaan ja äitini on säästänyt isän tieto yms. kirjoja tuossa huoneessa. Pomppasin saman tien ylös ja kännykän valossa rupesin katsomaan että mitä ihmettä juuri tapahtui. Kaikki kirjat olivat kuitenkin ihan paikallaan ja tyttö nukkui vieressä ( no joo, ei kyllä muutenkaan herää helposti )... tuli jotenkin vähän inha olo ja kuiskasin hiljaa isälleni että älä viitsi, tuo ei ollut kivaa. En siis ollut yksin eikä tuo ollut pelottavinta mitä minulle on yksinollessa tapahtunut, mutta hieman outo ja pelottava kokemus kuitenkin...

Googleta räjähtävän pään syndrooma, todennäköisesti kyse siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän olen kertonut aiemminkin jossain ketjussa, mutta kerronpa täälläkin. Olin lapsuudenkodissa yötä ja nukuin vanhassa huoneessani joka oli sittemmin muuttunut isäni huoneeksi. Isä oli kuollut reilua vuotta aiemmin. Tyttöni nukkui samassa huoneessa kanssani ja oli jo sikeässä unessa kun menin itse yöunille. Olin juuri saanut laskettua pään tyynyyn eli olin täysin hereillä kun korvan juuresta kuului kamala kolahdus. Aivan kuin iso kirjapino olisi rämähtänyt lattialle. Isäni oli kova lukumies aikanaan ja äitini on säästänyt isän tieto yms. kirjoja tuossa huoneessa. Pomppasin saman tien ylös ja kännykän valossa rupesin katsomaan että mitä ihmettä juuri tapahtui. Kaikki kirjat olivat kuitenkin ihan paikallaan ja tyttö nukkui vieressä ( no joo, ei kyllä muutenkaan herää helposti )... tuli jotenkin vähän inha olo ja kuiskasin hiljaa isälleni että älä viitsi, tuo ei ollut kivaa. En siis ollut yksin eikä tuo ollut pelottavinta mitä minulle on yksinollessa tapahtunut, mutta hieman outo ja pelottava kokemus kuitenkin...

Googleta räjähtävän pään syndrooma, todennäköisesti kyse siitä.

Tiedän räjähtävän pään syndrooman ja siitä on kokemusta, mutta en ollut tällä kertaa lähelläkään nukahtamista vaan aivan hereillä. Arvelinkin että joku täällä tulee siitä kirjoittamaan, mutta tämä kokemus oli erilainen kuin normaalisti kokemani räjähtävän pään syndrooma joka tulee selvästi unen ja valveen rajamailla. 

Olin eronnut pitkäaikaisesta parisuhteesta ja eksäni muutti pois asunnostamme. Tavarat menivät jakoon ja ei ollut enää ketään määräilemässä sisustusratkaisuista, joten ostin kauan haaveilemani 1700-luvun antiikkisohvan ja ruokaryhmän.

Pian sohvaostosten jälkeen asunnossani alkoi kuulua selittämätöntä koputtelua. Koputukset tulivat sarjana ja tietyssä rytmissä, satunnaisina aikoina. Ensin ajattelin äänien tulevan naapurista, mutta kun heräsin yölläkin yksittäiseen koputussarjaan, joka tuntui kuuluvan seinän sisästä, alkoi vähän ihmetyttää. Eksäni mielestä kuvittelin kun kerroin koputtelusta, mutta  hänkin kuuli ne kerran tullessaan hakemaan jääneitä tavaroitaan.

Eräänä yönä sitten heräsin jälleen yksittäiseen koputussarjaan, ja päätinkin koputtaa takaisin sekä pyytää sisään. Siihen ne sitten loppuivat, eikä ole kuulunut enää sen koomin. Vähän vaan hirvittää ajatella mitä menin päästämään sisään asuntooni, mutta tapahtumasta on jo viisi vuotta aikaa, eikä asunnossa ole tapahtunut mitään erityistä, muutamaa valveuni/ unihalvauskokemusta lukuun ottamatta.

Tämä pelotti tapahtumahetkellä todella paljon, jälkeenpäin on melkein jo naurattanut... olin viimeisilläni raskaana ja mennyt nukkumaan mieheni viereen niinkuin normaalistikin. En saanut heti unta pyöriskelin sängyssä. Oli syksy ja pimeää, aiemmin päivällä oli satanut. Yhtäkkiä alkaa kuulua naputtava ääni... nap...napnap.........NAP. Ääni ei ole säännöllinen vaan ihmeellisesti aina välillä kuuluu terävä napsahdus. Talomme oli tuolloin vastavalmistunut ja vieressä oli rivitalon rakennustyömaa, ihmettelin kuuluuko ääni sieltä. Herätin mieheni kuuntelemaan tuota ihmeellistä terävää naputtavaa ääntä ja mietin jopa varkaita tms raksalle.

Mies heräsi unestaan ja käskin kuunnella tuota ääntä. Mies katsoi minua kummastellen että mitä ihmeen ääntä. Omaan korvaani ääni oli aivan selvä ja sanoinkin miehelle että pelleileekö hän. Mies vakuutti ettei kuule mitään ja itse kuulin koko ajan tuota kummallista naputusta. Muistan vieläkin sen pakokauhuisen tunteen joka iski keskellä yötä... ”tältä siis tuntuu tulla hulluksi” mies vannoo ettei kuule mitään ja itse yritän paikallistaa ääntä itku kurkussa. Vasta kun mies lähti makkarista hänkin sanoi kuulevansa vaimean äänen. Sitä sitten metsästettiin pimeässä talossa ja vihdoin syyksi selvisi räystäästä tippuva vesi.

Näin kirjoitettuna tapahtuma ei kuulosta miltään mutta se yöllinen pakokauhu siitä että kuulen olemattomia oli kamala. Raskaushormoneillakin oli toki asian kanssa tekemistä varmaan mutta silloin pilkkopimeässä kävi mielessä kaikki vastasyntyneen huostaanotot, pakkopaidat ja vaikka mitkä kun olin varma että minulla on skitsofrenia. Sittemmin on paljastunut että miehelläni on todella huono kuulo ja minulla sitävastoin todella hyvä...

Vierailija kirjoitti:

512 jatkaa..viime syksynä olin tupakalla silloisen asunnon etupihalla. Yhtäkkiä näin, että jokin vilahti silmäkulmassa siitä meidän ja naapurin oven edestä ja portaiden alta (kaksikerroksinen rivari) ja samassa n metsässä n 10 metrin päässä ja ainakin kolmen metrin korkeudessa pölähti lumet puusta aivan kuin sinne olisi joku hypännyt..

Edwart Cullen iltalenkillä.

Onpa uskottavia juttua, vaan uffomiehet puuttuvat. Kai uffomieis on jo jonkun mamman vienyt alukseen ja tehnyt temput jopa?

Vierailija kirjoitti:

Onpa uskottavia juttua, vaan uffomiehet puuttuvat. Kai uffomieis on jo jonkun mamman vienyt alukseen ja tehnyt temput jopa?

Tosin ne ei enää ole in. 90-luvun puolessa välissä, ex fielsin aikoina niihin  vielä tuntui uskovan lähes joka toinen.  Oli näitä jänskiä kontaktihenkilöitä sun muuta paskaa tuutin täydeltä. No ehkä ne viettää vaan hiljaiseloa parhaillaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin eronnut pitkäaikaisesta parisuhteesta ja eksäni muutti pois asunnostamme. Tavarat menivät jakoon ja ei ollut enää ketään määräilemässä sisustusratkaisuista, joten ostin kauan haaveilemani 1700-luvun antiikkisohvan ja ruokaryhmän.

Pian sohvaostosten jälkeen asunnossani alkoi kuulua selittämätöntä koputtelua. Koputukset tulivat sarjana ja tietyssä rytmissä, satunnaisina aikoina. Ensin ajattelin äänien tulevan naapurista, mutta kun heräsin yölläkin yksittäiseen koputussarjaan, joka tuntui kuuluvan seinän sisästä, alkoi vähän ihmetyttää. Eksäni mielestä kuvittelin kun kerroin koputtelusta, mutta  hänkin kuuli ne kerran tullessaan hakemaan jääneitä tavaroitaan.

Eräänä yönä sitten heräsin jälleen yksittäiseen koputussarjaan, ja päätinkin koputtaa takaisin sekä pyytää sisään. Siihen ne sitten loppuivat, eikä ole kuulunut enää sen koomin. Vähän vaan hirvittää ajatella mitä menin päästämään sisään asuntooni, mutta tapahtumasta on jo viisi vuotta aikaa, eikä asunnossa ole tapahtunut mitään erityistä, muutamaa valveuni/ unihalvauskokemusta lukuun ottamatta.

Jos ääni kuului varmasti sisältä (eli ei ole tikka tai palokärki), niin veikkaisin koputtelun tulevan jostakin hyönteisestä, joka on voinut tulla vaikka sohvan mukana. Esim. kuolemankello tekee takajaloillaan jonkinlaista tikityksen kaltaista ääntä,mutta muitakin on. Kannattaa tutkia tarkemmin, ennen kuin syövät "reikiä seiniin" tms.

http://hyonteismaailma.fi/torjunta/ennaltaehkaise_tuholaisongelmat.html

Pelottavinta on ehkä ollut, kun tukiopetuksessa naimisissa ollut ja juuri lapsen lapsenkin saanut koulun rehtori kävi minuun seksuaalisesti käsiksi ollessani lapsi. Se jätti ikuiset traumat.

Olin tyhjentämässä lapsuudenkotiani (vanhemmat jo kuolleet) ja jäin sinne yksin yöksi. Ollessani menossa nukkumaan kuulin selkeästi askeleet viereisestä huoneesta. Kukaan ei kuitenkaan ollut sisällä. Jo äitinikin oli eläessään puhunut että talossa kuuluu välillä askelia.

Tummiin pukeutunut mies alkoi seuraamaan illalla kun olin lenkillä metsäpolulla.

Harrastin itsetyydystä ja sperman joukossa oli hiukan verta. Sen jälkeen pelotti kovasti, että onko minulla esim. kivessyöpä tms. Kuitenkaan siitä on nyt noin 4 vuotta eikä sen jälkeen ollut verta spermassa.

Olin tulossa aamulla töihin EX-sairaalaan ,missä  ns.pukuhuoneena  ja varastotiloina toimi pohja-kerros ,tila,joka on aikoinaan toiminut vanhan rakennuksen ,(1900 -luvun alussa rakennettu) pannu/ruumishuoneena. Olin silloin kyseisen paikan melkein AINOA käyttäjä,koska ns.toimisto-rotat eivät sinne uskaltaneet tulla ,tai ei ollut tarvetta käyttää... olin aamulla jälleen ensimmäinen talossa (työaika),saavuin omissa ajatuksissani kiireellä,kun yht.äkkiä kuulin voimakasta niiskutusta,kuin joku olisi sydäntä särkevästi itkenyt. Tietysti ihmettelin,koska kukaan ei "moikannut",kun tulin paikalle,mutta uteliaisuuttani katsoin koppien ja huoneen toiselle puolelle ,eI ketään missään !! Ja tämä tapaus ei ollut ainoa laatuaan siinä talossa,varsinkin ko.pohja-kerros toi raskasta & painostavaa tunnetta herkästi tuntevalle. Itse kuitenkin koin "friikimmät & karmivimmat tuntemukset" talon ylemmässä kerroksessa,missä sijaitsi toimistotiloja,WC-eet ja keittiö ,"to be continued" ...

Olin 90-luvun lopulla menossa tosi aikaisin aamuvuoroon ja löysin rapusta narkkarin ruumiin, jolla oli silmät auki.

Tämä on aika tavallinen kokemus, mutta olin alle kymmenvuotias ja yksin kotona. Asuimme omakotitalossa, jonka äiti oli perinyt vanhemmiltaan. Oli valoisa aika päivästä ja olin huoneessani lukemassa kirjaa, kun viereisestä huoneesta kuului selvästi ihmisen yskähdys.

Säikähdin kovasti, koska tiesin olevani yksin sisällä.

Kesti jonkin aikaa ennen kuin uskalsin hiipiä sen huoneen ovelle, josta ääni oli kuulunut, ja kurkistaa sisään. Ketään ei siellä tietenkään näkynyt.

Myöhemmin olen ajatellut, että joku tietysti saattoi hiippailla pihalla ja yskähtää ikkunani alla ja että tulnitsin äänen tulevan viereisestä huoneesta. Mutta tuon jälkeen samassa talossa tapahtui muita vastaavia juttuja ja myös vanhempien ollessa paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika tavallinen kokemus, mutta olin alle kymmenvuotias ja yksin kotona. Asuimme omakotitalossa, jonka äiti oli perinyt vanhemmiltaan. Oli valoisa aika päivästä ja olin huoneessani lukemassa kirjaa, kun viereisestä huoneesta kuului selvästi ihmisen yskähdys.

Säikähdin kovasti, koska tiesin olevani yksin sisällä.

Kesti jonkin aikaa ennen kuin uskalsin hiipiä sen huoneen ovelle, josta ääni oli kuulunut, ja kurkistaa sisään. Ketään ei siellä tietenkään näkynyt.

Myöhemmin olen ajatellut, että joku tietysti saattoi hiippailla pihalla ja yskähtää ikkunani alla ja että tulnitsin äänen tulevan viereisestä huoneesta. Mutta tuon jälkeen samassa talossa tapahtui muita vastaavia juttuja ja myös vanhempien ollessa paikalla.

Äiti ja isä siis eivät olleet tuolloin kotona, vaan töissä.

Verenpaine nousi todella korkeaksi ja sain rytmihäiriöitä.

Olin hautausmaalla viemässä kynttilän vanhempieni haudalle ennen joulua. Hautausmaalla ei ollut muita kuin vanha pariskunta mustissaan. Juteltiin pari sanaa niitä näitä. Lähdin sitten pois hautausmaalta ja käännyin katsomaan taakseni niin noita vanhuksia ei näkynyt enää missään vaan he olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Silloin kyllä mietin että olenko sekoamassa.

Olin vauvan kanssa päiväunilla, kun joku koputti takaoven lasiin. jostain syystä pelästyin koputusta ja ihmettelin, kuka takapihan kautta tulee. kun menin olohuoneeseen joku musta lintu koputti oveen. vetäsin äkkiä verhon eteen ja lintu lähti.

sen jälkeen lastenhuoneessa oli outo tapaus. pikkulintu lauloi lastenhuoneessa. kun menin katsomaan, se vain lauloi ja katseli. ei pelännyt. Avasin ikkunan ja lintu ymmärsi heti lentää ulos.

pari päivää sitten istumme 3 lapsen kanssa taas olohuoneessa, kun pikkulintu tuli vain katselemaan ikkunasta sisään. Oli siinä aika kauan aikaa. ihmettelimme, miksi se katselee sisälle. Ehkä lasi heijastaa, mutta jännä tunne jää näistä.