Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Vanha rivitalo. Kasin välittämä.

Ensimmäinen asunto pienen rinteen päällä. Takapihalla, ruusupuskien vieressä menee lenkkipolku. Naapureita laidasta laitaan, mukana myös epämääräistä porukkaa.

Alueelle rakennettiin paljon uusia omakotitaloja, kun vanhoja purettiin. Leikkipuisto on vieressä, samoin koulut.

Maa-ala on kuulunut osaksi jonkun maatilan/kartanon tiluksia ja "Suomen museot" sivuillakin on vanhoja kuvia siitä nähtävänä.

Vierailija kirjoitti:

Yöllä kuului autopaikkojen läheltä kirkumista, huutoa ja kamppailun ääniä. Heräsin ja menin ikkunaan katsomaan. En tiedä ketkä selvittelivät välejään. Yöllä tummia hahmoja, mutta nopeasti liikkuivat. Asun kolmannessa kerroksessa ja rappukäytävän ovi ei aina ole lukossa. Nämä hahmot sitten huomasivat ilmeisesti että katson ikkunasta ja huikkasivat kolmannen kaverin katoksen takaa mukaan. Kumarruin vaan avonaisen ikkunan alle kuset housuissa ja rukoilin, että rappukäytävän ovi alhaalla on lukossa. Oli onneksi, askeleet kuului vaimeina, mutta ripeinä. Koittivat jyskyttää ovea auki ja kuulin kun hahmot kuiskaili jotain toisilleen ja äänet oli oikeesti aivan sairaan pelottavia! Kuin liskon sihinää ja vihaa täynnä. Tässä vaiheessa olin jo hiestä märkä ja lamaantunut. En tiedä kauan kului aikaa, kun tajusin että kolina ja kuiskailu oli loppunut. Ikkunasta en enää katsonut sinä yönä ja kännykkä kädessä valmiina soittamaan hätänumeroon olin peiton alla. Aamulla aivan puhki ja sekainen olo, kuulin että naapurit olivat jo liikkeellä niin uskalsin katsoa taas ikkunasta eikä merkkiäkään yöllisestä. Jututin jälkikäteen naapureita tyyliin oletko kuullut yöllistä meteliä, mutta ei! Kukaan paitsi minä ei tätä ollut huomannut. Tapaus vaivaa minua vieläkin vaikka olen jo muuttanut. Ei selvinnyt ja pelotti aivan hemmetisti!

Terv nainen 27v

Ihan hemmetin pelottavaa tommonen kokemus! Hui helkkari sentään.....

Tämä tapahtui ollessani teini-ikäinen, kun asuin äitini kanssa kerrostaloasunnossa. Olen kärsinyt unihäiriöistä lapsesta asti, lähinnä valvomisesta öisin. Unihalvauksia yms minulla ei ole koskaan ollut.

Kerran valvoin taas yöllä ja kuulin äitini menevän keittiöön (keittiöön mentäessä oli käveltävä minun huoneeni oven ohi). Kuulin siis askelet aivan selvästi ja jäin odottamaan, koska äiti tulisi sieltä pois. Ajattelin, että hän hakee särkylääkettä tai vettä tms. Odotin tosi pitkään, mutta hän ei tullut pois, ja lopulta menin katsomaan. Keittiössä ei ollut ketään ja äiti nukkui omassa huoneessaan. Kuulin myöhemmin, että asunnossa oli kuollut vanhempi mies, muistaakseni asunnon meille myyneen naisen isä, ja hiukan nousivat karvat pystyyn. 

Tämä tapahtui tavallaan yksin, koska kaikki muut nukkuivat:

Valvoin teininä myöhään jouluyönä ja luin lahjaksi saamaani kirjaa, kun pihalla koiramme alkoi haukkua todella vihaisesti. Kyseessä ei ollut mikään normaali ilmoitushaukku, vaan kuulosti tosi aggressiiviselta ja murisi.

Vähän aikaa kuunneltuani päätin sitten hipsiä alakertaan katsomaan ikkunasta, mitä koira haukkuu (oma huoneeni oli yläkerrassa ja ikkunat eivät osoittaneet pihalle päin). Vanhempani asuvat metsän laidassa, joten ajattelin, että ehkä pihalle on tullut joku eläin tjsp. Rappukäytävästä eteiseen päästyäni järkytys oli suuri kun ulko-ovemme takaa kuuluikin raskasta hengitystä! Olin ihan varma, että oven takana on tyyliin karhu ja ajattelin mennä herättämään isän, että hän häätää sen aseen kanssa käpälämäkeen . Matkalla vanhempia herättämään helähtikin sitten ovikello ja hyppäsin varmaan metrin ilmaan kauhusta ! 

Juoksin hädissäni loppumatkan herättämään isää ja hän sitten unenpöpperössä oven taakse tivaamaan kuka siellä soittelee ovikelloa...noh möröksi osoittautui vain naapurin mies, joka tuhannen tuiterissa kaipasi kyytiä keskustaan. Ilmeisesti vaimo oli viskannut hänet pihalle :D

Täällä on ollut parikin kertomusta siitä miten on meinattu tukehtua ruokaan, karkkiin tms yksin ollessa. Youtubessa on ohje miten voi heittäytyä polviltaan rinta edellä lattiaan ja poksauttaa tukoksen pois. Yritän etsiä jos löydän sen nimittäin se on tehokkaampi kuin selän hakkaus seinään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut parikin kertomusta siitä miten on meinattu tukehtua ruokaan, karkkiin tms yksin ollessa. Youtubessa on ohje miten voi heittäytyä polviltaan rinta edellä lattiaan ja poksauttaa tukoksen pois. Yritän etsiä jos löydän sen nimittäin se on tehokkaampi kuin selän hakkaus seinään.

Tässä opasvideo

Palomies näyttää mitä tehdä jos on yksin ja tukehtumaisillaan.

Yksi tuli ainakin mieleen;

Oli pimeä talvi-ilta ja olin ulkoiluttamassa koiraa tienpätkällä jonka varrella ei ole asutusta eikä katuvaloja, vain yksi pieni ränsistynyt lato aika lähellä tietä. Tuosta ladosta tuli jotenkin aina ahdistanut ja pelottava olo ja vältin aina katsomasta sinne sisään, kun ohitin sitä.

Sillä kerralla koira pysähtyi suoraan ladon kohdalla, tuijotti sisään ja alkoi murisemaan. Ei muutakun juoksujalkaa pois paikalta :D Tietäkin oli niin pitkästi jäljellä että huokaisin todellakin helpotuksesta kun pääsin takaisin katuvalojen huomaan...

Ikinä ennen eikä sen jälkeen koira tehnyt samaa. Liekkö sitten aisti mun ahdistuneisuuden tai jotain ja päätti mua "suojella" mitä ikinä sisällä olikaan.

Ei pelottavin, ei ollenkaan pelottava, mutta nuorena kuulin etiäisiä. Odotin muusikkosulhoa keikalta talviöisin ja monesti kuulin, kuinka auto ajoi pihaan, ovi avattiin ja askelet tulivat ovelle ja ulko-ovi avattiin. No, sitten olikin hiljaista kunnes noin 15 minsan päästä sama toistui oikeassa elämässä ja kaveri tuli himaan.

Se tunne kun herää yksin keskellä yötä ja tuntuu kuin joku seisoisi sängyn vieressä, eikä itse meinaa saada henkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisen asuntoni ulko-ovi ei jostain syystä mennyt kunnolla kiinni sisälle tultaessa. Tämän kyllä sain tietää vasta myöhemmin. Olin yöllä menossa vessaan ja huomasin että väliovi oli auki ja ulko-ovi raollaan. Se kauhun tunne, kun et voi tietää onko joku tullut sisälle ja piilottelee kylpyhuoneessa ammeessa verhon takana tai vaatehuoneessa, joka oli heti ulko-oven vieressä. Suljin molemmat ovet nopeasti ja tarkistin paikat, loppuyö meni kyllä levottomasti nukkuessa ja vainoharhaisena vilkuilin koko ajan parvekkeellekkin. Seuraavana päivä tutkin ulko-ovea tarkemmin ja sehän ei mennyt kunnolla kiinni kun kahvasta veti sisään. En tajua miten edelliselle asukkaalle ovi oli ollut fine, vai eikö muka huomannut kivaa ominaisuutta, hyi.

No minulla oli ensimmäisessä omassa asunnossa ulko-ovi, jonka sai kunnolla kiinni vain ULKOAPÄIN. Kiva oli illalla soitella kavereille /iskälle , että tulkaa tuuppamaan ovi kiinni kun käyn kohta nukkumaan. .

Ja ehdin minäkin pelästyä itsekseen aukeillutta ovea kunnes homma selvisi. .. Noin 2vkoa muuton jälkeen.

Eli nukuin pari viikkoa ovi auki. Kiva.

Mä asuin vanhassa mökissä ja aina laitoin ulko-oven lukkoon.Oikein ryskyttämällä kokeilin,että varmasti oli lukossa.Usein kävi niin,että joku tuttu tuli sisälle asuntoon ja ihmettelin,miten pääsi sisälle.Sanoi oven ollleen auki.Kerran taas kävi niin,että aamulla heräsin siihen,että kaksi miestä seisoi sänkyni vieressä.Pelästyin tosissaan.Sanoivat oven olleen auki.He tulivat ostamaan autoani,jota oli myynti-ilmoitus lehdessä.Muutin pois aika pian.Taloon muuti eräs tuttavani,joka kertoi,että tavarat lentelevät kirjahyllystä lattialle.Hänkään ei kauan asunut.Talo purettiin pian sen jälkeen.Purkumiehet kertoivat,että viereisellä pellolla näkyi valonvälähdyksiä muutamia kertoja työn aikana.

Ketkä ihan oikeasti tulevat sisälle toisen kotiin kutsumatta, vaikka ovi olisikin auki? Ihan sairasta porukkaa.

Meillä täällä eteläpohjalaisessa kaupungissa ihan tavallista. Meilläkin pitää erikseen laittaa ovi lukkoon päivällä, jos fecebook-kirppisostaja on tulossa käymään. Kävelevät muuten suoraan sisään ovikelloa soittamatta lähes jokainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisen asuntoni ulko-ovi ei jostain syystä mennyt kunnolla kiinni sisälle tultaessa. Tämän kyllä sain tietää vasta myöhemmin. Olin yöllä menossa vessaan ja huomasin että väliovi oli auki ja ulko-ovi raollaan. Se kauhun tunne, kun et voi tietää onko joku tullut sisälle ja piilottelee kylpyhuoneessa ammeessa verhon takana tai vaatehuoneessa, joka oli heti ulko-oven vieressä. Suljin molemmat ovet nopeasti ja tarkistin paikat, loppuyö meni kyllä levottomasti nukkuessa ja vainoharhaisena vilkuilin koko ajan parvekkeellekkin. Seuraavana päivä tutkin ulko-ovea tarkemmin ja sehän ei mennyt kunnolla kiinni kun kahvasta veti sisään. En tajua miten edelliselle asukkaalle ovi oli ollut fine, vai eikö muka huomannut kivaa ominaisuutta, hyi.

No minulla oli ensimmäisessä omassa asunnossa ulko-ovi, jonka sai kunnolla kiinni vain ULKOAPÄIN. Kiva oli illalla soitella kavereille /iskälle , että tulkaa tuuppamaan ovi kiinni kun käyn kohta nukkumaan. .

Ja ehdin minäkin pelästyä itsekseen aukeillutta ovea kunnes homma selvisi. .. Noin 2vkoa muuton jälkeen.

Eli nukuin pari viikkoa ovi auki. Kiva.

Mä asuin vanhassa mökissä ja aina laitoin ulko-oven lukkoon.Oikein ryskyttämällä kokeilin,että varmasti oli lukossa.Usein kävi niin,että joku tuttu tuli sisälle asuntoon ja ihmettelin,miten pääsi sisälle.Sanoi oven ollleen auki.Kerran taas kävi niin,että aamulla heräsin siihen,että kaksi miestä seisoi sänkyni vieressä.Pelästyin tosissaan.Sanoivat oven olleen auki.He tulivat ostamaan autoani,jota oli myynti-ilmoitus lehdessä.Muutin pois aika pian.Taloon muuti eräs tuttavani,joka kertoi,että tavarat lentelevät kirjahyllystä lattialle.Hänkään ei kauan asunut.Talo purettiin pian sen jälkeen.Purkumiehet kertoivat,että viereisellä pellolla näkyi valonvälähdyksiä muutamia kertoja työn aikana.

Ketkä ihan oikeasti tulevat sisälle toisen kotiin kutsumatta, vaikka ovi olisikin auki? Ihan sairasta porukkaa.

Meillä täällä eteläpohjalaisessa kaupungissa ihan tavallista. Meilläkin pitää erikseen laittaa ovi lukkoon päivällä, jos fecebook-kirppisostaja on tulossa käymään. Kävelevät muuten suoraan sisään ovikelloa soittamatta lähes jokainen. 

Sama lapsuudenkodissani Pohjois-Pohjanmaan maaseudulla. Jos joku soittaa ovikelloa, tiedetään heti, että kyseessä melko varmasti joku ulkopaikkakuntalainen tai kulkukaupustelija. Muut marssivat sisään ja joskus heidät huomaa vasta sohvan narahtaessa.

En ollut yksin, mutta muut nukkuivat. Uskon, että kyseessä ollut unihalvaus, vaikkei aivan "oppikirjasta" oleva. Olen kirjoittanut toiseenkin ketjuun joskus, mutta kirjoitan nyt tähänkin.

Lapseni oli muistaakseni n.7kk ikäinen tämän tapahtuessa. Hänen pinnasänkynsä oli meidän sänkymme jalkopäädyssä seinän vieressä.  Meillä pidettiin eteisessä valoja ja makuuhuoneen ovea raollaan, jotta hiukan valoa pääsi sisään, että näin hoitaa lasta pimeässä.

Heräsin yöllä itkuun, jonka tietysti oletin olevan lapseni. Kun avasin silmäni, näin lapsen pinnasängyn päälle kumartuneena nuoren, vaalean naisen vaaleansinisessä, vanhassa mekossa. Mekko muistutti minusta 1500- tai 1600-luvulla käytettyjä, oli pitsiä ja "vanne" hameen alla. Hän itki todella karmealla tavalla ja tuijotti lasta sängyssä. Sitten hän suoristi itsensä ja siirtyi makuuhuoneen toiselle ovelle, jota pidettiin kiinni ja johti olohuoneeseen. Koko ajan hän itki niin että korvia särki, hakkasi ja potki ovea. Itku yltyi ja yltyi, raastoi korvia, muistan vieläkin sen itkun vaikka aikaa on kulunut jo 2v. Suljin ja avasin silmiäni, en muistaakseni yrittänyt liikkua, olin liian järkyttynyt että olisin edes yrittänyt. Kun avasin silmäni ties kuinka monennen kerran, nainen oli hävinnyt. Kuulin itkun silti vielä puoli tuntia. Kun nainen oli hävinnyt, ryntäsin heti katsomaan lasta, joka nukkui sikeästi ja tyytyväisenä. Tuo on ollut aikuis iällä pelottavin kokemukseni. 

Ihmettelen tapauksessa vain sitä, että näin naisen niin selvästi ja kaikki yksityiskohdat, eikä hän katsonut minuun lainkaan, vaikka olen ymmärtänyt unihalvausten olevan sellaisia, että sen kokijalle tahdottaisiin pahaa, eikä yksityiskohtia hahmosta näe ja yleensä hahmo tuijottaa kokijaa tmv. Muistan vieläkin tunteen, joka tuosta tuli ja se itku, se oli jotakin aivan kamalaa, vieläkin menee kylmät väreet kun muistelen sitä ja jää kaikumaan päähän.

Kirjoitin tästä aikaa sitten toisessa ketjussa ja joku ehdotti, että oli talon tai suvusta joku kummitus, joka kävi lastani katsomassa. Ehkä häneltä kuollut lapsi joskus tmv. Itse kyllä uskon unihalvaukseen, eikö tämä siltä kuulosta, vaikka vähän poikkeaakin tavallisesta? Tuo oli ensimmäinen kerta, kun olen saanut unihalvauksen ja toivottavasti viimeinen.

Tein-ikäisenä olin suihkussa, keskellä päivää koska helle ja pesukone sekosi, se jyräsi lattian yli  kohti ja näytti tulevan suihkuverhon läpi päälle! Huusin kurkku suorana ja naapurin mies kuuli avoimen ikkunan kautta kiljumiseni,   tuli sisään takaovesta joka oli tuuletuksen takia auki ja pysäytti koneen vetäen se vielä oikealle paikalleenkin. Huuteli että olenko kunnossa ja ääni vapisten vastasin olevani, äiti järkyttyi  tapauksesta kuultuaan  niin että kone lähti ulos talosta samana päivänä !

Ja parikymppisenä asuessani opiskelija-asuntolassa solukämpän keittiöstä kuului kolinaa ym vaikka siellä ei pitänyt olla ketään ja valot välkkyivät kuin jossain kliseisessä kummitusleffassa konsanaan, en ikinä kehdannut kysyä kämppikseltä huomasiko tämä jotain. 

Olin 21-vuotias ja opiskelin toisessa kaupungissa, olin ollut onnekas ja saanut yksiön asuntolasta , ainut miinus oli tupakkapaikka ikkunan alla.  Kerran sitten valvoin läppärin kanssa muuten pimeässä kämpässä keskellä yötä.kun aloin kuulla kovia ääniä ikkunan alta. Ensin asia ei häirinnyt  minua, oli keskiyö mutta asuin sentään opiskelijasuntolassa ja oli vielä viikonloppu joten oletin joidenkin kaljaspäissään siinä  hölisevän.

Menin avaamaan tuuletusikkunan kun meteli jatkui tarkoituksena pyytää olemaan hiljempää, mutta kun  sain ikkunan auki meteli lakkasi kuin seinään. Hämmästyneenä palasin makoilemaan lattialle jättäen tuuletusikkunan raolleen ja siinä samassa äänet alkoivat taas mutta todella karmivina, omituista epäinhimillistä sihinää eikä sanoista saanut selvää. Kuuntelin hetken karvat pystyssä ja menin sitten kurkkaamaan ikkunasta, asuntoni oli siis ensimmäisessä kerroksessa mutta ei maan tasalla. Noin kymmenen metrin päässä oli metsänreuna ja siinä metsänrajalla näin rivissä 4 tai 5 tummaa hahmoa joilla käsissä hehkui tupakat. Äkkiä kaksi hahmoista lähti, toinen oikealle ja toinen vasemmalle epäinhimillistä nopeutta kadoten hetkessä näköpiiristäni , vaikka piha oli valaistu en osannut sanoa sukupuolia, en vaatteita, en mitään ! Suljin verhot ja menin lämmittämään kaakaota kun samaan aikaan ikkunasta alkoi voimakas raapiva ääni ja ovikello soida kiivaasti,   vilkuiltuani pari sekkaa vuoroin ikkunaan ja ovelle menin kurkistamaan  ovisilmästä .  Rappukäytävä oli ihan pimeänä, eikä ollut postiluukkua josta kysyä kuka siellä joten pakitin hiljaa taaksepäin sillä avata en aikonut!  Loppuyö meni rauhallisissa , joskin  levottomissa tunnelmissa joka risahdusta kuunnellen.

Lisää näitä!!

Vierailija kirjoitti:

Olin 21-vuotias ja opiskelin toisessa kaupungissa, olin ollut onnekas ja saanut yksiön asuntolasta , ainut miinus oli tupakkapaikka ikkunan alla.  Kerran sitten valvoin läppärin kanssa muuten pimeässä kämpässä keskellä yötä.kun aloin kuulla kovia ääniä ikkunan alta. Ensin asia ei häirinnyt  minua, oli keskiyö mutta asuin sentään opiskelijasuntolassa ja oli vielä viikonloppu joten oletin joidenkin kaljaspäissään siinä  hölisevän.

Menin avaamaan tuuletusikkunan kun meteli jatkui tarkoituksena pyytää olemaan hiljempää, mutta kun  sain ikkunan auki meteli lakkasi kuin seinään. Hämmästyneenä palasin makoilemaan lattialle jättäen tuuletusikkunan raolleen ja siinä samassa äänet alkoivat taas mutta todella karmivina, omituista epäinhimillistä sihinää eikä sanoista saanut selvää. Kuuntelin hetken karvat pystyssä ja menin sitten kurkkaamaan ikkunasta, asuntoni oli siis ensimmäisessä kerroksessa mutta ei maan tasalla. Noin kymmenen metrin päässä oli metsänreuna ja siinä metsänrajalla näin rivissä 4 tai 5 tummaa hahmoa joilla käsissä hehkui tupakat. Äkkiä kaksi hahmoista lähti, toinen oikealle ja toinen vasemmalle epäinhimillistä nopeutta kadoten hetkessä näköpiiristäni , vaikka piha oli valaistu en osannut sanoa sukupuolia, en vaatteita, en mitään ! Suljin verhot ja menin lämmittämään kaakaota kun samaan aikaan ikkunasta alkoi voimakas raapiva ääni ja ovikello soida kiivaasti,   vilkuiltuani pari sekkaa vuoroin ikkunaan ja ovelle menin kurkistamaan  ovisilmästä .  Rappukäytävä oli ihan pimeänä, eikä ollut postiluukkua josta kysyä kuka siellä joten pakitin hiljaa taaksepäin sillä avata en aikonut!  Loppuyö meni rauhallisissa , joskin  levottomissa tunnelmissa joka risahdusta kuunnellen.

Huh, tää oli karmiva, kun luin sen viime yönä

😨

Olin juuri aloittanut yläasteen kun vanhempani ostivat talon, sellainen 60-luvun tiilirumulus eikä mitenkään kummitusmainen ulkomuodoltaan tai edes hämärä sisältä sillä olohuoneessa on  valtavat, lähes lattiaan yltävät ikkunat. Ulko-ovelta alkaa eteiskäytävä jonka varrella makuuhuoneet ja kylppäri, sitten iso olohuone jonka kautta käynti keittöön ja keittiöstä toinen ovi ulos.  Talossa ei ollut mitään pelottavaa, mutta silti yksin ollessani minut valtasi usein  niin suuri ahdistus että piti siirtyä ulos mattotelineelle istuskelemaan  ja hengitellä !

Kerran sitten olin yksin kotona koulun jälkeen, ilma oli painostava ja raskas mutta pistin sen ulkona valllitsevan ukkoshauteen piikkiin vaikka ihan henkeä oli ahdistanut ovea avatessa.  Keitin kahvia, kuuntelin musiikkia ym ja koetin rauhoittua kun samassa puhelin soi, lankapuhelin siis kun ysäriä elettiin. Vastasin tietysti ja kuulin naisen äänen joka kuiskasi  "vessassa ja puhelu katkesi", luulin sitä pilasoitoksi mutta silti minun oli pakko mennä kurkkaamaan kylppäriin. Kylppärissä paloi valo, himmeä lamppu käsienpesualtaan päällä ja  suihkun edessä seisoi savuisa, musta hahmo jonka pää ylti kattoon. Juoksin ulos.

 . Vielä nykyäänkin on TODELLA epämiellyttävä olo kun vierailen kotikaupungissani ja  olen yötä vanhemmillani, saan jotenkuten nukuttua jos telkka on auki ja keittiössä valot päällä (nukun siis sohvalla).

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri aloittanut yläasteen kun vanhempani ostivat talon, sellainen 60-luvun tiilirumulus eikä mitenkään kummitusmainen ulkomuodoltaan tai edes hämärä sisältä sillä olohuoneessa on  valtavat, lähes lattiaan yltävät ikkunat. Ulko-ovelta alkaa eteiskäytävä jonka varrella makuuhuoneet ja kylppäri, sitten iso olohuone jonka kautta käynti keittöön ja keittiöstä toinen ovi ulos.  Talossa ei ollut mitään pelottavaa, mutta silti yksin ollessani minut valtasi usein  niin suuri ahdistus että piti siirtyä ulos mattotelineelle istuskelemaan  ja hengitellä !

Kerran sitten olin yksin kotona koulun jälkeen, ilma oli painostava ja raskas mutta pistin sen ulkona valllitsevan ukkoshauteen piikkiin vaikka ihan henkeä oli ahdistanut ovea avatessa.  Keitin kahvia, kuuntelin musiikkia ym ja koetin rauhoittua kun samassa puhelin soi, lankapuhelin siis kun ysäriä elettiin. Vastasin tietysti ja kuulin naisen äänen joka kuiskasi  "vessassa ja puhelu katkesi", luulin sitä pilasoitoksi mutta silti minun oli pakko mennä kurkkaamaan kylppäriin. Kylppärissä paloi valo, himmeä lamppu käsienpesualtaan päällä ja  suihkun edessä seisoi savuisa, musta hahmo jonka pää ylti kattoon. Juoksin ulos.

 . Vielä nykyäänkin on TODELLA epämiellyttävä olo kun vierailen kotikaupungissani ja  olen yötä vanhemmillani, saan jotenkuten nukuttua jos telkka on auki ja keittiössä valot päällä (nukun siis sohvalla).

Onko sulla omaa perhettä? Missä ne nukkuu? Ja onko kukaan muu tuntenut/nähnyt/kuullut mitään?

Lisää

.