Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Pesukone hyppi ja pomppi kuin viimeistä päivää. Linkous lähti vähän lapasesta. Oli pakko vetää johto seinästä.

Katsoin kauhuelokuvaa ja yht`äkkiä huoneeseen lensi lepakko!!! Kyllä hieman säikähdin...

3 kerroksen parvekkeen ovi meni kiinni siellä ollessani, ja ovesta puuttui ulkokahva, onneksi pienellä kikkailulla sain sen auki

Vierailija kirjoitti:

Rakas kissani 17 v kuoli.Pari yötä kuoleman jälkeen,makasin sängyssä nukahtamaisillaan.Keittiöstä kuului murahdus,jonka kissani päästi aina hypätessään alas jostain.Tassuttelun ääni kuului,kun kissa lähestyi sänkyäni,kuten aina eläessään.Makasin sängyssä kauhusta jäykkänä ja kuuntelin.Kissa hyppäsi jalkojeni päälle nukkumaan kuten aina teki.Makasin kaikki ihokarvat pystyssä,enkä uskaltanut liikahtaa,koska se ei voinut olla totta.Kun vihdoin  uskalsin liikuttaa jalkojani,siinä ei ollut mitään.Joku sanoi valveuneksi,mutta tiedän,että kissani  tervehti minua viimeisen kerran.

Multa on kuollut monta rakasta koiraa joita olen surrut. Kumma kyllä kukaan ei ole ikinä tullut tuonpuoleisesta lähettelemään terveisiä. Kai minulta puuttuu tämä yliaistillinen herkkyys tai miksi sitä nyt halutaan kutsua.  Huvittaa myös nänä tarinat edellisistä elämistä joidenkin ihmisten kohdalla. Koskaan ne eivät ole olleet mitään tavallisia tallaajia ja tehdas duunareita vaan jotain ruhtinaita sun muita kuninkaita. Myöskään enkelit eivät ole kilisyttäneet mulle kellojaan jouluaattona. Ei ole reilua kun toiset kokevat kaikkea hohdokasta ja toiset eivät ikinä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kauan sitten, kun tulin töistä kotiin, menin heti käymään veskissä. Mies oli vielä töissä.  Meillä oli sellainen peruskylppäri, jossa suihku ja vessanpönttö.  Ajatuksissani istuin siinä pöntöllä pissalla, katseeni kiersi ympäri kylpyhuoneen seiniä. Sitten sydämeni tuntui pysähtyvän. Suihkuverhon alareunan alta näkyi miesten kumisaappaiden kärjet. Suuni aukesi jo kirkaisuun, mutta äkkiä muistin, että mieheni oli edellisiltana pessyt kumpparinsa ja jättänyt ne sitten valumaan sinne suihkuverhon taakse. Mutta minusta tuntui, että vanhenin kymmenen vuotta hetkessä siinä pöntöllä. Ikinä ennen en niin ollut säikähtänyt.

Minulle kävi sama, paitsi että kyseessä oli mustat maiharit! Mies oli astunut koiranp""an ja vienyt kengät kylppäriin putsattaviksi, kärjet vain pilkotti suihkuverhon alta... muistan, miten koko kroppani tuntui jäätyvän kauhusta enkä meinannut ensin saada ääntä "Mikko.. Mikko.. MIKKOOO!" Mies tuli juosten keittiöstä ja minä vain tärisin ja osoitin kenkiä, mies alkoi nauraa ja sanoi että " kulta hei ne on mun kengät". Ja tämän jälkeen olinkin sitten  piestä  miehen vessaharjalla , kun pelästytti tuolla tavoin ! 

Joskus lomalla oltiin perheen kanssa hotellissa. Se hotelli oli aika vanha n. 40 vuotta vanha hotelli. Olin siellä yksin kun vanhemmat meni tankkaamaan vuokra-auton. Laitoin joka ikisen oven kiinni. Ihan kunnolla kinni yhtään raolleen sitten, kun olin ollut siellä n. 5 min. Kuulin että vessan ovi alkoi raottaa. (Olin katsonut kauhuvodeoita yms. Pelottavimmat paikat maailmalla jne.) Olin hirveän peloissani(Olin 10-vuotias :D) Sit kuulin että vessa veti itsensä (Kyl tiiätte se ääni) ja ovi meni vielä enemmän raolleen menin ihan heti peiton alle

Toinen

Ja vähäisin ja tyhmin

Televisio meni yhtäkkiä auki....

Vierailija kirjoitti:

Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni  kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan.

En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut.

Tämä on oppikirjaesimerkki unihalvauksesta.

- Jäin lukkojen taakse  röökillä ollessani, asuin yksin ja oli marraskuu, päällä  toppi ja nahkarotsi. En tiedä mikä kummitus sen oven pisti lukkoon .D

- Tein popcornia ja sillä välin kun kävin kusella, mikron lautanen pamahti halki ja pussi syttyi tuleen

-   Lapsen mt-ongelmainen isä, josta olin eronnut pian synnytyksen jälkeen  kiipesi toisen kerroksen parvekkeelle ja tuli ikkunasta läpi , olin  vauvan kanssa lukkojen takana kylppärissä ja mietin, mitä kaikkea se hullu ehtii rikkoa tai pääseeko peräti ovesta läpi,  ennen kuin poliisi ehtii paikalle 

- Vauvan kuumekouristus kuusikuisena,  olin varma että lapsi kuolee syliini

- Päälle iskenyt raju ukkonen kaupasta kotiin kävellessä, olin varma että salama iskee rattaiden metalliosiin ja kärvennytään  molemmat !

- Baarista seuraamaan lähtenyt, samaan taksiin ja samaan rappuun ängennyt  ukko joka luovutti vasta, kun näki ovessa kaksi nimeä ja luuli että  olen avoliitossa

- 

- 

Joskus kymmenisen vuotta sitten meinasin tukehtua karkkiin, mutta lopulta sain sen pois, kun tarpeeksi monta kertaa heittäydyin päin seinää ja muutenkin riehuin kaiken minkä lähti. Tuli ihan hirveä paniikki siinä tilanteessa. 

Viime talvena loukkasin jalkani ulkona retkellä ja olin meinannut jättää kännykän kotiin. Siinä kyllä välähteli "mitä jos"-skenaariot mielessä.

Joskus lapsena ja nuorena on ollut jotain tällaisia vastaavia kummitusjuttuja kuin tässä topicissa muutenkin.

Nykyään asun yksin korvessa pienessä mökissä eikä mitään pelottavaa ole tapahtunut. En koskaan lukitse ulko-ovea kotona ollessani. Minulla on iso koira, johon luotan täysin enkä usko, että kukaan pääsisi yllättämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouduin noin kymmenvuotiaana odottelemaan kyytiä kotiin vieraasta kaupungista jonkun äidin tutun pojan luona. Tämä oli varmaan kaksimetrinen, ylipainoinen nuorimies. Hänen asunnollaan ei ollut telkkaria, joten kiertelin ja tutkiskelin tätä kämppää. Tuo oli aika... saastaisessa kunnossa, ja kommentoin ohimennen homeisista tiskeistä, umpihiekkaisista lakanoista ja tahrojen peittämästä sohvasta. Tämä poika veti ihan hirveät raivarit, heitteli astioita seinille ja heitti minut sekä tavarani pihalle. Odottelin loppuajan itkua nieleskellen ja täristen että siskoni haki minut, enkä kertonut tuosta kenellekään. Myöhemmin kuulin että tuo poika oli hakannut jonkun kaverinsakin, ja kiittelin onneani että minut vain työnnettiin pois asunnosta.

No kannattiko alkaa vittuilemaan?

Oli varmaan vaan ihan lapsen uteliaisuutta, kun ei ollut moista koskaan nähnyt. Ei osannut vielä yhdistää noita asioita mielenterveysongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikkunastani kuului koputusta ja seinistä paukutusta, välillä jokin tumma hahmo vilahti ikkunan takana ja pari kertaa osoitettiin illalla taskulampulla sisään. Vanhempani syyttivät koulukiusaajiani ja minäkin olin varma, että kävivät pyörillään minua pelottelemassa. Koululla pidettiin  keskustelu, jossa kiusaajat vanhempineen tietenkin kielsivät  kiusanteon. Vaihdoimme vanhempien kanssa huoneita.

Olin nukahtamassa kun katolta alkoi hirveä ryminä, kuin joku juoksisi siellä. Isä säntäsi taskulampun kanssa ulos ja tultuaan  takaisin  oli kummallisen oloinen ,mutta kertoi rymistelijän olleen kissa.  Myöhemmin selvisi, että isä oli nähnyt katolla tyhjään haihtuvan tumman hahmon ja myös, että yhtenä yönä vanhemmat olivat heränneet kun "murtovaras" osoitti taskulampulla ja että myöskin  tämä "murtovaras oli  kadonnut mystisesti kun isä syöksyi sängystä...

Uskon, että kiusaajani olivat todellakin syyttömiä ja että talossa oli jotain, joka keskittyi siihen toiseen makkariin ja liittyi   melko varmasti huoneeni kaapista muuton jälkeen  löytyneeseen aakkoslautaan, jonka vanhemmat heittivät kiireesti pois. 

Vaikka en skeptikko olekaan, niin jotenkin mustiinpukeutuneet koulukiusaajat tuntuvat todennäköisemmältä vaihtoehdolta kuin taskulampun kanssa heiluva haamu.

Pimeys, mustat vaatteet ja taskulampun liikkuva+ sammuva valo voivat helposti luoda illuusion katoamisesta.

Ehkä katolla mutta sisällä talossa..? Verhot olivat kiinni, sekä rullaverho että sivuverhot  ja joku oli taskulampun kanssa sängyn vieressä  tähtäillen  vanhempiini, mutta hävisi  kuin ilmaan isän syöksyttyä sängystä ja äidin tehtyä valot. Tuskinpa kukaan kiusaajista olisi sentään sisään murtautunut ja vaikka olisikin, vanhemmat olisivat  kuullut juoksuaskeleet , oven kolauksen ym tämän paetessa. Samoin jos kyseessä olisi ollut normaali murtovaras !

Ehkä osa oli niiden poikien tekosia, mutta uskon yhä että talossa oli myös jonkinlaista paranormaalia toimintaa. 

T. se kokija

En tiennytkään, että kummitusten tarvitsee käyttää paranormaaleja taskulamppuja.

Paimiossa kummittelee kirjoitti:

Kamalin kummittelukokemus ikinä, tapahtui eräässä entisessä osoitteistamme. Tässä asunnossa televisio meni usein itsestään päälle (ei älytv), saippuapulloautomaatti pumppasi saippuaa keskellä yötä (sen jälkeenkin, kun siitä irrotettiin patterit), joku veti yöllä peittoja päältämme, kissamme tuijottivat seiniin tuntitolkulla ja sähkölaitteet räpsähtelivät rikki. Univalvetilassani näin sängynpäädyssämme vanhan ukon, joka herätti minut mitä sadistisimmalla naurulla ikinä. Huusin kuin syötävä ja yritin ravistella puolisoni hereille. Taaperokin heräsi äidin huutoon.

Parin viikon päästä tapahtuneesta sain keskenmenon (ilman että olin tiennyt olevani edes raskaana). Asunnon ilmapiiri oli kaikkiaan erittäin ahdistava ja voisin jatkaa kertomuksia tapahtuneista...Pääsimme onneksi muuttamaan pois, mutta pistää kyllä miettimään...

Tuossa asunnossa, jos jossakin tulisi katsoa lämpövärähtelyt ja EFM- mittaukset.

Kuvauksen perusteellahan tuossa kämpässä on melko selkeästi sähkoverkossa isompaa häikkää. Sähkömiestä suosittelisin ennen pappia.

Kattelin olkkarissa yöllä telkkaa kun keittiöstä kuului kauhea rysäys ja lasin heläys. Koirani alkoi haukkua. Ryntäsin katsomaan. Ikkunassani oli halko.

Ulkona karjuu känninen tuntematon ukko että päästä sisälle!!! Minä julkaisin partsinovesta että odota alaisella tuun päästämään.

Soitin samantien poliisit. Onneksi tulivat viidessä minuutissa, samoin huoltomies asui samassa rapussa (Vuokratalo, työsuhdekämppä, olin talon isännöitsijällä töissä).

Mies oli vasta muuttanut alueelle, hukannut avaimet ja luuli minun kämppääni että vaimo siellä valvoo..mikä idiootti. Pomoni laittoi 1000 markan laskun ikkunasta särkijälle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli myös stalkkeri, kun muutin ekaan omaan kämppääni. Asuin rauhallisessa talossa ja naapureina oli lähinnä vanhuksia. Alakerrassa asui kuitenkin arviolta 80-vuotias ukko, joka oli astetta kuumottavampi. Jouduin kävelemään sen asunnon ohi aina lähtiessäni kämpiltä ja melkein joka kerta se tuli ovenrakoon kurkkimaan. Ei kattonut siis ovisilmästä vaan avas ovee pikkusen ja kyyläs sieltä, jalassa sillä oli aina jotkut reinot, joihin oli leikattu varpaille reiät... Ukko myös tiesi, että mä näen sen siellä ovenraossa, koska jos menin ohi katsomatta sen suuntaan, se paiskas ovensa kiinni sellasella voimalla, että varmasti huomaan, kuka kävi katselemassa.

-- .

Tapahtuiko Tampereella Laukontorin lähellä? Mulla oli seinänaapurina OCD-ukko (vasta myöhemmin sain syndroomalle nimen) joka ei kylläkään paiskonut ovia vaan rynkytti vartin välein omaa oveaan ja rämppäsi ja rynkytti kirjahyllyn kaappia joka oli mun alkovin kohdalla. Kaiken yötä. Kerran olin pikku parvekkeellani auringossa lukemassa bikiniyläosa päälläni niin ukko soitti ovikelloa, että näkisi mut paremmin (vaimonsa takia ei vissiin kehdannyt kyylätä parvekkeella) ja alkoi kehumaan näkymiä. Siis yli 80 vee ukko ja minä 21. Ei pelottavaa mutta ällöttävää ja tuo jatkuva rynkytys vei hermot. Onneksi pääsin muuttamaan pois. 

Kodinhoitohuoneen ovi alkoi yöllä valittamaan, saranat olivat kyllä ennenkin narisseet, mutta luulin kissan olevan ulkona, tämä lähtikin vaeltamaan ja ovi hitaaaaasti valittaen pitkään.

Aika äkkiä kyllä tajusin kyseessä olevan oven, eikä jonkun tekevän kuolemaa nurkassa.

Olin juuri muuttanut ensimmäiseen omaan kämppään (vuokra mutta kuitenkin) 17-vuotiaana koska silloinen kouluni sijaitsi siinä lähellä. Yksi kaveri toi jonkun baarista löytämänsä äijän luokseni ja touhuilivat makuuhuoneessani jotakin. Tällä tyypillä oli huppu päässä niin en nähnyt häntä illalla kunnolla.

Aamulla kaveri oli häipynyt kämpiltä ja luulin olevani yksin.  Kuulin kuitenkin ähinää ja katsoin makkariini. Tämä mies oli mahallaan sammuneena sängylläni (nukuin itse sohvallani) Yritin herätellä häntä, että minun on lähdettävä kouluun, että keräisikö kamppeensa ja poistuisi. Kun ravistelin häntä, hänen taskustaan putosi käsiase. Seuraavaksi huomasin pöydälläni ruiskuja. Valitettavasti tämä tyyppi heräsi juuri silloin ja tunnistin kasvoista että hän oli eräs etsintäkuulutettu, taustalla joitakin ryöstöjä, raiskaus ja tapon yritys. Juoksin ulos asunnosta niin nopeasti kuin pääsin ja soitin poliisit. Katselin kauempaa kun poliisit laittoivat tyypin autoon ja kävin varmistamassa että löysiväthän he sen aseen ja että neulojakin siellä oli.

Ei kuulosta kerrottuna niin pahalta mutta silloin oli kyllä kuset housussa.

Vierailija kirjoitti:

Hurjin kokemus naurattaa näin jälkikäteen mutta sinä yönä oli kyllä aivan muu tunnelma. Asuin yksin, ei lemmikkejä. Heräsin säkkipimeässä huoneessa keskellä yötä siihen, että joku tunnusteli kasvojani. Mietin ensin että mitä hittoa ja paniikki yltyi, ja kokeilin kädellä mikä kasvoillani oli, käteni osui viileisiin sormiin. Valtavan karjaisun säestämänä ponkaisin ylös sängystä ja huomasin että toinen käteni oli täysin tunnoton ja puutunut. Olin siis nukkunut huonossa asennossa ja onnistunut sitten puutuneella kädellä osumaan kasvoihini.

Kauhu oli kyllä aitoa.

Minulle on käynyt hieman saman tyyppinen tilanne. Näin unta, että toinen käteni oli irronnut kokonaan. Heräsin siihen uneen, ja tunnustelin heti onko käsivarsi tallella, enkä tuntenut mitään! Käden kohdalla oli tyhjää. Pomppasin istumaan, ja tunnoton käsivarsi retkahti syliini. Olin nukkunut selälläni, käsivarsi ylhäällä pään yläpuolella osittain sängyn ulkopuolella. Siksi en tuntenut sitä, kun yritin hakea kättäni kyljen vierestä.

Entisessä asunnossa sattui vähän kaikenlaista, koskaan ei pelottanut, lähinnä herätti ihmetystä. Vessan ovi paukahti kiinni, esineet vaihtoi paikkaa, väliovi oli välillä auki vaikka olin varmasti sen sulkenut jne.

Esikoinen oli juuri oppinut puhumaan (jotain 2-3v) ja katsottiin jotain A-studiota, jossa oli jokin juttu rekoista. Mulle tuli just mieleen, että muistuttaa tosi paljon mun enoa se mies (kuollut vuosi ennen esikoisen syntymää), kun lapsi sanoo vieressä: "eno ajaa puulekkaa". Hyi h*lvetti että säikähdin. Mitään järjellistä selitystä en tälle keksi, enosta ei ole paljon kuvia eikä asiasta ole kauheasti puhuttu.

Näissä seuraavissa tapauksissa en ole myöskään ollut yksin, mutta kaikki muut ovat nukkuneet. Join vettä ennen nukkumaanmenoa ja siinä tiskipöydän edessä seisoessa huomasin yhtäkkiä silmäkulmasta, että nurkan takaa (eteisestä jonka läpi mennään makuuhuoneeseen) juoksee mua kohti sellainen reilun metrin mittanen tyttö valkeassa mekossa. Säikähdin ihan hirveästi, mutta kuitenkaan tämä ei jotenkin ollut pelottava kokemus.

En muista tapahtuiko ennen vai jälkeen, mutta esikoinen oli n. 4v, kun heräsi aamulla ja tuli kysymään, että "äiti kuka se oli se valkoinen tyttö jolla oli pupun korvat?". Oli kuulemma seisonut lapsen sängyn vieressä ja lapsi oli alkanut itkemään, kun häntä oli pelottanut niin kovasti. En muista olinko itse herännyt tuohon itkuun sillloin vai tuliko lapsi mun viereen (tai sitten ei uskaltanut tulla, koska se "valkoinen tyttö" seisoi tiellä). Muistan vieläkin, miten kauhistuneen näköisenä esikoinen istui keittiön pöydän ääressä ja tuijotti eteiseen.

Äitini kuittasi tämän uneksi, mutta itse uskon jollakin tapaa yliluonnolliseen. Vähän tämän jälkeen lapset olivat mummolassa yötä ja esikoinen oli kertonut naapurillekin tästä..muisteli asiaa vielä vuosi, puolitoista tapauksen jälkeenkin, "äiti silloin kun se valkoinen tyttö tuli yöllä..".

Kerran säpsähdin hereille aamuyöstä. Nukun yleensä todella hyvin, enkä tiedä mistään mitään ennen kuin kello soi. Yritin saada uudestaan unen päästä kiinni ja yhtäkkiä siinä selällään sängyssä maatessa mulle tuli tunne, että "jokin on tulossa". Sain ihan hirveän paniikkikohtauksen ja aloin pyörimään ja hyörimään sängyssä, enkä pystynyt olemaan paikoillaan, Kunnes lehti kolahti luukusta ja paniikki loppui siihen :D

Olen myös n. ala-asteikäisestä kuullut lapsuudenkodissani kun auto ajaa pihaan ja ovi avataan ja suljetaan, vaikka ketään ei ole tullut, myös eksäni on joskus kuullut saman. Monta kertaa olen kuullut, että äiti ajaa pihaan, sammuttaa auton, avaa oven ja sulkee oven ja odotan, että koska etuovi aukeaa. Kun ei tule sisälle, olen mennyt katsomaan ja piha on tyhjä. Eksä kuuli tämän myös, ihmetteli vain, että miksi tulin niin aikaisin töistä (iltavuoro) ja miksi en tule sisälle. Äiti sitten kertoi, että johonkin siihen meidän lähelle on sodan aikana haudattu saksalaisia, että jospa ne paukuttelee niitä ovia..naapuri olisi tiennyt tarkan paikankin, olisi pitänyt joskus kysyä.

Kotona on sattunut myös muuta kummallista, jolle ei edelleenkään löydy selitystä

512 jatkaa..viime syksynä olin tupakalla silloisen asunnon etupihalla. Yhtäkkiä näin, että jokin vilahti silmäkulmassa siitä meidän ja naapurin oven edestä ja portaiden alta (kaksikerroksinen rivari) ja samassa n metsässä n 10 metrin päässä ja ainakin kolmen metrin korkeudessa pölähti lumet puusta aivan kuin sinne olisi joku hypännyt..

Tämän olen kertonut aiemminkin jossain ketjussa, mutta kerronpa täälläkin. Olin lapsuudenkodissa yötä ja nukuin vanhassa huoneessani joka oli sittemmin muuttunut isäni huoneeksi. Isä oli kuollut reilua vuotta aiemmin. Tyttöni nukkui samassa huoneessa kanssani ja oli jo sikeässä unessa kun menin itse yöunille. Olin juuri saanut laskettua pään tyynyyn eli olin täysin hereillä kun korvan juuresta kuului kamala kolahdus. Aivan kuin iso kirjapino olisi rämähtänyt lattialle. Isäni oli kova lukumies aikanaan ja äitini on säästänyt isän tieto yms. kirjoja tuossa huoneessa. Pomppasin saman tien ylös ja kännykän valossa rupesin katsomaan että mitä ihmettä juuri tapahtui. Kaikki kirjat olivat kuitenkin ihan paikallaan ja tyttö nukkui vieressä ( no joo, ei kyllä muutenkaan herää helposti )... tuli jotenkin vähän inha olo ja kuiskasin hiljaa isälleni että älä viitsi, tuo ei ollut kivaa. En siis ollut yksin eikä tuo ollut pelottavinta mitä minulle on yksinollessa tapahtunut, mutta hieman outo ja pelottava kokemus kuitenkin...