Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri aloittanut yläasteen kun vanhempani ostivat talon, sellainen 60-luvun tiilirumulus eikä mitenkään kummitusmainen ulkomuodoltaan tai edes hämärä sisältä sillä olohuoneessa on  valtavat, lähes lattiaan yltävät ikkunat. Ulko-ovelta alkaa eteiskäytävä jonka varrella makuuhuoneet ja kylppäri, sitten iso olohuone jonka kautta käynti keittöön ja keittiöstä toinen ovi ulos.  Talossa ei ollut mitään pelottavaa, mutta silti yksin ollessani minut valtasi usein  niin suuri ahdistus että piti siirtyä ulos mattotelineelle istuskelemaan  ja hengitellä !

Kerran sitten olin yksin kotona koulun jälkeen, ilma oli painostava ja raskas mutta pistin sen ulkona valllitsevan ukkoshauteen piikkiin vaikka ihan henkeä oli ahdistanut ovea avatessa.  Keitin kahvia, kuuntelin musiikkia ym ja koetin rauhoittua kun samassa puhelin soi, lankapuhelin siis kun ysäriä elettiin. Vastasin tietysti ja kuulin naisen äänen joka kuiskasi  "vessassa ja puhelu katkesi", luulin sitä pilasoitoksi mutta silti minun oli pakko mennä kurkkaamaan kylppäriin. Kylppärissä paloi valo, himmeä lamppu käsienpesualtaan päällä ja  suihkun edessä seisoi savuisa, musta hahmo jonka pää ylti kattoon. Juoksin ulos.

 . Vielä nykyäänkin on TODELLA epämiellyttävä olo kun vierailen kotikaupungissani ja  olen yötä vanhemmillani, saan jotenkuten nukuttua jos telkka on auki ja keittiössä valot päällä (nukun siis sohvalla).

Onko sulla omaa perhettä? Missä ne nukkuu? Ja onko kukaan muu tuntenut/nähnyt/kuullut mitään?

Huomasin tämän vasta nyt! Mies ei tule terveysongelmien takia ikinä mukaan, vanhemmilleni asia on ok ja tietävät ettei kyseessä ole mitään henkilökohtaista, lapseni taas tahtoo nukkua aina mummin ja papan välisssä eivätkä raaski kieltää, vaikka poika on jo 7v :D Poika ryntäsi joskus kesken leikin olohuoneesta keittiöön ja oli peloissaan mutta ei osannut puhua tuolloin vielä  emmekä tienneet mitä pelästyi, muuta ei muistaakseni ole tapahtunut. Vanhempani eivät tiettävästi ole kokeneet mitään, en ole kyllä kysynyt ...

Olen saanut sairauskohtauksen yksin ollessani. Pyörtynyt ja herännyt rintakipuisena.

Myös keskenmenoon sänky verisenä olen herännyt yksin. Todella pelottavaa, kun verta oli valtavasti, pyyhkeet haaroissa sitten soitin apua ja pääsimme sairaalaan.

Olin alakerrassa kun aloin kuulla yläkerrasta outoa ääntä, vaimeaa kähinää ja murinaa joka välillä voimistui ja kuulosti  todella demoniselta. Kiipesin sydän kurkussa yläkertaan, ja paikallistin äänen tyttäreni huoneeseen. Tytön sängyllä oli vieras kännykkä joka soi ja soi pitäen kuulemaani ääntä, kännykkä oli unohtunut tytön kaverilta ja soittoääneksi  oli nauhoitettu perheen kahden iso koiran leikkinahinaa.

Ukkonen pienessä, vanhassa  puutalossa . Kerrostalossa en pelkää, mutta tuolla 30-luvulta peräisin olevassa rotiskossa olin varma että' salama tulee pistorasiasta tai katto romahtaa! Miehen vanhempien talo siis kyseessä, olimme siistimässä sitä myyntikuntoon ( ja kyllä, ilmoituksessa luki "purkukuntoinen" ) ja mies ei ollut paikalla kun raju ukkonen iski päälle,. Jyrinä ja salamointi oli tauotonta , koko talo natisi ja nitisi, ikkunat helisivät, valot välkkyivät. Koetin pysyä kaukana ikkunoista ja lopulta pakenin  kellariin, missä polttelin hermosavuja kunnes myrsky loittoni. Mies tuli  ajoi pihaan noin puoli tuntia horrorshown loppumisen jälkeen ja totesi ihmetellen, että "sä oot ihan valkoinen !" Älä, en kai?

- Teininä menin kerran uimaan vähän sivummassa olevalle rannalle, johon vie tie metsän läpi. Ihan yleinen ranta siis ja päivisin täynnä porukkaa, mutta tapahtumahetkellä oli loppukesä ja kello jotain 22.00, olin liikkellä jalan jonkun valopään varastettua pyöräni taloyhtiön pihasta.

Uin hetken, vesi oli kylmempää kuin olin uskonut ja itikoita hemmetisti joten lähdin tarpomaan kotiin, en ollut päässyt pitkällekään kun aloin kuulla hillitöntä naurunrätkätystä metsästä.  Luulin ensin että joku kännikala siellä vain  mutta ääni alkoi koveta ja lähestyä " HAH HAH HA HAAA " kuin joku Jokeri olisi nauranut ja ahdistavinta oli etten nähnyt tätä naurajaa!  Huusin pimeyteen  että haista homo pas ka  ( muistetaanpa että olin 14 tai 15-vuotias) ja ja lähdin juoksemaan niin kovaa kuin läpyttimillä pääsin.

- Vanhenpani  ovat eronneet ja  lukioikäisenä hain jonkun paidan isän luonta vaikka isä oli reissussa, olivathan minulla avaimet (kumma etten ikinä keksinyt järjestää bileitä siellä!) Äitini oli yövuorossa. Löysin paitani ja tein lähtöä, kun oven avatessani pimeästä rapusta kuului aavemainen "Hu huu "ja pelästyin niin että loikkasin takaisin asuntoon ja suljin oven !.Mietin hetken ja eikun  uusi yritys, ajattelin että  teen tosi nopeasti valot ja katson kuka/mikä siellä huhuilee , raotin ovea ja "huhu huuuu " ihan pään vierestä! Päädyin sitten sohvalle katsomaan telkkaa ja nukahdin, aamuyöstä lankapuhelin soi ja siellä oli  pelästynyt äitini joka oli tullut yövuorosta tyhjään kotiin " Sinunhan piti hakea vain paita sieltä iskältä!" " Sori äiti , katsoin  telkkaa ja nukahdin ". En  kehdannut sanoa mitään öisestä huhuilijasta...

- Ensimmäinen asuntoni oli epämääräisessä talossa ja käydessäni illalla laittamassa nimen pesuvuorolistaan, tieni tukki nuori mustalaispoika joka pyysi pusua ja kyseli missä asunnossa asun, asunko yksin? Lopulta pääsin ohi, mutta myöhemmin sama poika seisoi oveni takana ja rapisteli postiluukkua (joku voisi nyt sana että oma syyni, kun kuljin siellä täydessä tällingissä ja tissit tanassa).

Onneksi nykyään elämäni on vapaata pusunkipeistä naapureista ja kummista huhuilijoista.

Olin raskaana ja olimme miehen kanssa  vasta muuttaneet luhtitalon ensimmäiseen kerrokseen , meillä oli pieni avoin piha metsään päin, muutimme elokuussa eli  juuri syyspimeiden aikaan. Kerran mies oli töissä ilttamyöhäisellä ja joku ukko hiipi takapihalla osoitellen taskulampulla sisään ja koputellen lasiin, soitin  paniikissa miehelle ja isälle. Isä tuli seuraksi ja ehdotteli lasten kujeilua, mutta olin nähnyt kookkaan tumman hahmon.

- Lapsena olin illalla useamman tunnin yksin, kun isä lähti töihin kuudelta ja äiti oli tulossa töistä kymmenen jälkeen, vietin iltaani lueskellen ja äkkiä huoneeni ovesta kuului raapimista (meillä ei ollut muuta lemmikkejä kuin akvaariokalat). Isä löysi minut  itku kurkussa piileskelemästä vaatehuoneesta.

Nyt jälkeenpäin kuitenkin uskon että lukemani kirja , joka sattui olemaan pahamaineinen Noidan Käsikirja, sai mielikuvitukseni laukkaamaan. Ei parasta  mahdollista lukemista yksin kotona olevalle lapselle :D

- 18-vuotiaana muutin asuntoon jossa oli ennen asunut  joku diileri, epämääräistä porukkaa ryski ovella  ja   koputteli ikkunoihin , lopulta  eräs jätkä tuli keskellä yötä läpi keittiön ikkunasta. Muutin  heti tuon jälkeen pois.  En tiedä olivatko vielä seuraavankin asukkaan riesana!

- Olin jonkun aikaa töissä pienessä sivukirjastossa, eräänä iltana kirjaston jo mentyä kiinni lajittelin poistomyyntiin meneviä vanhoja kirjoja kun äkisti kuulin miten joku kulki raskain askelin hyllyjen välissä. Kun hämmästyneenä huhuilin, askeleet loppuivat. Pakkohan se oli tarkistaa, että oliko joku voinut muka jäädä sinne haahuilemaan sulkemisen jälkeen mutta en löytänyt  ristin sielua, oli  likellä etten rynnännyt samantien ulos jättäen valoja päälle ym!

- Pidin itsekseni elokuvailtaa ja ahmin pitsaa television edessä niin innokkaasti, että iso tahmea pitsamöykky tarrautui kurkkuun. Törmäilin paniikissa pitkin olohuonetta ja sitten jotenkin sain sen möykyn kakistettua ulos.

Olin nuori  noin 14v ja yksin kotona, pikkuveljet olivat hoidossa mummolassa ja isä töissä, äiti jossain ravitolassa siskojensa kanssa, sellainen hämärä talvi-ilta en osaa sanoa tarkkaa aikaa mutta alkuilta. Luin kun rupesin kuulemaan että joku kiskoo vanhempien huoneen ovea, veljien  huoneessa ja minun huoneessa oli siis normaalit ovet mutta vanhempien huoneeessa puinen liukuovi ja sitä joku liikutti.

Sydän  hakkasi kun nousin ja aikani kuuntelen kunnes otin hiuslakkapullon aseeksi ja menin katsomaan mikä sitä ovea rämppää, huoneeni ovi ovi raollaan muttei kiinni ja kun avasin sen ei kuulunut enää mitään mutta piti silti mennä katsomaan. Ovi oli kiinni ihan normaalisti eikä kukaan hyökännyt sen takaa kimppuun. Olen miettinyt hiiriä, saisivatko ne painavan oven liikkumaan?

Pelottavinta oli kun ovikello soi ekaa kertaa 6 vuoteen. Nykyään pidän sukkaa ovikellon sisällä ja menen 8 bittisen Nintendon sisään piiloon hullua Jonnieboyta!

Ei kai mitään hirveän pelottavaa ole käynyt, mutta tämä jäi mieleen:

Menin aamulla puoliunisena kylppäriin ja kun avasin oven, oli kylppärissä arviolta 40 ampiaista. Kamala pörinä ja niitä käveli seinällä ja lavuaarin luona jne. Laitoin aika äkkiä oven kiinni. Säikähdin kyllä pahasti!

Kyseessä oli aika vanha kerrostaloasunto, ja ampiaiset olivat tulleet ilmastointikanavasta (Vai mikä se on nimeltään mikä kylpyhuoneen katossa usein on), jossa niillä oli ollut pesä.

Asuin joskus parikymppisenä yksin luhtitalossa, ja makuuhuoneen ikkunasta näki siihen "käytävälle" mistä pääsee asuntoihin. Heräsin joskus aamuyöstä kun kuulin, että joku sörkki oveni lukkoa, ja selvästi yritti päästä sisään. Säikähdin kauheasti ja katsoin verhon raosta ulos ja siinä tosiaan oli mies yrittämässä avata oveani. Nousin jo hakemaan kännykkää, että soittaisin poliisin paikalle, mutta sitten mies lähtikin ja meni ikkunani ohi viereiselle ovelle. Siinä ei kauaa ränkännyt, vaan avasi oven avaimella ja meni sisään. Mies olikin naapurini, joka oli erehtynyt asuntonsa ovesta. Itselleni olisi voinut ihan hyvin käydä samoin, kun ovet olivat kaikki samanlaisia, mutta ei tullut ensimmäisenä yöllä mieleen tämä vaihtoehto.

Olin lukemassa Houkutusta joka  tietenkin  pisti mielikuvitukseni liikkeelle, minun kun ei pitäisi kauhukirjoja lukea etenkään yöllä ! ja olin lentää katon läpi kun pääni vierestä ikkunan takaa alkoi kuulua raapimista, kuin pitkillä kynsillä.  Olin ihan varma, että nyt siellä on joku vampyyri ! Vaikka puun oksa tai eksynyt lepakko on todennäköisempi vaihtoehto :D

Vaihto-oppilaana jenkeissä  90 luvulla, talo oli synkkä ja toi ulkoa  mieleen Addamsin perheen vaikka itse perheenjäsenet olivatkin ihania ja iloisia ihmisiä . Koin myös  pihan perällä olevan huvimajan ja huvimajan takaa avautuvan metsän jotenkin creepyksi ja luontaantyöntäväksi. Sen huvimajan takana näin kahdesti  juoksevan tumman hahmon, lapsen kokoisen mutta liian nopea ja liian musta ollakseen ihmisolento. Mustalla en tarkoita siis tummaihoista vaan täysin mustaa, ei vaatteita eikä kasvonpiirteitä ym. Perheen 10 v poika sanoi metsästä vakavin kasvoin " Don`t go in there " eikä tehnyt mieli mennäkään, sen mustan vipeltäjän jälkeen ! En tiedä mikä piru se oli. Kun minulle pidettiin läksiäisjuhlat pihalla, metsästä kuului huuto josta tuli lähinnä mieleen Muumien Mörkö  ja  tämän jälkeen juhlat siirrettiin sisälle "koska näyttää tuleva sade".  Uskon, että perhe tiesi enemmän kuin kertoi minulle, teinitytölle suomesta.

Muutimme kerrostalosta omakotitaloon kesällä juuri ennen kuin aloitin ylä-asteen, iso tiilitalo jossa on kellakerros täynnä useita ovia ja minusta sekä pikkuveljestä joka meni syksyllä kolmannelle luokalle oli hauska häröillä siellä kellarissa. Kerran sitten veli alkoi itkeä  ja huutaa "mustasta päästä" pesutuvassa, ei suostunut mukaan kun menin katsomaan mitä siellä eikä sen jälkeen enää viihtynyt kellarissa vanhempien epäillessä ,että olin muka pelotellut. Veli oli miule rakas, on yhä  enkä olisi ikinä kertonut mitään kauhujuttuja, en antanut edes katsoa Salaisia Kansioita kanssani. Jokin aika, ehkä pari viikkoa tämän "musta pää" episodin jälkeen tulin koulusta kotiin ja menin pistämään pyykit koneeseen, nautin jotenkin pesutuvan tunnelmasta ja tykkäsin kiivetä sellaisen hyllyn päälle, tyrkätä ikkunan raolleen ja tupakoida  kuunnellen miten pyykit loiskuivat koneessa. Havahduin transsistani siihen että pesuhuone oli pimeä, paljon pimeämpi kuin olisi pitänyt.. tosi vaikea selittää. Ei sillä tavoin pimeä kuin aurinko menee pilveen tai valot sammutetaan vaan jotenkin luonnoton. Kuulostaa tosi tyhmältä mutta minun piti ojentaa kädet ja hapuilla ovea kohti kuin sokea ja samalla oli tunne jollaiseksi voisin kuvitella kunnon paniikkikohtauksen, en tiennyt oliko miusta tullut sokea vai mitä . Kun pääsin huoneesta ulos tajusin että näen taas ja että selkäni takaa tulvii valoa ikkunoista, käännyin tarkoituksena mennä takaisin  ja siinä samassa luukku lensi auki ja pyykkejä alkoi lennellä ulos ! Hitto että miuta vietiin. 

Äiti päätteli miun saaneen migreeniin eikä motkottanut niistä pyykeistä, luuli miun kohtauspäissä heitelleen ne pitkin lattioita. Äiti pyykit sai hoitaa sen jälkeenkin, minua ei sinne olisi saanut kirveelläkään.

Ps. Vanhempani asuvat yhä siinä. Nice.

Jokainen varmaan on lukenut Herttoniemen mysteeriäänestä? Hyvin samanlainen ääni kuului pitkin syksyä 88 silloisen kotini takana olleesta metsästä Etelä-suomessa, Muumit eivät vielä tulleet telkasta mutta jos olisivat  niin moni lapsi olisi varmasti yhdistänyt äänen Mörköön. Talkkari oli saada hermoromahduksen kun kaikki vaativat lopettamaan sen äänen joka pelotti lapsia ja hermostutti aikuisia.  Ääni kuului aina iltaisin, en nyt muista oliko tiettyä kellonaikaa ja kesti ehkä puoli tuntia, vanhempani ja isoveljeni voisivat muistaa tarkemmin kun itse olin vasta neljäsluokkalainen pikkulikka. Muistan kyllä hyvin, miten iskä oli tupakalla ja kuuntelimme yhdessä sitä kammottavaa ääntä . Eläimetkin reagoivat , naapurin koira alkoi ulvoa kuin susi parin minuutin viiveellä äänen alkamisesta .

Se, kun muutin kerrostaloasuntoon jonka entisen asukkaan tuttavat sain riesakseni. Eivät tienneet tai uskoneet tyypin muuttaneen eikä ihme , kun nimi vaihdettiin oveen vasta 4kk muutosta !

Ovisummeri soi myöhään yöllä, ikkunoihin heiteltiin kiviä ja kiljuttiin "Jaskaa" (nimi muutettu) ulkona, karmein kokemus oli kun kuulin keskellä yötä kolinaa ja näin käden joka tunki postiluukusta hapuillen lukkoa. Kiljuin kurkku suorana ja käden omistaja lähti pakoon.  Soitin  tietenkin poliiseille joista juttu oli lähinnä hauska. Tämän jälkeen tajusin että minua seurataan, luulivat vissiin että olen sen "Jaskan"vaimo! Oli  inhottavaa mennä töihin ym,  kun kaikenmaailman hupparihyypiöt roikkuivat kannoilla :( Sitten se vain loppui, liekö löysivät oikean kohteen tai tajusivat muuten jahtaavansa viatonta ihmistä ,mutta oloni oli kuitenkin niin epämukava että muutin.

Äitini puhui askelista, joita kuuli yksi ollessaan mutta minä ja isä emme ikinä kuulleet mitään. Kyseessä oli rintamamiestalo, jonka vanhempani olivat remontoineet.  Isäni kuoli ollessani parikymppinen ja muutamaa vuotta myöhemmin nukkui pois myös  äiti, pian äidin kuoltua menin yksin vanhalle kotitalolleni  tarkoituksena käydä läpi äidin laskuja ym . Laitoin kahvin valumaan ja  puuhastelin siinä, kun samassa kuulin miten joku kävelee tömistellen, lähes marssien, yläkerrassa. Murheeni keskellä en osannut edes pelätä mitään murtovarkaita tai muita, vaan kiipesin yläkertaan ja huutelin että onko täällä joku.  Askeleet olivat kuulostaneet mieheltä ja  mietin olisiko äitini veli tai joku muu sukulaismies  talossa, vaikka siinähän tapauksessa pihalla olisi ollut auto ja talossa valot päällä... 

Olivatko askeleet samat, joista äiti oli niin usein valittanut?

-  Harakka tms pamahti täysillä keittiön ikkunaan ja läikytin kahvia päälleni, kun säikähdin niin paljon

- Oli pimeä syysyö ja lähestyin pyörällä kotia, kun näin klassisen kummituksen näköisen, vaalean hahmon liikehtivän naapurin parvekkeella. Lähempänä paljastui että naapuri oli ties mistä syystä jättänyt  parvekkeen oven auki ja valkoiset verhot siinä olivat tunkeneet haukkaamaa happea :D

- Siivosin pe-iltana tyhjää toimistorakennusta ja hissi jäi jumiin. Hälyä ei kuitattu, akku oli loppu. Huusin apua , vaikka rakennuksen piti olla tyhjä ja siinä samassa miehen ääni huusikin " Onko siellä joku ? Paina hälytysnappia" Huusin takaisin painaneeni jo mutta turhaa ja tämä mies, jotain hakemaan tullut työntekijä soitti apua

-Suuri  musta koira juoksi irrallaan minua kohti   kun kävelin iltahämärissä  kotiin, tajusin että juokseminen voisi käynnistää saalistustusvietin joten pakotin itseni olemaan paikallani . Koira pyöri ympärilläni, nuoli käsiäni ja heilutti häntää niin että koko peräpää heilui, siinä vaiheessa  ymmärsin sen olevan vasta pentu ja harmiton.  Kohta paikalle juoksikin  nainen hihna kädessä ja kysyi että en kai pelästynyt pahasti? En, mitä nyt minisydäri kun Baskervillen koira ilmestyy varjoista...

Kova astmakohtaus johon luulin kuolevani. Olin jo ottanut 7krt piippua ja en edes ollut enää yskinyt hetkeen, kun keuhkoista oli ilma loppunut. Sumuttelin jauhetta suuhun ja toivoin sen menevän jotenkin edes verenkiertoon limakalvon kautta, mutta sitten onneksi helpotti. Paljonpa tuossakaan tilanteessa esim soittaa ambulanssin...

Olin pieni ja puolustuskyvytön kun isä jonka piti suojella minua, hyväksikäytti lapsen ruumistani. Teot toistui.

Vaikka hän yhtyi minuun ja piti omana jatkeenaan, minä olin kuitenkin erillinen yksilö, vai olinko?

Se yksinäisyys mitä hyväksikäytetty kokee kun kukaan ulkopuolinen ei näe eikä usko. Tietysti tekijä jakoi saman hetken mutta koki sen vain itseään hoitavana. Oli kuin vampyyri joka vei minusta elämänenergian.

Pahinta pitkällä aikavälillä, kun aikuisena on ollut kuin ulkopuolinen omassa elämässään, ja joutunut hyväksikäytetyksi vanhempanakin, kun ei osannut suojella itseään. Ei tiennyt että itsesuojeluun olisi edes oikeus.

Mikään, ei mikään yliluonnollinen voi olla niin pahaa kuin mitä ihmiset tekee.

Kauhutarinoiden taustalla onkin useimmiten joku ihmisen pahuuteen liittyvä, esim epämääräisesti surmattu vainaja yms.

Monille talon sisällä oleville asioille on luonnollinen selitys lämpölaajentuma, putket, materiaalit kuten puu, lasi ym elää ja ne on vain hauskoja, ihmisten pahuuteen verrattuna.