Lue keskustelun säännöt.
Onko kumppanin ruokavaliolla merkitystä?
Moni kertoo ruokavaliostaan deittiprofiilissaan. Onko sillä merkitystä? Sivuuttaisitko muuten lupaavalta vaikuttavan tyypin jos ruokavalio poikkeaa omastasi?
Kommentit (420)
Kyllä haittaa, joku soijan ja papujen syöjä pieree maailman imelimmät döfät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi sietää ruuasta syntyvää käryä. En halua suhteeseen ihmisen kanssa, joka tekee itse ruokansa.
Kun minä laitan ruokaa, niin siihen kuuluu olennaisena osana paitsi ruuan laittaminen ja ruuan syöminen, niin myös astioiden tiskaaminen käsin ja asunnon tehokas tuulettaminen. Haluan että asunto on yhtä puhdas ja raikas kuin se oli ennen ateriaa.
On merkitystä. Haluan tehdä yhdessä ruokaa ja käydä yhdessä ulkona syömässä ja kokeilla uusia makuja joten jos olisi vaikka tosi nirso kumppaniehdokas niin olisi kyllä tosi hankalaa. ja sitten jos joskus asutaan yhdessä en halua tehdä kahta ruokaa tai muuttaa omia ruokatottumuksiani kumppanin ruokatottumusten mukaan, joten lähtökohtaisesti olisi hyvä että molemmilla suunnilleen samanlainen ruokavalio.
Vierailija kirjoitti:
Käytännön elämään varmasti vaikuttaa .
Minusta olisi erittäin rasittavaa olla tekemissä semmoisen naisen kanssa, joka on vakaumuksellinen vegaani tai jolla olisi hirvittävä tarve laskea kaloreita tai ravintoaineiden terveellisyyyttä.
Toki kannattaa kiinnittää huomioita ruuan terveellisyyteen kuten suolan, sokerin ja rasvan määrän sekä siihen että ei hankin tarpeettomasti ylipainoa liikkumalla riittävästi ja syömällä kohtuullisesti.
Itselleni ole onneksi mitään ruoka-allergioita, mutta en erityisemmin pidä raa'asta kalasta ja sienistä. Muuten syön mielelläni kerran päivässä lämpimän lihaa sisältävän aterian ja käytän leivän kanssa erilaisia leikkeitä ja juustoa. Pidän muutenkin maitotuotteista kuten kurrista ruokajuomana, kevytkermasta kahvin kanssa sekä kermajäätelöstä ja vaniljajugurtista. Olen ollut aina hyvin terve eikä minulla mene rahaa viinaan, kaljaan tai tupakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On sillä tavalla, että jos puolisolla on huono ruokavalio, se puskee läpi hänen ihon, suoliston ja hengityksen. Siinä saa itsekin huonomman ihon epäpuhtauksineen ja esim. syyliä, varvasvälisilsan, suolistohiivan tms., vaikka ei yhtä pahana, kuin mitä puolisolla on. Oma ruokavalio suojaa jonkin verran ja puolison aiheuttama ympäristö pystyy tuhoamaan jonkin verran terveyttä. Lisäksi puolisosta voi tulla negatiivinen ihminen, kun hänen elimistönsä tuottaa haitallisia aineita. Tämä vaikuttaa kodin ilmapiiriin. Niin ja pyykkiä saa pestä eri tavoin, kun kuona tarttuu vaatteisiin, lakanoihin jne.
Nyt alkoi kiinnostaa, mikä ruokavalio aiheuttaa tuollaista?
No todellakin on. Seurustelin aikanaan ihmisen kanssa joka halusi kokoajan käydä hakemassa epäterveellistä noutosafkaa kebab hampurilaiset ym ihan arkenakin. Itselläkin paino nousi mutta tein elämäntapamuutoksen.
Tutustuessani uuteen puolisoon on kiva, kun on samat periaatteet ruokavaliossa. Syödään terveellisesti arkena ja joskus kerran viikossa herkutellaan ja haetaan vaikka pitsat. Toinen on liikunnallinen ja kannustaa elämään terveellisesti. On myös kiva, että toinen on ns kaikkiruokainen eli ei nirso.ruoanlaitto on harrastukseni ja ei olisi kiva jos toinen on tosi nirso ja uskaltaa kokeilla uusia makuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sillä merkitystä, koska ruokavalio kertoo arvomaailmasta. Yksittäisen aterian suhteen en välitä vähääkään mitä muilla on lautasella, mutta en voisi kuvitella elämääni niin piittaamattoman ihmisen kanssa, jonka on pakko saada kuollutta eläintä joka aterialla, ja etenkin joka dissaisi kasvissyöntiä.
Avopuolisoni on sekasyöjä, mutta ei pahimmasta päästä. Hän suostuu ilomielin syömään mun laittamia kasvisruokia, mutta ostaa välillä itsellensä kalaa, munia tai jotain leikkelettä. Tämän hyväksyn, vaikka ei se minusta erityisen kivaa ole.Summa summarum: olen suvaitsevainen vegaani, ja voin olla suvaitsevaisen sekasyöjän kanssa, mutta en olisi nirson lihansyöjäöyhöttäjän kanssa.
On kyllä jo äärimmäisen suvaitsevainen vegaani, kun toinen saa ostaa jopa kalaa, munia ja leikkeleitä joskus.
Äärimmäisen suvaitsevainen, kun toinen saa ostaa? Minä olen vegaani ja kokkaan puolisolleni ruoat. Siis myös kalaa ja lihaa. En tee sellaisia ruokia, jotka edellyttäisivät kalan perkaamista tai lihan leikkaamista tms, mutta esimerkiksi karjalanpaistia teen hänelle jopa pari kertaa kuukaudessa.
Kannattaisi ehkä tuulettaa käsityksiään meistä vegaaneista.
Ei sillä mitään merkitystä, kunhan ymmärtää että läski on ruokaa ja muut on mausteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se helpottaa elämää jos on vähän samansuuntaiset tavat. Lisäksi, itse syön sillä tavalla, että osa miehistä ivailisi, naureskelisi, pilkkaisi pelkästään kuullessaan siitä, joten parempi karsia heti kättelyssä väärät tyypit. Ja jos taas löytyis toinen vegaani, joka paastoaa jne, niin se olisi varmaan myös empaattinen terveysintoilija, joka sopisi minulle. Jos nyt huomasit kiroilleesi ääneen, että kaiken maailman puunhalaaja hippi hörhöjä ja oksettavia salaatinsyöjiä ja x, y ja z, niin…siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sillä merkitystä, koska ruokavalio kertoo arvomaailmasta. Yksittäisen aterian suhteen en välitä vähääkään mitä muilla on lautasella, mutta en voisi kuvitella elämääni niin piittaamattoman ihmisen kanssa, jonka on pakko saada kuollutta eläintä joka aterialla, ja etenkin joka dissaisi kasvissyöntiä.
Avopuolisoni on sekasyöjä, mutta ei pahimmasta päästä. Hän suostuu ilomielin syömään mun laittamia kasvisruokia, mutta ostaa välillä itsellensä kalaa, munia tai jotain leikkelettä. Tämän hyväksyn, vaikka ei se minusta erityisen kivaa ole.Summa summarum: olen suvaitsevainen vegaani, ja voin olla suvaitsevaisen sekasyöjän kanssa, mutta en olisi nirson lihansyöjäöyhöttäjän kanssa.
On kyllä jo äärimmäisen suvaitsevainen vegaani, kun toinen saa ostaa jopa kalaa, munia ja leikkeleitä joskus.
Äärimmäisen suvaitsevainen, kun toinen saa ostaa? Minä olen vegaani ja kokkaan puolisolleni ruoat. Siis myös kalaa ja lihaa. En tee sellaisia ruokia, jotka edellyttäisivät kalan perkaamista tai lihan leikkaamista tms, mutta esimerkiksi karjalanpaistia teen hänelle jopa pari kertaa kuukaudessa.
Kannattaisi ehkä tuulettaa käsityksiään meistä vegaaneista.
Karjalanpaistihan edellyttää lihan leikkaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sillä - niin kauan kunhan syö normaalia ruokaa eikä ole mikään vegaani tai muu pelkästään omassa päässä keksitty rajoittuneisuus. Sairauksiin perustuvat syyt toki ymmärretään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää olla kaikkiruokainen, eikä mikään nirsoilija. Laitan mielelläni ruokaa ja leivon. Toki toiveita saa esittää, mutta aikuinen ihminen syö mitä ruokaa eteen pistetään- mikälii ei ole oikeita allergioita.
Aikuinen voi päättää ihan itse syömisensä.
Onneksi aikuinen voi myös ihan itse valita puolisonsa.
Tuskin syöt itsekään mitä tahansa. Mutta miehen syömistä pitää määräillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin miestä, joka ei syönyt mitään vedessä elänyttä tai lintua ja muuta sellaista. Kysyin kerran treffeillä, mitä hän oli syönyt lounaaksi, vastaus "ranskalaiset perunat ketsupilla". Kieltämättä vähän turn off. Tykkään syödä pääsääntöisesti terveellisesti (arkiruoka kana, kala, kasvis) ja toisaalta tykkään vapaalla kokkailla ja herkutella.
Olen itse vegaani ja niin ovat myös lapseni. Kykenisin ehkäpä vielä kasvissyöjän kanssa seurustelemaan, mutta en sekasyöjän. En vain usko, että sopisimme yhteen. Tietyt arvot ovat minulle todella tärkeitä, kuten väkivallattomuus, empatiakyky ja tunneälykkyys. Sekasyöjällä nämä taidot eivät ole kehittyneet sille tasolle, josta käsin haluan elää elämääni. Myös käytännön syyt vaikuttaisivat: en halua raatoja jääkaappiini tai pannulleni. Sekasyöjät ovat usein myös tuskallisen epävarmoja ja ahdistuneita omasta ruokailustaan vegaanien seurassa, mikä johtaa siihen, että heillä on tarve puolustella eläinten syömistä eri tavoin. Tämä on vegaanina kyllästyttävä keskustelunaihe, sillä vegaanilla ei ole mitään syytä jauhaa asiasta. Hän tietää tekevänsä oikein niin itsensä, eläinten kuin ympäristön puolesta ja on rauhassa itsensä kanssa.
Ruoka on uusi uskonto?
Meillä myös miehen kanssa eri ruokavaliot, ja yritän olla välittämättä kun hän mättää kebabia ja lihapiirakkaa. Mitäpä se mulle kuuluu.. itse olen kala/kasvisruokavaliolla.
Jos haluat pysyä hoikkana ota laiha vaimo jos haluat saada massaa ota lihava nainen. Nainen se kuitenkin kotona kokkaa ja syöt samaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sillä tavalla, että jos puolisolla on huono ruokavalio, se puskee läpi hänen ihon, suoliston ja hengityksen. Siinä saa itsekin huonomman ihon epäpuhtauksineen ja esim. syyliä, varvasvälisilsan, suolistohiivan tms., vaikka ei yhtä pahana, kuin mitä puolisolla on. Oma ruokavalio suojaa jonkin verran ja puolison aiheuttama ympäristö pystyy tuhoamaan jonkin verran terveyttä. Lisäksi puolisosta voi tulla negatiivinen ihminen, kun hänen elimistönsä tuottaa haitallisia aineita. Tämä vaikuttaa kodin ilmapiiriin. Niin ja pyykkiä saa pestä eri tavoin, kun kuona tarttuu vaatteisiin, lakanoihin jne.
Nyt alkoi kiinnostaa, mikä ruokavalio aiheuttaa tuollaista?
Ainakin mun entinen työkaveri haisi ihan hiivalta ja kuolemalta. Hän söi ainakin töissä vain ja ainoastaan eineslihaperunasoselaatikkoa tai einesmakaronilaatikkoa, joi rasvatonta maitoa sekä kitkerää kahvia ja poltti sikaria.
Mukava ihminen mutta en kykenisi kumppaniksi sellaiselle, joka haisee ja näyttää einekseltä. Naama oli samanvärinen vaaleanharmaa kuin se perunasose.
Ei ole. Puoliso syö oman makunsa mukaan ja minä omani. Maksamme ruokaostokset yhdessä.
Saa ostaa ihan mitä haluaa, milloin haluaa, ja kuinka paljon haluaa. En minä sitä mitenkään määräile tai rajoita, itse hän päättää minkä verran lihatuotteita syö. Mutta hän olisi sellainen lihamukityyppi, niin tuskin olisimme päätyneet yhteen.