Onko kumppanin ruokavaliolla merkitystä?

Moniallergisena sanoisin, että kyllä on. 

Jos toinen ei ota huomioon omaa (mahdollisesti henkeä uhkaavaa allergiaa) keittiöhygieniassa ja ruuanlaitossa, niin ei siinä paljon arvostusta tunne, joten miksi olla sellaisen kanssa.

Tai jos ei viitsi kysyä tai ottaa selvää asiasta lainkaan. 

Meidän tapauksessamme ei ole. Toinen on kasvissyöjä ja toinen sekasyöjä. Toinen tykkää roskaruuasta ja toinen ei ollenkaan.

Deittailusta en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta tuli mieleeni, että voisiko osalla nuo ruokavaliotiedot kertoa jotain myös ulkonäkömieltymyksistä. Yritetään esimerkiksi vihjata, että "ylipainoiset älkööt vaivautuko"?

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapauksessamme ei ole. Toinen on kasvissyöjä ja toinen sekasyöjä. Toinen tykkää roskaruuasta ja toinen ei ollenkaan.

Deittailusta en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta tuli mieleeni, että voisiko osalla nuo ruokavaliotiedot kertoa jotain myös ulkonäkömieltymyksistä. Yritetään esimerkiksi vihjata, että "ylipainoiset älkööt vaivautuko"?

Tuo veikkaus voi muuten hyvin pitää paikkansa - meillä on varmaan mielessä kytköksiä sen välillä, mitä joku syö ja millainen hän on. Ja samalla itse luulemme viestivämme jotakin erityistä itsestämme, kun valaisemme ruokavaliotamme (ja tämähän tehdään vähän fiksummaksi viilaten, luulen).

MicMac kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapauksessamme ei ole. Toinen on kasvissyöjä ja toinen sekasyöjä. Toinen tykkää roskaruuasta ja toinen ei ollenkaan.

Deittailusta en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta tuli mieleeni, että voisiko osalla nuo ruokavaliotiedot kertoa jotain myös ulkonäkömieltymyksistä. Yritetään esimerkiksi vihjata, että "ylipainoiset älkööt vaivautuko"?

Tuo veikkaus voi muuten hyvin pitää paikkansa - meillä on varmaan mielessä kytköksiä sen välillä, mitä joku syö ja millainen hän on. Ja samalla itse luulemme viestivämme jotakin erityistä itsestämme, kun valaisemme ruokavaliotamme (ja tämähän tehdään vähän fiksummaksi viilaten, luulen).

Niin, kyllähän ruokiin ja ruokavalioihin liittyy mielikuvia, ennakkoluuloja ja stereotypioita. Jonkun mielestä kaikki vegaanit ovat ehdottomia tiukkapipoja tai että kaikki roskaruuan tykkääjät ovat laiskoja ja ylipainoisia.

Ja kuten totesit, niin me myös itse kuvittelemme viestivämme valinnoillamme jotakin. Mikä on mielestäni ihan typerää.

Ennen ajattelin, että eihän sillä nyt niin väliä ole. Sitä voi paistaa sen oman pihvinsä ja lisätä sen siihen kasvisruuan kylkeen.

Näin siis täydellisessä maailmassa, mutta nyt jonkun aikaa kasvissyöjän (+ jotain muita outoja dieettijuttuja) kanssa seukanneena ymmärrän, että kyllä sillä on paljonkin väliä. Vaikeuttaa elämää ihan älyttömästi, kun toinen ei voi syödä oikein missään muualla kuin omassa keittiössä. AINA pitää kokata itse ja jos joskus johonkin ravintolaan menee, niin hirvee säätäminen keittiön kanssa että saa semmoisen ruuan, joka sopii. Monesti joutuu lähtemään pois, kun eivät suostu mokomat kirjoittamaan ruokalistaansa uudestaan.

Usein pitää laittaa 2 ruokaa, tai ainakin säätää omaa annosta, kun kasvissyöjällä ei ole ollenkaan proteiinia ruuassaan. Muutama papu jos laitetaan, niin sitä kehutaan heti tasapainoiseksi ateriaksi. EI! Makroravintojakauma on ihan pielessä joka sapuskassa.

Vierailija kirjoitti:

En ole ketjua lukenut, mutta  tiedän pari nuorta miestä jotka olivat aika kehnoina kun rouvilla keliakia, ja toinen rouva vielä hyvin nirso kaikelle. Laihoja kalpeita miehiä, ja piti vielä varoa ettei rouva saa vaivoja miehen safkoista ja pullista. Kummallekin miehelle tuli ero, nyt ovat terveen näköisiä perheellisiä normaalisti syövien naisten kanssa. Eli on merkitystä. Samoin kuin on merkitystä vuorotyöläisen ja päivätyöläisen yhteiselolla.

Paitsi että gluteeniton ruokavalio lihottaa ja on epäterveellinen, jos käyttää gluteenittomia pastoja, leipiä ym. Ihan omasta elämästä tämän tiedän. Meillä minä olen gluteeniton ja hoidan pääasiassa kokkauksen, niin koko perhe syö kotona pääruokansa gluteenittomana, mut ei se heidän muuta syömistä rajoita. Minä olen perheen ainoa lihava, vaikka en määrällisesti syö edes yhtä paljon kuin muut. Gluteenittomissa ruoissa on enemmän höttöhiilaria ja kaikkea sontaa, mut syön niitä koska olen laiska. Aivan älytön väite, että se vaikuttaisi ainakaan noin miten sanot. Eikä ole meillä ongelma edes lapsille siivota tasoilta jälkensä, olla sekoittamatta gluteenittomiin omia ruokiansa ym. Ei kerta kaikkiaan mitään ongelmaa. Ainoastaan jos on mies just mussuttanut jotain vehnäpullaa, niin suu pitää kyllä pyyhkäistä ja huuhtaista jos heti sen jälkeen haluaa pussailla. Eipä ole iso vaiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ketjua lukenut, mutta  tiedän pari nuorta miestä jotka olivat aika kehnoina kun rouvilla keliakia, ja toinen rouva vielä hyvin nirso kaikelle. Laihoja kalpeita miehiä, ja piti vielä varoa ettei rouva saa vaivoja miehen safkoista ja pullista. Kummallekin miehelle tuli ero, nyt ovat terveen näköisiä perheellisiä normaalisti syövien naisten kanssa. Eli on merkitystä. Samoin kuin on merkitystä vuorotyöläisen ja päivätyöläisen yhteiselolla.

Paitsi että gluteeniton ruokavalio lihottaa ja on epäterveellinen, jos käyttää gluteenittomia pastoja, leipiä ym. Ihan omasta elämästä tämän tiedän. Meillä minä olen gluteeniton ja hoidan pääasiassa kokkauksen, niin koko perhe syö kotona pääruokansa gluteenittomana, mut ei se heidän muuta syömistä rajoita. Minä olen perheen ainoa lihava, vaikka en määrällisesti syö edes yhtä paljon kuin muut. Gluteenittomissa ruoissa on enemmän höttöhiilaria ja kaikkea sontaa, mut syön niitä koska olen laiska. Aivan älytön väite, että se vaikuttaisi ainakaan noin miten sanot. Eikä ole meillä ongelma edes lapsille siivota tasoilta jälkensä, olla sekoittamatta gluteenittomiin omia ruokiansa ym. Ei kerta kaikkiaan mitään ongelmaa. Ainoastaan jos on mies just mussuttanut jotain vehnäpullaa, niin suu pitää kyllä pyyhkäistä ja huuhtaista jos heti sen jälkeen haluaa pussailla. Eipä ole iso vaiva.

Puhut kyllä nyt gluteenittomista "tuotteista", jotka lihottavat. Luontaisesti gluteeniton ruoka ei suinkaan lihota, päin vastoin, pitää hoikkana. En ymmärrä, miksi keliaakikot luulevat, että heidän on syötävä niitä erikoistuotteita. Gluteenittomasti voi syödä ihan aidolla ruuallakin.

On sillä merkitystä, koska ruokavalio kertoo arvomaailmasta. Yksittäisen aterian suhteen en välitä vähääkään mitä muilla on lautasella, mutta en voisi kuvitella elämääni niin piittaamattoman ihmisen kanssa, jonka on pakko saada kuollutta eläintä joka aterialla, ja etenkin joka dissaisi kasvissyöntiä.

Avopuolisoni on sekasyöjä, mutta ei pahimmasta päästä. Hän suostuu ilomielin syömään mun laittamia kasvisruokia, mutta ostaa välillä itsellensä kalaa, munia tai jotain leikkelettä. Tämän hyväksyn, vaikka ei se minusta erityisen kivaa ole.

Summa summarum: olen suvaitsevainen vegaani, ja voin olla suvaitsevaisen sekasyöjän kanssa, mutta en olisi nirson lihansyöjäöyhöttäjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ketjua lukenut, mutta  tiedän pari nuorta miestä jotka olivat aika kehnoina kun rouvilla keliakia, ja toinen rouva vielä hyvin nirso kaikelle. Laihoja kalpeita miehiä, ja piti vielä varoa ettei rouva saa vaivoja miehen safkoista ja pullista. Kummallekin miehelle tuli ero, nyt ovat terveen näköisiä perheellisiä normaalisti syövien naisten kanssa. Eli on merkitystä. Samoin kuin on merkitystä vuorotyöläisen ja päivätyöläisen yhteiselolla.

Paitsi että gluteeniton ruokavalio lihottaa ja on epäterveellinen, jos käyttää gluteenittomia pastoja, leipiä ym. Ihan omasta elämästä tämän tiedän. Meillä minä olen gluteeniton ja hoidan pääasiassa kokkauksen, niin koko perhe syö kotona pääruokansa gluteenittomana, mut ei se heidän muuta syömistä rajoita. Minä olen perheen ainoa lihava, vaikka en määrällisesti syö edes yhtä paljon kuin muut. Gluteenittomissa ruoissa on enemmän höttöhiilaria ja kaikkea sontaa, mut syön niitä koska olen laiska. Aivan älytön väite, että se vaikuttaisi ainakaan noin miten sanot. Eikä ole meillä ongelma edes lapsille siivota tasoilta jälkensä, olla sekoittamatta gluteenittomiin omia ruokiansa ym. Ei kerta kaikkiaan mitään ongelmaa. Ainoastaan jos on mies just mussuttanut jotain vehnäpullaa, niin suu pitää kyllä pyyhkäistä ja huuhtaista jos heti sen jälkeen haluaa pussailla. Eipä ole iso vaiva.

Puhut kyllä nyt gluteenittomista "tuotteista", jotka lihottavat. Luontaisesti gluteeniton ruoka ei suinkaan lihota, päin vastoin, pitää hoikkana. En ymmärrä, miksi keliaakikot luulevat, että heidän on syötävä niitä erikoistuotteita. Gluteenittomasti voi syödä ihan aidolla ruuallakin.

Joo, olet oikeassa. Tässä nyt joitain vuosia olen joutunut syömään gluteenittomasti ja en vaan enää jaksa. Alkuun en syönyt leipää ollenkaan, koska mulle ei sopinut edes gluteeniton kaura ja ne korvikeleivät on ihan kamalia. Tattari on hyvää. Nykyään pystyn syömään sentään sitä kauraa. Mut just ne kaikki riisi-maissi-perunajauhopastat ja valmiit gluteenittomat, joita olen nyt sortunut laiskuuttani syömään, ne lihottaa. Painokäyrä lähti jyrkkään nousuun, kun luovutin tiukan linjan ja aloin niitä syödä. 

Äkkiseltään näin miehenä tuntuu, että ei ole väliä, kunhan on muuten mukava nainen. Tai mukavan näköinen.

Miehissä sitten törmännyt kaveripiirissä siihen, että nainen haluaa miehestä kasvissyöjän, ja salaa mökkireissulla syödään makkaraa.

Ei olisi ongelma, jos ruokavalioon ei liity mitään poliittista, josta olen itse eri mieltä tai ruokavalion tuputtamista muille tai jotain ihme valistusta. Pelkkä ruokavalio siis ok oli mikä tahansa. Voihan sitä olla paljon myös allergioitakin, keliakiaa ym. joille ei edes voi mitään.

Asia on pihvi kirjoitti:

Ennen ajattelin, että eihän sillä nyt niin väliä ole. Sitä voi paistaa sen oman pihvinsä ja lisätä sen siihen kasvisruuan kylkeen.

Näin siis täydellisessä maailmassa, mutta nyt jonkun aikaa kasvissyöjän (+ jotain muita outoja dieettijuttuja) kanssa seukanneena ymmärrän, että kyllä sillä on paljonkin väliä. Vaikeuttaa elämää ihan älyttömästi, kun toinen ei voi syödä oikein missään muualla kuin omassa keittiössä. AINA pitää kokata itse ja jos joskus johonkin ravintolaan menee, niin hirvee säätäminen keittiön kanssa että saa semmoisen ruuan, joka sopii. Monesti joutuu lähtemään pois, kun eivät suostu mokomat kirjoittamaan ruokalistaansa uudestaan.

Usein pitää laittaa 2 ruokaa, tai ainakin säätää omaa annosta, kun kasvissyöjällä ei ole ollenkaan proteiinia ruuassaan. Muutama papu jos laitetaan, niin sitä kehutaan heti tasapainoiseksi ateriaksi. EI! Makroravintojakauma on ihan pielessä joka sapuskassa.

Tai sitten sinun on vain lakattava ottamasta vastuuta toisen aikuisen ihmisen valinnoista. Asioista ei kannata turhaan tehdä hankalia.

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitää olla kaikkiruokainen, eikä mikään nirsoilija. Laitan mielelläni ruokaa ja leivon. Toki toiveita saa esittää, mutta aikuinen ihminen syö mitä ruokaa eteen pistetään- mikälii ei ole oikeita allergioita.

Kuulostat oikein järjen jättiläiseltä. Ja painoakin on varmaan sen verran, että aina on syöty kaikki mitä on eteen pistetty.

Vierailija kirjoitti:

Vähän hankala kysymyksen asettelu, kun absoluuttista totuutta mielipideasiaan ei löydy.

Joillekin ihmisille ei ole mitään väliä ja on ihan ok ostaa ja valmistaa joka päivä eri ruoat.

Ja toisille on väliä.

Kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Olen lihansyöjä, enkä jaksa / halua sellaista elämää jossa jokaiselle pitää valmistaa omat ruoat. On mukava tehdä ja nauttia hyvää ruokaa yhdessä pariskuntana ja perheenä.

Jos parisuhteen aikana toinen osapuoli (tai joku lapsista) kokisi jonkun herätyksen ja haluaisi ryhtyä kasvissyöjäksi, tai olisi jonkun sairauden takia pakko, niin asia ihan ok. Muuttaisi se ruokahuollon vähän hankalammaksi, mutta ei siinä mitään. Mutta kasvissyöjän kanssa en aloittaisi suhdetta (enkä aloittanutkaan, torppasin muutaman kandidaatin ihan sillä perusteella).

Mitään uskonnollista fanaattisuutta ja ideologian tyrkyttämistä en jaksa kuunnella, ja siksi vegaanius olisi totaalinen ei. En lähtisi vegaanin kanssa treffeille vaikka olisi kuinka kaunis nainen. Jos puoliso ryhtyisi jostain kumman syystä vegaaniksi, niin varmaan käytäisi aika pitkät keskustelut ja vähintään sovittaisi siitä että mitään periaatteellisia ruokakeskusteluja ei käydä. Lapsiakaan en heittäisi kotoa pois, mutta toivoisin että se olisi joku ohimenevä vaihe. Voi olla että vegaanius johtaisi siihen että parisuhde alkaa ajautumaan erisuuntiin.

Lähtökohtaisesti en välittäisi jos nainen olisi vegaani. Mutta yleensä se on heille uskonto, josta eivät pysty olemaan kahta minuuttia hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Omat arvot ei kohtaa ihmisen kanssa, joka syö epäterveellisesti. En halua olla tupakoitsijan kanssa, mutta en myöskään ylipainoisen. 

Entäs jos syö epäterveellisesti, mutta ei niin paljon että olisi ylipainoinen?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väliä, jos minun ruokavaliollani ei ole hänelle väliä. Jokainen saa syödä aivan mitä haluaa enkä haluaisi miestä, joka vaatisi että ruokavalioni pitää olla samanlainen kuin hänen tai joka valittaa/moralisoi ruokavaliostani. Enkä miestä, jonka mielestä kaikki ruuat pitää olla yhteisiä vaikka mieltymykset olisivat erilaiset. Todennäköisesti mies, jonka deittiprofiilissa mainitaan ruokavalio, pitää ruokavaliotaan niin isona osana identiteettiään, että hän ei täytä näitä ns. kriteerejä.

Juuri näin, kivempaa ja helmpompaa jos voi kokkailla yhdessä ja syödä samaa, mutta kaikenlainen toisen syömisiin ja mieltymyksiin puutuminen ja arvostelu on niin hanurista että ei tule kesää.

Vierailija kirjoitti:

Oli vähän kiusallista kuunnella kun tuttava mesosi että hän ei mämmiä osta koska ei sitä syö. Vaikka miehensä pyytää tuomaan mämmiä niin ei. - Aika ilkeä ja itsekäs muutenkin.

Miehen pitäisi ostaa mämmiä itse ja lyödä lautanen puolisonkin eteen. Sanoa, että nyt syöt tai itket ja syöt. Aikuinen syö mitä eteen laitetaan, kuten täälläkin joku toitotti.

Vierailija kirjoitti:

On sillä merkitystä, koska ruokavalio kertoo arvomaailmasta. Yksittäisen aterian suhteen en välitä vähääkään mitä muilla on lautasella, mutta en voisi kuvitella elämääni niin piittaamattoman ihmisen kanssa, jonka on pakko saada kuollutta eläintä joka aterialla, ja etenkin joka dissaisi kasvissyöntiä.

Avopuolisoni on sekasyöjä, mutta ei pahimmasta päästä. Hän suostuu ilomielin syömään mun laittamia kasvisruokia, mutta ostaa välillä itsellensä kalaa, munia tai jotain leikkelettä. Tämän hyväksyn, vaikka ei se minusta erityisen kivaa ole.

Summa summarum: olen suvaitsevainen vegaani, ja voin olla suvaitsevaisen sekasyöjän kanssa, mutta en olisi nirson lihansyöjäöyhöttäjän kanssa.

On kyllä jo äärimmäisen suvaitsevainen vegaani, kun toinen saa ostaa jopa kalaa, munia ja leikkeleitä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Asia on pihvi kirjoitti:

Ennen ajattelin, että eihän sillä nyt niin väliä ole. Sitä voi paistaa sen oman pihvinsä ja lisätä sen siihen kasvisruuan kylkeen.

Näin siis täydellisessä maailmassa, mutta nyt jonkun aikaa kasvissyöjän (+ jotain muita outoja dieettijuttuja) kanssa seukanneena ymmärrän, että kyllä sillä on paljonkin väliä. Vaikeuttaa elämää ihan älyttömästi, kun toinen ei voi syödä oikein missään muualla kuin omassa keittiössä. AINA pitää kokata itse ja jos joskus johonkin ravintolaan menee, niin hirvee säätäminen keittiön kanssa että saa semmoisen ruuan, joka sopii. Monesti joutuu lähtemään pois, kun eivät suostu mokomat kirjoittamaan ruokalistaansa uudestaan.

Usein pitää laittaa 2 ruokaa, tai ainakin säätää omaa annosta, kun kasvissyöjällä ei ole ollenkaan proteiinia ruuassaan. Muutama papu jos laitetaan, niin sitä kehutaan heti tasapainoiseksi ateriaksi. EI! Makroravintojakauma on ihan pielessä joka sapuskassa.

Tai sitten sinun on vain lakattava ottamasta vastuuta toisen aikuisen ihmisen valinnoista. Asioista ei kannata turhaan tehdä hankalia.

Kyllä. Kumppanista haen paljon enemmän mutkattomuutta ja sitä, ettei ole tarvetta alkaa muokata toisesta joka tavalla omiin ajatuksiinsa sopivaa nukkea. Ongelmia ei tarvitse väkisin vääntää, niitä tulee elämässä pyytämättäkin.

Tätä juuri mietin omassa tilanteessani. Ajattelin aina ettei sillä ole merkitystä mutta nyt kun tapasin miehen jolla on eri ruokavalio kuin minulla (ja koko lähiipirilläni kaikkia ystäviä, perhettä ja sukua myöten) niin huomaan että käytännössä tämä onkin todella vaikeaa. Mies on kasvissyöjä ja minä sekasyöjä eikä kasvisruokavalio vaan ole minulle vaihtoehto koska vatsani ei kestä linssejä, papuja, tofua jne. vaikka haluan itsekin syödä paljon kasviksia ja ilman tätä vaivaa voisin kokeillakin kasvissyöntiä.

Arkena pitäisi aina laittaa kaksi ruokaa jos minä en ole aina se joka joustaa omasta ruokavaliostani. Lähipiirissäni kaikki ovat sekasyöjiä vaikka kasviksia syödäänkin paljon mutta kaikkiin illanistujaisiiin jne. ei ole koskaan tehty pelkkää kasvisruokaa ja ehkä nyt aliarvioin lähipiirini mutta epäilykseni on että eivät välttämättä riemusta kiljuen ala valmistamaan ylimääräisiä tarjottavia yhdelle. Eivät kuitenkaan halua tehdä pelkkää kasvisruokaa kaikille koska muut ovat sekasyöjiä. Jotenkin on alkanut tuntumaan, että saattaa sittenkin olla liian vaikeaa että ruokavaliomme ovat erilaiset.