Onko kumppanin ruokavaliolla merkitystä?

Ei ole puolison ruokavaliolla mitään merkitystä. Jos ruokavalio olisi todella epäterveellinen niin toki varmaan välillä toivoisi, että se menisi terveellisempään suuntaan ihan vain että saisi pitää toisen elämässään pidemään. Mutta ei se mitenkään mieltä painostaisi. Mulla ei ole mitään ongelmaa kokkailla erikseen omia ruokia tai sitten tehdä semmoisia ruokia joissa ainekset on toisista erillään ja voi yhdistellä buffettityyliin omaan ruokavalioon sopivan annoksen. Ei siis haittaisi toisen vegaaniuskaan tai karppaukset jne.

Sen sijaan asenteella voi olla merkitystä. Jos vegaanipuoliso yökkäilisi aina kun jääkaapissa on lihaa niin en sitä kauaa kuuntelisi. Itsekin pidän kasvispäiviä tiheään, että ei ole mitään sitä ruokavaliota vastaan. Ainoastaan niitä asentaita ja käytöstä.

Elämä ituhipin kanssa olis ikävää ja kallista, pössytelkköön jossain muualla.

En kai homolle kelpaisikaan, homoa en ottaisi. winwin

Ei se nyt ykkösasia ole mutta en varmaan voisi vegaanin kanssa seurustella kun olisi liian ääri-ihminen enkä osaisi hänelle oikein mitään ruokaakaan edes laittaa.

Paras kai oisi kun hän suhtautuisi ruokaan rennosti eikä niuhottaisi joka suupalasta

Vierailija kirjoitti:

On sillä merkitystä. Jos mies vihaisi vaikka valkosipulia, meidän suhteella ei valitettavasti olisi mitään tulevaisuutta. Mulle on tärkeää syödä terveellisesti ja rakastan kokkaamista ja hyvää ruokaa, en kestäisi mitään einespitsamiestä. Itse oon kasvissyöjä, miehen ei tartte olla, mutta saa kokata lihat ja kalat itse.

Käytät siis valkosipulia paljon? Minä tykkään valkosipulista, mutta en todellakaan voisi kuvitellakaan, että seurustelisin sellaisen kanssa, jolla on jonkunlainen pak ko miel le siihen ja että hän laittaisi sitä joka ruokaan.

Olisi myös tylsä, jos toinen olisi juuri tuollainen "saat kokata itse ruokasi" -tyyppi, joka ilmiselvästi nyrpistelee nokkaansa lihalle ja kalalle.

Vierailija kirjoitti:

En jatkanut miehen tapailua joka aloitti aamun vihreällä teellä ja rahkalla. Söi töissä ruoan ja kotona taas raejuustoa/rahkaa/banaanin/munakkaan joka päivä. Kaipasin ruokavalioon hieman enemmän vaihtelua.

Tuollainen olisi minullekin sellainen juttu, että en kauempaa katselisi. Miten nämä vihreä tee -ihmiset ovatkin niin outoja lepakoita aina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On sillä merkitystä. Jos mies vihaisi vaikka valkosipulia, meidän suhteella ei valitettavasti olisi mitään tulevaisuutta. Mulle on tärkeää syödä terveellisesti ja rakastan kokkaamista ja hyvää ruokaa, en kestäisi mitään einespitsamiestä. Itse oon kasvissyöjä, miehen ei tartte olla, mutta saa kokata lihat ja kalat itse.

Käytät siis valkosipulia paljon? Minä tykkään valkosipulista, mutta en todellakaan voisi kuvitellakaan, että seurustelisin sellaisen kanssa, jolla on jonkunlainen pak ko miel le siihen ja että hän laittaisi sitä joka ruokaan.

Olisi myös tylsä, jos toinen olisi juuri tuollainen "saat kokata itse ruokasi" -tyyppi, joka ilmiselvästi nyrpistelee nokkaansa lihalle ja kalalle.

Oletko ikinä seurustellut ihmisen kanssa, joka vihaa valkosipulia? Hän haistaa sen todella herkästi ja valittaa joka ikinen kerta, kun olet sitä syönyt. Pidän myös raa'asta valkosipulista ja syön sitä vähintään viikottain -  en jaksaisi kuulla joka kerran siitä valitusta. Ihan molemmille paras, että pysytään erillään. 

Ja haa, nytpä teit ylitulkintaa. En sanonut että mies saa kokata itse ruokansa. Sanoin, että  mies saa kokata lihansa ja kalansa. Näin hän tekeekin toisinaan. Mutta yleensä meillä syödään kasvisruokaa. Ei ole miehelle ongelma, hänkin oli ennen kasvissyöjä.

Olen itse ihan vakaumuksellisista syistä kasvissyöjä ja ollut sitä kauan. En edes osaa kokata lihaa enkä kalaa ja mies osaa. Miksi minun pitäisi siis ehdoin tahdoin niitä kokata? Siksikö, että vain nainen voi kokata vai  mikä ajattelu tässä oikein on taustalla?

Jätän itse ihan suosiolla syömättä esimerkiksi äyriäiset, mädit, sillit ja ties mitkä mustekalat. Jos joku pitäisi sitä nirppanokkaisuutena, niin ok, kestän sen. Ymmärrän oikein hyvin, että ihmiset tykkäävät erilaisista ruuista ja että ihmisillä on muitakin ajatuksia syömiensä ruokien suhteen. Se ei ole minulle mikään ongelma.

Parisuhteessa on kuitenkin aina mukavampi, että ajatukset ovat edes suurinpiirtein tässäkin asiassa samankaltaiset. Tosin minulle ei ole mikään ongelma ostaa miehelleni vaikka sitä sillipurkkia, jos hän kerran siitä tykkää. Hänellä ei ole myöskään ongelma se, että hän ei pysty syömään maustettuja ruokia ja minä tykkään niistä. Teen aina välillä perheelle vaikka intialaisia ruokia, mutta otan siitä syrjään miehelle maustamatonta versiota, jonka voi maustaa hänen vatsalleen sopivaksi.

Yylööös

Eipä juuri. Mutta juoma valion kanssa on suuri merkitys. Juodahan voi vaikka käy töissä, joka päivä silti.

Mies pitää aamiaisella paistetusta kananmunasta ja pekonista. en erityisemmin pidä pekonista, syön silloin muuta. En myöskään kovin paljon pidä paistinpannulla paistetuista ruuista joista hän pitää. Syön silloin jotain muuta.

Ketotyypit ei jatkoon, niiden henki haisee mädälle jätteelle.

Ei vaikuta meillä. Minä kasvissyöjä mies sekasyöjä.

Näillä menty pian 11 vuotta.

Eri asia jos toinen eläisi makkara-kalja-roskaruokadietillä. Sellaisen kanssa en alkaisi alun pitäenkään.

Sitä kyllä edellytän että toinenkin välittää itsestään ja terveydestään niin paljon että katsoo mitä suuhunsa pistää. Oli se sitten kasvis- tai sekäsyöntiä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai vaikuttaa. Olen tavallinen sekasyöjä, jonka ruokavalio on kuitenkin ihan perusterveellinen. En voisi olla ihmisen kanssa, joka ei söisi esimerkiksi kasviksia ollenkaan, ei siis millään tavoin. En jaksaisi tyyppiä ollenkaan, vaan hänen tapansa alkaisivat aika nopeasti ärsyttämään ja sitä myöten koko ihminen ärsyttäisi. Ymmärrän kyllä allergiat, niitä on meidänkin perheenjäsenellä ja niistä ei numeroa nosteta.

Jos ihminen taas kieltäytyisi täydellisesti mm. liha-, kala- ja maitotuotteista, niin kyllä arki olisi aika vääntöä. Sitä paitsi En jaksaisi hänen luultavasti ihan jatkuvasti tulevia "opastuksiaan".

Olen kuitenkin löytänyt miehen, jonka kanssa lähes kaikki ruokajuttumme ovat samanlaiset ja elo on mukavaa ja helppoa.

Mitä ihmeen opastuksia? Ärsyttääkö sinua se että joku muu syö eri tavalla kuin sinä?

Itseä ei haittaisi mikään ruokavalio, ideologiset, ei-allergiset rajoitukset, epäterveellinen ruokavalio... Mutta se kyllä haittaisi jos joku suhtautuisi suvaitsemattomasti muiden ihmisten ruokavalioihin, kuten tuo lainaamani kommentti. Pahimpia ovat ne jotka yrittävät pakottaa muita syömään maitotuotteita tms. koska kyllä nyt " normaali" ihminen syö maitotuotteita, ideologiat ovat höpötystä, kaikki yliherkkyydet jotka eivät aiheuta näkyviä oireita ovat höpötystä jne. Ja vähän voi myös huijata laittamalla salaa vältettävää tuotetta ruokaan, sittenhän se huomaa että tykkää siitä ja mahakivut on ihan höpötystä, kun minä en niitä näe.

Vierailija kirjoitti:

On siinä mielessä, että hookoon sininen-kalja -linja korrelloi junttiuden kanssa.

Eikä vain tämä, mutta kertoo ihmisestä paljon minusta se, mitä ja miten syö. Mättöä etukumarassa, niin, että pää on mahdollisimman lähellä lautasta koko ajan ja haarukka nyrkissä, niin ei ei. Pellille kaupan pitsaa ja muuta roskaa päivittäin, niin huh huh, ei ei.

Kyllä lihavat naiset katsoo mitä miehet syö eikä ne kelpuuta roskaruokaa syövää miestä. Etsivät sitten sitä seiväshyppääjää treffiprofiileissaan ja pistävät kriteereitä ison listan ettei mies saa olla lihava ja syödä epäterveellisesti. Kerran treffeillä pullukka nainen otti vaan salaatin vaikka muutakin oli. Halusi ehkä näyttää että syö terveellisesti mutta ihan varmana kotona on kaapit täynnä kekseja, sipsiä ja pizzaa jääkaapissa.

Tuskin se ruokavalio suhdetta estäisi, jos tarpeeksi ihastuisi.

Täytyy myös muistaa, että ruokavalio voi muuttua matkan varrella.

Kun tapasin mieheni, ainoa kasvis, mitä hän laittoi lautaselleen, oli ketsuppi :) Hän ei syönyt mitään vihreää. Nykyisin hän on kova popsimaan kaikenlaisia kasvisruokia. Tavatessamme itse söin vielä lihaa, mutta lopetin sen kokonaan aika pian naimisiin mentyämme. Ruokavaliomme ovat siis kokonaan muuttuneet siitä, kun tapasimme. 

En mä kyllä voisi vegaanin kanssa olla. Syön kyllä mieheni kanssa aika useinkin kasvisruokaa (minun aloitteestani), mutta se toimii hyvin kun minä saan säännöstellä sitä ja jos tekee mieli lihaa, niin sitten syödään lihaa. Mikään niuhotus tai vakaumuksellinen ruokavalio ei kyllä toimisi suuntaan tai toiseen. On hyvä, että molemmat on joustavia ja kaikkiruokaisia.

Tavatessamme minunkaan mieheni ei syönyt juuri mitään kasviksia, vaan ruokalautasella oli aina pelkkää hiilaria ja proteiinia. Musta tuntuu, että miehillä on usein sellainen harhaluulo, että kasvikset on turhia ja nälkä pysyy paremmin poissa kun syö vaan sitä lihaa tarpeeksi. Tässä on siis tapahtunut muutosta vuosien aikana, meissä molemmissa.

Paino ja rasvaprosentti kertoo millainen ruokavalio ihmisellä on.