Onko kumppanin ruokavaliolla merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

On siinä mielessä, että hookoon sininen-kalja -linja korrelloi junttiuden kanssa.

HK Sininen oli aika hyvä ruokamakkara. Kävi niin keittoon, kun ranskiksien kanssa.

Kumppanin ruokavaliolla on merkitystä vain siinä tapauksessa, että siitä tehdään iso asia. Eli tyyliin pitää olla vegaani tms jotta edes harkitsee kumppaniksi tjsp.

siinä mielessä kyllä, että itse syön aika terveellisesti ja jos kumppani esim. ei söisi lainkaan kasviksia , olisi se minusta outoa. Sitä paitsi, jos ei syö kasviksia, niin lihoo.

Meillä on avopuolison kanssa hyvin eri ruokavaliot, minä olen pescovegetaristi ja hän taas allerginen kalalle ja palkokasveille eli juuri mitään samoja ruokia emme voi syödä. Ei se vaikuta arkeen jos siitä ei tee suurta numeroa. Toki tiskiä tulee enemmän kahden eri ruoan kokkaamisesta mutta ei se ole iso ongelma ainakaan meillä.

Mulla on hyvänä ystävänä mies, joka syö todella paljon rasvaista ruokaa, varsinkin aiemmin piti suunnilleen pekonikin olla upporasvassa paistettua. Käyttää ihan tolkuttomasti suolaa, voileivänkin päälle pitää ripotella suolaa. Jos ostaa litran paketin jäätelöä, syö sen kerralla yhdeltä istumalta. Perustelee kaiken sillä, että kun maistuu hyvältä. Ei ole minkäänlaista itsehillintää. Ei ole mikään tolkuttoman lihava, kaljamahaa kyllä on. Valittelee vatsahaavaansa ja sitä, että viinanjuonti saa vatsan vuotamaan - vetää siis yleensä n. kuukauden välein muutaman päivän putkeen, ja viikolla juo kaljan tai pari illassa. Ei löydy itseltä ihan hirveästi myötätuntoa, kun noi on kaikki hänen omia valintojaan ja sitä itsekurin puutetta. Jos sitä syömistä ottaa puheeksi, hän aina toteaa, että verenpaine on normaali, samoin kolesteroli ja verensokeri, että ei ole mitään syytä muuttaa tapojaan. Hän on siis jopa näyttänyt verikoetuloksensa eli ei valehtele. Vatsa ei selvästi toimi kunnolla, koska usein hänen luonaan ollessani käy vessassa niin, että todellakin kuulee sen toimimattomuuden. En pystyisi olemaan tällaisen ihmisen kanssa parisuhteessa, koska yököttäisi niin paljon - olen itse ihan sekasyöjä, en välttele erityisemmin mitään, mutta jos söisin koko ajan noin, voisin todella huonosti. 

Sanoisin että kyllä. Näin ruoka-ihmisenä supernirson ihmisen kanssa eläminen voisi olla rasittavaa, ellei sitten sovi että molemmat tekee omat ruokansa, joka tuntuisi taas typerältä.

Ei ole väliä kunhan ruokavalioon ei liity mitään vakaumuksellista tai poliittista kantaa, joka eroaa merkittävästi omastani.

En ottaisi karnivoristia. En myöskään tyyppiä, joka tyhjentää jääkaappini. Tai puuttuu minun syömisiini. Silloin tällöin kokkaan muille ihan mielelläni.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että kyllä. Näin ruoka-ihmisenä supernirson ihmisen kanssa eläminen voisi olla rasittavaa, ellei sitten sovi että molemmat tekee omat ruokansa, joka tuntuisi taas typerältä.

Eli ei allergikon ja keliaakikon kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on avopuolison kanssa hyvin eri ruokavaliot, minä olen pescovegetaristi ja hän taas allerginen kalalle ja palkokasveille eli juuri mitään samoja ruokia emme voi syödä. Ei se vaikuta arkeen jos siitä ei tee suurta numeroa. Toki tiskiä tulee enemmän kahden eri ruoan kokkaamisesta mutta ei se ole iso ongelma ainakaan meillä.

Tää kuulostaa musta paremmalta kuin ruokavalioiden väkisin sopeuttaminen yhteen. Itselleni vääränlainen ruokavalio aiheuttaa esim. pahoja ilmavaivoja. Sekö sitten olisi kivaa parisuhteessa?

Kunhan syö hernekeittoa, kaalisoppaa ja juo piimää niin peiton alla pysyy lämpimänä.

Kyllä sus siunakkoon kun vaimolla on vaikka lapselliset ruokatavat, juo vaikka Cola juomia, syö leivoksia, niin johan mieskin oppii huonoille tavoille.

Tupakka ja alkoholikin oli todennäköisesti vaimon ansiota, vaikka vaimo ei niitä käytä ja silloin kun oli runsaimmillaan miehen puolelta, ei käyttänyt ollenkaan.

Vaimo syö karkkia, eikä osaa laittaa oikeaa ruokaa, koska syö karkkia usein. (tirskahdus)

Kuule, ei nuo poussulje toisiaan nuo asiat.

Siis onko mies kun lapsi, joka ei osaa tehdä itse päätöksiään tai ei tee?

Vaikka valitsi itse työpaikat ja koulutukset, oli ne kuitenkin jotenkin vaimon valitsemat ehkä jonkun mielestä. Jopa auto, jonka osti pienessä pöllyssä oli vaimon valitsema, vaikka ei ollut mukana. Ai niin, olisihan vastuullisen vaimon pitänyt estää 50-vuotiasta miestä menemästä kauppaan pienessä pöllyssä. Itseasiassa ehkä mainitsi muutamalla lauseella. Miksi kuvittelisit, että ei ollut sanonut mitään ikinä? Ai niin, eihän se varmaan, koska vastuullinen vaimo olisi tehnyt niin tai näin, mutta ei noin. Vastuullisen vaimon kanssa mies ei voi olla typerä tai toimia typerästi. Kiitos kunniasta.

On sillä ruokavaliolla aika paljonkin väliä ihan allergioiden takia. Esim. paha äyriäisallergia kun jo hajusta saa pahan allergisen reaktion.

Kyllä se arjessa aika vaikeaksi menee, jos pitää tehdä ruoat molemmille aina erikseen eli kyllä sillä on merkitystä. Ruokavalio kertoo myös arvoista ja haluan kumppanin jakavan saman arvomaailman.

Meillä jokainen ostaa omat ruokansa ja syö silloin kun on nälkä. Eletään niin eri tilanteissa, että vain joskus viikonloppuisin tehdään ruokaa, jos isäntä on kotosalla. Ihan hyvä juttu, koska totuin siihen, että mun kaikki rahat meni kauppaan. Ei mene enää. 

Kumppanilla on merkitystä aika monessakin asiassa, kuten jos kumppani vetää jointtia, voi itse maistaa, vaikka ei itse ostaisi tai roudaisi. Tai kumppani tuo Fazerin sinistä, voi toinenkin syödä, vaikka ei itse ostaisi.

Mutta vaikka kumppanilla olisi ikäväkin vaikutus, sanotaan nyt erittäin asiatonta, ikävää käytöstä, isoista päätöksistä kuten mihin menee töihin tai opiskelemaan, kai nyt jokainen tekee viimeisen päätöksen itse.

Ei kuitenkaan kukaan voi kieltää, etteikö joko kumppanista tai vaikka ulkopuolelta aiheutetuneet ikävät jutut esim. tapahtumat vaikuttaisi ollenkaan elämään tai toisiin asioihin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen jossain määrin.

Joo ruoka ja seksitavat eks niih. Jos kumppanille kaikki käy ja toiselle ei, pitää tehdä kompromissi.

Syön itse paljon lihaa. En voisi olla yhdessä miehen kanssa, joka nyrpistelisi nokkaansa ruoalleni. Harvemmin vegemiehet muutenkaan mitenkään maskuliinisia toisaalta ovat.

On sillä väliä. Ruokavalioiden pitää sopia riittävän hyvin yhteen ja toisen valintoja (ja rajoituksia, jotka ei oo valintoja) pitää kunnioittaa, jotta yhteiselo on mahdollista. 

Olin vuosia avoliitossa lihattoman kanssa ja kyllä siitä aika riesaa oli. Vegaanin kanssa en edes yrittäisi.

Olen jo yli 65 v. itse terveellisesti syövä ja kunnostani huolta pitävä nainen ja kyllä sillä kumppanin ruokavaliolla olisi siinä mielessä merkitystä, että tässä iässä epäterveellinen syöminen haittaa jo terveyttä enkä kyllä haluaisi kumppanikseni ja huollettavakseni miestä joka ei suostu syömään terveellisesti ja joka on jo kenties syönytkin itsensä ylipainoiseksi, jolla on korkea verenpaine ja/tai kolestroliarvot tapissa, 2 tyypin diabetes tai ainakin vaarana saada se eikä fyysinen jaksamimenkaan ole oman jaksamiseni tasolla.