Onko kumppanin ruokavaliolla merkitystä?

Ei ole. Kasvissyöntiä kotona ja lihansyöjä syö liharuoat töissä. Helppoa.

Vierailija kirjoitti:

On siinä mielessä, että hookoon sininen-kalja -linja korrelloi junttiuden kanssa.

Kuten myös se, että kirjoittaa "korrelloi".

Mulla yksi syy suhteen toimimattomuuteen oli se, että kumppanille ruoka oli välttämätön paha (pelkkä mahantäyte ja polttoaine) ja minä taas nautin kun saa laittaa rauhassa vähän pidemmänkin kaavan mukaan sitä ruokaa makunautinto edellä. Toinen oli se, että hän aamuvirkku pahimmasta päästä, minä iltavirkku. Eihän siitä mitään tullut. Ai niin ja se, että hän oli absolutisti ja minulle viini maistuu.

Summa summarum: askeesi ja hedonismi ei sovi samaan huusholliin!

Vierailija kirjoitti:

Mulle ruuan terveys on tärkeää ja kyllä haluan miehen, joka myös arvostaa terveyttä. Etenkin siinä vaiheessa kun saadaan lapsia niin on todella tärkeää, että molemmat vanhemmat opettavat lapselle pienestä pitäen terveellisen ruokavalion merkityksen.

Miksi lapselle pitää erikseen opettaa terveellisen ruokavalion merkitys? Lähdetkö siitä, että jälkeläinen on niin tyhmä, ettei itse sitä ymmärrä?

Ehkä tärkeämpää olisi sittenkin kiinnittää huomiota mahdollisen puolison älyyn. Myös siihen että on joustava. Esim. että jos ei ole kasvista tarjolla niin syö sitten lihaa. Tämä olisi terveen puolison kriteeri. Se että olisi vannoutunut kasvissyöjä osoittaa joustamattomuutta, ja mikä ettei olisi joustamaton muidenkin eteen tulevien asioiden suhteen.

Mahdollisen kumpapanin pitää osata myös valita huonoista vaihtoehdoista paras, eikä vaan jäädä haikailemaan paremmasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Kasvissyöntiä kotona ja lihansyöjä syö liharuoat töissä. Helppoa.

Lihansyöjä myös itse pyöräyttää kotona pihvin, jos siltä tuntuu. Emmehän me voi kenenkään toisen mielihaluista määrätä.

On. Olen kasvissyöjä, kotioloissa syön vegaanisesti. Syy ruokavaliooni on eettinen, ja tuskin voisin olla suhteessa henkilön kanssa, joka ei sitä ymmärtäisi eikä söisi kasvispainotteisesti. Kiinnitän myös huomiota ruuan terveellisyyteen ja tykkään kokeilla uusia reseptejä, ja olisi kiva, jos ruokaa voisi laittaa yhdessä kumppanin kanssa ja hänkin olisi kiinnostunut ruuasta.

On sillä merkitystä, en voisi elää muslimin tai vegaanin kanssa. En myös kestäisi älyttömiä ennakkoluuloja uusia makuja kohtaan tai henkilöä joka voi syödä pihvinsä vain kypsänä.

Ollaan mieheni kanssa sekasyöjiä mutta taloudessamme ei käytetä sokeria, kotimaisia viljoja tai maitotuotteita.

Kai se käytännön elämään vaikuttaa, varsinkin jos kumppanilla on isoja ruokarajoitteita esim. allergioiden vuoksi.

Kasvisruokavaliostakin on toki hyvä mainita jo viimeistään ensimmäisillä treffeillä, niin miksei siitä voisi kertoa jo profiilissa. Toisen ruokavalio voi olla joillekin kumppania etsiville se kynnyskysymys.

Minun mieheni esimerkiksi on ihan avoimesti sanonut, ettei tiedä voisiko olla yhdessä vegaanin kanssa sen vuoksi kun ruokailut olisivat hänen mielestään aikamoista säätämistä :D

ei muuten kun vegaani eläimen kanssa en rupee edes säätämään, haluuvat muuttaa muut, itse voivat lipsua. Muutenkin nää ällöt tyypit jotka yrittää muuttaa mua haaveidensa mukaan, saa jäädä yhden yön kokemuksiksi.

En deittaile ideologisista syistä ruokavaliotaan merkittävästi kaventaneita, esim. vegaaneja. Käytännön elämästä tulisi liian vaikeaa, kun toinen ei voi syödä mitään normaalia ruokaa. Kasvissyöjät on vielä ok, ei rajoita liikaa, ja allergioille ei tietenkään voi mitään.

Ei vaikuta. Jos ei mun tekemät ruoat kelpaa niin pupeltakoon sitten mitä haluaa. Eiköhän parisuhteessa riitä isompiakin ongelmia ratkottavaksi

Onhan se hyvä jos mies ilmoittaa jo deitti ilmoituksessa että on vaikka vegaani. Niin mun ei tarvitse turhaan vaivautua, koska emme kuitenkaan sopisi yhteen. 

Pidän ihan erilaisesta miestyypistä, niin tämä on jo hyvä karsintakriteeri.

Ei sen puolen että vegaani miehessä olisi mitään vikaa, jokainen tekee kuten lystää, mutta kun itsellä on täysin erilainen maailmankatsomus, niin ei meillä kovinkaan paljon yhteistä olisi.

En voisi asua naisen kanssa joka lämmittää kaiken mikroaaltouunilla ja syö minuutissa.

Itselle ruokailu on aina tunnin-puolentoista projekti.

Kyllä. Jos aina pitäisi olla pihviä ja kyljystä, niin en kestäisi. Itse syön jonkin verran lihaa, mutta em. eivät uppoa sitten millään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut puolin eikä toisin. Minä syön vegaanisesti, puoliso on sekasyöjä. Sen verran se vaikuttaa, että en valmista hänelle ruokia, joissa pitäisi leikata lihaa tai perata kaloja, kumpaakaan en osaa enkä halua opetella, ajatus on liian vastenmielinen. Mutta valmiista palasista, suikaleista jne teen hänelle ruokaa lähes päivittäin. Hän puolestaan joustaa matkoilla ja on valmis käyttämään aikaa siihen, että löydämme ravintolan, mistä saa minullekin syötävää. Joka paikassa kun ei vegaanisia vaihtoehtoja edelleenkään ole.

Teillä on kulissi liitto.

Erotkaa.

Ainiin ne kulissit...

Mun ja mieheni lempiherkut on lihapiirakat 2-3:lla nakilla

ja pari purkkia/lärvi karhua kyytipoijiksi.

Päästetään vielä mojovat pierut jälkiruuaksi.

Vierailija kirjoitti:

Eipä oikeastaan. Mä oon kasvissyöjä ja mies sekasyöjä, ei oöe mitään ongelmia sen suhteen.

Jotkut kasvissyöjät vaan ei suostu tekemään lihasta ruokaa, mut hyvä jos se ei tee teillä ongelmaa.

En ole deittimarkkinoilla, mutta tiedän että vegaaninen ruokavalioni olisi punainen vaate aika monelle miehelle. Tavallaan helpointa olisi ilmoittaa se heti kättelyssä, eipä mene kenenkään aikaa hukkaan. Ja saapa sitten vastapuoli nauraa taas sille vitsille, että vegaani kyllä kertoo olevansa vegaani :D

Olen ollut kasvissyöjä koko aikuisikäni ja seurustellut ja asunut niin sekasyöjän kuin toisen vegaaninkin kanssa. Tottakai sama ruokavalio helpottaa arkisia asioita ja liittyy samaan arvomaailmaan. En kyllä muista että mitään erityisempi ongelmia oli sen sekasyöjänkään kanssa. Muut asiat vaikuttaa enemmän, kuten molemminpuolinen kunnioitus, vaikka jostain asiasta olisikin eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä oikeastaan. Mä oon kasvissyöjä ja mies sekasyöjä, ei oöe mitään ongelmia sen suhteen.

Jotkut kasvissyöjät vaan ei suostu tekemään lihasta ruokaa, mut hyvä jos se ei tee teillä ongelmaa.

Seurustelin sekasyöjämiehen kanssa, ja meillä käytäntö oli että teen kasvisruokaa, ja hän paistaa sitten omat pihvit tai lihat siihen sivuun jos niin haluaa. Olen ollut ikäni kasvissyöjä enkä edes osaisi tehdä liharuokia, enkä suoraan sanottuna tiedä miksi olisin niitä alkanut erikseen aikuiselle miehelle väsäämään.

Minun ex-mies sairastui keliakiaan ja minä jätin hänet kun hän vaati saada syödä sitä gluteenitonta ruokaa eikä syönyt esimerkiksi ruisleipää.