Onko kumppanin ruokavaliolla merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin on! Pidän tyhminä niitä, jotka eivät syö samaa kuin minä!

Kaikkea ei tarvitse ymmärtää.

Eihän ruokavalio mikään ratkaiseva iso juttu ole, mutta arkeen kuitenkin vaikuttava jos pariskunnalla kovin erilaiset ruokavaliot. Lisäksi jos toinen ei kykene hyväksymään muuta kuin oman ruokavalionsa, niin enemmän ongelmia tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä oikeastaan. Mä oon kasvissyöjä ja mies sekasyöjä, ei oöe mitään ongelmia sen suhteen.

Miksi olet kasvissyöjä?

Eihän tämän tarvitse edes olla ruokavalio- tai allergiakysymys, vaan tulee eteen mieltymyksissäkin. Eksä esimerkiksi tykkäsi Polar-juustosta ja minusta se oli aika pahaa. Ostin kuitenkin Polaria välillä kaupassa käydessä, koska tiesin eksän siitä tykkäävän. Joku muu olisi varmaan jättänyt ostamatta ja ostanut vain omaa suosikkijuustoaa. Eksä ei Polaria ostanut, koska tiesi etten minä siitä tykkää. 

Siinä mielessä on, etten välittäisi mistään tiukasta ääriajattelusta, jota on noudatettava orjallisesti. En halua olla vegaani tai karppaaja tms. jolloin ruoka saa lähes uskontoon verrattavat mittasuhteet.

Haluan syödä arkena terveellisesti ja kasvispainotteisesti, ja elämä on helpompaa jos puolison kanssa voi syödä samoja ruokia. Mitään tiukkoja sääntöjä ei ole, kunhan ravitsemus on järkevää ja edistää hyvinvointia ja terveyttä. Välillä voi sitten syödä epäterveellisemmin, kunhan se ei ole jokapäiväistä.

Olen laiska ruoanlaittaja, enkä jaksaisi sitä, että kummallekin pitäisi laittaa eri ruuat joka päivä. Siksi on kiva, että puoliso on samoilla linjoilla ruokavalion suhteen.

Tämä on minulle aika iso kipukohta omassa arjessa. Ollaan oltu naimisissa nyt yli kymmenen vuotta, jonka aikana on tapahtunut kaksi merkittävää muutosta:

- Minun menohalut ja harrastukset ovat vähentyneet, mikä on johtanut siihen, että hyvä ruoka (yhdistettynä hyvään viiniin) on saanut elämässäni alati isomman merkityksen sellaisena elämän pienenä luksuksena ja nautintona

- Vaimolle on kehittynyt erilaisia allergioita ja esteitä syödä sitä, tätä ja tuota. Myös viinin maistelu on tippunut kokonaan pois.

Nämä yhdistettynä on johtanut siihen, että itselleni tärkeä ilon aihe on muuttunut hiertäväksi ongelmaksi: kotona mahdollisten ruokien kirjo on kaventuntut huomattavasti (tuntuu että niitä samoja muutamia ruokia pyöritellään päivästä ja viikosta toiseen), ja ulos joskus mentäessä on aina helvetinmoinen ongelma löytää paikka joka vaimolle kelpaisi. Ja vaikka sellainen löytyy, pitää sieltä nopeasti päästä kotiin koska väsyttää.

Eli juu, jos olisin nyt vapaalla markkoinoilla olisin kyllä melko tarkka tämän asian kanssa. Haluaisin kumppanin joka arvostaa samoja asioita, samoja kulinaristisia nautintoja kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielessä on, etten välittäisi mistään tiukasta ääriajattelusta, jota on noudatettava orjallisesti. En halua olla vegaani tai karppaaja tms. jolloin ruoka saa lähes uskontoon verrattavat mittasuhteet.

Haluan syödä arkena terveellisesti ja kasvispainotteisesti, ja elämä on helpompaa jos puolison kanssa voi syödä samoja ruokia. Mitään tiukkoja sääntöjä ei ole, kunhan ravitsemus on järkevää ja edistää hyvinvointia ja terveyttä. Välillä voi sitten syödä epäterveellisemmin, kunhan se ei ole jokapäiväistä.

Olen laiska ruoanlaittaja, enkä jaksaisi sitä, että kummallekin pitäisi laittaa eri ruuat joka päivä. Siksi on kiva, että puoliso on samoilla linjoilla ruokavalion suhteen.

Sinä määräät linjan, eikö vain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielessä on, etten välittäisi mistään tiukasta ääriajattelusta, jota on noudatettava orjallisesti. En halua olla vegaani tai karppaaja tms. jolloin ruoka saa lähes uskontoon verrattavat mittasuhteet.

Haluan syödä arkena terveellisesti ja kasvispainotteisesti, ja elämä on helpompaa jos puolison kanssa voi syödä samoja ruokia. Mitään tiukkoja sääntöjä ei ole, kunhan ravitsemus on järkevää ja edistää hyvinvointia ja terveyttä. Välillä voi sitten syödä epäterveellisemmin, kunhan se ei ole jokapäiväistä.

Olen laiska ruoanlaittaja, enkä jaksaisi sitä, että kummallekin pitäisi laittaa eri ruuat joka päivä. Siksi on kiva, että puoliso on samoilla linjoilla ruokavalion suhteen.

Sinä määräät linjan, eikö vain?

Tässähän kysyttiin, että onko puolison ruokavaliolla vastaajalle merkitystä —> kyllä on minulle siinä mielessä, että liian tiukat periaatteet haittaa elämää ja jatkuva epäterveellinen ruoka heikentää terveyttä. Paras on, kun kumpikin ajattelee ruokavaliosta samalla tavalla, arki on silloin selvästi helpompaa. Tietääkseni en sanonut, että määrään ja päätän yksin kaikesta 🙄

Meillä mies on sekasyöjä ja itse olen vegaani. Aikuisia ihmisiä ollaan ja molemmat hoitaa omat ruoat ja kokkailut eikä ole ikinä ollut ongelmaa. Syödään paljon ravintoloissa joten aika vähän muutenkin tehdään kotona ruokaa.

Ei sillä ole juurikaan väliä. Ongelmia tulisi, jos kumppani suhtautuisi arvostelevasti tai vihamielisesti minun kasvisruokapainotteiseen elämäntapaani.

Ruokavalio deittiprofiilissa :D Kiva että jaatte näitä, koska tää on mielenkiintoinen ilmiö. Kertoo jotain tästä ajasta. Jään miettimään vielä, että mitä… Diskurssianalyysin paikka :)

Mutta otsikon kysymykseen vastatakseni, meillä tulee kyllä jonkin verran törmäystä miehen kanssa ruoka-asioista. Itselle olisi tärkeää säännöllisyys ja monipuolisuus ja se, että joka aterialla on mietitty myös kasvisten osuus. Mies (vähän kärjistäen) pärjää syömällä leipää margariinilla ja protskupatukoita.

Välillä ärsyttää kun toinen ei kanna vastuuta ruoka-ajoista tai ruuan suunnittelusta. Hänelle on ihan Ok miettiä illalla seitsemältä treenin jälkeen että mitähän sitä söisi… ja tyytyy leipään jos ei ole muutakaan. Mä hypin seinille koska ruuan pitäisi olla jo edessä kun pääsee treeneistä kotiin. Ja kun mä sitten teen ja ennakoin, ruoka kelpaa kyllä herralle oikein hyvin…

Toki sanottakoon että asiassa on edistytty, ja hän jopa itse ottaa nykyään aika usein tulevan viikon ruuat puheeksi (toki välttääkseen nälkäisen akan kiukkua ja valitusta mutta kuitenkin <3)

Rasittaisi paljonkin, jos kumppanin ruokavalio olisi kapea ja epäterveellinen, tyyliin makkaraperunat, hampurilaiset, pizza, ja kasvikset eivät maistuisi lainkaan.

Pidän tällaisia ihmisiä jotenkin tyhminä.

Sama juttu tupakoinnin suhteen: tyhmä mikä tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minulle aika iso kipukohta omassa arjessa. Ollaan oltu naimisissa nyt yli kymmenen vuotta, jonka aikana on tapahtunut kaksi merkittävää muutosta:

- Minun menohalut ja harrastukset ovat vähentyneet, mikä on johtanut siihen, että hyvä ruoka (yhdistettynä hyvään viiniin) on saanut elämässäni alati isomman merkityksen sellaisena elämän pienenä luksuksena ja nautintona

- Vaimolle on kehittynyt erilaisia allergioita ja esteitä syödä sitä, tätä ja tuota. Myös viinin maistelu on tippunut kokonaan pois.

Nämä yhdistettynä on johtanut siihen, että itselleni tärkeä ilon aihe on muuttunut hiertäväksi ongelmaksi: kotona mahdollisten ruokien kirjo on kaventuntut huomattavasti (tuntuu että niitä samoja muutamia ruokia pyöritellään päivästä ja viikosta toiseen), ja ulos joskus mentäessä on aina helvetinmoinen ongelma löytää paikka joka vaimolle kelpaisi. Ja vaikka sellainen löytyy, pitää sieltä nopeasti päästä kotiin koska väsyttää.

Eli juu, jos olisin nyt vapaalla markkoinoilla olisin kyllä melko tarkka tämän asian kanssa. Haluaisin kumppanin joka arvostaa samoja asioita, samoja kulinaristisia nautintoja kuin minä.

Et siis halua edes ymmärtää vaimosi ruoka-aineallergioita? Tai sitä, että hän ei ole enää kiinnostunut kokeilemaan kaiken maailman erikoisruokia? Ja varsinkin siitä märräät, että vaimosi ei halua enää maistella viinejä?

Vaimollasi on varmasti syynsä kaikkeen, varsinkin siihen, että hän on jättänyt viinit pois. Sehän on vain fiksua jättää turha alkoholi pois itseltään. Sinulta hän ei ole sitä kieltänyt, ainakaan et siitä kirjoittanut. Sinä voit siis oikein hyvin pämpätä viinejäsi ja maistella niitä etanan kiveksiä torakkapedillä tai hainkinkkua valkokärpässienikastikkeessa. Anna mennä vain, mutta älä nyt hyvä mies yritä muita saada outoon ruokaharrastukseesi mukaan.

En usko, että vaimolla on asian kanssa ollenkaan ongelmaa, vaan ne ongelmat ovat vain sinulla. :)

Vierailija kirjoitti:

Rasittaisi paljonkin, jos kumppanin ruokavalio olisi kapea ja epäterveellinen, tyyliin makkaraperunat, hampurilaiset, pizza, ja kasvikset eivät maistuisi lainkaan.

Pidän tällaisia ihmisiä jotenkin tyhminä.

Sama juttu tupakoinnin suhteen: tyhmä mikä tyhmä.

Samaa mieltä. Onneksi voi itse valita seuransa.

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalio deittiprofiilissa :D Kiva että jaatte näitä, koska tää on mielenkiintoinen ilmiö. Kertoo jotain tästä ajasta. Jään miettimään vielä, että mitä… Diskurssianalyysin paikka :)

Mutta otsikon kysymykseen vastatakseni, meillä tulee kyllä jonkin verran törmäystä miehen kanssa ruoka-asioista. Itselle olisi tärkeää säännöllisyys ja monipuolisuus ja se, että joka aterialla on mietitty myös kasvisten osuus. Mies (vähän kärjistäen) pärjää syömällä leipää margariinilla ja protskupatukoita.

Välillä ärsyttää kun toinen ei kanna vastuuta ruoka-ajoista tai ruuan suunnittelusta. Hänelle on ihan Ok miettiä illalla seitsemältä treenin jälkeen että mitähän sitä söisi… ja tyytyy leipään jos ei ole muutakaan. Mä hypin seinille koska ruuan pitäisi olla jo edessä kun pääsee treeneistä kotiin. Ja kun mä sitten teen ja ennakoin, ruoka kelpaa kyllä herralle oikein hyvin…

Toki sanottakoon että asiassa on edistytty, ja hän jopa itse ottaa nykyään aika usein tulevan viikon ruuat puheeksi (toki välttääkseen nälkäisen akan kiukkua ja valitusta mutta kuitenkin <3)

Oletpa hankala. Syö itse säännöllisesti, suunnitellusti ja kasvisten osuus huomioiden jos haluat. Jos mies ei ole joka päivä niin älyttömän kiinnostunut laittamaan aikaansa jonkun sellerin leikkaamiseen kolmen tunnin välein, niin se kertoo vain siitä, että hänen mielestään ajan voi käyttää parempaankin. Hän onneksi myös tekee niin, sillä olisi kamala, jos mies joutuisi vastentahtoisesti kotonakin miettimään asioita, jotka eivät vain kiinnosta. Leipä on oikein hyvää ruokaa ja kaikkea ei tarvitse aina suunnitella, vaan voi ottaa rennosti.

Sitä paitsi jos alat aina kiukkuilemaan nälissäsi, niin sinun se pitäisi kasvaa aikuisena ja ihmisenä. Kiukuttelu on lapsellista ja typerää.

Tottakai toisen ruokavaliolla on merkitystä. Jos toinen nyrpistelee nokkaansa minun tekemille ruuille, niin en huolisi. Teen oikein hyvää ruokaa hyvistä raaka-aineista.

Vierailija kirjoitti:

No joo, jos toisen ruokavalio on tyyliin lihaa ja makkaraa ilman kasviksia tai muuten epäterveellistä tai lapsellista nirsoilua niin kyllä haittaa. se mitä syö kertoo kyllä jotain itse ihmisestä. Enkä myöskään katsele sitä jos miehen TÄYTYY vetää joka viikonloppu kännit. Tiedän parikin lähemmäs 40-vuotiasta miestä joiden ruokavalio koostuu kirjaimellisesti yhdestä ja samasta ruuasta. Yksi syö vain leipää (laittaa kyllä voita, juustoa, leikkeleitä päälle) ja kaljaa ja toinen suostuu syömään vain makkaraperunaa ketsupilla eikä koskekaan vihanneksiin. En voisi katsella tuollaista omalla terveydellä leikkimistä… en rupea aikuisen ihmisen äidiksi jos tämä ei ymmärrä oman terveytensä päälle enkä rupea kenenkään omaishoitajaksi kun näillä terveyspettää viiskymppisenä.

Muuten toisen ruokavalio ei minulle merkitse mitään. Syön itsekin valtavirrasta poikkeavasti koska en mitenkään erityisesti valmistele ruokia muuten kuin paistamalla liharuuat. Kasvikset syön kaikki sellaisinaan. Että jos mies hyväksyy tämän niin hänkin saa syödä mitä syö, kunhan nyt syö kuten aikuisen, terveydestään huolehtivan ihmisen kuuluu.

Suurin osa suomalaisista syö aivan liikaa sokerisia herkkuja, vehnää eri muodoissaan, jne. Leikkivätkö he kaikki mielestäsi terveydellään?

Kunhan ei ehtoile. Eli ei mitään omia fiksaatioita, että ei tota noin tehdä !!!!ei noita voi yhdistää !!!! ja vegaanius on ok, mutta kunhan ei koe, että maapallon tulevaisuus on hänen veganisminsa harteilla. Minulle ei tarvitse tuputtaa mitään omia näkemyksiään tai vängätä miksi ja miten nyt jotain syödään tai ei syödä.

Olen ammatiltani kokki, joten minun kauhan varressa olo kirvoittaa useimmiten näitä kommentteja "ei mun äiti tota noin tee !!!" "no mä oon kyl aina laittanu ensin suolan" "sähän oot kokki, eiks sun olis pitäny tietää että ne leikataan noin päin" ruokaa laittava nainen on uhka, ei mahdollisuus.

Saa minua neuvoa ja saa kertoa omia vinkkejä, mutta joku roti siinäkin. Joillain alkaa oikein silmät kiilumaan heti, kun on mahdollisuus päästä veetuilemaan.

Sori meni hieman OT.

Muuten ei väliä myöskään, mutta jos kovin rakas ihminen elää vaan ranskalaisilla ja kalapuikoilla niin alkaa huolettamaan. On sillä vähän väliä, mutta ei liikaa.

Oma mies tiesi jo ensi treffeille lähtiessä, että syön vain kasvisruokaa. Näin neljän yhteisen vuoden jälkeen minä teen suurimmaksi osaksi ruoan, ja syömme yhdessä perheenä pienen tyttömme kanssa. Hän syö sitten ravintolassa usein lihaa, ja minua se ei haittaa ollenkaan. Kotona en ala tekemään kahta ruokaa, ja se kaikille meille maistuu, niin en näe ongelmana.

Vierailija kirjoitti:

Jos yhteiselämä alkaa näin pienillä ristiriidoilla niin ei kannata edes yrittää, koska matkanvarrella varmasti tulee suurempiakin asioita ja ristiriitoja.

Pikemminkin ongelma on monesti juuri tuo ajattelutapa. Säikähdetään pieniäkin erimielisyyksiä ja erotaan, eikä anneta suhteelle aikaa kehittyä ja hitsaantua yhteen käymällä asioita yhdessä läpi. Luovutetaan juuri kun homma alkaa mennä urilleen.