Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillekin sinkkumiehille on niin tärkeää, ettei naisella ole lapsia?
Kommentit (134)
Mä en halua miestä jolla on alaikäisiä lapsia. Mun lapsi on aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Velamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia menee hankkimaan, pitää niistä pitää huoli eikä pakottaa mukaan uusperhekuvioihin.
Sikiäminen EI ole pakollista...
Naisen näkökulmasta tilanne voi olla toinen, koska nainen ei voi odotella 45-50-vuotiaaksi lasten hankkimista, kuten jotkut miehet.
Hyvin harva ihminen sitä paitsi menee suhteeseen sillä ajatuksella, että erotaan sitten heti jos siltä tuntuu, mutta hankitaan pari lasta ensin. Tarkoitus on sitoutua loppuelämäksi. Kaikki suhteet eivät kuitenkaan kestä lasta, ja useammalla kaverilla on se kokemus, että mies haluaa lapsia mutta päättääkin sitten, ettei jaksa pikkulapsiarkea, ja jättää naisen selviämään lasten kanssa yksin. Hyvä jos haluaa edes tavata lapsiaan joskus, ja suostuu maksamaan elareita.
Aika julmaa sitten sanoa, että nainen on valintansa tehnyt eikä voi enää löytää rakkautta, ennen kuin lapset lähtevät kotoa. Onko naisen oltava 18 vuotta yksin?
Äiti-ihmisen kannattaa etsiä isäihminen, niin on ymmärrystä perhe-elämän rajoitteista.
Valitettavasti nyt vaan on niin, että jotkut kovasti lapsia haluavat miehet eivät olekaan valmiita isäksi. Mistä sen voi etukäteen tietää, kun lasten saamista ei voi harjoitella ja perua sitten, jos ei toimikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia menee hankkimaan, pitää niistä pitää huoli eikä pakottaa mukaan uusperhekuvioihin.
Sikiäminen EI ole pakollista...
Naisen näkökulmasta tilanne voi olla toinen, koska nainen ei voi odotella 45-50-vuotiaaksi lasten hankkimista, kuten jotkut miehet.
Hyvin harva ihminen sitä paitsi menee suhteeseen sillä ajatuksella, että erotaan sitten heti jos siltä tuntuu, mutta hankitaan pari lasta ensin. Tarkoitus on sitoutua loppuelämäksi. Kaikki suhteet eivät kuitenkaan kestä lasta, ja useammalla kaverilla on se kokemus, että mies haluaa lapsia mutta päättääkin sitten, ettei jaksa pikkulapsiarkea, ja jättää naisen selviämään lasten kanssa yksin. Hyvä jos haluaa edes tavata lapsiaan joskus, ja suostuu maksamaan elareita.
Aika julmaa sitten sanoa, että nainen on valintansa tehnyt eikä voi enää löytää rakkautta, ennen kuin lapset lähtevät kotoa. Onko naisen oltava 18 vuotta yksin?
Ajattelet nyt vain omaa näkökulmaasi, et lasten. Moni nainen on yksin koko ikänsä ilman lapsiakin ja moni on valmis pistämään lapsensa etusijalle.
Eli naisen on uhrattava koko muu elämänsä 18 vuoden ajaksi lasten takia?
Sanoisitko noin, jos puhuisin yh-isästä? Tuskin.
Sanon ainoastaan että lapsia ei ole pakko hankkia. Olet jo valintasi tehnyt.
Lapsien hankkiminen liikakansoituksen keskelle on toki erittäin itsekäs teko, mutta vähintä mitä voit enää tehdä, on pistää lapsesi etusijalle edes tässä asiassa. Kaikkea ei voi saada, etenkään toisten kustannuksella.
Kyllä suhde on täysin erilainen jos toisella on lapsia, kaikki extempore jutut voi unohtaa, samoin yhteisen matkustelun ym. Kaikki tehdään lasten ehdoilla.
Ei minuakaan kiinnosta jos miehellä on lapsia, aikuisetkin ovat aika iso miinus. Ja itsellänikin kuitenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Velamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia menee hankkimaan, pitää niistä pitää huoli eikä pakottaa mukaan uusperhekuvioihin.
Sikiäminen EI ole pakollista...
Naisen näkökulmasta tilanne voi olla toinen, koska nainen ei voi odotella 45-50-vuotiaaksi lasten hankkimista, kuten jotkut miehet.
Hyvin harva ihminen sitä paitsi menee suhteeseen sillä ajatuksella, että erotaan sitten heti jos siltä tuntuu, mutta hankitaan pari lasta ensin. Tarkoitus on sitoutua loppuelämäksi. Kaikki suhteet eivät kuitenkaan kestä lasta, ja useammalla kaverilla on se kokemus, että mies haluaa lapsia mutta päättääkin sitten, ettei jaksa pikkulapsiarkea, ja jättää naisen selviämään lasten kanssa yksin. Hyvä jos haluaa edes tavata lapsiaan joskus, ja suostuu maksamaan elareita.
Aika julmaa sitten sanoa, että nainen on valintansa tehnyt eikä voi enää löytää rakkautta, ennen kuin lapset lähtevät kotoa. Onko naisen oltava 18 vuotta yksin?
Äiti-ihmisen kannattaa etsiä isäihminen, niin on ymmärrystä perhe-elämän rajoitteista.
Valitettavasti nyt vaan on niin, että jotkut kovasti lapsia haluavat miehet eivät olekaan valmiita isäksi. Mistä sen voi etukäteen tietää, kun lasten saamista ei voi harjoitella ja perua sitten, jos ei toimikaan?
Mitä sönkötät? Isäihminen ei kelpaa vai? :D
Olen lapseton N35 enkä myöskään ryhtyisi ikinä seurustelemaan miehen kanssa jolla on lapsia, syistä että:
- ei kiinnosta olla minkäänlainen äitihahmo kenellekään
- teen 3-vuorotyötä ja se jo rajoittaa hyvin paljon yhteistä aikaa
- olen yövirkku enkä suostu muuttamaan vuorokausirytmiäni vaan haluan nukkua ja valvoa vapaapäivinäni myöhään
- minulla ei ole varaa maksaa isommasta kämpästä, joten emme voisi muuttaa miehen kanssa yhteen (en halua että mies maksaa suurempaa osuutta vuokrasta, koska tällöin se asunto olisi periaatteessa miehen ja hän voisi potkia minut milloin vain halutessaan pois toisin kuin jos meillä on tasavertainen yhteinen vuokrasopimus)
- minulla on lemmikkejä, joista en voisi ikinä luopua vaikka miehen lapset tulisivat niille allergiseksi
- en vain halua elämääni sellaisia rajoitteita joita lapsista tulee enkä halua että miehelläkään on elämässään sellaisia rajoitteita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni tapasi tosi kivan naisen. Mekin tavattiin hänet. Päättivät muuttaa yhteen ja siinä vaiheessa nainen sanoi on mulla lapsiakin.
Hänen äitinsä oli ollut lasten kanssa aina, kun oli veljeni kanssa kaksin.
Alkoivat etsimään vuokra-asuntoa.
Nainen menettäisi yh tuen ja asumistuen, mutta veljen vuokra olisi noussut.
Sitten pitikin hankkka uusia huonekaluja jne.
Päättivät tutustua menemällä pienelle matkalle. Veli sanoi koko ajan piti ostaa jäätelöä, pyyhkiä nenää, ostaa uimahousut ja tuliaiset.
Laittoi pillit pussiin ja sanoi ei ole varaa elättää
Vierailija kirjoitti:
Minulle miehenä on tärkeää naisystävän harrastukset, esim. pyöräily ja luistelu olisivat sellaisia harrastuksia joita mielellään tukisin ja kannustaisinkin.
Mitä tämä kommentti täällä tekee? Siis puhut naisystävästä etkä naisen lapsista? Tukea harrastuksissa, voi kun söpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia menee hankkimaan, pitää niistä pitää huoli eikä pakottaa mukaan uusperhekuvioihin.
Sikiäminen EI ole pakollista...
Naisen näkökulmasta tilanne voi olla toinen, koska nainen ei voi odotella 45-50-vuotiaaksi lasten hankkimista, kuten jotkut miehet.
Hyvin harva ihminen sitä paitsi menee suhteeseen sillä ajatuksella, että erotaan sitten heti jos siltä tuntuu, mutta hankitaan pari lasta ensin. Tarkoitus on sitoutua loppuelämäksi. Kaikki suhteet eivät kuitenkaan kestä lasta, ja useammalla kaverilla on se kokemus, että mies haluaa lapsia mutta päättääkin sitten, ettei jaksa pikkulapsiarkea, ja jättää naisen selviämään lasten kanssa yksin. Hyvä jos haluaa edes tavata lapsiaan joskus, ja suostuu maksamaan elareita.
Aika julmaa sitten sanoa, että nainen on valintansa tehnyt eikä voi enää löytää rakkautta, ennen kuin lapset lähtevät kotoa. Onko naisen oltava 18 vuotta yksin?
Ajattelet nyt vain omaa näkökulmaasi, et lasten. Moni nainen on yksin koko ikänsä ilman lapsiakin ja moni on valmis pistämään lapsensa etusijalle.
Aika vanhanaikainen näkemys, että naisen tulisi uhrata oma elämänsä ja keskittyä vain lapsiin. Lapset lähtevät aikanaan pois ja jos oma elämä on keskittynyt vain lapsiin, tulee aika yksinäistä olemaan. Eikä lapsillekaan ole hyvä, jos he ovat äidin elämän keskipiste ja mitään muuta ei äidillä ole. On täysin mahdollista rakastua ja olla suhteessa sekä kasvattaa lapsensa hyvinvoiviksi aikuisiksi. Eihän ole esim. mikään pakko muuttaa saman katon alle.
Onneksi on kaikenlaisia tilanteita ja ihmisiä. Omaa miestäni ei haitannut että minulla on lapsi, on hyvin lapsirakas ja avoin ihminen muutenkin. Silti lapsella on hyvät välit omaankin isään, joten en näe mitään syytä miksi minun pitäsi olla yksin kunnes lapsi muuttaa kotoa. Hyvä että lapsella on paljon turvallisia aikuisia ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia menee hankkimaan, pitää niistä pitää huoli eikä pakottaa mukaan uusperhekuvioihin.
Sikiäminen EI ole pakollista...
Naisen näkökulmasta tilanne voi olla toinen, koska nainen ei voi odotella 45-50-vuotiaaksi lasten hankkimista, kuten jotkut miehet.
Hyvin harva ihminen sitä paitsi menee suhteeseen sillä ajatuksella, että erotaan sitten heti jos siltä tuntuu, mutta hankitaan pari lasta ensin. Tarkoitus on sitoutua loppuelämäksi. Kaikki suhteet eivät kuitenkaan kestä lasta, ja useammalla kaverilla on se kokemus, että mies haluaa lapsia mutta päättääkin sitten, ettei jaksa pikkulapsiarkea, ja jättää naisen selviämään lasten kanssa yksin. Hyvä jos haluaa edes tavata lapsiaan joskus, ja suostuu maksamaan elareita.
Aika julmaa sitten sanoa, että nainen on valintansa tehnyt eikä voi enää löytää rakkautta, ennen kuin lapset lähtevät kotoa. Onko naisen oltava 18 vuotta yksin?
Ajattelet nyt vain omaa näkökulmaasi, et lasten. Moni nainen on yksin koko ikänsä ilman lapsiakin ja moni on valmis pistämään lapsensa etusijalle.
Aika vanhanaikainen näkemys, että naisen tulisi uhrata oma elämänsä ja keskittyä vain lapsiin. Lapset lähtevät aikanaan pois ja jos oma elämä on keskittynyt vain lapsiin, tulee aika yksinäistä olemaan. Eikä lapsillekaan ole hyvä, jos he ovat äidin elämän keskipiste ja mitään muuta ei äidillä ole. On täysin mahdollista rakastua ja olla suhteessa sekä kasvattaa lapsensa hyvinvoiviksi aikuisiksi. Eihän ole esim. mikään pakko muuttaa saman katon alle.
Siinähän sanottiin ettei moni edes hanki lapsia, että mistä oikein vedit johtopäätöksen että naisen on hankittava niitä?
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton N35 enkä myöskään ryhtyisi ikinä seurustelemaan miehen kanssa jolla on lapsia, syistä että:
- ei kiinnosta olla minkäänlainen äitihahmo kenellekään
- teen 3-vuorotyötä ja se jo rajoittaa hyvin paljon yhteistä aikaa
- olen yövirkku enkä suostu muuttamaan vuorokausirytmiäni vaan haluan nukkua ja valvoa vapaapäivinäni myöhään
- minulla ei ole varaa maksaa isommasta kämpästä, joten emme voisi muuttaa miehen kanssa yhteen (en halua että mies maksaa suurempaa osuutta vuokrasta, koska tällöin se asunto olisi periaatteessa miehen ja hän voisi potkia minut milloin vain halutessaan pois toisin kuin jos meillä on tasavertainen yhteinen vuokrasopimus)
- minulla on lemmikkejä, joista en voisi ikinä luopua vaikka miehen lapset tulisivat niille allergiseksi
- en vain halua elämääni sellaisia rajoitteita joita lapsista tulee enkä halua että miehelläkään on elämässään sellaisia rajoitteita
Kaikki eivät hae seurustelulta sitä, että asutaan saman katon alla. Itse asiassa moni yhteiseloa kokeillut on tullut siihen tulokseen, että seuraavassa suhteessa on parempi säilyttää oma asunto parisuhteesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton N35 enkä myöskään ryhtyisi ikinä seurustelemaan miehen kanssa jolla on lapsia, syistä että:
- ei kiinnosta olla minkäänlainen äitihahmo kenellekään
- teen 3-vuorotyötä ja se jo rajoittaa hyvin paljon yhteistä aikaa
- olen yövirkku enkä suostu muuttamaan vuorokausirytmiäni vaan haluan nukkua ja valvoa vapaapäivinäni myöhään
- minulla ei ole varaa maksaa isommasta kämpästä, joten emme voisi muuttaa miehen kanssa yhteen (en halua että mies maksaa suurempaa osuutta vuokrasta, koska tällöin se asunto olisi periaatteessa miehen ja hän voisi potkia minut milloin vain halutessaan pois toisin kuin jos meillä on tasavertainen yhteinen vuokrasopimus)
- minulla on lemmikkejä, joista en voisi ikinä luopua vaikka miehen lapset tulisivat niille allergiseksi
- en vain halua elämääni sellaisia rajoitteita joita lapsista tulee enkä halua että miehelläkään on elämässään sellaisia rajoitteita
Kaikki eivät hae seurustelulta sitä, että asutaan saman katon alla. Itse asiassa moni yhteiseloa kokeillut on tullut siihen tulokseen, että seuraavassa suhteessa on parempi säilyttää oma asunto parisuhteesta huolimatta.
Tämä. Toista sietää kunhan makaa pumpattavana säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Monikaan mies ei halua omia eikä varsinkaan vieraan lapsia riesakseen. Koko pakettihan sieltä tulee niiden pentujen kera, ihan turha kenenkään yh:n on väittää että itse huoletii lapsistaan. Panoseuraksi voin yh:n ottaa mutta mitään vakituisempaa en missään nimessä sellaisen kanssa halua. En pidä lapsista.
Olen nainen ja pidän lapsista mutta olen jo ollut äitipuolena aiemmin ja se on niin raskas rooli, etten lähde toiste. Ei ne naisetkaan muiden lapsiin aina kiinny sen kummemmin kuin miehetkään. Ja eksät on h_lvetistä
Vierailija kirjoitti:
Veljeni tapasi tosi kivan naisen. Mekin tavattiin hänet. Päättivät muuttaa yhteen ja siinä vaiheessa nainen sanoi on mulla lapsiakin.
Hänen äitinsä oli ollut lasten kanssa aina, kun oli veljeni kanssa kaksin.
Alkoivat etsimään vuokra-asuntoa.
Nainen menettäisi yh tuen ja asumistuen, mutta veljen vuokra olisi noussut.
Sitten pitikin hankkka uusia huonekaluja jne.
Päättivät tutustua menemällä pienelle matkalle. Veli sanoi koko ajan piti ostaa jäätelöä, pyyhkiä nenää, ostaa uimahousut ja tuliaiset.
Laittoi pillit pussiin ja sanoi ei ole varaa elättää
No veljesi ja sinä kuulostatte jotenkin yksinkertaisilta sori vaan. Ja varmaan ihan ymmärrettävistä syistä hän on varmaan lapseton. Mä uskon et aika moni nainen kyllä tunnistaa melko pian miehestä onko ollenkaan sopiva kuvioihin missä lapsia mukana ja jos ei sovi nainen varmaan pistää kavion kuvan aika nopeesti kyseisen miehen persuksiin.
Siis ei kai kukaan pakota menemään yhteen kenenkään sellaisen kanssa, kehen ei halua kuluttaa penniäkään ja mitä tulee toisten lapsiin, niin ei varmaan monikaan halua pistää rahoja toisten lapsiin paitsi jos sitä rahaa on runsaasti, niin tällöin olisi sika tökeröä ihan periaatteesta olla ostamatta mitään kumppanin lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton N35 enkä myöskään ryhtyisi ikinä seurustelemaan miehen kanssa jolla on lapsia, syistä että:
- ei kiinnosta olla minkäänlainen äitihahmo kenellekään
- teen 3-vuorotyötä ja se jo rajoittaa hyvin paljon yhteistä aikaa
- olen yövirkku enkä suostu muuttamaan vuorokausirytmiäni vaan haluan nukkua ja valvoa vapaapäivinäni myöhään
- minulla ei ole varaa maksaa isommasta kämpästä, joten emme voisi muuttaa miehen kanssa yhteen (en halua että mies maksaa suurempaa osuutta vuokrasta, koska tällöin se asunto olisi periaatteessa miehen ja hän voisi potkia minut milloin vain halutessaan pois toisin kuin jos meillä on tasavertainen yhteinen vuokrasopimus)
- minulla on lemmikkejä, joista en voisi ikinä luopua vaikka miehen lapset tulisivat niille allergiseksi
- en vain halua elämääni sellaisia rajoitteita joita lapsista tulee enkä halua että miehelläkään on elämässään sellaisia rajoitteita
Kaikki eivät hae seurustelulta sitä, että asutaan saman katon alla. Itse asiassa moni yhteiseloa kokeillut on tullut siihen tulokseen, että seuraavassa suhteessa on parempi säilyttää oma asunto parisuhteesta huolimatta.
Tämä. Toista sietää kunhan makaa pumpattavana säännöllisesti.
Vähän ehkä ohis, mutta on sitä suhteita, missä on muutakin kun pumppausta ja halutaan pitää omat asunnot. Varsinkin jos ikääkin on ja omat asunnot on jo olemassa. Mutta joo, jos ei muuta halua niin on varsinkin silloin pitääkö kotia alkaa leikkimään.
Minä sain lapseni nuorena parikymppisenä, mutta mieheni kuoli ja jäin yh:ksi. Olin reilun vuoden yksin kunnes aloin kaivata jonkinlaista parisuhdetta. Omanikäiseni tuntuivat pääasiassa olevan vielä lapsettomia ja haaveilevan oman ydinperheen perustamisesta tai sitten olevan lapsivastaisia eivätkä tahtoneet omia eivätkä etenkään kokoaikaisesti toisten lasten isäpuoliksi. Tuntui, että tilanteeni oli aika toivoton pariutumisen suhteen, puhtaita seksisuhteita olisi järjestynyt jokaisen treffimiehen kanssa heidän ihanaksi ilokseen samalla kun odottelevat neitiä, johon voisi sitoutua. Päätin sitten vain odottaa seuraavaa oikeaa rakkautta ja olla tarttumatta näihin epäsopiviin tilaisuuksiin ja lopetin nettitreffit kokonaan.
Aika pian kuitenkin törmäsin maailman ihanimpaan mieheen, jonka kanssa tunne oli vahvasti oikea jo ensimmäisillä treffeillä. Se vei jalat alta heti ja tunne oli molemminpuolinen. Tapasimme aluksi harvoin ja lyhyesti koska minun piti saada lapsille hoitaja. Mies kertoi jo hyvin alussa, ettei halua omia lapsia, mutta minun lapseni olivat ok. Nuorimman tullessa kouluikään uskalsin jättää heidät vähän pidemmäksi aikaa keskenään ja esittelin miesystävän lopulta lapsillekin. Se unelmakumppani löytyikin sitten vahingossa ja kaikki palaset loksahti paikoilleen ihan itsestään.
Meillä on edelleen molemmilla omat asunnot, mutta enimmäkseen olemme yhdessä. Äitini ja lasten toiset isovanhemmat ovat jääneet tässä välissä eläkkeelle ja hoitavat lapsia mielellään säännöllisesti, joten omaa ja kahdenkeskistä aikaa on koko ajan enemmän. Rakastumista ei kannata varmaan liikaa etukäteen suunnitella eikä omaa tilannetta vertailla muihin.
Ilmoituksessa lukee: ei haeta isää lapsille.
Oikeasti sanotaan: yhteiset rahat
Yh-äidit tulee kalliiksi jos haluaa tosissaan seurustella.
Eli naisen on uhrattava koko muu elämänsä 18 vuoden ajaksi lasten takia?
Sanoisitko noin, jos puhuisin yh-isästä? Tuskin.