Miksi joillekin sinkkumiehille on niin tärkeää, ettei naisella ole lapsia?

Kumma juttu, että kaikkia ei kiinnosta ottaa muiden ihmisten lapsia omaan elämään ja arkeen.

Minä en mielellään ota miestä jolla on lapsia. Omia ei ole, ihan hyvä näin.

Olen kuitenkin melkein 50v, joten harvoin ikäiselläni miehellä on pieniä lapsia. Mutta niitä pieniä lapsia alkaa sitten olla niillä aikuisilla lapsilla. Sori, mutta en halua lapsenhoitajaksi enkä isoäidiksi.

Ihan riippumatta iästä ja sukupuolesta kaikki ihmiset eivät halua lapsia, eivätkä pidä lapsista. Jos lapset ovat vielä pieniä ja asuvat äidin luona niin suhteen edetessä joutuu isähahmoksi. Lapset tulevat aina olemaan osa suhdetta ja määräävät äidin ajankäytöstä milloin voi tehdä mitäkin. Lapsille pitää löytää hoitaja treffien ajaksi, treffeillä äiti puhuu pelkästään lapsista. Äidin koko elämä pyörii lapsen ympärillä ja mies tulee valmiiseen perheeseen ulkopuolisena. Pahimmillaan vielä lasten isä koittaa sabotoida uutta suhdetta lasten avulla. Ja tämä sama toimii toki myös toisinpäin. Itse olen nainen, en pidä lapsista ja en ikinä seurustelisi miehen kanssa jolla on jo lapsia edellisestä liitosta. 

Ajatus käenpojista ei kuulosta hyvältä nuorelle/nuorehkolle sinkkumielle, kuten minulle, joka haluaa tuottaa omat jälkeläiset.

Voihan niiden kanssa leikkiä, mutta ei niihin kiinny kuten omiin geneettisiin jälkeläisiin. Monilla naisilla on vääristynyt käsitys, että miestä kiinnostaa alkaa isiksi jonkun toisen lapsille. Hyi.

Ei ole tyhmiä kysymyksiä on vain tyhmiä kysyjiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhde on täysin erilainen jos toisella on lapsia, kaikki extempore jutut voi unohtaa, samoin yhteisen matkustelun ym. Kaikki tehdään lasten ehdoilla.

No tapauskohtaista. Jos lapsilla mahdollisuus päästä hoitoon exälle tai muille, niin "uusio pari" voi leikkiä välillä lapsetonta paria. Voi kuinka hölmistynyt olo olisi varmaan sillä kenellä lapsia. Mutta totta, aika itsekästä olettaa sen lapsia omaavan pystyvän liitelemään miten itse voi.

Olen jopa törmännyt tapaukseen, jossa isovanhemman kumppani oli mustasukkainen jollain tapaa ajasta, jonka mummi halusi käyttää lastenlapsiaan varten, vaikka oli kyse tosi vähäisestä ajankäytöstä. Nähtävästi koska hän ei itse viettänyt paljon ollenkaan aikaa omien lastenlasten kanssa, se vähäinen mitä mummi käytti omiinsa, oli hänelle merkillisen paljon ja juuri se viikonloppu, kun piti olla lastenvahti kerran vuodessa harmitti, kun oli suunnitelmissa mennä jonnekin Tallinnan risteilylle. Nurinaa tuli myös jos mummi osti lastenlapsille jotain vaatetta tai tavaraa, vaikka omista rahoista ne osti ja omasta halustaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan riippumatta iästä ja sukupuolesta kaikki ihmiset eivät halua lapsia, eivätkä pidä lapsista. Jos lapset ovat vielä pieniä ja asuvat äidin luona niin suhteen edetessä joutuu isähahmoksi. Lapset tulevat aina olemaan osa suhdetta ja määräävät äidin ajankäytöstä milloin voi tehdä mitäkin. Lapsille pitää löytää hoitaja treffien ajaksi, treffeillä äiti puhuu pelkästään lapsista. Äidin koko elämä pyörii lapsen ympärillä ja mies tulee valmiiseen perheeseen ulkopuolisena. Pahimmillaan vielä lasten isä koittaa sabotoida uutta suhdetta lasten avulla. Ja tämä sama toimii toki myös toisinpäin. Itse olen nainen, en pidä lapsista ja en ikinä seurustelisi miehen kanssa jolla on jo lapsia edellisestä liitosta. 

Olet lapseton nainen, mutta tiedät, että lapsia saaneet naiset puhuvat itseään kiinnostaville miehille vain lapsistaan? Jos sinulla itselläsi ei synkkaa yhdenkään lapsia saaneen naisen kanssa niin vika on kyllä omissa asenteissasi eikä siinä, että kaikki mammat olisivat keskenään samalla tavalla viallisia naisia.

Tästä syystä en ikinä halua lapsetonta miestä.

Vierailija kirjoitti:

Ajatus käenpojista ei kuulosta hyvältä nuorelle/nuorehkolle sinkkumielle, kuten minulle, joka haluaa tuottaa omat jälkeläiset.

Voihan niiden kanssa leikkiä, mutta ei niihin kiinny kuten omiin geneettisiin jälkeläisiin. Monilla naisilla on vääristynyt käsitys, että miestä kiinnostaa alkaa isiksi jonkun toisen lapsille. Hyi.

Todennäköisesti ei kukaan lapsia omaava sinunlaistasi haluaisikaan, muuta kun toy boyksi. Ei kai kaikki ole kumppanista etsimässä varadaddya lapsille tai iänikuista uutta avioliittoa.

Lapsiperhearki on lapsiperhearkea, vaikka ne olisikin jonkun toisen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan riippumatta iästä ja sukupuolesta kaikki ihmiset eivät halua lapsia, eivätkä pidä lapsista. Jos lapset ovat vielä pieniä ja asuvat äidin luona niin suhteen edetessä joutuu isähahmoksi. Lapset tulevat aina olemaan osa suhdetta ja määräävät äidin ajankäytöstä milloin voi tehdä mitäkin. Lapsille pitää löytää hoitaja treffien ajaksi, treffeillä äiti puhuu pelkästään lapsista. Äidin koko elämä pyörii lapsen ympärillä ja mies tulee valmiiseen perheeseen ulkopuolisena. Pahimmillaan vielä lasten isä koittaa sabotoida uutta suhdetta lasten avulla. Ja tämä sama toimii toki myös toisinpäin. Itse olen nainen, en pidä lapsista ja en ikinä seurustelisi miehen kanssa jolla on jo lapsia edellisestä liitosta. 

Jaa, ainakaan tuohon en usko että kaikki äidit puhuisi treffeillä vaan lapsistaan, mutta tietenkin jos se toinen ei halua ollenkaan kuulla toisen lapsista tai ei ole kiinnostunut yhtään, on varmaan väärä henkilö jo muutenkin treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Ajatus käenpojista ei kuulosta hyvältä nuorelle/nuorehkolle sinkkumielle, kuten minulle, joka haluaa tuottaa omat jälkeläiset.

Voihan niiden kanssa leikkiä, mutta ei niihin kiinny kuten omiin geneettisiin jälkeläisiin. Monilla naisilla on vääristynyt käsitys, että miestä kiinnostaa alkaa isiksi jonkun toisen lapsille. Hyi.

Nelikymppinen on mielestäsi nuori?

Lasten aiheuttama mekastus ja tilantarve, sekä mahdollisesti huono suhde eksään.

Plussapuolelle laskettakoon kokemus lasten kasvatuksesta, mikäli tarkoituksena olisi hommata yhteisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ilmoituksessa lukee: ei haeta isää lapsille.

Oikeasti sanotaan: yhteiset rahat

Yh-äidit tulee kalliiksi jos haluaa tosissaan seurustella.

Siis kirjoitat varmaan läpällä. Ja kuka ylipäätänsä laittaa mitään tuollaista ilmoituksiin. Säälittävää. Jos joku tarvitsee tuollaisen etukäteistiedon niin vähän ihmettelen. Jokainen voi pitää siitä lompakostaan kiinni niin tiukasti kun haluaa.

Samaten joku sinkku voisi laittaa. "Ei sinun tuloilla väliä. En odota sun kustantavan mitään ja jaamme kaiken 50/50" jos katsoo tuollaisen tiedon antamisen tärkeäksi etukäteen. Eiköhän tulisi pakit jo siinä vaiheessa kun mies ilmoittaisi jo ilmoituksessa, että: "Älä odota mun maksavan mitään"

Jotkut onnelliset saavat tämän paketin mukana bonuksen, kontrolloivan exän.

Täällä sairaallakin perhepsykolointi palstalla on turha yrittää jakaa neuvoja tai ajatuksia. Mielipiteitä voikin sitten jakaa miten huvittaa. Ei niitä neuvoja tai ajatelmia kukaan ota muuta kun huvittuneesti vastaan. Ei kai joku ihan tosissaan tänne kirjoittele kuvitellen että joku soveltaa niitä sitten ja ottaa opikseen. Voi perhetyö sentään.

Se on kuule vähän onnesta kiinni, aika monikin juttu. Mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle.

Siitä elättämisestä sen verran, että yksinhuoltajana minulla on kyllä raha-asiat paljon paremmin kuin oli ikinä miehen kanssa. Saan asumistuen pienen palkan vuoksi ja lapsilisät korotuksilla ja mies maksaa palkkansa mukaisesti lasten elättämisestä. Menettäisin monta sataa kuussa ottamalla jonkun äijän.

Ihme oletus että kaikki haluaa uudelleen yhteisasumista.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhearki on lapsiperhearkea, vaikka ne olisikin jonkun toisen lapsia.

Tosiaan ja arki on arkea ihan lapsettomillakin. Jos yhteen muutetaan vietetään sitä arkea ja jos ei niin vähemmän arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton N35 enkä myöskään ryhtyisi ikinä seurustelemaan miehen kanssa jolla on lapsia, syistä että:

- ei kiinnosta olla minkäänlainen äitihahmo kenellekään

- teen 3-vuorotyötä ja se jo rajoittaa hyvin paljon yhteistä aikaa

- olen yövirkku enkä suostu muuttamaan vuorokausirytmiäni vaan haluan nukkua ja valvoa vapaapäivinäni myöhään

- minulla ei ole varaa maksaa isommasta kämpästä, joten emme voisi muuttaa miehen kanssa yhteen (en halua että mies maksaa suurempaa osuutta vuokrasta, koska tällöin se asunto olisi periaatteessa miehen ja hän voisi potkia minut milloin vain halutessaan pois toisin kuin jos meillä on tasavertainen yhteinen vuokrasopimus)

- minulla on lemmikkejä, joista en voisi ikinä luopua vaikka miehen lapset tulisivat niille allergiseksi

- en vain halua elämääni sellaisia rajoitteita joita lapsista tulee enkä halua että miehelläkään on elämässään sellaisia rajoitteita

Kaikki eivät hae seurustelulta sitä, että asutaan saman katon alla. Itse asiassa moni yhteiseloa kokeillut on tullut siihen tulokseen, että seuraavassa suhteessa on parempi säilyttää oma asunto parisuhteesta huolimatta. 

Missä kohtaa sanoin, että kaikki haluaisivat muuttaa yhteen? Puhuin omista henkilökohtaisista syistäni, eihän ole olemassa mitään yhtä yleispätevää syytä kun kaikki ovat erilaisia ja haluavat eri asioita.

Itse haluan muuttaa yhteen, koska kaipaan paljon läheisyyttä ja seksiä ja jos ei asuta yhdessä niin 3-vuorotyön takia on vaikea sovittaa tapaamisia. En olisi onnellinen sellaisessa suhteessa, jossa nähdään vaikka vain kerran viikossa enkä saisi seksiä kuin vapaapäivinäni. Kun asutaan yhdessä niin on aikaa yövuoron jälkeen ennen kuin toinen lähtee töihin tai vastaavasti iltavuoron jälkeen ennen kuin toinen käy nukkumaan.

Mulla on kolme alle 4v lasta ja ymmärrän varsin hyvin, miksi joku ei haluaisi tällaisen kanssa suhteeseen.

Oletetaan että olisin nyt yh ja hakisin parisuhdetta.

Olishan se ihan saatanasta yrittää tässä jotain parisuhdesäätöä jonkun kanssa. Ja väistämättä samaan pakettiin kuuluu osaltaan myös lasteni äiti eli exäni, seuraavat kymmenet vuodet.

Kovasti sais uusi nainen olla ihastunut ja rakastunut minuun, että tähän härdelliin tulisi.

M39