Kun puoliso on aina kotona, miten jaksatte?
En ole varmasti ainoa, jonka puoliso on koronan takia työtön, etätöissä tms. Meillä puolison työt väheni koronan takia ja muutenkin pystyy kotoa tekemään töitä. Hänellä on olohuoneessa työpiste, ei ole nyt mahdollisuutta työhuoneeseen. Itse olen äitiyslomalla. Alkaa vaan tympiä toisen naaman katselu koko ajan, ikinä ei saa omaa rauhaa. Miestä ei tunnu varsinaisesti haittaavan yhdessäolo, haluaa usein tehdä ihan kaiken yhdessä, jopa työjuttunsa joskus, mitä en ymmärrä. Itse taas kaipaan etäisyyttä, että jaksaa kuunnella taas kumppania. Miten te muut ns. introvertit selviätte?
Kommentit (325)
Miksi olet tuollaisessa suhteessa jos et kestä? Muuta ja ole vaikka yksin loppuelämä jos sitä haluat.
Tässä on kyllä tyyppiesimerkki ihmisestä, joka on kykenemätön elämään parisuhteessa! Kamalinta tässä on että on jo menty hankkimaan lapsi(a)kin, muutoinhan korjaus olisi helppo eli loppuelämä yksin vaan. Lapsetkin ovat siinä koko ajan - ja vieläkin enemmän kuin puoliso. Jos edes puolison naamaa ei voi sietää niin jossain välissä lapsetkin alkavat tympiä. Todennäköisesti lapset yritetään työntää jonnekin pois vaikka oltaisiin itse kotona.
Asiaan auttaisi oma asennemuutos. Jos ja kun se on ehkä mahdotonta, niin varasuunnitelmana olisi etsiä jokin harraste, jonka parissa jompi kumpi osapuoli pääsee edees hetkeksi pois kotoa. Lähinnä se olisi varmaan kysyjälle itselleen koska hänhän se tuntuu kärsivän kotoilusta, eikä puoliso.
Hyvin jaksan, valitsin sellaisen puolison jonka naamaan en kyllästy.
Onko sinun mahdollista lähteä jonnekin vaikka yhdeksi päiväksi että olet ilman puolisoa ja lapsia... tai menet pitkälle kävelylenkille esimerkiksi. Tee jotain mistä pidät ja pistä lastenhoitovastuu miehellesi. Järjestä itsellesi sitä omaa aikaa.
Kuntoilun merkeissä, kaloreita poltellen...
https://xxgasm.com/wp-content/upload/2017/11/big_butt_mature_rus-4264.j…
Tarpeeksi tilaa, omat makuuhuoneet, tyohuoneet ja kylpyhuoneet. Ei muuten jaksaisi 24/7/365.
Mieheni ei ole kovin äänekäs joten saan kyllä omaa rauhaa. Mies myös harrastaa kaikenlaista niin omaa aikaa saan jos haluan mutta yleensä harrastan mieheni kanssa kuten veneilyä kesällä. Tämä talvi olemme olleet kotona aika tiiviisti
Vaikka kuinka rakastaa toista niin kyllä ihminen tarvitsee myös omaa aikaa ja tilaa. Sehän on selvä. Ei siinä ole mitään outoa. Itse olen tyytyväinen kun puoliso on puolet kuukaudesta töissä muualla. Meille tämä sopii. Ja lomamatkat teen mieluummin yksin. Joulut ja juhannukset sujuu oikein mainiosti myös yksin jos toinen on silloin töissä. Ei käy koskaan aika pitkäksi. Sitten kun ollaan yhdessä ei aika mene jonnin joutaviin nalkutuksiin tms. vaan vietetään hyvää aikaa yhdessä toisen seurasta nauttien. Luottamus ja rakkaus vaan pitää olla oikeasti kohdallaan. Toimii.
tuossahan tuo akka sohvan nurkassa löhöttää puhelinta selaillen
ei tietäis olemassa olevan ellei paskan haju haittais
Meitä on täällä kotona jatkuvasti kaksi - jo ennen koronaa - etätöitä tekevää introverttia. Viihdytään helskatin hyvin vaan ihan kahdestaan ja toistemme juttuja kuunnellen ja lomilla painutaan korpeen kahdestaan niin, ettei olla sitäkään vähää muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Harrastukset on yhteisiä - ulkoillaan, luetaan, katsotaan leffoja, opiskellaan uusia asioita. Ammatteja on pakko päivittää jatkuvasti, mutta sen lisäksi opiskelu on myös tavallaan elämäntapa. Semmoista täällä.
Tulee lähinnä mieleen, että oletko oikean ihmisen kanssa naimisissa, jos et halua viettää aikaa miehesi kanssa. Miten te vietätte lomat, siis yhdessä vai erikseen? Onko teillä yhteisiä harrastuksia? Mikä teitä yhdistää arjessa?
Ikinä ei ole hyvin, osa valittaa kun mies on liikaa pois, osa valittaa kun mies ei ole tarpeeksi pois.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinun mahdollista lähteä jonnekin vaikka yhdeksi päiväksi että olet ilman puolisoa ja lapsia... tai menet pitkälle kävelylenkille esimerkiksi. Tee jotain mistä pidät ja pistä lastenhoitovastuu miehellesi. Järjestä itsellesi sitä omaa aikaa.
Joo voi pitää melko todennäköisenä, että se vauva alkaa kasvaessaan myös ärsyttää ja kuormittaa. Kun on noin voimakas oman tilan tarve niin lapsiperhe-elämä on raskasta. Katso että mies osallistuu lapsen hoitoon ja tekee osansa ja huolehdi että saat sitä omaa aikaa myös. Tuo on haastava tilanne kun toinen taas olisi tosi seurallinen, ymmärrän hyvin että alkaa ärsyttää. Miestä taas ärsyttää sinun vetäytyminen ja hän kokee sen loukkaavana, etkö haluakaan olla hänen kanssaan. Yrittäkää nyt saada joku keskusteluyhteys ja ymmärrys molemmin puolin aikaan, ennen kuin parisuhde on ihan kriisissä.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, ettei muka jakseta omaa aviomiestä, jos hän on aina kotona.
Ajatelkaa niitä perheitä, joissa molemmat ovat työttöminä, pitkäänkin, ja heillä on lisäksi rahat tiukoilla.
Ja aatelkaa kun pääsette eläkkeelle, silloinkin olette aina yhdessä ja vielä kahdestaan, kun lapsiakaan ei enää kotona ole.
Aina tällä palstalla parutaan ja valitetaan ja solvataan jotakuta, jopa omaa miestä siitä, että mies on etätöissä. Tai on liikaa kotona.
Mitäs jos olisitte aina yksin? Myös kaikki juhlat? Viettäisitte jouluaatot ja juhannusaatot yksin omassa asunnosanne?
Saattais silloin tulla mieleen, että voi miten mukavaa olisi, kun olisi seuraa ja vois yhdessä mennä jonnekin.
Jos on niin helvetin syvästi introvertti, niin minkä takia pitää tukkia itsensä elämään jonkun kanssa yhdessä?
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Pitääkö sen koko perheen elää muka äidin introverttiyden mukaan?
No jos nyt et tajua niin et vaan tajua ja sulle on turha yrittää selittää.
Ei ole kyse siitä että puoliso on rasittava ollenkaan vaan siitä että jotkut tarvitsevat tietyn määrän aikaa yksin jossain tilassa jossa ei tarvi ylläpitää "huomioonottavia kasvoja" ketään toista ihmistä varten. Mutta useat eivät ymmärrä tätä ollenkaan.
Ja jos on pikkulapsia niin sitä omaa aikaa ei kyllä oikein ole ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on täällä kotona jatkuvasti kaksi - jo ennen koronaa - etätöitä tekevää introverttia. Viihdytään helskatin hyvin vaan ihan kahdestaan ja toistemme juttuja kuunnellen ja lomilla painutaan korpeen kahdestaan niin, ettei olla sitäkään vähää muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Harrastukset on yhteisiä - ulkoillaan, luetaan, katsotaan leffoja, opiskellaan uusia asioita. Ammatteja on pakko päivittää jatkuvasti, mutta sen lisäksi opiskelu on myös tavallaan elämäntapa. Semmoista täällä.
Tulee lähinnä mieleen, että oletko oikean ihmisen kanssa naimisissa, jos et halua viettää aikaa miehesi kanssa. Miten te vietätte lomat, siis yhdessä vai erikseen? Onko teillä yhteisiä harrastuksia? Mikä teitä yhdistää arjessa?
Voi olla ihan oikean ihmisen kanssa ja silti tarvita sitä yksinään-aikaa. On kiva jos voi välillä jopa ikävöidä kumppania.
Kyllähän se vaikka olis kuinka kiva mies, niin rupee vituttamaan kun ei ole omaa rauhaa.
Viimeiset kaksi vuotta ollut oikein mukavaa aikaa, koska puoliso ollut paljon etätöissä ja olemme kumpikin olleet kotona. Naama ei ole alkanut kyllästyttämään, pikemminkin päin vastoin. Hänellä on oma työhuone, jossa saa rauhassa tehdä työnsä. Minä passaan 😍
Eihän sitä tarvi kaksin aina kökkiä. Voi ulkoilla yksin tai kaverin kanssa, tavata ystäviä ja sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Viimeiset kaksi vuotta ollut oikein mukavaa aikaa, koska puoliso ollut paljon etätöissä ja olemme kumpikin olleet kotona. Naama ei ole alkanut kyllästyttämään, pikemminkin päin vastoin. Hänellä on oma työhuone, jossa saa rauhassa tehdä työnsä. Minä passaan 😍
Tämä, meillä sama eli etätyöaika on tuntunut ihanalta kun molemmat on niin paljon kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka rakastaa toista niin kyllä ihminen tarvitsee myös omaa aikaa ja tilaa. Sehän on selvä. Ei siinä ole mitään outoa. Itse olen tyytyväinen kun puoliso on puolet kuukaudesta töissä muualla. Meille tämä sopii. Ja lomamatkat teen mieluummin yksin. Joulut ja juhannukset sujuu oikein mainiosti myös yksin jos toinen on silloin töissä. Ei käy koskaan aika pitkäksi. Sitten kun ollaan yhdessä ei aika mene jonnin joutaviin nalkutuksiin tms. vaan vietetään hyvää aikaa yhdessä toisen seurasta nauttien. Luottamus ja rakkaus vaan pitää olla oikeasti kohdallaan. Toimii.
Miten niin "sehän on selvä"? Ei ole, ei kaikki tarvitse omaa aikaa ja tilaa yhtä paljon, jotkut ei juuri lainkaan. Mikä tahansa yhdessäolon määrä voi toimia jos se vastaa molempien tarpeisiin. Mutta jos toinen on kovin oman ajan kaipuinen ja toinen paita & perse -tyyppiä, niin suhde ei välttämättä toimi. Itse en pystyisi olemaan Ap:n kaltaisen ihmisen kanssa. Mitä siitä eläkkeestäkin tulisi, jos toista ärsyttäisi kun olen kotona? Ahdistaisi ajatus, että minun kodissani on joku joka ei halua minua sinne.
Korona vei työn mieheltäni joten on ollut 2 vuotta työtön ja on aika paljon kotona talvisin. Nyt ollut vielä 2 kuukautta flunssassa joulusta lähtien , ihan todella kamala flunssa sillä eikä ole saanut nukuttua edes 6 viikkoon kun on yskinyt todella paljon mutta nyt viime päivinä yskä on onneksi loppunut. Kävin välillä siskoni luonan nukkumassa koska piti saada itse nukuttua. Onneksi nyt flunssa on ohi kohta. Keväästä syksyyn mieheni kalastaa paljon ja on ulkona 5-8 tuntiakin ja kohta alkaa kalastuskausi niin saan kyllä omaa aikaa koska mies lähtee aamuisin kalaan aikaisin siikaa onkimaan.
On sillä harrastuksia kuten kalastus niin saan omaa aikaa nyt varmaan. Talvet ollaan paljon yhdessä kotona eikä se minua silleen haittaa mutta tosiaan mieheni flunssa oli aika paha ja se yskintä oli kyllä melko pahaa että se alkoi haittamaan. Koronaa ei ollut kun on 4 kertaa testin tehnyt joten onneksi ei ollut koronaa. Nukuimme kyllä eri huoneessa mieheni flunssan takia eikä esimerkiksi seksiä ole ollut. Jospa se tästä pian sitten alkaisi mieheni ulkoilemaan.
Kovasti jo haluaa kalaan ja siikaa onkimaan meren rannalle. Aion kyllä itsekkin mennä mukaan mutta en joka päivä. Venekin pitää sitten laskea mereen ja moottoriin pitää öljyt vaihtaa.