Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso on aina kotona, miten jaksatte?
En ole varmasti ainoa, jonka puoliso on koronan takia työtön, etätöissä tms. Meillä puolison työt väheni koronan takia ja muutenkin pystyy kotoa tekemään töitä. Hänellä on olohuoneessa työpiste, ei ole nyt mahdollisuutta työhuoneeseen. Itse olen äitiyslomalla. Alkaa vaan tympiä toisen naaman katselu koko ajan, ikinä ei saa omaa rauhaa. Miestä ei tunnu varsinaisesti haittaavan yhdessäolo, haluaa usein tehdä ihan kaiken yhdessä, jopa työjuttunsa joskus, mitä en ymmärrä. Itse taas kaipaan etäisyyttä, että jaksaa kuunnella taas kumppania. Miten te muut ns. introvertit selviätte?
Kommentit (325)
Entä kaksi eri asuntoa. Tai lähekkäin asunnot. Ero. Mitä näitä vaihtoehtoja löytyy. Mitään kamalaa ukkoa ei kannata katsella liian pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en oikein jaksa suoraan sanottuna. Korona-aika on kuivettanut työ- ja hupimatkailunkin pois eli ukko on aina kotona. Tuntuu, että tulen hulluksi. Minulla on suuri tarve omalle yksityisella ajalle ja tuntuu, että sekoan, kun koko ajan on seuraa. Salaa toivon, että hän saisi työkomennuksen vaikka vuosiksi jonnekin kauas.
No niin tietysti pidetään kiini parishuhtesta vaikka halutaan olla niin sinkkua että. Olisikohan nyt eron paikka ?
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset olivat pieniä, niin se ei ollut mikään ongelma. Jaksoin ihan hyvin katsella puolisoa, kun siinä oli niin paljon sitä kaikkea muuta. Puoliso myös kiitettävästi vei lapsia ulos ja sain olla yksin kotona.
Nyt kun erosin ja asun yksin, niin en enää kylläkään muuta enää yhteen kenenkään kanssa. Nautin käsittämättömän paljon omasta rauhasta. Miesystävällä ja minulla on omat asunnot, enkä passaa enää ketään. Olen aina ollut se, joka huomioi muut ja laittaa omat tarpeensa sivuun, mutta nyt siihen tuli loppu. Miesystävä haluaisi muuttaa yhteen, mutta minä en.
Mulla sama tilanne. En todellakaan enää näillä kilometreillä ala kenenkään kotipiiaksi. Jo nyt, vaikka ei edes asuta yhdessä, kun ollaan yhdessä kumppanin kanssa, niin huomaan, että minä olen se, joka aina joutuu joustamaan omista haluistaan. Mun pitäisi sopeutua miehen elämään ja oikkuihin mukisematta, omista toiveistani tinkien. Voin sietää tätä tilannetta, kun mulla on ihan oma koti, missä saan tehdä kuten tahdon, mutta saman katon alle en muuta.
Puoliso työttömänä ja kum itse tulen töistä kotiin, niin puhuu taukoamatta. Ymmärrän tämän, koska tylsäähån hänellä on ollut. Mutta silti niin raskasta. Haluaisin olla kotona myös rauhassa omia juttuja tehden.
Mikään ei ole niin mukavaa, kuin olla yhdessä vuorokaudet ympäriinsä, mutta ei ole vielä mahdollista. Olemme aina viihtyneet toistemme seurassa, mutta erilläänkin pystymme olemaan. On onni, että on joku jota ikävöidä. Korona-aika antoi vihjeen siitä millaista yhteiselo olisi silloin, kun olisimme aina yhdessä. Se oli mahtavaa aikaa, ja siitä lähti kaipuu aikaisempaan eläkkeelle jäämiseen.