Kun puoliso on aina kotona, miten jaksatte?
En ole varmasti ainoa, jonka puoliso on koronan takia työtön, etätöissä tms. Meillä puolison työt väheni koronan takia ja muutenkin pystyy kotoa tekemään töitä. Hänellä on olohuoneessa työpiste, ei ole nyt mahdollisuutta työhuoneeseen. Itse olen äitiyslomalla. Alkaa vaan tympiä toisen naaman katselu koko ajan, ikinä ei saa omaa rauhaa. Miestä ei tunnu varsinaisesti haittaavan yhdessäolo, haluaa usein tehdä ihan kaiken yhdessä, jopa työjuttunsa joskus, mitä en ymmärrä. Itse taas kaipaan etäisyyttä, että jaksaa kuunnella taas kumppania. Miten te muut ns. introvertit selviätte?
Kommentit (325)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselämä on todella lyhyt aika. Kunpa ihmiset sen muistaisivat.
Mikä sen ihanampaa, kuin saada olla oman rakkaan puolison kanssa yhdessä niin paljon, kuin vain mahdollista.
Jos tuntuu muulta, niin silloin vierellä on väärä ihminen.
Voihan se sitten olla väärä ihminenkin. Kaikki ei löydä täydellistä kumppania vissiin, jonka seurasta nauttii joka ikisen minuutin.
Vierailija kirjoitti:
Monta eroa tulossa, kun eläkepäivät alkavat, jos nyt ei edes kestä sitä kumppania.
Mitä se eläke tähän liittyy? Miksei eläkkeellä voisi harrastella myös omia juttuja. Nyt monien harrastukset ovat olleet tauolla jo pitkään, vaikea ottaa taukoa arjesta kun ei ole voinut tehdä niitä itselle tärkeitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mennä kumppanin kanssa yhteen, jonka naamaa ei jaksa katella? Tuleeko ero viimeistään eläkepäivillä sitten?
Miksi oletusarvo on, että kumppanin kanssa pitää jaksaa kaikki ja viettää kaikki aika yhdessä? Voi kai sitä omaakin eläämä olla vaikka kuinka oltaisiin parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mennä kumppanin kanssa yhteen, jonka naamaa ei jaksa katella? Tuleeko ero viimeistään eläkepäivillä sitten?
Miksi oletusarvo on, että kumppanin kanssa pitää jaksaa kaikki ja viettää kaikki aika yhdessä? Voi kai sitä omaakin eläämä olla vaikka kuinka oltaisiin parisuhteessa.
No tietenkin voi olla, mutta tässähän valitetaan, että kumppani on koko ajan kotona ja niin se myös tulee olemaan eläköitymisen myötä. Tässä valitetaan, jos kumppani tekee etätöitä tai on työtän, mutta mitä sitten kun ollaan eläkkeellä?
Hyvin. Emme koe toisiamme ärsyttävänä ja osaamme olla hiljaa ja antaa toiselle omaa rauhaa.
Meillä on myös mahdollisuus olla eri huoneissa jos niin haluamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monta eroa tulossa, kun eläkepäivät alkavat, jos nyt ei edes kestä sitä kumppania.
Mitä se eläke tähän liittyy? Miksei eläkkeellä voisi harrastella myös omia juttuja. Nyt monien harrastukset ovat olleet tauolla jo pitkään, vaikea ottaa taukoa arjesta kun ei ole voinut tehdä niitä itselle tärkeitä asioita.
No sitä ettei toinen lähde enää töihin pois silmistä, kuten aloitusviestissä harmitellaan. Eläkkeellä ollaan pääsääntöisesti kotona vaikka harrastaisi sitä sun tätä. Mutta ei kukaan lähde kahdeksaksi tunniksi harrastamaan päivisin vaan suurin osa ajasta ollaan kotona kuitenkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselämä on todella lyhyt aika. Kunpa ihmiset sen muistaisivat.
Mikä sen ihanampaa, kuin saada olla oman rakkaan puolison kanssa yhdessä niin paljon, kuin vain mahdollista.
Jos tuntuu muulta, niin silloin vierellä on väärä ihminen.
Voihan se sitten olla väärä ihminenkin. Kaikki ei löydä täydellistä kumppania vissiin, jonka seurasta nauttii joka ikisen minuutin.
Ainakin väärä sikäli, ettei ymmärrä ap:n tarvetta olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monta eroa tulossa, kun eläkepäivät alkavat, jos nyt ei edes kestä sitä kumppania.
Mitä se eläke tähän liittyy? Miksei eläkkeellä voisi harrastella myös omia juttuja. Nyt monien harrastukset ovat olleet tauolla jo pitkään, vaikea ottaa taukoa arjesta kun ei ole voinut tehdä niitä itselle tärkeitä asioita.
No sitä ettei toinen lähde enää töihin pois silmistä, kuten aloitusviestissä harmitellaan. Eläkkeellä ollaan pääsääntöisesti kotona vaikka harrastaisi sitä sun tätä. Mutta ei kukaan lähde kahdeksaksi tunniksi harrastamaan päivisin vaan suurin osa ajasta ollaan kotona kuitenkin
Ihan se pari tuntiakin riittää tai kyläily ystävien luona ilman kumppania. Aika monella on korona-aikaan, kun ei ole ollut sitä parin tunnin taukoakaan omasta kumppanista, niin kyllä se ihan oikeasti on raskasta. Mutta jos sinä tykkäät olla puolisosi kanssa 24/7 niin mikäs siinä, anna palaa. Itselle on tärkeää tehdä myös omia juttuja ja puolisolle samoin enkä tiedä, miksi tämän pitäisi muuttua eläkkeellä. Ei se mihinkään karkaa vaikka välillä ottaisikin tuulettumisaikaa muutaman tunnin itselleen. On sitten vain kivempaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselämä on todella lyhyt aika. Kunpa ihmiset sen muistaisivat.
Mikä sen ihanampaa, kuin saada olla oman rakkaan puolison kanssa yhdessä niin paljon, kuin vain mahdollista.
Jos tuntuu muulta, niin silloin vierellä on väärä ihminen.
Voihan se sitten olla väärä ihminenkin. Kaikki ei löydä täydellistä kumppania vissiin, jonka seurasta nauttii joka ikisen minuutin.
Ainakin väärä sikäli, ettei ymmärrä ap:n tarvetta olla yksin.
Pitäisikö kumppanin siis lähteä kotoa pois, että ap saisi olla yksin?
Me olemme molemmat introverttejä, minä erityisesti, mutta ei minua ole kyllä oma perhe tai puoliso koskaan haitannut. Hänkin on ollut nyt pari vuotta etänä, ja minä pääosan kotona myös, mutta minusta se on ollut vain mukavaa. Meillä tosin on työhuone, eikä mies minua työjuttuihin ota kun en niistä mitään ymmärrä, mutta muutaman päivän viikosta jonka lapsi on hoidossa, minäkin teen samassa työhuoneessa etänä omia töitäni. Oikein harmittaa kun nyt etätyösuositus loppuu ja mies joutuu ainakin silloin tällöin olla taas työpaikalla livenä.
Ja ei olla mikään uusi pari, 9 vuotta takana kuitenkin jo. Ei kyllästytä toisen naama, ja olenkin aina ihmetellyt näitä ketä kyllästyttää jo, näinkin nopeasti kun parissa vuodessa kun joutuu vähän tiiviimmin olemaan yhdessä.
Hyvin jaksetaan, olemme tehneet etätöitä jo yli 20v enemmän tai vähemmän.
Viihdymme yhdessä, teemme kunnon lounaan jne. Meillä ei lopu tekeminen eikä jutut kesken
Vierailija kirjoitti:
Eli vain sinulla on ongelma ap. Miten meinasit jaksaa siippaasi vaikka seuraavat 50 vuotta, jos et nyt jaksa? Et taida rakastaa.
Mikä muuten estää sinua lähtemästä ulkoilemaan ja keksimään ihan omia asioita?
Välillä olisi kiva olla rauhassa ihan kotona. Vaikka turha tästä on kai jatkaa. Selvästi av:n tuomio on, että jos et halua jakaa jokaista elämän osa-aluettasi puolisosi kanssa 24/7, olet väärän puolison kanssa. Mitään välimuotoa tässä ei voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jaksetaan, olemme tehneet etätöitä jo yli 20v enemmän tai vähemmän.
Viihdymme yhdessä, teemme kunnon lounaan jne. Meillä ei lopu tekeminen eikä jutut kesken
10 ei 20
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tule ole mikään introvertti piirre. Jos kaksi ihmistä oikeasti rakastaa toisiaan ja on luotuja toisilleen niin voi olla koko loppuelämän yhdessä pienen asunnon sisällä. Ei tarvitse jännittää tai puhua koko ajan. Molemmat voi touhuta omia juttuja. Ongelmat alkaa usein kun naisen psyyke ei kestä joten aletaan tekemään ongelmia mitättömistä asioista. Ongelma on silloin naisessa eikä miehessä.
Haloo. Et oikeasti ymmärrä yhtään mitä on introverttiys. Introvertti tarvitsee omaa YKSINOLOA ihan kaikista. Omasta miehestä, parhaista ystävistä, omista vanhemmista, omista lapsista, omista lemmikeistä. Sitä nimenomaan on introverttiys. Täällä vastailevat näköjään lähinnä läheisriippuvaiset riippakivet eivätkä introvertit. "Kyllä minä olen viettänyt Perttini kanssa 50 vuotta yhdessä enkä kestä päivääkään ilman häntä." Noloa.
Ap on valinnut parisuhteessa elämisen ja nyt lapsellisen perheen elämän. Hän ei valinnut yksin olemista.
Jos ap ei saa nostettua takamustaan sohvasta ylös ja lähdettyä ulkoilemaan, kauppaan, kaverille tai vaikka vanhemmille vauvan kanssa, niin se on hänen ongelmansa. Jos mies ei anna siihen lupaa, niin heillä on ongelma.
On noloa huutaa kirjoituksissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mennä kumppanin kanssa yhteen, jonka naamaa ei jaksa katella? Tuleeko ero viimeistään eläkepäivillä sitten?
Miksi oletusarvo on, että kumppanin kanssa pitää jaksaa kaikki ja viettää kaikki aika yhdessä? Voi kai sitä omaakin eläämä olla vaikka kuinka oltaisiin parisuhteessa.
No tietenkin voi olla, mutta tässähän valitetaan, että kumppani on koko ajan kotona ja niin se myös tulee olemaan eläköitymisen myötä. Tässä valitetaan, jos kumppani tekee etätöitä tai on työtän, mutta mitä sitten kun ollaan eläkkeellä?
Silloin eläkkeellä ei toivottavasti ole pandemiaa. Voi lähteä välillä matkoille yksinkin, harrastaa. Eikä ap:lla ole pientä lasta, jonka kanssa pitää olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monta eroa tulossa, kun eläkepäivät alkavat, jos nyt ei edes kestä sitä kumppania.
Mitä se eläke tähän liittyy? Miksei eläkkeellä voisi harrastella myös omia juttuja. Nyt monien harrastukset ovat olleet tauolla jo pitkään, vaikea ottaa taukoa arjesta kun ei ole voinut tehdä niitä itselle tärkeitä asioita.
No sitä ettei toinen lähde enää töihin pois silmistä, kuten aloitusviestissä harmitellaan. Eläkkeellä ollaan pääsääntöisesti kotona vaikka harrastaisi sitä sun tätä. Mutta ei kukaan lähde kahdeksaksi tunniksi harrastamaan päivisin vaan suurin osa ajasta ollaan kotona kuitenkin
Ihan se pari tuntiakin riittää tai kyläily ystävien luona ilman kumppania. Aika monella on korona-aikaan, kun ei ole ollut sitä parin tunnin taukoakaan omasta kumppanista, niin kyllä se ihan oikeasti on raskasta. Mutta jos sinä tykkäät olla puolisosi kanssa 24/7 niin mikäs siinä, anna palaa. Itselle on tärkeää tehdä myös omia juttuja ja puolisolle samoin enkä tiedä, miksi tämän pitäisi muuttua eläkkeellä. Ei se mihinkään karkaa vaikka välillä ottaisikin tuulettumisaikaa muutaman tunnin itselleen. On sitten vain kivempaa yhdessä.
No en sanonut tykkääväni olla puolison kanssa 24/7 vaan vääjäämättä sitä yhteistä aika tulee, kun ollaan eläkkeellä. Ap valittaa, että joutuu olemaan puolisonsa kanssa ja siitä nyt puhutaan. Totta kai on tärkeää tehdä omia juttuja, mutta ei ap niistä juttele vaan valittaa, että joutuu olemaan puolisonsa kanssa koko ajan yhdessä. No miten sitten eläkkeellä, tuleeko paniikki, kun puoliso tosiaankin on kotona koko ajan eikä lähde minnekään töihin edes satunnaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vain sinulla on ongelma ap. Miten meinasit jaksaa siippaasi vaikka seuraavat 50 vuotta, jos et nyt jaksa? Et taida rakastaa.
Mikä muuten estää sinua lähtemästä ulkoilemaan ja keksimään ihan omia asioita?
Välillä olisi kiva olla rauhassa ihan kotona. Vaikka turha tästä on kai jatkaa. Selvästi av:n tuomio on, että jos et halua jakaa jokaista elämän osa-aluettasi puolisosi kanssa 24/7, olet väärän puolison kanssa. Mitään välimuotoa tässä ei voi olla.
Teinini sanoi samaa. Hän muutti sitten omaan yksiöönsä ja nyt valittaa kuinka on yksin koko ajan.
Mikään ei ole miehestä niin mukavaa kuin tulla töistä kotiin niin että minä olen kotona. Hän olisi kaiket päivät kanssani, ja hän on nukkunut 6 vuoteen yhden yön yksin kotona, kun minä olen nukkunut niin monta ettei niitä pysty laskemaan (miehellä yövuoroja) .
Ja ei, en jaksaisikaan, joten onneksi miehellä on 14h päiviä tasaisesti, jolloin saan päivät ihan itselleni.
Tuo olisi painajainen itsellenikin.. Mun mies on nyt tän viikon lomalla ja sekin yhtä tuskaa kun istuu vaan olkkarissa ja pelaa pleikkaria.. :/ Onneksi on edes huone missä tekee etätyönsä.. Vihaan sitä tunnetta kun pitää hiipparoida kämpässä hiljaa ettei häiritse toisen töitä eikä voi esim. pitää tvtä päällä, joskus tosiaan itse tuijottelen jotain hömppää sieltä oman työpäiväni jälkeen. Onko teillä esim. makuuhuonetta minne voisit itse vetäytyä puuhastelemaan jotain? Tai keittiöön..? Meillä on keittiö/olkkari yhtenäistä tilaa niin ainoa minne voi itse ´paeta´ on makuuhuone.. Tykkään itse tosi paljon olla yksin ja olen aina salaa tyytyväinen kun mies lähtee jonnekin :P
Ymmärrän erittäin hyvin introvertteja, olen itsekin sellainen.
Mutta ihmisen on tosiaankin mentävä sen ns. mukavuusalueensa ulkopuolelle tarvittaessa.
Kaikkienhan meidän pitää joustaa, niin työelämässä kuin kotonakin.
Eikä siihen sosiaaliseen elämään olemisessa välttämättä sen jälkeen mitään taukoja ja yksin oloja.
Pitää vaan kestää se henkinen rasitus, mikä siitä tulee. Eihän siihen kuole.
Kyllä minuakin uuvuttaa, kun tulen töistä kotiin ja jos vieraita kauempaa, jotka ovat pitemmän aikaa, niin pitää alkaa heti heidän kanssaan jutella, olla hyväntuulinen, jutella ja keskustella.
Vaikka olen tehnyt sitä samaa eli puhunut ja neuvonut jo lähes 8 tuntia ihmisten kanssa asiakaspalvelu työssä.
Ja kyllä viihdyn hyvin yksinkin, en ole kotioloissa mitenkään puhelias enkä sosiaalinen tyyppi.
Mutta tarvittaessa pitää olla.