Kun puoliso on aina kotona, miten jaksatte?

Vierailija kirjoitti:

Tuo olisi painajainen itsellenikin.. Mun mies on nyt tän viikon lomalla ja sekin yhtä tuskaa kun istuu vaan olkkarissa ja pelaa pleikkaria.. :/ Onneksi on edes huone missä tekee etätyönsä.. Vihaan sitä tunnetta kun pitää hiipparoida kämpässä hiljaa ettei häiritse toisen töitä eikä voi esim. pitää tvtä päällä, joskus tosiaan itse tuijottelen jotain hömppää sieltä oman työpäiväni jälkeen. Onko teillä esim. makuuhuonetta minne voisit itse vetäytyä puuhastelemaan jotain? Tai keittiöön..? Meillä on keittiö/olkkari yhtenäistä tilaa niin ainoa minne voi itse ´paeta´ on makuuhuone.. Tykkään itse tosi paljon olla yksin ja olen aina salaa tyytyväinen kun mies lähtee jonnekin :P

Hommaa nyt ensiksi kuulokkeet, jolla voit kuunnella telkkaria. Yksi ongelma vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

200 neliötä ja kolme kerrosta. Voin olla omissa oloissani, jos siltä tuntuu. Tosin harvoin on tarvetta.

Et ole introvertti, jos et koe tarvetta yksinololle.

Minä olen erittäin introvertti, jopa kaupoilla käynti vie energiaa ja tekisin senkin mielelläni niin ettei tarvi ainakaan puhua kelleen, tykkään automaattikassoista esimerkiksi juuri siksi. En ilman koronaakaan töiden lisäksi käy juuri missään ja harrastukset on ihan soololajeja.

Silti, oma perhe on eri asia minulle. He eivät vie energiaa ja heidän kanssaan jaksan kyllä olla. Samoin muut todella tutut ihmiset, kuten äitini, sisarukseni ja ystävistäni se kenen kanssa asuin kimppakämpässä opiskeluaikoina.

Olen ihan taatusti silti hyvin introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tulisin hulluksi. Onneks ollaan molemmat töissä kodin ulkopuolella ja mulla vielä vuorotyö. En todellakaan kestäisi 24/7 ketään ihmistä, paitsi omia lapsiani silloin kun olivat vauvoja. Kiva on olla yhdessä silloin, kun se ei ole jatkuvaa ja pakon sanelemaa.

Ihanaa kun on ymmärtäjiäkin :) Kyllä mäkin tuota vauvaa kestän toki, mutta onneksi nukkuukin välillä ja odotan, kun voi olla tunnin pari erossa helposti eli pääsen omiin harrastuksiin.

Ei kannata vääntää lisää lapsia kuitenkaan.

Kun itse olin kolmen lapsen kanssa kotona ja mies teki kotoa käsin töitä, niin oli ihan helpoin lähteä muutamaksi tunniksi tai muutamaksi päiväksikin pois kotoa. Mies pärjäsi oikein hyvin ja kun kotiin tulimme vaikka mökiltä, niin vastassa oli hymyilevä ikävöivä mies, joka halasi jokaisen huolellisesti ja oli onnellinen perheestään. Yhden pienen kanssa lähteminen on todella helppoa, joten ap voisi ihan aikuisen naisen oikeudella ja luvalla lähteä vaikka sukuloimaan tai muuten vain happea haukkaamaan vauvan kanssa.

Miksi ap ei voi lähteä ihan ypöyksin ulos silloin, kun lapsi nukkuu ja mies on kotosalla? Tai sitten vauva voi olla jopa hereillä ja mies jää kotiin sen kanssa? Kyllä kai aikuinen mies pärjää yhden vauvan kanssa muutaman tunnin ajan? Minun mies ainakin pärjäsi ihan hyvin, vaikka imetinkin kauan.

Sitä vaan pitää ottaa omaa aikaa välillä, edes pieniä hetkiä: makkarissa ovi kiinni ja kirjaa lukemaan, kävelylenkki itsekseen, käsitöiden tekeminen rauhassa, telkkarin katsominen yksin jne. Mies pelaa tietokoneella joskus iltaisin / viikonloppuisin kuulokkeet päässä, joten tällöin saadaan olla molemmat rauhassa.

Me ollaan siis puolison kanssa molemmat introverttejä, oltu nyt se pari vuotta kotona, toinen työttömänä ja toinen etätöissä. Osataan antaa toiselle rauhaa ja tilaa tarvittaessa, toki erilaiset unirytmit tätä myös auttaa. Koti- ja pihahommia tehdään usein erikseen, joka on sitten myös omaa aikaa. Itselle tärkeää se, ettei toinen tule mitään hästäämään selän taakse tai kommentoimaan, kun ite yrittää jotain tehdä :D

Mutta joo, ei oo tehny tiukkaakaan olla näin pitkään kotosalla, vaikka tosiaan muiden ihmisten kanssa se sosiaalinen väsymys iskee äkkiä. Hyvällä tavalla ollaan siis puolison kanssa tarpeeksi samanlaisia. Se on kyllä fakta, että ekstrovertin puolison kanssa olis pää jo levinny tähän :D Sitä kun kaipaa ihan sitä hiljaisuuttakin välillä (ilman mitään ärsykkeitä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämä on todella lyhyt aika. Kunpa ihmiset sen muistaisivat.

Mikä sen ihanampaa, kuin saada olla oman rakkaan puolison kanssa yhdessä niin paljon, kuin vain mahdollista.

Jos tuntuu muulta, niin silloin vierellä on väärä ihminen.

 

Voihan se sitten olla väärä ihminenkin. Kaikki ei löydä täydellistä kumppania vissiin, jonka seurasta nauttii joka ikisen minuutin.

Ainakin väärä sikäli, ettei ymmärrä ap:n tarvetta olla yksin.

Pitäisikö kumppanin siis lähteä kotoa pois, että ap saisi olla yksin? 

Onhan täällä muitakin tapoja ehdotettu, vaikka paras tietysti olisi jos oikeasti joskus lähtisi. Tai edes olisi kotona hiljaa ja antaisi toisen vaan olla. Muualla kuin kotona ei pysty kuitenkaan samalla tavalla rentoutumaan, eli pelkkä yksin lenkkeily tms ei palauta samalla tavalla.

Ymmärrän AP:ta. Haluaisin olla kotona ilman tunnetta takaraivossa että kohta keskeytetään tai että minua tarkkaillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta eroa tulossa, kun eläkepäivät alkavat, jos nyt ei edes kestä sitä kumppania. 

Mitä se eläke tähän liittyy? Miksei eläkkeellä voisi harrastella myös omia juttuja. Nyt monien harrastukset ovat olleet tauolla jo pitkään, vaikea ottaa taukoa arjesta kun ei ole voinut tehdä niitä itselle tärkeitä asioita.

No sitä ettei toinen lähde enää töihin pois silmistä, kuten aloitusviestissä harmitellaan. Eläkkeellä ollaan pääsääntöisesti kotona vaikka harrastaisi sitä sun tätä. Mutta ei kukaan lähde kahdeksaksi tunniksi harrastamaan päivisin vaan suurin osa ajasta ollaan kotona kuitenkin 

Ihan se pari tuntiakin riittää tai kyläily ystävien luona ilman kumppania. Aika monella on korona-aikaan, kun ei ole ollut sitä parin tunnin taukoakaan omasta kumppanista, niin kyllä se ihan oikeasti on raskasta. Mutta jos sinä tykkäät olla puolisosi kanssa 24/7 niin mikäs siinä, anna palaa. Itselle on tärkeää tehdä myös omia juttuja ja puolisolle samoin enkä tiedä, miksi tämän pitäisi muuttua eläkkeellä. Ei se mihinkään karkaa vaikka välillä ottaisikin tuulettumisaikaa muutaman tunnin itselleen. On sitten vain kivempaa yhdessä.

No en sanonut tykkääväni olla puolison kanssa 24/7 vaan vääjäämättä sitä yhteistä aika tulee, kun ollaan eläkkeellä. Ap valittaa, että joutuu olemaan puolisonsa kanssa ja siitä nyt puhutaan. Totta kai on tärkeää tehdä omia juttuja, mutta ei ap niistä juttele vaan valittaa, että joutuu olemaan puolisonsa kanssa koko ajan yhdessä. No miten sitten eläkkeellä, tuleeko paniikki, kun puoliso tosiaankin on kotona koko ajan eikä lähde minnekään töihin edes satunnaisesti. 

Ei tule paniikki eläkkeellä, huoli pois. Silloinhan olemme kumpikin kotona, eläkkeellä eikä oletusarvoisesti tehdä töitä 8 tuntia päivässä 5 päivänä viikossa. Ei kotona voi normaalisti toimia jos toinen tekee töitä, telkkari tai radio on pidettävä kiinni tai todella hiljaisella. Ruuanlaitossa täytyy huomioida, onko se toinen juuri kesken palaverin, että kuinka paljon kehtaa astioita kolistella. Kerrostalossa kun ne äänet tuppaavat kuulumaan vaikka työhuoneen ovi olisikin kiinni. Ja kun muutaman vuoden päästä päästään eläkkeelle, toivon tosiaan että pandemia on ohi ja voimme tehdä normaaleja asioita. Siis muutakin kuin olla kotona.

Ei millään pahalla, mutta ihmettelen kovasti, miksi tällainen puolisovalinta on pitänyt tehdä, että ei häntä jaksaisi. Itse tykkään puolisoni seurasta ja mikään ei ole mukavampaa kuin jakaa hänen kanssaan ajatuksia päivän tapahtumista yms. Ja ollaan yhdessä sekä työaikana että vapaa-aikana.

Maailma kohta tulessa ja tälläistä mietitään.

No mikäs siinä,itse olen tyytyväinen kun toinen on vieressä vaikka välillä ahdistaa.

No mutta jaksanhan minäkin kun minä olen myös kotona. Molemmat tekevät omia asioitaan.

Hanki puoliso, jonka seurasta oikeasti nautit...?

Noh. Pitää tajuta se oma introverttiytensä ja järjestää elämänsä se asia silmällä pitäen.

Ei yhtään häiritse, että toistakymmentä vuotta ollut kumppanini on kotona etätöissä: hän omassa kotonaan ja minä omassani :) 

Nautitaan yhtä lailla omien kotiemme rauhasta kuin toistemme seurasta. Tärkeintä on, että yhdessäolon saa valita, ei ole pakko. 

Kumppanini naama ei kyllästytä yhtään, rakastan sitä! Mutta rakastan myös tulla työviikon päätteeksi tyhjään ja hiljaiseen, omani näköiseen kotiin, tilata kauppaostokset/ravintolaruokaa ja vetäytyä hyvän kirjan tai sarjan pariin rentoutumaan. 

Sinua tämä ei enää auta, mutta niille, joille kaikki on vielä avoinna, sanoisin: tunne itsesi, äläkä tee kompromisseja sinulle tärkeissä asioissa. Siten saat sellaisen elämän, jollaista haluatkin elää. 

Taas introverttikortti vedetty.

Puhu vain omasta puolestasi AP. Olen myös introvertti ja puolisoni etätyöt eivät haittaa minua. Olen itse myös äitiyslomalla ja puoliso auttaa päivisin vauvan kanssa ja työskentelee etänä työhuoneessa. Itse tuli valittua puoliso, jonka kanssa oikeasti viihdyn.

Voimme myös viettää samalla sohvalla aikaa niin, että molemmat tekevät omia juttujaan. Kotihiiriä, kun olemme, ei ole nyt korona-aikaan tullut paljon käytyä missään. Odottelen enemmänkin, että tiet tulisivat siihen kuntoon täällä, että pääsisi vaunulenkeille. Puolisokin voi tulla halutessaan niille mukaan.

Hyvin jaksetaan. Olen valinnut sellaisen puolison, jonka kanssa oleminen on mukavaa ja jonka naama ei ole minulle vastenmielinen. Ihmettelen syvästi teitä kaikkia, jotka olette valinneet ja ottaneet toisenlaisen puolison.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on oma huone, jonka oven saa kiinni. 

Niin minullakin. Huone on pieni, mutta sisäovet on vaihdettu ääntä eristäviin (suosittelen). Muutimme juuri isosta omakotitalosta pieneen kolmioon. Ennen muuttoa pelkäsin kovasti, miten selviän, kun tarvitsen yksinoloa ja tilaa ympärilleni. Yllättävän hyvin on pärjätty, vaikka ollaan jo eläkkeellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämä on todella lyhyt aika. Kunpa ihmiset sen muistaisivat.

Mikä sen ihanampaa, kuin saada olla oman rakkaan puolison kanssa yhdessä niin paljon, kuin vain mahdollista.

Jos tuntuu muulta, niin silloin vierellä on väärä ihminen.

 

Voihan se sitten olla väärä ihminenkin. Kaikki ei löydä täydellistä kumppania vissiin, jonka seurasta nauttii joka ikisen minuutin.

Ainakin väärä sikäli, ettei ymmärrä ap:n tarvetta olla yksin.

Pitäisikö kumppanin siis lähteä kotoa pois, että ap saisi olla yksin? 

Onhan täällä muitakin tapoja ehdotettu, vaikka paras tietysti olisi jos oikeasti joskus lähtisi. Tai edes olisi kotona hiljaa ja antaisi toisen vaan olla. Muualla kuin kotona ei pysty kuitenkaan samalla tavalla rentoutumaan, eli pelkkä yksin lenkkeily tms ei palauta samalla tavalla.

Oma kämppä ap:lle. Kannattaa muistaa vielä, että miehellä ei ole ongelmaa olla perheensä kanssa, vaan vain ap:lla on ongelma.

Kuulostat hirveältä ihmiseltä :( voimia puolisollesi!

Ap kirjoitti aloituksessaan: "Alkaa vaan tympiä toisen naaman katselu koko ajan, ikinä ei saa omaa rauhaa."

Ap haluaa siis, että mies katoaisi. Ap:n mielestä mies ei saisi olla kotonaan. Vaikka mies tekeekin kotoq käsin töitä ja yrittää kaikkensa, että elämä on normaali ja laskut saadaan maksetuksi, niin ap:n mielestä tämän pitäisi lähteä ja jättää ap omaan rauhaansa.

Mielestäni se olisi nyt ap, joka kodista lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Taas introverttikortti vedetty.

Puhu vain omasta puolestasi AP. Olen myös introvertti ja puolisoni etätyöt eivät haittaa minua. Olen itse myös äitiyslomalla ja puoliso auttaa päivisin vauvan kanssa ja työskentelee etänä työhuoneessa. Itse tuli valittua puoliso, jonka kanssa oikeasti viihdyn.

Voimme myös viettää samalla sohvalla aikaa niin, että molemmat tekevät omia juttujaan. Kotihiiriä, kun olemme, ei ole nyt korona-aikaan tullut paljon käytyä missään. Odottelen enemmänkin, että tiet tulisivat siihen kuntoon täällä, että pääsisi vaunulenkeille. Puolisokin voi tulla halutessaan niille mukaan.

Sama kokemus minulla. Etätöitä tekevä puoliso on vaan plussaa, vaikka olenkin introvertti. Helpottaa arkea niin paljon kun on toinenkin käsipari lähellä eikä työmatkoihin mene aikaa. Puoliso on semmoinen, joka osaa olla myös yksin eli ei tarvitse koko ajan minun seuraa, omaa rauhaa järjestyy kyllä.

Toisaalta vauva-aikana taitaa olla aika tavallista että puoliso alkaa ärsyttää, johtuu osin hormoneista ja osin siitä muuttuneesta elämäntilanteesta ja siitä että tuntuu ettei puoliso ymmärrä ja osallistu tarpeeksi ja omasta väsymyksestä. Ei se välttämättä auta mitään, vaikka se olisi vähemmän kotona, ärsyttää silti.

Just eilen mietin samaa, kun mies on kotona koko ajan, samoin minä. Ennen koronaa sentään kumpikin oli omissa töissään eikä toista tarvinnut kattella koko ajan. Mulla on mennyt kaikki seksihalutkin ja haluaisin vain joskus olla ihan yksin kotona. Ei onnistu. Mies suuttuu heti kun vihjaisenkin, että voisitko sä joskus käydä jossain niinku ennen vanhaan.